Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Loistavaa! Sinne mennään! Tuutha sieki?

Tulen tulen, pakko tulla. Siellähän on vanhanliitonmiesten kokoontumisajot. Aijai, mahtavaa.

No tuunhan mie, totta kai. Puss 'n boots.

Voi pojat! Liput tilattu, nyt vaan työvuoroja järjestelemään...

Kyllä on vakaassa harkinnassa. Vielä näkyy olevan lippuja myynnissä, mutta nopeasti pitää kyllä toimia. On muuten häpeä jos ei mene loppuun tälläinen tapaus.

Pitihä ne piletit varraa. Siel humppa soi ja väk` karkeloi.

Vois tulla jos jaksaa kun ei tartte tuonne maksaakaan, mutta viimeksi ei dollsit vakuuttaneet, suureksi harmiksi.

No niin, on piletit sekä mulla että perheen päällä. Toivottavasti kuulonhuoltoterroristit pysyis tän kerran himassa, jottei tarttis kuiskailla ettei häiritsis ketään.

Juu, tulossa ollaan. Kuuntelen just tätä comebäck-levyä eikä tää ole yhtään hullumpi.

Todellakin tullaan!

Kävin heitä katsomassa viime vuonna Tukholmassa ja pitäähän ne nähdä uudestaan.

Kävikin niin kivasti että en pääse katsomaan, joten jos sinulta puuttuu lippu tähän loppuunmyytyyn keikkaan, niin ota pikaviestillä yhteyttä.

No niin. Se oli siinä. Loppujen lopuksi kääntyi positiivisen puolelle, ei siinä mitään. Ekat kuusi-seitsemän biisiä menivät täysin ns. miksaajan piikkiin. Oli sellaista kihinää, että mä toivoin vain, jotta oi jospa olisi ollut vain backline huutamassa ja laulukamat Johansenilla, niin jopa. Vähitellen pahin kihinä hävisi ja lopussa tämä ilmeisesti ammeriikkalainen paksupoika ei enää ollut suorastaan haitaksi.
 
Siihen nähden, hyvä meininki. Mutta mutta, olihan siellä oikealla laidalla ammottava, Johnny Thundersin kokoinen aukko. Ei sille mitään voi. Johansen on kyllä hyvä, Syl Sylvain ei ole ton kummempi pöhköfantti koskaan ollutkaan ja kyllä Sami Yaffa oli todella tyylikäs basisti, jotta kyllä se rokkibändistä kävi, mutta kyllä oli ikävä Thundersin tyylitajuista ja vaarallisen kuuloista kitarointia ja tietenkin presenceä.
 
Andy olis varmaan ollut lähin korvaaja.

Olihan se yhtä juhlaa. Johansen ehkä vähän väsynyt (tai juubassa). Pari uudempaa biisiä ei oikein toimineet, tuntuivat vähän turhilta ja läpisoitetuilta. Vanhoissa biiseissä olikin sitten sitä kuuluisaa fjongaa. Sam Yaffan basso soi loistavasti, mieletön rock'n' roll basisti.
Piirunverran holtittomampi kuin RuisRokissa vuosi sitten.

No niin. Se oli siinä. Loppujen lopuksi kääntyi positiivisen puolelle, ei siinä mitään. Ekat kuusi-seitsemän biisiä menivät täysin ns. miksaajan piikkiin. Oli sellaista kihinää, että mä toivoin vain, jotta oi jospa olisi ollut vain backline huutamassa ja laulukamat Johansenilla, niin jopa. Vähitellen pahin kihinä hävisi ja lopussa tämä ilmeisesti ammeriikkalainen paksupoika ei enää ollut suorastaan haitaksi.
 
Tuo lohduttaa vähän...
 
Siihen nähden, hyvä meininki. Mutta mutta, olihan siellä oikealla laidalla ammottava, Johnny Thundersin kokoinen aukko. Ei sille mitään voi. Johansen on kyllä hyvä, Syl Sylvain ei ole ton kummempi pöhköfantti koskaan ollutkaan ja kyllä Sami Yaffa oli todella tyylikäs basisti, jotta kyllä se rokkibändistä kävi, mutta kyllä oli ikävä Thundersin tyylitajuista ja vaarallisen kuuloista kitarointia ja tietenkin presenceä.
 
Thundersin olen nähnyt muistaakseni kolme kertaa, joista yhdellä keikalla Sylvain Sylvain joutui paikkailemaan maestron osuutta, kun hän ei ollut ihan tällä planeetalla.
Siitä huolimatta jokaista keikkaansa rakastin. Näkemäni David Johansenin keikka oli "vain" hyvä. Nyt kun oikein ajattelen, Sam Yaffaa en välttämättä olekaan nähnyt livenä... vakava puute :/
 
Andy olis varmaan ollut lähin korvaaja.
 
En oikein allekirjoita.
 
1) Johnnya on mahdoton korvata
 
2) Andy on Andy, eli ei se etenkään
 
Sam Yaffan basso soi loistavasti, mieletön rock'n' roll basisti.
 
Käännä vain puukkoa haavassa!
 
Oma moka tietenkin, kun en ajoissa lippua ostanut, mutta en olisi odottanut loppuunmyydyksi, kun Stoogeskin jäi vajaaksi... Olihan tietty esiintymispaikkakin vähän isompi heillä...

Miusta se oli ihan hyvä keikka. Olin vaan loppuillasta ihan kauheessa juubassa.

Happy rock'n roll meininki oli mun mielestä ja viihdyin Johansenin, Sylvainin ja aina yhtä tyylikkään Yaffan ansioista. Johnny-klooni jäi pieneen rooliin ja tää rumpali ei ollut niin hyvä jerrynolan, kuin se aiempi tumma kaveri. Thundersin puuttumisen myötä puuttui myös vaaran tuntu ja arvaamattomuus. Oli siellä kuitenkin muutama vähän kaoottisempi hieno hetki, jolloin ei ollut ihan varma mitä tapahtuu ja miten homma jatkuu. Muutenkaan ei ollut liian hiottua tai suunnitellun oloista touhua. Pakollisista piiseistä ei "Frankenstein" 'ia kuultu lainkaan ja uuden matskun tilalla olisin mieluusti kuullut vaikka "Mystery Girls" in ja jonkun Shangri-Las -vedon.

New York Dolls heitti oikein hyvän setin, joka sijoittuu kyllä hyvin korkealle tämän vuoden parhaat keikat -listallani. Kovasti tykkäsin ja mukana rokkasin. Bo Diddley -laina "The Pills" oli minulle illan kohokohta, ja kuten HS:n arvostelussa todettiin, ei yhtye soittanut ilmeisesti kovinkaan paljon biisejä "Too Much Too Soonilta". Joku yllättävä vetokin kuultiin, tai minä en ainakaan osaisi yhdistää "Piece of My Heartia" millään tavalla New York Dollsiin. Mieluummin olisin kuullut "Frankensteinin" tai vaikkapa "(There's Gonna Be) a Showdownin".
 
Ja se nyt oli oikeastaan odotettavissa, että yhtye ei tule esittämään mitään sellaista arvaamatonta ja vaarallista kuin 1970-luvulla (kaipa bändi olisi manan majoilla jo kokonaan, mikäli touhu olisi jatkunut samanlaisena tähän päivään saakka).