Rock, pop, alternative ›

Ennen levyn julkaisua sen voi muuten kuunnella tuolla, kun rekisteröityy.
 
http://www.nme.com/artists/pj-harvey/media/786

Hmm, Dry ja Stories From The City puuttuvat vielä hyllystä.
 
Höh, parhaat levyt! :) Peel Sessions ei mun mielestä häävi ole, mutta tuohon 4-track demosiin pitäs tutustua mitä pikimmiten. Nimi ja ajatus siitä levystä on vähän kömpelö, mutta toisaalta kun miettii PeeJiin tyyliä, niin luultavasti erittäin toimivaa kamaa. Ja sitä levyä on ainoastaan kehuttu.
 
Vielä muutama päivä odotusta, en viiti warettaa, ei kertakaikkiaan tohdi, vaikka kiusaus kyllä olis kova.

- - Levy julkaistaan Suomessa keskiviikkona 26.9. ainakin Levykauppa X:n sivujen mukaan. Nami nami.
 
Höh. Menin innoissani kauppoihin jo tänään. Mutta vielä siis vähän aikaa. Ajattelin, että se on loppuunmyyty :P

Just oon tämän kultakimpaleen Is This Desire? -levyä fiilistellyt ja on aika monipuolista ja rehellistä menoa. Nimenomaan Angelene ja A Perfect Day Elise kolahtavat kovaa!
 
The River on myös hieno. Olisi kyllä kova juttu jos Polly tulisi vierailemaan Suomessakin uuden levyn tiimoilta.

Aika hiton hyvän kuulosta kamaa tämä uus levy. Syvempi analyysi ehkä myöhemmin. Ei kannata rokkia oottaa.

Kävinpä minäkin poistamassa uutukaisen, ja ekaa kuuntelua suoritan. Voisin hyvin kuvitella, että jos Tori Amoksesta ei olisi tullut ällöttävän onnellinen ja seesteinen uusimmilla levyillään, se voisi kuulostaa kutakuinkin tältä.
 
Neljäs biisi menossa, ja olen jo nyt nostamassa tätä henkilökohtaisella listallani vuoden levyksi.

Ei kannata rokkia oottaa.
 
Kai siellä muutakin on kuin laulu ja piano?

Kai siellä muutakin on kuin laulu ja piano?
 
Rikkinäinen harppu.

Ja mini-Moog, Mellotron, concertina ynnä muuta kivaa! Lisäksi hienonhieno sisältö, juuri laitoin soimaan. Tästä on sahansoitto kaukana! (Tai sitten lähellä, mieltymyksistä riippuen.) Terv. Onnellinen omistaja noin tunnin ajan, jo.
 
Tämä oma kappaleeni levystä on muuten ihan outo super jewel box.
 
e: Kas! Laskelmieni mukaan noin kahden tunnin päästä alkaa live-esitys Zane Lowessa: http://www.bbc.co.uk/radio1/zanelowe/
Siellä ihan alhaalla sanotaan "26th September - PJ Harvey". Ja ylhäällä sanotaan "listen live".
 
e2: Tarvitsen lyriikat, tai sitten tarkkaavaisen kuuntelun kynän ja paperin kanssa. Tämä levy vaikuttaa tulleen oikeaan kohtaan (elämässä).

e: Kas! Laskelmieni mukaan noin kahden tunnin päästä alkaa live-esitys Zane Lowessa: http://www.bbc.co.uk/radio1/zanelowe/
Siellä ihan alhaalla sanotaan "26th September - PJ Harvey". Ja ylhäällä sanotaan "listen live".
 
Kantsii kuunnella, se on nyt (: En kyllä ikinä usko, ettei PJ osaisi soittaa pianoa lainkaan. Mutta toiset on lahjakkaita...

Kantsii kuunnella, se on nyt (: En kyllä ikinä usko, ettei PJ osaisi soittaa pianoa lainkaan. Mutta toiset on lahjakkaita...
 
Voi sitä siellä näköjään vieläkin kuunnella. Kohta alkaa...
 
Tollasesta kukaan kuullu? Mukana Rokumentti-festivaaleilla.
 
http://www.rokumentti.com/2007/ohjelma/pjharvey.php

Kantsii kuunnella, se on nyt (: En kyllä ikinä usko, ettei PJ osaisi soittaa pianoa lainkaan. Mutta toiset on lahjakkaita...
 
Tarkennus: kyse ei ole niinkään pianon_soitosta_ (vrt. "se-ja-se osaa/ei osaa laulaa") vaan sävellyksistä, kyvystä luoda ja tuoda esiin mitä nyt sitten tarvitseekaan.
 
Pari huomiota: White Chalk näkyy saaneen ainakin muutamat kolmen tähden arvostelut (ja yhden kuuden pisteen, mikä oli sinänsä riemastuttavaa: musiikkitoimittajien pitäisi kirjoittaa useammin näin, eli noin! 70-luvulla niin tehtiinkin). Mietin, että ehkä, jos PJ:a on kuunnellut rockina, uusin levy saattaakin ohittaa kuuntelijan. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien mun lempilevyjen pitäisi saada 50 tähteä kaikilta lehdiltä Suosikista Yhteishyvän kautta Mojoon (: Omien havaintojeni mukaan tällaisilla elementeillä toteutettua musiikkia on ollut ns. undergroundissa jo jonkin aikaa (I won't name names, mutta on pari aikaisemmin kuuntelemaani artistia, jotka tulevat White Chalkin soidessa mieleen). Jos on tottuneempi siihen, on myös White Chalk helpompi omaksua - eikä se ole niin yllättäväkään, kuin niille, joille "tämä" on uutta. Mutta ns. hyvä veto PJ:lta. Ja sanonta, joka sopii tähän yhteyteen melko huonosti.
 
Ihmeellinen levy, kuin kirja. Ja jos olenkin joskus ihmetellyt kahta asiaa musiikkiin liittyen, nyt ymmärrän ne. Ensimmäinen on se, kun levy "alkaa (hitaasti) avautua". No, niin alkaa. Omalla kohdallani kyse on erityisesti sanoitusten avautumisesta. Tietenkään niitä ei kuule samalla tavalla kuin englannin kielen natiivipuhuja, mutta ne sanat, jotka pitääkin kuulla. Toinen on se, kun muusikot eivät halua selittää sanoituksiaan, ettei kuulijan mielikuva rikkoonnu (vaikka sinänsä monet tulkitsisivatkin samoja teoksia samansuuntaisesti yhteisistä symboleista ym. johtuen). Vielä hetki sitten olisin halunnut koko White Chalkin eteeni kirjallisena, mutta en enää. Vaikutelmat ovat tärkeämpiä, ja se, että avautuu aikanaan. Hiljaa hyvä tulee.

Kävinpä minäkin poistamassa uutukaisen, ja ekaa kuuntelua suoritan. Voisin hyvin kuvitella, että jos Tori Amoksesta ei olisi tullut ällöttävän onnellinen ja seesteinen uusimmilla levyillään, se voisi kuulostaa kutakuinkin tältä.
 
Neljäs biisi menossa, ja olen jo nyt nostamassa tätä henkilökohtaisella listallani vuoden levyksi.
 
Loistolätty, täydet pisteet Pollylle, mut mun listalla Devendra Banhartin uutukainen on ihan omissa sfääreissään tänä vuonna.. But then again, Polly did it, again!!!

Hienon levyn on kyllä PJ tehnyt. Aluksi kuulosti erikoiselta, mutta nyt levy toimii jo ihan täysillä. Jostain biiseistä tulee jopa mieleen Sigur Ros, mikä on mielestäni kovin erikoinen mielleyhtymä. Levyn tunnelma on sanalla sanoen hieno.

Onko kukaan muu huomannut, että Dry -levy on ilmeisesti masteroitu todella hiljaiselle. Tässähän pitää vääntää volaa kaakkoon ihan kunnolla että kuulee edes jotain, verrattuina muihin levyihin.

Onko kukaan muu huomannut, että Dry -levy on ilmeisesti masteroitu todella hiljaiselle. Tässähän pitää vääntää volaa kaakkoon ihan kunnolla että kuulee edes jotain, verrattuina muihin levyihin.
 
Jepu. Tällaisiin törmää toisinaan. Myös Tom Waitsin Heartattack and Vinen cd-versio on tuollainen, kun taas vaikkapa Abduktion Tuli kulje kanssani soi aivan saatanan lujalla.
 
Hmph, White Chalk onkin jäänyt melko vähälle kuuntelulle, lähestulkoon olen unohtanut sen olemassaolon :O Jotenkin se muuttui melko pian ekojen kuuntelujen jälkeen kovin etäiseksi.

PJ:n tasoista naisartistia ei ole toista tullut vastaan.
 
Miten olis vaikka Patti Smith, hm?

Sunnuntaina PJ Harvey jossain Yle Extran ohjelmassa. Muistaakseni kello 16:00 Basement Tapesissa, mutta oon liian laiska tarkistaakseni. Eli siis huomenna.

Sunnuntaina PJ Harvey jossain Yle Extran ohjelmassa. Muistaakseni kello 16:00 Basement Tapesissa, mutta oon liian laiska tarkistaakseni. Eli siis huomenna.
 
Joo, niin näyttää olevan.