Rock, pop, alternative ›

Olen jo pidempään ihmetellyt, että minkä takia joistain yleisesti tunnustetuista klassikkolevyistä ei ole saatu remasteroituja versioita ulos. Tiedän, että syynä saattaa olla jotain tekijänoikeus tai levy-yhtiö sotkuja. Esim. sellaiset tuoreemmat klassikot kuten Nirvanan Nevermind, RHCP:n Blood Sugar Sex Magik, Metallican Black Album tai Gunnareiden Appetite for Destruction olisi ehdottomasti saatava parempaan muotoon.
Viimeksi mainitusta jopa Slash kummeksui jossain haastattelussa, että miksi levy-yhtiö ei tee mitään vaikka tänä vuonna on levyn 20 vuotispäivä. Sitten on niitä bändejä kuten Doors joiden levyt on remasteroitu tyyliin viiteen kertaan. Kaikkein suurin ihmetys on kuitenkin eräs tuntematon bändi nimeltään Beatles, jonka tuotanto on siirretty Cd:n muotoon vuonna 1987. En tiedä missä on vika, mutta kuvitellisi, että maailman myydyimmän bändin uudelleen remasteroiduille levyille löytyisi edes sellainen ostajakunta, että levy-yhtiö saa projektissa menettämänsä rahat takaisin ;)

Tottahan tuo. Mun mielestä tosin just noiden luettelemiesi levyjen ei ole ehkä _vielä_ tarve uudistua. Ehkä ensi kymmenellä. Mielestäni.

Minusta remasterointi koskettaa lähinnä levyjä, jotka on alunperin julkaistu ennen cd-aikakautta, jolloin niistä on tehty sellaiset puolivillaiset cd-julkaisut joskus 80-luvun lopussa/90-luvun alussa. Tällöin käytännössä kaikki mainitsemasi levyt tosin leikkautuvat pois (Appetite vähän niin ja näin, mutta ->). Noissa ei minusta mitään korjattavaa olekaan.
 
Kaksipiippuinen juttuhan tuo muuten on, hyvin tehtynä hieno homma ja päinvastoin. Yleensä tulee kyllä hankittua remasteri, mutta onpa jostain Scorpionsin levystä tainnut tullut vanhempi painoskin hommattua. Esim. Dion Holy Diverin uusi remasteri on vähän kyseenalainen, hieman bassotasoja nostettu tuossa uudessa. Ei koskaan tiedä mitä paketissa tulee.
 
Kiva bonus noissa on useimmiten muuten myös se, että kansilehtisiin on usein panostettu ja hauskaa luettavaa löytyy.

Minusta remasterointi koskettaa lähinnä levyjä, jotka on alunperin julkaistu ennen cd-aikakautta, jolloin niistä on tehty sellaiset puolivillaiset cd-julkaisut joskus 80-luvun lopussa/90-luvun alussa.
 
Samaa mieltä. Sellainen pikkuparantelu suht tuoreiden levyjen kohdalla ei kyllä saa täältäkään kannatusta, tulee vaan turhia ostopaineita.. :I
 
Alice Cooperin alkupään tuotanto kyllä kaipaisi ehostusta CD-muodossa. Billion Dollar Babiesista sellainen vissiin onkin, mutta koko '71-'75 välinen tuotanto tykeillä soundeilla digipäkkeihin ja midprice hyllyyn niin lupaan ostaa.

Nirvanan kokoelmalla on sinkkubiisit remasteroituna, eikä niissä ole suurta eroa kyllä Nevermind-versioihin. Sen sijaan ainoa Bleachilta löytyvä biisi on aika paljon jykevämpi.

Pearl Jamin Tenin vois kyllä remasteroida.
 
Minusta se on täydellinen tuollaisenaan, vaikka olisihan se kiva kuulla minkälainen vaikutus uudelleenmasteroinnilla olisi.

Minusta se on täydellinen tuollaisenaan, vaikka olisihan se kiva kuulla minkälainen vaikutus uudelleenmasteroinnilla olisi.
 
Sitä vois koittaa jopa miksata uudestaan. Vähemmän sitä reverbbiä.

Mä olen tehnyt tässä viime aikoina köyhän miehen remasterointia ja ajanut joitakin 90-luvun alussa julkaistuja cd-levyjä Ultramaximizerin läpi. Esim. Eppu Normaalia, Kolmatta Naista jne... Ei varmaan vastaa täysin "kaupan" remasterointia, mutta kotikonstein saa oikein hyvin elämään vanhat levyt.
 
Kerran ajoin kaverin Bon Jovin New Jerseyn Ultramaximizerin läpi ja vertasin muutamia biisejä omaani remasteroituun versioon (tai siis kokoelmaan, jossa samoja biisejä kuin Jerseyllä.) En kyllä huomannut mitään merkittävää eroa ja halvemmaksi tulee, kuin laittaa 20 euroa uuteen levyyn.
 
t. Köpe

Olen jo pidempään ihmetellyt, että m........, kaikkein suurin ihmetys on kuitenkin eräs tuntematon bändi nimeltään Beatles, jonka tuotanto on siirretty Cd:n muotoon vuonna 1987. En tiedä missä on vika, mutta kuvitellisi, että maailman myydyimmän bändin uudelleen remasteroiduille levyille löytyisi edes sellainen ostajakunta, että levy-yhtiö saa projektissa menettämänsä rahat takaisin ;)
 
Just kävin ostaas Pink Floydin Piper At The Gates Of Dawn remasteroidun juhlapainoksen, jossa on mono ja stereo versiot LP:stä ja extrana pari ottoo Interstellarista, alternate take Matilda Motherista, singlet Arnold Lane ja See Emily Play b-puolineen.
Siis, sessiothan on äänitetty Abbey Roadin studioilla samaan aikaan ku Sgt. Pepper, ja soundit on aivan taivaallisen tömäkät. Miun mielest jo aikoinaan näis oli hiton hyvät soundit, jopa paremmat ku Beatleillä, mikä taas voi johtuu siitä et nää sai vapaammin kokeilla ku ei ollu sellasii "pakkorako" kaupallisii paineit ku Biitleillä, en tiä mut onhan joskus puhuttu et EMI:n johtoporras "pisti suitsia" jo alun perinkin Biitle mastereihin.
"Näitten moppipoikien levyn pitää kuulostaa hyvältä teinipopparin femman levarissa", ei saa tehä liian tanakkaa.

Mä olen tehnyt tässä viime aikoina köyhän miehen remasterointia ja ajanut joitakin 90-luvun alussa julkaistuja cd-levyjä Ultramaximizerin läpi.
 
Mitäs toi Ultramaximizer oikein tekee, kompressoi levyt tappiin vai? Jos kyllä, niin mitäs järkeä siinä sitten on?

No en välttämättä tarkoittanut jokaisen mainitsemani levyn kohdalla uudelleen masterointi, lähinnä sitä että olisi kiva saada niistä jonkinlain special edition, jossa olisi volumet lähempänä nykylevyjä ja kaikennäköistä ekstraa levytyssessioista tai livenä. Noitahan on jo aika paljon ja jos Sonic Youthin Daydream Nation (1988) on saanut oman deluxensa (ilmestyi kesällä) niin eiköhän noi mun mainitsematkin sen ansaitsis.

Kyllä sillä saa levyt ihan tappiinkin, jos niin haluaa, mutta itse en sitä niin käytä. Monet vanhat levyt on ajettu cd:lle tosi pienelle ja nostan sillä volumen tasoa ja "lyttään" kevyesti. Näin ei tarvi erikseen nostaa volumea näiden vanhojen levyjen kohdalla.
 
Sitten olen huomannut sen, että toinen kanavista on saattanut jäädä paljon pienemmälle (tuskin ollut alkuperäinen idea??) Tasoittelen tällöin kanavakohtaisia eroja.
 
t. Köpe
 
Mitäs toi Ultramaximizer oikein tekee, kompressoi levyt tappiin vai? Jos kyllä, niin mitäs järkeä siinä sitten on?

No en välttämättä tarkoittanut jokaisen mainitsemani levyn kohdalla uudelleen masterointi, lähinnä sitä että olisi kiva saada niistä jonkinlain special edition, jossa olisi volumet lähempänä nykylevyjä ja kaikennäköistä ekstraa levytyssessioista tai livenä. Noitahan on jo aika paljon ja jos Sonic Youthin Daydream Nation (1988) on saanut oman deluxensa (ilmestyi kesällä) niin eiköhän noi mun mainitsematkin sen ansaitsis.
 
Kuunteletko noita levyjä volume tapissa sitten? Noei vaan. Ainakin Blood Sugar Sex Magikilta B-puolien ominaisuudessa julkaistu suurin osa sessioissa äänitetyistä biiseistä.
 
Sikamikanico ja Soul to squeeze ja Search and destroy cover sinkkujen B-puolilla ja kaikenmaailman soundtrackeillä...
 
Fela's cock b-puolena ja viimesimmän Itunes-julkaisun houkuttimena Castles made of sand, mikä on kyllä aika huono veto...

Mielestäni bändin jäsenillä olisi hyvä olla oikeus päättää, mitä milloinkin remasteroidaan tai julkaistaan uudestaan. Näin siis täydellisessä maailmassa.
 
Keskustelun avauksessa mainituista bändeistä kuitenkin suurin osa jäsenistöstä on vielä ihan elossa, joten mielestäni he voivat päättää, onko remasterointi tarpeellista vai ei. Jotkut heistä varmaan voivat päättää, jotkut ei.

Esim. Dion Holy Diverin uusi remasteri on vähän kyseenalainen, hieman bassotasoja nostettu tuossa uudessa. Ei koskaan tiedä mitä paketissa tulee.
 
Mun edellinen Holy Diver (Warner, ei siis se yleisempi Polydor-versio) oli kyllä saundeiltaan aivan kuraa verrattuna tähän uuteen remasteriin. Ehkä se sitten riippuu aika paljon myös kuuntelulaitteistosta, mutta tässä tapauksessa mulla ainakin oli kuin taivaat olisivat auenneet, kun sain tuon uudelleen masteroidun version. Se meinaan kuulosti TODELLA paljon paremmalta.

Mun edellinen Holy Diver (Warner, ei siis se yleisempi Polydor-versio) oli kyllä saundeiltaan aivan kuraa verrattuna tähän uuteen remasteriin. Ehkä se sitten riippuu aika paljon myös kuuntelulaitteistosta, mutta tässä tapauksessa mulla ainakin oli kuin taivaat olisivat auenneet, kun sain tuon uudelleen masteroidun version. Se meinaan kuulosti TODELLA paljon paremmalta.
 
Muistelisin että minulla oli tuo Polydor-versio aikaisemmin, en voi tarkistaa kun päädyin pitämään tuon remasterin ja myin vanhan eli ei se sinänsä huono ollut, mutta ero oli kyllä todella suuri noilla painoksilla. Turhan bassokas remasteri kyllä vieläkin on, toisaalta nuo vanhat versiot ovat sitten vähän ponnettomia. Kultainen keskitie puuttuu :)

Muistelisin että minulla oli tuo Polydor-versio aikaisemmin, en voi tarkistaa kun päädyin pitämään tuon remasterin ja myin vanhan eli ei se sinänsä huono ollut, mutta ero oli kyllä todella suuri noilla painoksilla. Turhan bassokas remasteri kyllä vieläkin on, toisaalta nuo vanhat versiot ovat sitten vähän ponnettomia. Kultainen keskitie puuttuu :)
 
Sullahan näyttääkin (kuvauksestasi lunttasin) olevan mukavan oloinen levykokoelma. Paljon samoja juttuja mitä itsellänikin. Onko noista kuinka iso osa remastereita? Meinaan mielenkiintoista kuulla tutuista omista levyistä muidenkin mielipiteitä, kun saattavat joskus vaihdella rajustikin.
 
Esim. Jeff Healeyn 'Hell To Pay' kaipaisi ainakin omia korviani varten remasterointia. Siinä on jotenkin niin ohut saundi. Tykkäsin paljon enemmän sen ekan Healeyn saundeista.

Sullahan näyttääkin (kuvauksestasi lunttasin) olevan mukavan oloinen levykokoelma. Paljon samoja juttuja mitä itsellänikin. Onko noista kuinka iso osa remastereita? Meinaan mielenkiintoista kuulla tutuista omista levyistä muidenkin mielipiteitä, kun saattavat joskus vaihdella rajustikin.
 
Esim. Jeff Healeyn 'Hell To Pay' kaipaisi ainakin omia korviani varten remasterointia. Siinä on jotenkin niin ohut saundi. Tykkäsin paljon enemmän sen ekan Healeyn saundeista.
 
Piti oikein laittaa kyseinen kiekko pyörimään, kyllä se minusta tuntuisi potkivan ihan hyvin :). Noista levyistä oikeastaan kaikki taitavat olla remastereita mistä sellaiset nyt on julkaistu. Whitesnaket ovat vielä vanhaa painosta ja kirjastosta lainatun remasterin perusteella pitää jossain vaiheessa uusia tuo osasto :)
 
Uusin kuuntelulaitteiston tuossa keväällä pariin Geneleciin niin tuntuu, että remasteroimattomista levyistäkin saa ehkä enemmän irti nyt kun vaan vääntää sitä volanamiskaa vähän lujemmalle (esim. KISSin vanhat levyt vrt. Hot In The Shade jota ei ole remasteroitu).

Piti oikein laittaa kyseinen kiekko pyörimään, kyllä se minusta tuntuisi potkivan ihan hyvin :). Noista levyistä oikeastaan kaikki taitavat olla remastereita mistä sellaiset nyt on julkaistu. Whitesnaket ovat vielä vanhaa painosta ja kirjastosta lainatun remasterin perusteella pitää jossain vaiheessa uusia tuo osasto :)
 
Uusin kuuntelulaitteiston tuossa keväällä pariin Geneleciin niin tuntuu, että remasteroimattomista levyistäkin saa ehkä enemmän irti nyt kun vaan vääntää sitä volanamiskaa vähän lujemmalle (esim. KISSin vanhat levyt vrt. Hot In The Shade jota ei ole remasteroitu).
 
Kuten tuli todettua, tuo laitteisto vaikuttaa myös, kuten kuunteluvolyymikin.
Geneleceillä varmaan potkiikin paremmin kuin mun Tannoylla, vaikka 95% omista levyistä kuulostaakin omaan korvaan vähintäänkin hyvältä.
 
Esim. Guns n' Rosesin Appetiten huomasin jytäävän paljon paremmin kun volaa vähän nosti. Voi olla sama homma tuon Healeynkin kanssa, mutta vaikutelma ohuesta saundista taisi perustua siihen kun olen kuunnellut perätysten 'See The Light'- ja 'Hell To Pay' -kiekkoja.
 
Itselläni on Whitesnaken 'Trouble' ja 'Saints & Sinners' remastereina. Muuten tykkään, mutta taisi jommassa kummassa olla rumpupuolella vähän turhan sihisevät ja kihisevät pellit/hihatit.
 
Mitäs porukka on mieltä noista AC/DC:n pahvikantisista Epicin julkaisuista?
Entäs Dire Straitseista, Purpleista tai Rainbow:sta?