Kitarat: akustinen ›

D-18/D-28/HD-28. Kitara näyttäisi olevan Martin D-28 tai HD-28 ruusupuu sivuilla ja pohjalla. D-18 on mahonkia sivut ja pohja, mutta asialla ei ole kovin suurta merkitystä. D-koppaiset on juuri parhaita sellaiseen akustiseen rockkiin mitä tuossa luettelet.
 
Kävin katsomassa Martinin nuita malleja ja hyvältä näytti. Minua askarruttaa vain juttu, että onkohan näissä kitaroissa kaulan paksuudessa/leveydessä eroja, kun en oikein saanut selkoa sivuilta. En pidä paksuista/leveistä kauloista. Onhan nuo kitarat kalliita, huh hirvittää. Mutta Martinit on hyviä. Olisiko muuta merkkiä jota suosittelisitte jos pidän edellä mainituista kitaroiden äänistä kuten aiemmin sanoin? Mallit D-18, D-28 ja HD-28 ovat parhaat vaihtoehdot.
 
Mitä muuten se V meinaa näissä malleissa esim. D-18V? Ja mitä eroa on D-28 ja D-18? Tai D-28 ha HD-28? Mulla ei ole kovin hyvä enkun sanavarasto näissä kitarajutuissa.

V niinkuin Vintage. Kitara on tehty entisaikojen speksien mukaan. Ehkäpä kouriintuntuvin ero on hinta ja paksuhko, v-profiilinen kaula.

Tosiaankin V tulee Vintage-sanasta ja usein (aina?) näissä malleissa on enemmän tai vähemmän V-mallin kaula, joka on kyllä normaaleihin kauloihin tottuneelle karmean tuntuinen käteen. Muuten voit katsoa spekseistä kaulan leveyden ja mitata sen mukaan kotona, jotta näet eron toisiin kitaroihin. Lähes aina akustisessa on vähän sähkökitaran kaulaa paksumpi ja leveämpi kaula, mutta ero ei ole kovin suuri ja siihen kyllä tottuu. Martinin kaulat on sieltä ohuimmasta päästä. Lisäksi kitaran soitettavuuteen vaikuttaa minusta enemmän se miten tiiviisti/leveästi kielet on laitettu yläsatulasta kulkemaan ja tätä pystyy jälkikäteen korjaamaan jos siihen on tarvetta.

eikös noissa V malleissa ole V:n mallisen kaulan lisäksi myös eteenpäin siirretty rimoitus?
Itselläni on cruzissa v:n mallinen kaula ja sopii käteen todella hyvin.

Taylorit myös ovat helpposoittoisia. Samoin Furch/Stonebridge/Stanford (tsekkiläisen kitaravalmistajan käsintehdyt) kitarat jotka ovat saundillisesti Martinin ja Taylorin välillä. Tayloreissa on kyllä aika "metallinen" saundi, yläpäätä piisaa. Larriveet ovat vähän tummempisaundisia.
 
Furcheista nuo Dnn-SR (siis D22-SR, D24-SR,D25-SR ja D34-SR) kitarat olisivat noita Martineita (HD-18) vastaavia puiltaan:
http://www.intoluthman.fi/products.aspx?brand=26
 
D22 ja D24 ainakin ovat "kiiltäviä" viimeistelyltään. www.furch.cz voi löytää lisää infoa (aika vähän sitä siellä on).
 
En tiedä tekeekö kukaan muu kuin jotkut kiinalaiset kitaratehtaan (esim. Blueridge) varsinaisia kopioita Martineista. Muissa on pieniä eroja rimoituksessa tms.
 
Niin joo, kiinalaisista Walden (entisen Taylorin työntekijän omistama ja johtama paja) voisi olla hyvä ja helpposoittoinen kitara, esim. tuo D2040 malli:
http://www.waldenguitars.com/steel/supra/D2040.html
 
DLX:ssä noita pitäisi olla, jos ei ole niin voi pyytää tilaamaan. Niissä kannen rimoitus on "pre war scalloped-x", ja kaula on ohut (vahvistettu hiilikuidulla) ja helpposoittoinen, ja esim. tuo D2040 on kokopuinenkin (sitka/mahonki). Kaula on 43 mm, ei pitäisi olla liian leveä. Tuo on kyllä tosi halpa (kannattaa tingata, ehkä se jotain 600 EU lähtee).
 
Aria AD-80 voisi myös pelittää (ja edulliseen hintaan):
http://www.youtube.com/watch?v=YP1XpFUNWJ8
 
HD-28 olisi kyllä aika jees..

Yhden merkin voisin vielä lisätä näihin ns. "helpposoittoisiin" loistaviin akustisiin. Saksalaista käsityötä olevat Lakewoodin akustiset. Aivan mahtavia soittimia. Erityisesti auditorium -mallit istuvat loistavasti syliin ja soundaavat jumalaisilta. Joku päivä omistan vielä jonkun Lakewoodin...

Olisiko kellään valmiiksi tietoa siitä miten paksu kaula D-18 D-28 ja HD-28 on mm?
 
Jos tarkoitat juuri paksuutta, et leveyttä joka on ilmoitettu, niin et sä musta sillä tiedolla tee yhtään mitään. Noissa on ihan tyypillien pyöreäprofiilinen kaula mallia U. Jos menet musiikkiliikkeeseen ja otat yhtäleveällä otelaudalla varastutun 1 11/16" akustisen kitaran seinältä, niin todennäköisesti siinä on lähes samanlainen kaulan profiili ja paksuus. Missään nimessä kyse ei ole mistään sähkökitaran littanasta kaulasta, vaan akustisessa on hieman enemmän paksuutta.
 
Vielä selitystä miksi tieto paksuudesta on epäolennainen: Itselläni oli joskus 2 Gibsonin akustista joissa toisessa oli paremmalta tuntuva kaula kuin toisessa ja aloin mittailemaan miksi näin on, niin sain otelaudan leveydestä 0.2mm tarkkuudella saman tuloksen, paksuudesta 0.1mm tarkkuudella saman ja E- & e-kielten väli oli 0.4mm tarkkuudella sama. Käytin työntömittaa. Eli, jos joku sanoo sulle, että kaula on vaikka 2,8cm paksu, niin et pysty sen perusteella mitenkään kuvittelemaan miltä se kädessä tuntuu koittamatta kitaraa itse käteesi.

Aria AD-80 voisi myös pelittää (ja edulliseen hintaan):
http://www.youtube.com/watch?v=YP1
 
Olipas pirun mukavan kuuloinen soitin. Mistähän päin tuollaista Ariaa lähtisi metsästämään.

Jos tarkoitat juuri paksuutta, et leveyttä joka on ilmoitettu, niin et sä musta sillä tiedolla tee yhtään mitään. Noissa on ihan tyypillien pyöreäprofiilinen kaula mallia U. Jos menet musiikkiliikkeeseen ja otat yhtäleveällä otelaudalla varastutun 1 11/16" akustisen kitaran seinältä, niin todennäköisesti siinä on lähes samanlainen kaulan profiili ja paksuus. Missään nimessä kyse ei ole mistään sähkökitaran littanasta kaulasta, vaan akustisessa on hieman enemmän paksuutta.
 
Mitenkäs leveä se on? Meikäläisellä on pieni ja siro käsi, joten en tykkää leveästä kaulasta. Haluaisin verrata sitä mutsin entiseen landolaan, jossa on mun mielestä ei ole kovin leveä kaula. Tarkoitan leveyttä siitä ihan 1 nauhalta.

Kaulan leveys ja kielten etäisyys toisistaan ovat periaatteessa kaksi eri asiaa. Mutta joo, vertailun vuoksi stratossa E-to-E leveys on 35 mm ja 1 11/16" eli 43 mm satulan kohdalta leveän kaulan (sen Landolan esim.) E-to-E leveys on 36,45 mm. Lunttasin nuo graphtech.com webbikaupan sivuilta TUSQ satuloiden (nut englanniksi) tiedoista. Akustisten kaula on yleensä ihan normikokoinen, tosin joitakin "akustisia" kitaroita on olemassa joissa on käytetty stratotyyppistä kaulaa (en tiedä onko se helpompisoittoinen tai kapeampi, katsele tuolta: http://www.fender.com/products/search.php?partno=0968010021 näköjään on 41 mm eli stratokokoa myös leveydeltään, tosin v-profiililla, E-to-E n. 35 mm tai vähän alle). Joissakin moderneimmissa akustisissa (esim. Walden joka käyttää hiilikuituja kaulaa vahvistamassa) voi myös olla helpposoittoisempi kaula, mutta yleensä se on litteämpi, ei kapeampi (eli C-profiilinen). Soittamisen helppouteen vaikuttaa akustisessa eniten se miten matalalle kielet saadaan säädettyä ilman että ne osuvat soidessaan vääriin nauhoihin ja särisevät. Tuon 2000 EUR hintaluokan kitarat pitäisi saada säädettyä erittäin helpposoittoisiksi pelkästään kaularautaa säätämällä, halvemmissa tehtaan säädöt saattavat olla vähän pielessä, tai jos soitin on ollut kauan kuivassa ilmassa sen kansi on jo saattanut elää niin että kielet ovat korkeammalla (pahimmassa tapauksessa tarvitaan kaulan säätöä mikä on aika iso homma ellei kyse ole pulttikiinnitteisestä kaulasta, tosin ei silloinkaan ihan helppoa kun otelauta kuitenkin on kiinni liimalla kannessa).
 
Mutta jos sun budjetti on tuo n. 2000 EUR niin kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä johonkin soitinrakentajaan jolloin saisi varmasti oman mieltymyksensä mukaisen kaulaprofiilin yms. säädöt kohdalleen. Tosin olen sitä mieltä että pari milliä kaulan leveydessä ei vaikuta mitenkään hommaan, paremminkin päinvastoin. Akustista soitetaankin yleensä vähän eri tekniikalla kuin sähkökitaraa, hyviä pienikätisiä klasarikitaristeja on monia.

Kyllähän Martin on Martin, mutta joku voisi pitää "oikeina" niitä Martineita joissa on perinteinen Dovetail mahonki-blokkikaulaliitos, kuten esim. kaikissa standard-sarjan Martineissa esim. D-18:ssa. Ainakin ne ovat perinteisempiä ja siinä mielessä oikeaoppisempia. Esim 15-sarjassa on eräänlainen pulttikaula, kuten esim. Seagulleissa (Mortise/Tenon Neck Joint), joihin martin siirtyi varmaankin kilpailusyistä eräissä malleissaan.

Tuli hankittua juuri Martinin D-15, tämä on käytetty ja sisäänsoitettu peli ja kyllähän tämä on toiseksi paras akustinen, jota olen ikinä soittanut. Ykkösenä killuu se yksi HD-28, jota kerran pääsin kokeilemaan.
 
Eniten kitarassa yllätti sen muhkea ja voimakas sointi sekä itse kitaran keveys - äärimmäisen mukava peli soittaa ja kovempiotteisempikin soitto toistuu hienosti ja selkeästi ilman että menee tukkoon.
 
Nyt sitä alkaa ymmärtää, miksi Martineja pidetään arvossa, kun tämä budjettiluokan pelikin on tällainen herkku.

Esim 15-sarjassa on eräänlainen pulttikaula, kuten esim. Seagulleissa
 
... ja Tayloreissa ja Collingseissa. Gurianillahan oli jo aikoinaan joku vähän samantapainen - tai ainakin dovetailista poikkeava viritys kaulan kiinnityksessä. Taylor taisi ensimmäisenä tehdä pulttikaulasta akustisissakin uskottavan?

Ostin Martinin D-16GT:n toissapäivänä ja olen vieläkin aivan mehuissani. Luultavasti vielä pitkään. Kauneimmin soiva kitara, mitä olen suunnilleen koskaan soittanut (olen soittanut aktiivisesti v:sta 1987).
 
Löytyi kitarapajalta Helsingistä. Sinne kokeilemaan jos Martinit kiinnostaa. Toim. huom. tyyppäsin monia malleja (000M, D-sarjaa useita jne.) samalla sessiolla, istuin varmaan tunnin siellä perällä ja näppäilin. Kokeilin myös D-28:a ja totesin, että soundin "paremmuus" ei ollut merkittävä D-16GT:een verrattuna, ei ainakaan jos hintaeroa tuijottaa. Se kun on tuossa tapauksessa merkittävä.
 
Sanalla sanoen, vitun hyvä kitara.

Ostin Martinin D-16GT:n ...Sanalla sanoen, vitun hyvä kitara.
 
Onneks olkoon. Hyvän kitaran osto piristää elämää kummasti...

Ostin Martinin D-16GT:n toissapäivänä ja olen vieläkin aivan mehuissani. Sanalla sanoen, vitun hyvä kitara.
 
Ite ostin D-16GT:n tammikuussa 07 ja olen vieläkin aivan mehuissani.
 
Mulla oli hintakattona n. 1000e. Meni hiukan yli mutta ei kaduta tippaakaan. Onhan ne "oikeat" Martinit tietenkin parempia mutta niin on hintakin...siis tällaselle kotisoittelijalle.
 
Onneks olkoon!

Kuinkakohan paljon erilainen D-15 on verrattuna 00-15:een? Meinaan, että kitarapajalla olis tuo jälkimmäinen, mutta toi D-koppa miellyttäisi enempi. Kele, ku alko Martin kaasuttaa, Alvaarit myyntiin, hehe.

Omasta mielestäni dreadnoughtit soivat komeammin, äänessä on usein enemmän koko äänispektriä (ja varsinkin voimakasta alapäätä), vrt. 00-koppaisten toisinaan hieman köykäisempi soundi. Tai no, Martinien tapauksessa ei voi puhua köykäisestä, mutta siis verrattuna D-malleihin. Ja toki tämä on varsin subjektiivista.
 
Ehkä näin: jos komppaat paljon, hommaa D. Jos näppäilet hiljaisella volyymilla herkästi, mieluummin ehkä 00. Itse teen molempia, ja lukuisten kokeilujen jälkeen dreadnought oli oma valintani.