Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Amorphis - uudet levyt menneet spedeilyksi ja sitä mukaan kiinnostus lopahtanut.
Bodom - ei vaan kiinnosta
Soulfly - Primitive-levyn mukanaan tuoma sanoitukselliset nu-metal vaikutteet eivät iske.

No Bodomia nyt en ole ainakaan vuoteen kuunnellut.Kiinnostus vain lopahti. Toisia bändejä joihin en ole pitkään aikaan koskenut ovat ainakin Cannibal Corpse,Iron Maiden,Manowar ja Finntroll. Vaikka kaikki nämä ovatkin aivan hervottoman hyviä bändejä,niin ei vain ole innostanut kaiken sen Thrashin ja Priestin keskeltä hypätä pois.Black Sabbathia sen sijaan aloin yhtäkkiä taas kuuntelemaan suorastaan fanaattisesti. ;)

Lähes kaikki muutamaa lukuunottamatta.

metallica, black sabbath. täysin puhki kuunneltua ainaku kuulee noilta jonkun biisin ni miettii kuinkas mones tuhannes kerta ku kuulen tän. ei jaksa oikee enää yllättää ku snadista saakka kuunnellu.
 
mut ei nois bändeiss mitää vikaa ole (teille "mettallica on ihq faneille")

Lähes kaikki hevipäntit ovat menettäneet hohtoaan sitten teinivuosien, mikä lienee melko normaalia.

ennen meni kaikki teinisoopa kuten limp bizkit, slipknot, korn, paparoach... slipknot oli se joka sai minut extremen suuntaan. Noi ei enää kiinosta yhtään.
 
Nykyään kun haluan kuunnella metallia, kuntelen mm. näitä:
Hate Eternal
Rotten Sound
In-Battle
Chastisement
Cryptopsy
Aeon
Sanctification

Ne mitkä kiinnostaa voi laskea yhden käden sormilla. Kyllä sen vaan huomaa kun yrittää nousuhumalassa fiilistellä jotain vanhaa mättölevyä, ettei yhtä biisiä enempää jaksa. Onneksi on divari.

Ehdottomasti Iron Maiden, nykyään suurinosa biiseistä sitä vanhaa samaa jauhantaa, mutta mikäs siinä tietenkin jos tykkää.

Niskalaaki on semmo mitä ei jaksa enää niin paljon. enne oli pakko ostaa uusin levy heti ku ilmesty mut enää ei oo semmosta sitä bändiä kohtaan. Tosin kova bändi edelleen on
Eipä taida vähäänaikaan herroilta tullakkaan levyä...

Niskalaaki.
 
Tuo unohtui. Uusinta en ole kuullu, kuin radiosta soitettuna ja sitä edellistä levyäkään en itse olisi ostanut. Emäntä osti..

Children Of Bodom on nykyään semmosta pelleilyä ettei sitä jaksa kuunnella :D

Voi veljet, niitähän löytyy monia. 15-kesäisenä tuli monien muiden tapaan kuunneltua Bodomia, olihan Alexi ehkä parhain kitaristi siihen aikaan (vai olikohan). Myöhemmin meikäläinen kuitenkin väsyi siihen ainaiseen punkrock-asenteeseen mitä herrat vieläkin vetävät. Tai oikeastaan pelkästään nokkamies, muidenkin edestä. Sonata Arcticaa ja Stratovariusta tuli kuunneltua myös melko aktiivisesti. Taisi olla se liiallinen pirteys mikä lopulta vei kiinnostuksen, kuin myös liika basari-lätkyttely. Noiden kahden ohella tuli muuten myös kuunneltua myös Hammerfallia ja Rhapsodya. Timo Rautiainen & kump. oli yhteen aikaan yksi suosikeista, Rajaportin jälkeinen levy vei kuitenkin kiinnostuksen melko äkkiä.
 
Voi sanoa että 15-vuotiaana musiikkimakuni haki itseään aika lailla. Kaikkea tuli kokeiltua ja kuunneltua. Nykyään ruvetaan olemaan jo oikeilla jäljillä :)

cradle of filth ja stratovarius nyt ei ole vähään aikaan jaksanut kiinnostaa. tiedä sitten innostuuko taas joskus.

Kaikenmaailman synkistely/angstailumetalli tyyliin Kotiteollisuus, Children of Bodom yms. ovat vähän jääneet pahimman teiniangstiajan jälkeen paitsioon. Ei vaan jaksa kuunnella sitä tilitystä ja angstausta siitä, miten kaikki on perseestä.. Osansa kai silläkin, että mulla ei ole mitään syytä angstata. Mokoma tosin toimii silti, vaikka KLK onkin tunnelmaltaan vähän synkempi tai vihaisempi.
 
Black albumin jälkeistä Metallicaa ei ole jaksanut kuunnella paria biisiä lukuunottamatta. Myös se alkukantainen brutal death metal on alkanut kyllästyttää (Barnesin aikainen Cannibal Corpse yms.). Kuuntelen mieluummin uutta Cannibal Corpsea, uudempaa Deathia ja muita vastaavia. Deicide tympii myös. Aina sama riffi ja suunnillleen samat saatanalyriikat.

Kuten varmaan melko monella, Metallica ei enää oikein kolise kuin joskus aikoinaan teki. Kyllähän tuota aika ajoin tulee luukutettua ja kesällä tuli elävänäkin todistettua (mikä ylitti kyllä kaikki odotukset!).
 
Hetfield on joka tapauksessa vaikuttanut omaan soittoon ja innostukseen todella paljon, varsinkin aivan soittoharrastuksen alkuaikoina.
 
Black Label Society ja Wylde yleensäkkään ei jaksa enää kiinnostaa Pride&Glorya lukuunottamatta. Kyllähän Blessed Hellride jytää ihan hyvin , mutta ei se sama jyystö enää sytytä, kuin joskus ennen.

Joskus tykkäsin Tankardista ja vanhasta Kreatorista, ei stna...

Iron maiden. Ei jaksa innostaa enää pätkän vertaa, siis kuuntelu mielessä keikoillle sitä tietysti menee mielellään.

Mun nolo menneisyys kutos- ja seiskaluokalta on bändit kuten Bodom, Shitknot, Sonata ja In Flames. Nykyään vaan häpeilen tuota kaupallista paskaa ja en tiä miksi vittussa ees kerron kunnelleeni noita. Tuollainen häpeä pitäisi salata.
Niin ja kyllä Gunnaritkin on laskenut tasoaan meikän kirjoissa. Oli joskus paras bändi, mutta jos nyt tuollaisen top-bändit listan laatisin oli GNR noin sijoilla 90-100.
 
Kuudennenlla kuuntelin myös Blue Öyster Culttia mutta tuohan potkii vieläkin. Silti aikoinani möin sen yhden omistani BÖC-lätyn.

Noita bändejä on monia. Jotenkin tuntuu, että päällä on jonkinmoinen musamakukriisi. Ennen en juurikaan muuta kuin mättöä kuunnellut, mutta nykyään kuvaan on astunut paljon "löysempää" musaa. Taidampa ostaa kitaraankin Paffit...