Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tässä on myös kyse soundeista. Tuo sijaisdominantti viidennelle asteelle nyt vaan on jazzmusiikissa vakiintunut mollipiiseihin aika jämäkästi. Kyse on etenkin molliblueseista joissa tuohon sointuun törmää 90% kaikista kerroista. Varmasti syytä en tiedä mutta arvaan:
 
Mollissa bVI asteella olisi normaalisti maj7#11 (lyydinen) -sointu. Muunnos 7#11 (lydian b7) -sointuun vaatii vain yhden sävelen muuttamista ja näin mahdollistaa "purkautuvamman" äänenkuljetuksen ja soololinjan rakennuksen. Ja kaikkien matematiikan sääntöjen mukaisesti sama ilmiöhän tapahtuu kun toisella asteella oleva lokrinen asteikko muutetaan alt-asteikoksi - yhdellä sävelellä selviää siitäkin.
 
Kyseessä siis on toki sijaisdominantti ja asian voi perustella teoreettisesti, mutta uskallan väittää että tähän liittyy myös paljon samankaltaista soundihommaa kuin vaikka siihen miksi duuribluesin eka sointu onkin seiskasointu (Aargh, teoreetikon pää räjähtää! Eihän sellaisessa ole mitään järkeä!). Joku juttu vaan soundaa hyvältä ja mahdollistaa tietynlaisen sävyn aikaansaamisen joten käyttäkäämme sitä. Ja bluesilla on tainnut olla näppinsä pelissä tässäkin asiassa.

Ja bluesilla on tainnut olla näppinsä pelissä tässäkin asiassa.
 
Eli siihen Cm6/9 - Ab7 - G7 voi soittaa C-molliblues-asteikkoa ja unohtaa kaiken teorian? Eli se Gb on se blue-note ja F:kin voidaan soittaa silloin kun sattuu huvittamaan??
 
Edit: Mut niinhän se Wynton Kelly just tekeekin!!!!

Mikä muuttuu kohdassa Dm7 - G7 ? Ainoastaan se C-B (tietty bassosävel myös), eli dominantin (G7) suhteen 4 -> 3, siis terssi-pidätys.
 
Dm7 - G7 - Cmaj7 = G7sus4 - G7 - Cmaj7?????
 
Dm7b5 - G7#5 - Cm6 = Ab7 - G7 - Cm6????

Kyseessä siis on toki sijaisdominantti ja asian voi perustella teoreettisesti, mutta uskallan väittää että tähän liittyy myös paljon samankaltaista soundihommaa kuin vaikka siihen miksi duuribluesin eka sointu onkin seiskasointu (Aargh, teoreetikon pää räjähtää! Eihän sellaisessa ole mitään järkeä!). Joku juttu vaan soundaa hyvältä ja mahdollistaa tietynlaisen sävyn aikaansaamisen joten käyttäkäämme sitä. Ja bluesilla on tainnut olla näppinsä pelissä tässäkin asiassa.
 
Bluessissa on eri säännöt. Ei sitä voida analysoida puhtaasti länsimaisen tonaalisen musiikin keinoin. Tästä johtuen teoreetikoiden päät eivät räjähdä! :)
 
Blues toimii ihan omana ilmiönään ja jos sitä sekoitetaan tonaaliseen musaan (vaikka siihen molli biisiin) niin lopputulos alkaa kuulostamaan enemmän ja enemmän bluessilta. Ei sitä tarvitse sen enempää analysoida. Perinteet pitää olla hallussa edes jotenkin ettei tule ongelmia (esim. klasari analysoi nuotista blues biisiä).

btw voisko ton Ab7 - G7alt. ajatella myös jonkinlaisena kromaattisena lähestymisenä tolle G7alt
 
Kait voi ajatella mutta eiks noilla sijaisdominanteilla tuo kromaattinen tuu melkein automaattisesti?
 
Dm7 - G7 - Cmaj7= Dm7 - Db7- Cmaj7

Dm7 - G7 - Cmaj7 = G7sus4 - G7 - Cmaj7?????
 
No jotakuinkin noin, paitsi että G7sus4/D :)
 
Dm7b5 - G7#5 - Cm6 = Ab7 - G7 - Cm6????
 
Dm7b5/G - G7 - Cm6
 
Tuon koko kirjoitukseni tärkein pointti on se että jos aletaan vähentämään sitä kamaa soinnuissa niin paljon kuin pystyy päästään siihen olennaiseen käsiksi. Mitä jää jäljelle kuin pelkistetään?

Mitä jää jäljelle kuin pelkistetään?
 
V/I
(lyhyt kirjoitus)

V/I
(lyhyt kirjoitus)
 
Noniin, hyvä Baron, nyt ollaan pelkistetty koko tonaalinen musiikki! :)

Cm6/9 - Ab7 - G7 Mikä tuo Ab7 on?
 
Klasari puolella tuota kutsutaan "saksalaiseksi" soinnuksi (kuuluu ryhmään ylinousevat sekstisoinnut)

Brian Setzerin Stray Cat Strutissa on toi sama sointukierto, siihen Brian- setä soittaapi doorista.
 
Sama sointukierto on myös Erik Lindströmin Ranskalaisissa koroissa tai Ikkunaprinsessassa (Glendora).
 
P.S. Mielenkiintoista, että kaikki musiikinteoreettiset (esim. sointu)analyysit tehdään täällä aina jazz-orientoituneesti.
II-V :ten lisäksi Bluesin voi ajatella omana juttunaan.
Pentatoniset asteikot tulee kauko-idän suunnasta, melodiset mollit ja harmoniset duurit Itä-Euroopasta.
Mm. Dimi- ja kokosävelasteikot (=synteettiset)ovat olleet käytössä "klassisilla" säveltäjillä 1900-luvun alkupuolella.
Näkökulmia on monia.

Sama sointukierto on myös Erik Lindströmin Ranskalaisissa koroissa
 
Ilmankos kuulosti joteskin tutulta:-) Siihen mun maikka pisti mut soittamaan bluesasteikkoa.

Klasari puolella tuota kutsutaan "saksalaiseksi" soinnuksi (kuuluu ryhmään ylinousevat sekstisoinnut)
 
Musta se taas on päivänselvästi lokrisen moodin kuudennen asteen sointu.

Mielenkiintoista, että kaikki musiikinteoreettiset (esim. sointu)analyysit tehdään täällä aina jazz-orientoituneesti.
II-V :ten lisäksi Bluesin voi ajatella omana juttunaan.
Pentatoniset asteikot tulee kauko-idän suunnasta, melodiset mollit ja harmoniset duurit Itä-Euroopasta.
Mm. Dimi- ja kokosävelasteikot (=synteettiset)ovat olleet käytössä "klassisilla" säveltäjillä 1900-luvun alkupuolella.
Näkökulmia on monia.
 
Niin on, mutta jazzmusiikissa yhdistyvät nuo kaikki mainitsemasi jutut. Siksi on helppoa analysoida jazz-orientoituneesti. Lisäksi jazzissa tapahtuva sointuihin ja niiden välisiin purkauksiin perustuva improvisaatio pakottaa soittajat ajattelemaan sointuja ja niiden kanta-asteikkoja analyyttisesti.

Wikipedia sanoo:
 
"Mediantti eli välittäjä tarkoittaa sävelasteikossa VI asteen säveltä, joka vastaa toonikan rinnakkaissävellajia, eli duuria tai mollia, jossa on sama määrä ylennys- tai alennusmerkkejä kuin toonikaa vastaavassa duurissa tai mollissa. C-duurissa medianttia vastaa siis A-molli. Toonikan ja mediantin välinen intervalli on seksti ja käänteisenä pieni terssi."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mediantti
 
Submedianttia ei löydy lainkaan.
 
Erkki Salmenhaaran Sointuanalyysi-kirja sanoo, että "kolmas aste mediantti --- ja kuudes aste submediantti." Jorma Kontusen Musiikin kieli 1 ~ perustiedot -kirja sanoo, että "3. aste: mediantti --- 6.aste: submediantti". Kontunen mainitsee vielä, että tarkasti tulkittuna nämä nimitykset toimivat vain duurissa; Salmenhaara puhuu vain sävellajin asteikosta.
 
Nähdäkseni siis duurisävellajin rinnakkainen molli lähtee duurisävellajin kuudennelta eli submedianttiasteelta, joka on toonikasta ylöspäin katsottuna suuren sekstin päässä ja alaspäin katsottuna pienen terssin päässä. Mollisävellajin rinnakkaissävellajin taas luulisin lähtevän kyseisen sävellajin medianttiasteelta - eli kolmannelta asteelta -, jonka kanssa nuo intervallisuhteet ovat sitten toisinpäin.
 
Mitä minä en nyt ymmärrä tässä?
Kuka huijaa ja ketä?
Onko hovimestari murhaaja? Entä jos kukaan ei ole hovimestari? Pitääkö meidän palkata hovimestari, jotta voimme epäillä häntä?

Tämmönen sointukierto tällä kertaa:
 
Am7- D7b9 -Gmaj7 - C7 - F#m7b5 - H7 - Em6
 
tossa selvästi kaks "kakkosvitosta" mut mikä ton C7:n rooli tossa on? Onks jazzissa tavallista että on noita tavallaan "irrallisen" oloisia dominantteja, joiden edessä ei ole kakkosta ja jotka eivät purkaudu mihinkään?

Tämmönen sointukierto tällä kertaa:
 
Am7- D7b9 -Gmaj7 - C7 - F#m7b5 - H7 - Em6
 
tossa selvästi kaks "kakkosvitosta" mut mikä ton C7:n rooli tossa on? Onks jazzissa tavallista että on noita tavallaan "irrallisen" oloisia dominantteja, joiden edessä ei ole kakkosta ja jotka eivät purkaudu mihinkään?
 
Voisiko olla niin, että sen voisi tulkita tritonuskorvatuksi dominantiksi tuolle H7-soinnulle?

Voisiko olla niin, että sen voisi tulkita tritonuskorvatuksi dominantiksi tuolle H7-soinnulle?
 
Ja F#m7b5 olis sit jonkinlainen "emissiotilanne"?

Voisiko olla niin, että sen voisi tulkita tritonuskorvatuksi dominantiksi tuolle H7-soinnulle? Tai sitten vain kuudennen asteen soinnuksi?
 
E-mollin kuudennen asteen sointu olisi luonnollisen tai harmonisen mollin mukaan Cmaj7, tai melodisen mollin mukaan C#m7-5, joten siitä ei varsinaisesti ole kyse. E-duuristakaan sitä ei ole lainattu, koska silloin sointu olisi C#m7.
 
Sen sijaan ensimmäinen tulkinta on "oikea", jossa C7 on puolisävelaskelen alaspäin B7:aan purkautuva sijais(väli)dominantti. Purkaukset kun voivat olla viivästettyjä, jolloin väleihin lisätään sointuja, kuten esimerkkitapauksessa B7:n eteen on lisätty toisen asteen sointu F#m7-5.
 
Joku kikkailusta tykkäävä voi myös analysoida sointukierron alun G-duurissa, jolloin C7 voidaan ajatella melodisesta G-mollista lainattuna IV-asteen sointuna... :)

Ja F#m7b5 olis sit jonkinlainen "emissiotilanne"?
 
Pikemminkin ajattelin sen purkauksen viivästetyksi.
 
EDIT: Bitti-hiisi kerkesi näemmä kirjailla väliin ajatuksiaan. Todettakoon tuosta toteamuksestani tulkita se kuudenneksi asteeksi, että toisinaanhan näkee tuota, että kuudes aste on duuripienseptimisointu, mutta silloinkinhan se on käytännössä tulkiten sijaisvälidominantin asemassa ja siksi otin sen arvaukseni siitä myöhemmin pois.