Aloittelijat ›

esim kun soitan bodom beach terroria osaan senki alkua jo jonki matkaa mut sit ku tulee vähänki vaikeemman näköstä en ees yritä sitä sitte pidemmälle :S
 
Aivan. Ko ei neljän viikon jälkeen taitu Laihon tiluttelut niin missä vika?
Ei muuta ko jalat maahan :) Siitä ois paras alottaa.

joo on se kyl tyhmää ruveta soittaa bodomii 4viikon jälkee. vaikka kuulostaaki oikeelta XD mut koitan sit tota nirvana come as you are

Koita vähentää säröä ja soittaa sitten samoja juttuja.

no juma johan oon sanonu että NE BIISIT TUNNISTETAAN mitä yritän soittaa ja kyl ne oikein menee...

Vaihe1 - Intro: Kerää tablatuurisi yhteen laatikkoon, kaada päälle sytytysnestettä, sytytä tablatuurit palamaan, hautaa syvälle maahan väärinpäin, taputtele maa tasaiseksi ja kuse päälle.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Alusta asti nuottien kanssa, se kehittää paljon enemmän kun täytyy oikeasti tuntea otelautaa. Tablat opettaa siitä-mistä-aita-on-matalin-tyyppiseen opiskeluun. Suljet monta ovea edestäsi jos et opettele nuotteja, esim. musiikkialan koulutuksissa tarvitset nuotinlukutaitoa välttämättä (siis ihan poppia ja heviäkin opiskellessa), jos satutkin innostumaan muusikon ammatista. Tablat on tapa pistää ylös oma tapansa soittaa joku kappale, ja tutkia miten joku muu soittaa saman kohdan, mutta ei missään nimessa tapa oppia soittamaan.
 
Tuo korvakuulolta soittelu, ihan vaikka tuttuja lastenlauluja tai joululauluja. Niillä voi sitten yllättää kaverit musiikintunnilla kun soittaa kapteeri koukun tai joulumaan(:
 
Heti kun voit, marssi lähimpään kirjastoon, etsi käteesi kitaran alkeisopetuskirja (ei väliä mitä tyyliä edustaa, alkeet on samat) olikohan siinä suuressa kitarakirjassa jotain ihan treenimateriaalia, en muista. Otat siis sellaisen missä ei ole yhtään tabulatuuria, ne houkuttaa fuskaamaan ja soittamaan niistä. Lainaat kirjan ja palaat kotiin. Otat kitaran käteen ja aloitat alusta soittamisen. Kun kirja on loppu, lainaat uuden. Etkä tulostele niitä tabeja netistä vaikka se kuinka helppoa olisikin. Soittotreeniä tukemaan kannattaa hommata joku musiikin teorian 1/3 (tai mikä se nykyään onkaan) kirja ja oikeasti opiskella sitä. Klassista kitaraa kannattaa myös vähän kopaista. Ei ehkä sitä mukavinta hommaa mutta palkitsevaa ja todella hyvää treeniä. Itse en ole kitaraa pariin vuoteen soittanut aktiivisesti ja nyt aina kun kitaran kaivan esille soitan kaikki klassiset etydit läpi mitä olen soittanut, vaikka ne eivät olekaan lempimusiikkiani. Sitten on hirmu kiva soittaa kun osaa biisit kunnolla(:
 
Joskus pitää tehdä inhottavia asioita, mutta myöhemmin tajuaa kuinka tärkeitä ne onkaan.
 
E: Vielä sen lisään, että lopeta se liian pahojen biisien soitto. Se vaan tappaa kaiken innostuksen ja toisen neljän viikon jälkeen kauppaat kitaraasi torilla. Ei kukaan ole kitaristi syntyessään. Ja soinnut tosissaan on hyvä osata kun joutuu kuitenkin jonnekkin poppia soittamaan.

kiitos enary! eli opin jotain jo sillä jos katon siitä alottelijan kirjasta joka todennäkösesti löytyy jostain tampereen kirjastosta? ja sillä sitte pääsen alkuu jotenkuten näitte teorioiden kanssa? juu huomenna haen sen kirjan.

no juma johan oon sanonu että.... kyl ne oikein menee...
 
Eivät varmasti mene. Käy tosiaan juu lainaamassa joku alkeiskirja. Suuri kitara on hyvä.

Biisien soittamiseen auttaa soittaminen omien lempparilevyjen mukana biisit kokonaan. Jos tulee vaikeita kohtia, niin kyllä niistä tapulatuureista voi katella kuinka ne menee.
 
Hyvää harrastusta.

Mahdollisimman paljon kannattaa harjoittaa taitojaan säveltapailulla.
 
Härön asia on rautaa, lisäisin viel vaan sen et kannattaa kuitenki opetella
niitäki juttuja mistä ei välttämättä tykkää ainakin vähän.
Siitä saatava hyöty tulee takaisin korkojen kera ku saat ajan kanssa aika
hyvän perspektiivin omaan soittamiseen.
 
Oman bändin kaa huomattu ku välil intoudutaan johonki ihme jazz funk
jammailuun tai bluesiin tai mihi tahansa hatusta lähteneeseen jammailuun
et ku soittaa muuta ni saa aika hyvää kontrastia omaan ja bändin soitantaan
"hei, me ehkä osataan jotain"

voiko oppia mitään jos soittaa ja keksii omia riffejä? oon nyt pari päivää tässä uudella vahvistimella leikkiny laney tf200 ^^ nii oon soittanu omii riffei jotka kuulostaa iha hyvältä ainaki mun mielest :D sit oon koittanu jotain lastenlauluja ja rock biisejä esim trooper jne.

voiko oppia mitään jos soittaa ja keksii omia riffejä?
 
No, mä en vielä tos vaihees miettisi omia riffejä... mut tottakai niillä kehittyy samalla lailla kuin muullakin musiikilla. Yksi paha vika tuossa omien riffien teossa kuitenkin on. Virheisiin ei tule kiinnitettyä huomiota kun on ite keksitty riffi eikä tartte miettiä onko se oikein soitettu kun ei ole mitään, mihinkä verrata.
 
Noh, olikohan tuo nyt kaukaa haettua perustelua...?

niin joo tosiaan. mut yritän joka kerta saada puhtaammin ja paremmin soitettu ne riffit niis on kuiteski aika nopeita kohtii joissa itekki sekoon :D mut joskus kuiteski ne menee täydellisesti..

mut joskus kuiteski ne menee täydellisesti..
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=12&t=148890
 
En tahdo kettuilla tai olla mulkku, mutta tuossa on ihan tutustumisen arvoinen threadi.
 
Edit. Tarkoitatko että _joskus_ ne tulevat menemään, vai että _välillä_ ne menee täydellisesti?

välillä menee täydellisesti sit ku on sormet lämmeneet nii yleensä sitten menee aina. mut jos alotan esim soittamisen ja koitan nii ei mee :D

Kyllä sitä itsekritiikkiä tulee sitten soittokokemuksen myötä. En kuitenkaan välttämättä pidä huonona asiana aloittelevien kitaristien itsekritiikittömyyttä, sillä se tuo melkosesti lisää motivaatioo opetella enemmän soittamista, kun luulee osaavansa vaikka ei osaisikaan. Ainakin omien kokemusten perusteella voin sanoa näin.

Kyllä sitä itsekritiikkiä tulee sitten soittokokemuksen myötä. En kuitenkaan välttämättä pidä huonona asiana aloittelevien kitaristien itsekritiikittömyyttä, sillä se tuo melkosesti lisää motivaatioo opetella enemmän soittamista, kun luulee osaavansa vaikka ei osaisikaan. Ainakin omien kokemusten perusteella voin sanoa näin.
 
Kyllä tuossa on vinha perä. Sitten kun huomaa ettei osaakaan, niin ei viitsi lopettaakaan, kun osaa jo kuitenkin tämänkin verran.

tänään tuli nyt haettu suuri kitara kirja^^ oon lukenu sitä jo tänää 3tuntii... ja oppinu 11sointua ja vaikka mitä. voisko joku pistää voimasointuja listan tähän ku en oo ainakaa vielä löytäny kirjasta.

tänään tuli nyt haettu suuri kitara kirja^^ oon lukenu sitä jo tänää 3tuntii... ja oppinu 11sointua ja vaikka mitä. voisko joku pistää voimasointuja listan tähän ku en oo ainakaa vielä löytäny kirjasta.
 
E5, F5, F#5, G5, G#5, A5, A#5. B5, C5, C#5, D5, D#5
 
Eli voimasointu on priimi (eli bassosävel) + kvintti (+ oktaavi).
 
Priimi on yhtä kuin se sävel joka esiintyy soinnun nimessä (G5 = G on priimi).
 
(d:----5----oktaavi--)
a:----5----kvintti---
E:----3----priimi----
 
Yllä siis G5 tablatuureina.
Tuo oktaavi ei ole pakollinen viitossoinnussa, mutta sointuun tulee hieman erilainen fiilis jos sen lisää.

voiko oppia mitään jos soittaa ja keksii omia riffejä?
_
nimenomaan omien riffien kehittely on just sitä, mistä tässä hommassa on kyse.
Omat riffit, omat biisit , oma bändi .. siitä se lähtee.