Rock, pop, alternative ›

lukuunottamatta Halmkronan kammottavaa sooloa Kaikkivaltiaan peilissä. Janne ei ihan taida olla Lifesonin tasoinen tulkitsija...
 
Joo tuo soolo on kyllä aika kauheaa kuunneltavaa..

Joo tuo soolo on kyllä aika kauheaa kuunneltavaa..
 
"Soolo on Halmkronan kumarrus Steve Rotheryn suuntaan." kertovat sivuillaan.
 
Sen kyllä tunnisti juuri siksi. Jopa meikäläinen, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Hieno soolo on se, Rotheryn töitä en pahemmin tunne.

Höh. Joo minustakin se soolo kuulostaa kyllä hienolta. Kuten myös Minne paha haudattiin -loppusoolo, joka tuosta ehkä hieman tulee mieleen.

Mitä mitä, tässä ketjussahan oikein viljellään vääriä mielipiteitä. Ensin oli ydinaukio ja sitten Von Blåmberg. Kyllä se Kaikkivaltiaan peilin loppusoolo on ihan mahtavaa meininkiä. Marillion on jokseenkin tuttu orkesteri n. neljän levyn kautta, mutta eipä mulle mikään Rothery tullut mieleen. Kun luin tuota kysymyspalstaa, piti heti tarkistaa että "kuka ihmeen Rothery?" Mulle tulee Marillionista mieleen Fish, en edes tiedä niiden muiden nimiä. Eiku Pete Trewavas oli se yks (hänkin tuttu lähinnä Transatlanticin kautta) ja Hogarthkin vielä... joo.

Mitä mitä, tässä ketjussahan oikein viljellään vääriä mielipiteitä. Ensin oli ydinaukio ja sitten Von Blåmberg. Kyllä se Kaikkivaltiaan peilin loppusoolo on ihan mahtavaa meininkiä. Marillion on jokseenkin tuttu orkesteri n. neljän levyn kautta, mutta eipä mulle mikään Rothery tullut mieleen. Kun luin tuota kysymyspalstaa, piti heti tarkistaa että "kuka ihmeen Rothery?" Mulle tulee Marillionista mieleen Fish, en edes tiedä niiden muiden nimiä. Eiku Pete Trewavas oli se yks (hänkin tuttu lähinnä Transatlanticin kautta) ja Hogarthkin vielä... joo.
 
Ideahan siinä on hyvä, mutta toteutus vähän niin ja näin... Olisivat ottaneet vierailevan kitaristin siihen kohtaa. Vaikka Heikki Silvennoisen :D
 
En marise tämän enempää, pirun hyvä levy.

Itsekin pidän soolosta.

"Soolo on Halmkronan kumarrus Steve Rotheryn suuntaan." kertovat sivuillaan.
 
Sen kyllä tunnisti juuri siksi. Jopa meikäläinen, joka ei ymmärrä mistään mitään.
 
Olkoon ihan kenelle tahansa mutta soolo ei vain toimi mielestäni. Rotheryn sooloja en ole liiemmin kuunnellut joten vaikea tunnistaa. Suurin osa levystä on muutenkin homagea vanhoille progejyrille. Tiedä sitten onko tuo hyvä asia.. sen päättää itse kukin.

Talvikunkku on vieläkin kunkku, lukuunottamatta Halmkronan kammottavaa sooloa Kaikkivaltiaan peilissä. Janne ei ihan taida olla Lifesonin tasoinen tulkitsija...
 
Onpa kerrassaan love/hate-veto. itsestäni tämä vuorenhuippusoolo on koko mahtavan plätyn hienoimpia hetkiä. Haara-asentoon takakeno ja WIDDLE!

Levyn parhaita kohtia ehdottomasti tuo soolo. Jotenkin lähtee lentoon se kappale ja jättää sellaisen hyvän loppufiiliksen tuosta lätystä.
 
Täytyy sanoa, että muutenkin paranee tuo levy kuunnellessa. Kunnianhimoinen, mutta myös onnistunut yritelmä bändiltä, joka olisi voinut ihan hyvin jäädä polkemaan paikoilleen.

Nyt alkaa aukeamaan. On kerta kaikkisen massiivinen ja mahtava kokonaisuus. Kyllä ne, peijooni vieköön, vaan onnistuu näiden kaikkien vuosien jälkeenkin yllättämään ja riemastuttamaan.

1197/8000
 
Joo, vähän pettyneet fiilikset on tästä, toki nyt parempi kuin edellinen mutta aika paljon jää aionista ja dinosauruksesta, pelkästään vertaillessa tämän vuosikymmenen cmx-levyihin. Liekö cmx:n eka jonka sävellyksiä ei ole merkattu koko bändin nimeen vaan tuolla tapaa eroteltu?
 
Discopoliilla vasta aloittivat tuon tavan laittaa koko bändin nimiin.

Discopoliilla vasta aloittivat tuon tavan laittaa koko bändin nimiin.
 
Ja tarkennettakoon vielä, että jo Pedoilla oli eritelty säveltäjiä.

Ja tarkennettakoon vielä, että jo Pedoilla oli eritelty säveltäjiä.
 
Aihitto, niinpä tietty, pedot puuttuukin hyllystä. Kylläpä mokailen tässä.

Sen verran mitä olen kuunnellut eri materiaalia, niin sanon sen että eniten mua kiinnostaa laulut. Varsinkin tuossa "Punainen Komentaja" biisissä laulu kuulostaa mahtavalta.

Hohoo! Sainpas itselleni vielä julistepaketin, hienoja ovat. Vielä kun olisi vähän enemmän seinäpinta-alaa johon lätkäistä ne.
 
Yritin kuunnella tuon loppusoolon moneen kertaan tosi kriittisesti, mutta mielestäni siinä ei ole mitään vikaa ja sopii hyvin loppuun. Tunteikas vetäisy. Odotitteko sitten jotain himotilutusgrandefinaalea(?)
 
Muuten, kuuntelin bisiin nimeltä Sivu paholaisen päiväkirjasta Aionilta. Kylläpä tuli mieleen Talvikuningas siitä! Tämä levy myös näyttää Pedot aivan uudessa valossa. Ihan kuin Pedot olisi juuri tavallaan esipuhe Talvikuninkaalle, pohjustus niille tapahtumille jotka johtivat Talvikuninkaan tapahtumiin ja ihmiskunnan(?) loppuun. Could be just me :p
 
edit.
 
cmx kysypalsta:
"22.04.2004
Hmm, vaatimalla vaativat minua kysymään, kun eivät ole sitä itse tehneet. Siis: Mistä Yrjänä ammensit idean 'sivu paholaisen päiväkirjasta' lyriikoihin? Olen itse hahmotellut jotain samankaltaista, mutta kirjaa varten. En tiedä kirjoitanko sitä koskaan, mutta tahtoisin ainakin tietää mistä plagioin. Kiitos mainioista musiikista! -Kannattaja > 10 V -
 
Unohtuneesta novelliluonnoksesta, josta on turpoamassa kaikenlaista."
 
Turposi Talvikunigas? :D

Ihan kuin Pedot olisi juuri tavallaan esipuhe Talvikuninkaalle, pohjustus niille tapahtumille jotka johtivat Talvikuninkaan tapahtumiin ja ihmiskunnan(?) loppuun. Could be just me :p
 
Kysy-palstaa läpi lukeneena Pedot tosiaan on pohjustusta Talvikuninkaalle. Biisihän jää tavallaan kesken levyllä.

Noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen sanoisin että tekstipuoli on pettymys. Ehkä en ole kohderyhmää? Silloin joskus 16-vuotiaana mualimantuskaisena scifi-harrastajana ehkä olis iskenyt paremmin.
 
Jotain jää kesken ja pinnalliseksi. Supersotilaat, joilla on rankkaa menneisyyttä ja traumoja, sekä jotain epämääräistä tuskaista kaipausta. Entä siitä eteenpäin? Odotin kyllä enemmän. Olis ollut vaikka kunnolla nihilististä tai sitten otettu tiukempi ote jonkun hahmon sielusta.
 
Sinänsä kyllä tämä noudattaa progelyriikoiden perinnettä: otetaan joku toodella iso aihe ja lääpäistään siihen suurieleisesti pieni pintanaarmu.
 
Musiikki on kyl erittäinkin toimivaa ja laulu välillä suorastaan koskettavaa.

Noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen sanoisin että tekstipuoli on pettymys. Ehkä en ole kohderyhmää? Silloin joskus 16-vuotiaana mualimantuskaisena scifi-harrastajana ehkä olis iskenyt paremmin.
 
Jotain jää kesken ja pinnalliseksi. Supersotilaat, joilla on rankkaa menneisyyttä ja traumoja, sekä jotain epämääräistä tuskaista kaipausta. Entä siitä eteenpäin? Odotin kyllä enemmän. Olis ollut vaikka kunnolla nihilististä tai sitten otettu tiukempi ote jonkun hahmon sielusta.
 
Sinänsä kyllä tämä noudattaa progelyriikoiden perinnettä: otetaan joku toodella iso aihe ja lääpäistään siihen suurieleisesti pieni pintanaarmu.
 
Musiikki on kyl erittäinkin toimivaa ja laulu välillä suorastaan koskettavaa.
 
Tottahan tuokin tavallaan, mutta tunnelma on silti jotain erityistä koko levyllä.