Puhaltimet ›

Minkäslaisia päreitä ja suukappaleita tämän palstan klarinetistit käyttävät? Suosituksia, epäsuosituksia ja kysymyksiä kehiin vaan!
 
Mutta kuten varmasti tiedätte, suukappaleet ovat erilaisia, pillit ovat erilaisia ja ennen kaikkea soittajat ovat erilaisia. Toinen voi hyvinkin tykätä sellaisesta, mitä toinen inhoaa. Suosituksiin kannattaa siis suhtautua lähinnä suuntaa-antavina, ja jokaisen kunnianhimoisen tistin kannattaisikin itse kokeilla monenlaisia päreitä - miksei vaikka kaikkia saatavilla olevia. Tämä on kuitenkin suhteellisen pieni panostus, jos sillä löytää itselleen loistavasti sopivan päremallin, jolla voi kenties nauttia soitosta vuosikymmeniä.
 
Ja nyt aloitan omilla kokemuksillani päreistä. Testilaitteistona Buffet E-13 ja Vandoren B-45.
 
Olen koko soittourani (6 vuotta) käyttänyt vain ja ainoastaan niitä tavallisia "sinisiä" eli Vandoren Traditional -päreitä. Nyt kuitenkin ihan uteliaisuuttani tilasin Soitin Laineelta tuollaisia vähän erikoisempia, eli kolme muovipärettä (Bari BR-K-S, Legere LG-BKL-3, Fibracell FC-K-M) ja paketin jazz-päreitä (Alexander Superial DC 3). Kaikkien soittaminen tuntuu näin alkuun hieman erikoiselta, mutta enimmäkseen kuitenkin hyvältä.
 
Omaan suuhuni Bari (9 €) on kokeilemistani ainoa lehti, jota voisin sanoa huonoksi. Se on raskas puhaltaa, mutta kuitenkin soundi on toisessa ja kolmannessa rekisterissä kuin liian löysällä ruokolehdellä, ja soittaminen tuntuu jokseenkin epävakaalta. Myös kolmannen rekisterin äänten kunnollinen muodostaminen on vaikeaa samalla tavalla kuin löysien ruokolehtien kanssa. Alarekisterissä ääni on mukavan bassoklarinettimainen ja miellyttävä, mutta ero toiseen rekisteriin on räikeä ja erittäin häiritsevä: kun siirtyy rekisteristä toiseen, kuulostaa kuin joku toinen alkaisi soittaa.
 
Tuplasti kalliimpi Legere, 18 €, on kuin toista maata. Äänet syttyvät hyvin, ja staccatotkin on helppo soittaa terävinä ja kaunisäänisinä. Soundi on hyvä kautta linjan, ainoastaan aivan matalimmissa äänissä hieman muovinen. Soittaminen on helppoa ja mukavaa kaikissa rekistereissä ja kaikilla voimakkuuksilla - lähes äänettömästikään soittaessa ei ole juuri lainkaan kohinaa, ja kolmannen rekisterin äänet syttyvät todella helposti. Huonona puolena Legerestä voisin sanoa, että se ei siedä juurikaan puremista ja menee helposti tukkoon. Toisaalta minulle tämä voi olla hyväkin asia, koska se auttaa varmasti korjaamaan hieman turhan kireää ansatsiani.
 
Ruokolehden näköinen, mutta synteettinen Fibracell puolet halvempi (9 €), mutta ei jää paljoa jälkeen Legerestä. Soundi on hyvä, joskin kovaa soittaessa hieman kummallinen ja ylemmissä rekistereissä aavistuksen kuiva ja sieluton (huh, tämä alkaa jo kuulostaa ihan joltain viiniarvostelulta :P) Fibracell on todella vaikea purra tukkoon, mistä plussaa. Hiljaa soittaminen onnistuu hyvin ja erinomaisella äänellä kaikissa rekistereissä, mutta kovemmassa päädyssä dynaaminen alue loppuu jostain syystä paljon ennen Legereä ja Baria.
 
Kymmenen kappaleen paketti Alexander Superial DC -päreitä maksaa 17,65 €, ja niiden luvataan tuottavan 50- ja 60-lukujen Blue Note -soundin mukaista ääntä. Blue Note -soundi ei ole minulle tuttu termi (vaikka varmaan pitäisi olla), joten en nyt tähän lupaukseen ota kantaa. Joka tapauksessa soundi on todella kiva ja sopii mainiosti vanhaan jazziin. Oli kuin taivas olisi auennut, kun kokeilin Benny Goodmanin biisien soittamista näillä - eikä tavallisilla Vandoreneilla, kuten ennen. Bendaaminen sujui paljon mukavammin ja soundi saa soiton kuulostamaan oikealta. DC:t ovat todella hyviä soittaa kaikissa rekistereissä ja kaikilla voimakkuuksilla, joskin kolmannen rekisterin äänet on luonnollisesti hiljaisena hieman vaikea saada syttymään. Mutta eihän tällaista jazzia hiljaa soitetakaan :)
 
Yhteenvetona voin sanoa, että muovipäreistä Legere ja Fibracell ovat melko lailla tasoissa, valinta on lähinnä maku- ja priorisointiasia. Itse pidän Legerestä hieman enemmän, mutta se on myös tuplasti kalliimpi. Bari sen sijaan on mielestäni melko turha ostos, varsinkin kun hinta on täsmälleen sama kuin Fibracellillä.
 
Legere ja Fibracell ovat parhaisiin Vandorenin sinisiin yksilöihin verrattuna jokseenkin yhtä hyviä, mutta näitä "parhaita yksilöitä" löytyy kymmenen kappaleen askista yleensä vain kolme tai neljä. Ruokopäreisiin liittyvän vaivan ja epävarmuuden sekä havaitsemani muovipäreiden pätevyyden vuoksi tulen luultavasti siirtymään vähitellen enemmän muovipuolelle, mutta en nyt ainakaan vielä Vandorenejakaan täysin hylkää. (No joo, kovat soittajat veistävät päreensä itse voiveitsellä parvekkeella kasvatetuista bambuista, mutta ainakin omasta mielestäni ruokopäreiden käyttöönotto, valikointi, hoito, nopea ikääntyminen ja ainainen stressaaminen ennen keikkaa on sen verran turhauttavaa, että otan mielelläni vastaan helpomman ja halvemman vaihtoehdon, joka jättää aikaa itse soittamiselle.)
 
Alexanderin DC:itä en rupea vertaamaan muovipäreisiin tai Vandoreneihin, ovathan ne kuitenkin tehty aivan eri tarkoituksiin. Kirjoitustani niistä saa myöskin kyseenalaistaa, koska ne ovat toistaiseksi ensimmäinen kosketukseni jazz-päreisiin. Otan mielelläni suosituksia vastaan.
 
Mutta nyt annan puheenvuoron teille, toivottavasti tekstistäni oli hyötyä. Tällä hetkellä olen kiinnostunut etenkin kokemuksistanne jazz-päreistä ja -suukappaleista. Odotan mielenkiinnolla.
 
Eelis

Olipas kiinnostavaa luettavaa, laitoin tuosta plussaa. Itse olen klarinettia soittanut vasta puolitoista vuotta, joten en voi mitään kovin jämäkkää tähän heittää. Kaytan enimmakseen klarinetin mukana tullutta Yamahn 4c-suukappaletta, tosin olen myos kokeillut jotain Buffet Crampon -suukappaletta mika tuli Adlerin chalumeaun mukana. Silla saa kauniimman soundin, mutta on ajoittain minulle liian raskas soittaa, aika paljon lehdesta kiinni toki.
 
Lehtina 2 ja 2.5 vahvuuden erilaisia Vandoreneita. On vahan kiusannutkin kun ei oikein muita tahdo kaupoissa olla. Tuntuu etta fonien lehdissa oli enemman valinnanvaraa. Siksi tuo mainitsemasi Alexander taytyy kokeilla.
 
Sitten minulla on myos kokeilumielessa hankkimani Vandorenin 5JB suukappale jollaista esim. balkanilaiset kayttavat. Se on tosi isolla aukolla, mutta oikein loysalla lehdella aika janna ja paasee kylla jotenkin etniseen soundimaailmaan. Olen kuitenkin sen verran alussa vasta, etta pitaa varoa liikaa haahuilua.
 
Mutta omaa mielilehteäni en ole vielä loytanyt. Muovisista olen kokeillut Legerea (vahvuus 2), koska tenorifonissa olin siihen tyytyvainen. Se soi kylla kevyesti, mutta soundi on turhan muovinen. Tai ehka paremminkin hyvan soundin ottaminen siita on aika tarkkaa puuhaa. Ja sitten se on liian loysa jotta paasisi korkealle, pitaisi ehka kokeilla jaykempaa vahvuutta.

Itse kyllästyin Vandorenin sinisiin, koska on aina hirveä show etsiä sitä yhtä toimivaa niitten tuhisevien seasta ja aivan turhaa maksaa kahtakymppiä kolmesta soivasta lehdestä. Tutkimusmatka alkaa olla aika lopussa, tässä muutamia tarinoita:
 
Pilli on Buffet E-11 ja suukappale Vandoren B40 profile 88, eli perusmalli, mutta voittaa klaran mukana tulleen suukapulan 10-0.
 
Opettaja suositteli vaihtoa Vandorenin V12-lehtiin ja sen teinkin. Niissä kyllä toimivia lehtiä on enemmän, mutta vain yksi täydellinen on tullut vastaan ja sekin oli 2 , eli minulle liian löysä ja sekin ilo meni siinä. Soundi on aika samanlainen kun sinisissä Vandoreneissakin, eli minun mielestä vähemmän kuunneltava. Nyt niitä on muutama laatikko odottamassa mutta lisää en osta vähään aikaan.
 
Kokeilin myös Alexanderin lehtiä keltasia, mustia ja punaisia joista siis keltaset ja mustat ovat jazz-lehtiä, mustat näitä blue note-soundisia ja punaiset klasarilehtiä. Hyvät päreet oli kanssa hyviä, mutta melko nopeasti löystyivät niin että soundi oli karmea. Miinusta myös pahveista missä lehdet on kiinni kun kuljetuksessa ovat levällään siellä rasiassa ja lohkeilevat. Näistä keltaiset tuntuivat parhailta ja niihin varmaan palaan jossain vaiheessa (ne ei oikein toiminu klassisen soitossa niin piti vaihtaa).
 
Fonia olen soittanut Rico Royal-lehdillä ja mietin että onpa helppoa kun melkein kaikki lehdet toimii paketista-toisin kuin Vandorenien kanssa. Loysin sattumalta Kuopion Flangerin hyllystä kun fonilehtiä pengoin ja pitihän sitä ostaa testatakseen että onko niissä toimivuusprosentti sama kun fonin kohdalla, ja sehän oli! Helppo soittaa, parempi soundi kuin Vandoreneissa, melkein puolet halvempi paketti ja melkein jokainen päre soi. Näitä suosittelen kaikille ainakin kokeilemaan. Kokojakin löytyy ihan 1-5 vissiin kun Alexandereissa klasarilehdetkin loppuu jonnekkin kolmen tienoille. Näitä ei kovin monessa paikassa ole ollut myynnissä mutta netistähän kaikkea saa tilata.
 
Uusin tuttavuus on paketillinen Rico Grand Concert Select-lehtiä, joita olen jo vähän testaillut. Ihan soitettavilta vaikuttaa, mutta hyviä ei ole niin paljoa kuin Rico Royalissa. Ei ole muovijuttuja mitä ne onkaan, mutta niitä alkaa olla ihan omasta takaakin kun vaan jaksaisi heittää vanhat lehet pois. Eikä näitä vissiin enää valmisteta kun F-Musiikin poistokorista kaivoin ja 16 euroa maksoi vaikka oli puoleen hintaan, että onneksi eivät ole superhyviä:D
 
Tällä hetkellä pakotan itseni soittamaan Vandorenit ja Alexanderit pois nurkista pyörimästä kun muuten menevät hukkaan kun jossain vaiheessa lehtikoko kasvaa kolmosesta kolmepuoloseen. Tekisi kyllä kovasti mieli ostaa lisää Rico Royaleita kun niitten kanssa eläminen on niin helppoa.
 
Kertokaa tosiaan niistä jazz-suukappaleista jotain. Suunnittelin ostamista mutta en tahtoisi tehdä sitä pelkästään valmistajan mainostuksen perusteella.

Fonia olen soittanut Rico Royal-lehdillä ja mietin että onpa helppoa kun melkein kaikki lehdet toimii paketista-toisin kuin Vandorenien kanssa. Loysin sattumalta Kuopion Flangerin hyllystä kun fonilehtiä pengoin ja pitihän sitä ostaa testatakseen että onko niissä toimivuusprosentti sama kun fonin kohdalla, ja sehän oli! Helppo soittaa, parempi soundi kuin Vandoreneissa, melkein puolet halvempi paketti ja melkein jokainen päre soi.
 
No minä olenkin ihmetellyt kun fonin kanssa ei ollut niin tarkkaa lehtien kanssa, mutta olen ajatellut etta klarinetti vain on niin paljon vaikeampi. Fonissa kaytin juuri noita Rico Royaleja, klarinettiin tuntuu kaupoissa olevan vain Vandoreneita.

F-Musiikissa Helsingissä oli Rico Royaleita klarinetille. Heidän nettikaupassa on kolmen pakkauksia myynnissä. Itsekin ostan nämä sellaisesta kitara-basso-rumpukaupassa jossa sattuu olemaan tuttu myyjä joka nuita minulle tilailee.
 
http://www.f-music.com/ (linkki ei toimi ihan loppuun asti, mutta puupuhaltimet->tarvikkeet)

Itse käytän 3,5+ Rue Lepicejä. En oo varma ovatko parhaita omaan setupiin. Pystyn kuitenkin käyttämään arviolta 8:aa 10:stä paketin lehdestä. Lehdillä pyritään usein korvaamaan puutteellista puhallus- ja ansatsitekniikkaa. Jos nuo ovat kunnossa, pystyy soittamaan monilla lehdillä.

Suukappale on Zinner (jonka mallia en tietenkään muista) ja lehdet V12 3,5 tai rue lepic 3,5+. Aikaisemmin soitin vandorenin M30:llä ja rue lepiceillä. Ei ollut hassumpi yhdistelmä sekään, fortet jäi vaan vähän vaisuiksi.

Ostinpa sitten tuon Vandorenin jazz-suukappaleen 5JB. Hyvin kyllä toimii sekä jazzissa että klezmerissä, bendailu luonnistuu mukavasti ja soundikin on mukava ainakin noiden Alexanderin DC-päreiden kanssa. Klezmer kuulostaa näillä vehkeillä todella oikealta, siltä miltä sen haluankin kuulostavan. Kävin myös lainaamassa kirjastosta muutamia klezmer-nuottikirjoja, arvatkaa oonko onnessani :D Tämä on ensimmäinen jazz-suukappaleeni, joten vertailupohjaa ei kuitenkaan ole. Kertokaa te lisää.
 
Täytyy vähän tuota Soitin Lainetta mainostaa, sen verran hyvää palvelua ollut. Eka tilaus (päreitä) tuli parissa päivässä, käytännössä niin nopeasti kuin vain on mahdollista. Toisen tilauksen (suukappale + päreitä) tein keskiviikkona illalla. Torstaina soittivat, että ovat nämä yhdet päreet loppu, pistetäänkö jotain muuta jne, ja perjantaina olikin jo postilaatikossa ilmoitus haettavasta paketista.
 
Hintataso ja valikoimakin ovat hyvin kohdallaan, ainakin näissä tarvikkeissa. Ei voi muuta sanoa, kuin että kanta-asiakkaan minusta saivat.

Toin Tukholmasta Alexander Superialin keltaisen laatikon (vahvuus 2.5) ja ensi vaikutelma oli että nämähän soivat hyvin suoraan rasiasta. Mutta sitten olen huomannut että jo samana päivänä menee tuhnuiseksi. Se pitäisi ehkä totuttaa soittamalla alkuun vain vähäsen päivittäin? Aika löysiltä nuo myös tuntuvat verrattuna Vandoreneihin. Olisi kai pitänyt ottaa kolmosta (Vandorenia olen käyttänyt 2 ja 2.5).
 
Tajusin sitten eilen että tuo keltainen laatikko ei olekaan se jazzmalli josta tässä oli puhe. Menin Helsingin Soitin-Laineelle kyselemään, mutta mustaa laatikkoa oli vain kakkosena. Keltaistakaan ei löytynyt kuin kakkosia. Pitää varmaan tilata jostain.

Laineelta saa kohtuullisella hinnalla (69€)vandorenin suukappaleen. Uskallan väittää, ettei tuolla jammulla ole käyttöä edes verkonpainona :) Jos buffetin suukappale on alunperin joku "kuuluu pakettiin"-malli, niin ei sekään parempi ole. Vandorenin B40 on hyvä yleissuukappale. 4C:n ongelmana on se, että siinä on pieni, ohut ja metallinen ääni, suukappale menee myös helposti tukkoon jos puristusta on yhtään liikaa. Vandorenin suukappaleella saattaa lehdetkin toimia mukavammin.
 
Ihan kiva kun joku viitsii kommentoida. Taidan mennä heti tänään tuota kyselemään. Nuo 4C:n puutteet kuulostavat kyllä ihan tutuilta, tosin ei ole paljon vertailupohjaa.
 
EDIT: No nyt olen tuon B40:n saanut ja ehtinyt vähän kokeilla. Kyllä oli pitkästä aikaa paras neuvo. Soi kauniisti ja aika helposti. Klasaripainotteinen soundi, mutta saa se välillä ollakin. Painoin plussan tuosta vinkistä.
 
En tiedä mistä johtuu, mutta virekin on paremmin kohdallaan. Aikaisemmin tahtoi mennä ylävireeseen vaikka olisi tehnyt mitä.
 
EDIT2: Eilinen liiallinen klasarisoundi taisi olla alkukankeutta. Johan siitä tänään irtosi aivan muita soundimaailmoita.

En tiedä mistä johtuu, mutta virekin on paremmin kohdallaan. Aikaisemmin tahtoi mennä ylävireeseen vaikka olisi tehnyt mitä.
 
Tiedä näistä... B40 pitäisi ainakin kestää ilmaa paremmin. Eikun puhkumaan vaan!

Olen nähnyt useamalla ulkomaisella foorumilla kommentteja siitä että Vandorenin lehtien laatu olisi heikentynyt viimeisen vuoden puolentoista tienoilla. Onko täällä vastaavia havaintoja.
 
Itseäni kiinnostaa, koska pari vuotta soittaneena aloitin Vandoreneilla, mutta jossain vaiheessa ne alkoivat tuntua vaikeilta. Sitten löysin nuo Rico Royalit, ja ne ovatkin soineet mukavasti. Niiden saanti Suomessa on ollut hankalaa ja nyt olen käyttänyt lisäksi Marcaa, ne tuntuvat aika samanlaisilta kuin Rico Royalit ja yleensä lähtevät hyvin soimaan.
 
Ja tiedän kyllä että Ricon vahvuuksia ei voi suoraan verrata Vandoreniin. Mutta kun Ricon tai Marcan kolmonen soi iloisesti samalla kun Vandorenin 2.5 enimmäkseen pihisee.
 
edit: Löysin sellaistakin tietoa, että Vandorenin lehdykät tarvitsevat perusteellisemman totutuksen. Omat kokemukseni voisivat selittyä tuollakin. Miten muilla?

Itselläni on Buffet RC ja suukappaleena Vandoren B40.
Lehdistä olen parhaaksi havainnut Vandorenin hopeassa paketissa tulevat,hieman sinistä kalliimmat lehdet,paksuutena 3.5.
B40 suukappaleena on kyllä varsin onnistunut valinta,se on luotettava ja antaa tilaa puhaltaa reilusti eikä ns. tukkeudu.Aloittelijalle en sitä laajan porauksensa takia suosittele,sen sijaan saman valmistajan M30 sopii loistavasti vähemmän soittaneille.
Alexander Superialit on jazz-kamaa,itse en pidä,sillä tuntuvat jo kättelyssä löysiltä. Muovipäreitä en vakaumuksesta käytä;) Soundikaan ei niissä ole kummoinen,varsinkaan klassisen soittajalle. Päreiden kanssa kärsiville (ja varsinkin näin talviaikaan,kun niillä on tapana tuhista) suosittelen Vandorenin Hydrocasea(n.60e). Ricollakin on joku kosteutuksesta huolehtiva pussisysteemi,joka on paljon halvempi. Onhan vielä päreille se lasinen hiontalevykin,olen kokeillut ja kyllä se toimii(tosin hiekkapaperikin ajaa hätätilanteessa lähes saman asian)

Ja on kyllä totta että Vandorenin lehdet on sellaisia että aluksi ne voi vain tuhista,mutta kun soittaa 5 min päivässä huonostakin voi tulla varsin hyvä!! Kärsivällisyyttä ne vaativat. Taival on tuskainen,mutta työ palkitaan!

Päreiden kanssa kärsiville (ja varsinkin näin talviaikaan,kun niillä on tapana tuhista) suosittelen Vandorenin Hydrocasea(n.60e). Ricollakin on joku kosteutuksesta huolehtiva pussisysteemi,joka on paljon halvempi. Onhan vielä päreille se lasinen hiontalevykin,olen kokeillut ja kyllä se toimii(tosin hiekkapaperikin ajaa hätätilanteessa lähes saman asian)
 
Ricollakin on nyt sellainen kahdeksan lehdykän rasia, ostin sen ja tuntuu paremmalta kuin se aikaisempi pussi. Ehkä noita pitäisi vain olla kaksi, toinen käytössä ja toinen totutuksessa oleville lehdyköille.

Vandorenin rasiaan menee 20 lehteä,eli huomattavsti enemmän kuin Ricoon. Muutenkin mulle on muodostunut ennakkoluuloja Ricon lehtiä kohtaan--niitä ei ammattimuusikolta yleensä löydy. Oon kuullu negatiivista kommenttia muutenki Ricon tuotteista,mutta ehkä ne joillekin sopii:)
Mutta ennemmin kuin ostaa kaks Ricon rasiaa,niin suosittelisin tota Vandorenii. On kyllä hintansa veroinen!

Vandorenin rasiaan menee 20 lehteä,eli huomattavsti enemmän kuin Ricoon. Muutenkin mulle on muodostunut ennakkoluuloja Ricon lehtiä kohtaan--niitä ei ammattimuusikolta yleensä löydy. Oon kuullu negatiivista kommenttia muutenki Ricon tuotteista,mutta ehkä ne joillekin sopii:)
Mutta ennemmin kuin ostaa kaks Ricon rasiaa,niin suosittelisin tota Vandorenii. On kyllä hintansa veroinen!
 
Itse taas menetän hermoni Vandoreneihin turhan usein ja siksi käytän myös rico royaleita. Eihän se sama asia ole mutta jos esim. orkesterissa soittaa niin sillä pienellä erolla näiden lehtien välillä ei ole mitään merkitystä. Ricon kanssa ei tarvitse tapella, ne on halpoja ja huonoja yksilöitä on n.2/pkt. Mutta silti, Vandorenia on hankala korvata kestävyydessä (ricot löystyy paljon nopeammin) ja onhan siinä parempi soundi jos klassista haetaan. Mutta sitä en ymmärrä mikseivät aloittelijat voisi soittaa ricoilla kun säästyisivät turhalta tuskalta, nuorimmat ainakin, tai saattavathan ne jossain soittaa mutta en kyllä tiedä yhtään opettajaa joka ricoja suosittelisi, edes aloittelijoille (ja varmaan myös vanhemmille passaisi 15-16e/pkt).

Vandorenilla sinisessä pakkauksessa olevat lehdet, aivan surkeita. Pakkauksesta et saa yhtään ainoaa soivaa lehteä!
 
Pilli on Buffet Crampon E-13 ja soittelen Vandorenin B45 suukappaleella
 
Mitä mieltä ootte tuosta Bufen E-13?

Ostin alkuvuodesta Ricon lehtikotelon samalla kun uusin muuten soitinkalustoa. Sellaisen mustan muoviläpyskän, johon laitetaan kosteuspussi ja paikat on kahdeksalle lehdelle. Nyt alan kypsyä siihen. Lehdet eivät ole tuntuneet soivan millään. Tuntuu että ne soivat paremmin käyttämättöminä kuin tuosta kotelosta otettuna (+hieman kostutettuna). Sitten huomasin että kosteuspussi oli taas kuivanut. Kotelo taitaa vuotaa, kun nuo pussit kovettuvat parissa viikossa. Pitäisihän niiden pari kuukautta kestää.