Kitarat: soittaminen ›

Tällaista olen harrastanut silloin tällöin. Sormien asennot näkee jotenkin paremmin, että onko niissä mitään outoa. Idea tuli punttien nostelusta, koska peilin edessä voi tarkkailla paremmin nostotekniikkaa. Varsinkin plektrakäden soittotekniikka tulee hyvin esille tällä tavalla.

Minäkin olen kokeillut peiliä joskus sormia seuratakseni, että näyttääkö se samalta kuin telkkarissa. Siitä on myös apua harjoitellessa rytmikästä heilumista soittimen kanssa. Ei se ollutkaan niin helppoa ensiyrittämällä kuin luulin. Tuloksena saattaa olla mielenvikaisen näköistä hosumista jos ei tarkkaile objektiivisesti mitä tekee. Tällä ihonvärillä sen joutuu tekemään laskelmoidusti.

Mä harjottelen paljon sitä et mun käsivarsilihakset näkyy helvetin hyvin ku tilutan! Ja sit ilmeitä! Vitunmoinen perseenmuikistus ilme ku vedän rakee!
 
Eikö olis helpompaa kuvata sitä omaa soittoa, jos videokamera sattuu löytymään? Ite oon joskus kattonu videolta ku kaverit on kuvaillu. Tai on paljon helpompi keskittyä siihen kattomiseen ku ei tarvii soittaa samaan aikaan.

Eikö olis helpompaa kuvata sitä omaa soittoa, jos videokamera sattuu löytymään?
 
Kuvaaminen on todellakin helpompaa jos on videokamera.

Kyllähän nyt peilin edessä tulee soiteltua. Enemmänkin fiilispohjalta, kuin soittoa analysoiden. Itse henkilökohtaisesti tykkään ilmeillen ja heiluten soitella sekä fiilistellä peilin kautta. Son tiukkaa.
 
-b

Mulla tulee peilin edessä heiluttua siksi, että tuubivahvistin on sen verran kovalla että paremmalta kuulostaa viereisessä huoneessa jossa peili on :)

Joo kyllä se on helpompaa jos joku kuvaa soittoa. Minäkin yllätyin kuinka taitavalta minä siinä näytin, näytin jopa melkein oikeelta kitaristilta =P

Mulla tulee peilin edessä heiluttua siksi, että tuubivahvistin on sen verran kovalla että paremmalta kuulostaa viereisessä huoneessa jossa peili on :)
 
Joo, sama täällä! ;)

Mulla menee koko homma aina peilin kanssa ihan pipariksi, rupean ihmettelemään että "meneekö mun sormet todella noin?" ja alkaa virheitä tulemaan. Kun ei katso sormia niin menee ihan hyvin. Itseluottamuksessa varmaa vikaa tai jotain.. :)

Kyllä mä silloin tällöin katon peilistä ihan huvin vuoksi... Toinen asia mitä aloin tekemään harjoitellessani on silmien sulkeminen... Koko mieli keskittyy vain käsiin Suurin piirtein... Ja siihenhä pitää keskittyä tai ei synny tuloksia nii paljon...

Mulla autto vibraton kans tää peilailu paljonki

Ei suju soitto peilin edessä, kädet sekoo.
 
e: i

Jos autolla ajaen soittelee, ei kannata paljoa peiliin vilkuilla, voi muuten tulla kolari.

tulee mieleen vaan semmoset isontalonantit jokka bodaaki peilin edessä koko ajan ja kiihottuu ittestään, ni sit joku reenaa peilin edessä ja kelaa että vitsit on hyvännäkönen keppi kädessä, mut ei kai tää samasta asiasta oo kii... Mäkin joskus katoin peiliin kun soittelin skittaa, huomasin vaan sen että mulla on melkein koko ajan keso pystyssä soittaessa, en oikein muuta pannut merkille.. Ja sitä katoin että kitara oli suht korkeella, kauhee beatlesi :) Mut en nähnyt mitään merkittävän suurta asiaa joka ois pitäny parantaa peilistä katsoessani... Näytin niin hyvältä että itketti :')

joka mies tiluttelee itselleen peilin edessä 3v ennenkuin uskaltaa kertoa aloittaneensa kitaransoiton.

Joskus oon käynyt vessassa peilin edessä ilman paitaa kitaran kanssa katsomassa että näytänkö joltain wannabe stadion hard rock -kepittäjältä. Tottakai näytin. En oo seurannut soittamistani peilin edestä, mutta pimeä telkkariruutu on heijastanut joskus sen verran, että olen huomannut siellä itseni ja todennut että kylläpä mulla on kömpelö tekniikka molemmissa käsissä. Masentavin on otelautakäden pikkurilli, jonka liikeradat ovat lähinnä koomista katsottavaa. On kuin se hylkisi otelautaa pienenkin tauon tullen.
 
Musta tuntuu, että peilin kautta tarkkailu olisi itselleni hiukan hankalaa tuon mainitun keskittymishomman takia. Parempi olisi vaan soittaa joko kitaran kaulaan tai ikuisuuteen lasisesti tuijottaen tai silmät kiinni. Silloin keskittyisin näppituntumaan ja oman motoriikkani hahmottamiseen täysipainoisesti. Sen jälkeen voisin katsoa suoritukseni visuaalitallenteelta. Ehkä jotain todella kaavamaista tekniikkaharjoitusta voisin tehdä äärimmäisen hitaasti, peilistä samalla tarkkaillen. Tavoitteena olisi yrittää minimoida liike ja tehdä asiat vaivattoman näköisesti sekä samalla tarkasti. Jos pitäisi soittaa jotain mikä vaatisi enemmän seuraavaksi tulevien äänten tai liikkeiden muistelemista, niin niiden olisi syytä tulla aika hyvin selkärangasta.
 
Peilissä on se ongelma, että se näyttää peilikuvan. Peilikuvan kautta ei ole helppoa yrittää tehdä vuorovaikutteisesti mitään sellaista, mikä vaatii liikkeen koordinoimista. Katsomisen pitäisikin olla ainakin mulle tavallaan yhdensuuntaista toteamista. Jos yrittää saavuttaa vuorovaikutteisuutta, niin osa keskittymisestä menee sen peilikuvan tarjoaman informaation kääntämisessä ymmärrettävään muotoon. Pitäisi antaa suorituksen edetä miten etenee, eikä yrittää korjata sitä millään tavalla samaan aikaan. Sitten vain toteaisi että mitä pitäisi tehdä paremmin, harjoittelisi kolme päivää ilman peiliä ja palaisi taas tekemään toteamuksen että onko asia korjaantunut vai ei.

Itse oon tarkkaillu käsien toimintaa peilin kautta, helpompaa tarkkailla peilistä kun näkee ihan toisesta perspektiivistä kaiken, tällä tavalla on tullut esim. muutettua käsien asentoa hieman jne joka on kyllä auttanut.

joka mies tiluttelee itselleen peilin edessä 3v ennenkuin uskaltaa kertoa aloittaneensa kitaransoiton.
 
"Joo, alotin kitaransoiton tossa vähän aikaa sitten. Nyt menee kaikki Iron Maidenin neljän ekan levyn biisit."
 
Joskus olen vasuria katsonut peilistä, että miltä motoriikka näyttää, että kannattaisiko jotakin muuttaa. Ei kannattanut :)

Mä oon kyllä vaan kattellut että kuinka hyvältä näytän... =P
 
Sama vika.