Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Auttoi paljon kiitos vain :) ja näähän ei varmaankaan ole mitään absoluuttisia sääntöjäkään eikä varmaan tosiaan kovin helppo selittää. Itseäni vaan tuo "sijaisdominanttifunktioisuus" tuossa moodissa hämää, esim millä sointuasteella sävellajiin nähden X7#11- sointu on sointukierrossa: C7 | Bb7#11 | Am7 | (Richard Rodgers, Have You Met Miss Jones). onko se IV aste vai bVII vai mistä on kyse?
 
kiitti kun jaksatte jelpata
 
Oisko se kolmannen asteen dominantin, miten päin se nyt merkitään, III/V vai V/III (E7) tritonuskorvaus?

virhe
 
Olisit jättänyt sen virheen näkyville, niin me muut olisimme osanneet sitten välttää sitä.
:-D

millä sointuasteella sävellajiin nähden X7#11- sointu on sointukierrossa: C7 | Bb7#11 | Am7 | (Richard Rodgers, Have You Met Miss Jones). onko se IV aste vai bVII vai mistä on kyse?
 
Ööh.. Ymmärsinkö oikein että tuo sointu olisi kappaleen A-osan 4. tahdissa, sen jälkimmäisellä puoliskolla? Muualle en sitä saa järkevästi istumaan tuossa piisissä. Oletan että tuo kappale ja esimerkkisi menee siis F-duurista niinkuin yleensä.
 
Silloin tuo Bb7#11 olisi sijaisdominantti III asteelle (Am7), välidominantti olisi siis E7. Eli tuo sointu on bassosävelen mukaan IV asteella mutta sen funktio on sijaisdominantti kolmannelle.

Silloin tuo Bb7#11 olisi sijaisdominantti III asteelle (Am7), välidominantti olisi siis E7. Eli tuo sointu on bassosävelen mukaan IV asteella mutta sen funktio on sijaisdominantti kolmannelle.
 
Just tota mä tarkoitin, en vaan saanut sanotuksi:-)

Just tota mä tarkoitin, en vaan saanut sanotuksi:-)
 
Kun aiemmassa viestissäsi kysyit, niin sehän merkitään sitten V/III; dominantti jollekin asteelle. Tai tässä tapauksessa tietenkin esim. S/III (Muistaakseni Tabell käytti kirjassaan tuota merkintää, että pelkkä S on tritonuskorvattu dominantti). Jorbaghan edellisellä sivulla esittelemää tapaa käyttäen se olisi tietenkin sV/III.

Kun aiemmassa viestissäsi kysyit, niin sehän merkitään sitten V/III; dominantti jollekin asteelle. Tai tässä tapauksessa tietenkin esim. S/III (Muistaakseni Tabell käytti kirjassaan tuota merkintää, että pelkkä S on tritonuskorvattu dominantti). Jorbaghan edellisellä sivulla esittelemää tapaa käyttäen se olisi tietenkin sV/III.
 
Jes: Siis välidominantin sijaisdominantti!

Kun täällä nyt näyttää viisaita olevan niin:
 
F-duuripiisissä (Bye Bye Blackbird) sointukierto
Gm9b5 - C7b9 - Fmaj7 on periaatteessa (kai?) II-V-I mutta mitä se lisämauste Db tarkoittaa joka on sekä II että V soinnussa???
 
Edit: Voisko se tarkoittaa G-dim ja C-domdim-asteikkoja????

Kun täällä nyt näyttää viisaita olevan niin:
 
F-duuripiisissä (Bye Bye Blackbird) sointukierto
Gm9b5 - C7b9 - Fmaj7 on periaatteessa (kai?) II-V-I mutta mitä se lisämauste Db tarkoittaa joka on sekä II että V soinnussa???
 
Edit: Voisko se tarkoittaa G-dim ja C-domdim-asteikkoja????
 
Ei, kun Gm9b5:ssa loc #2:sta eli jazzmollin kuutosta ja tässä tapauksessa C7b9:lle läheisin väri on harmonisen duurin vitonen. Domdim on seuraavaksi lähin.

Ei, kun Gm9b5:ssa loc #2:sta eli jazzmollin kuutosta ja tässä tapauksessa C7b9:lle läheisin väri on harmonisen duurin vitonen. Domdim on seuraavaksi lähin.
 
Noi harmonisen duurin moodit on mulla vielä hakusessa eli ilmankos ei sopivaa tahtonut löytyä.
Kiitos!
 
Edit: Mä kokeilin sitä harmonisen duurin vitosta ja sehän sopii kuin nenä päähän. Miksi ne ne antaa netissä virheellistä tietoa:
"The harmonic major scale has just one tonally effective mode which is named after its parent prime"

Ei, kun Gm9b5:ssa loc #2:sta eli jazzmollin kuutosta
 
Entäs dorian b5 eli harmonisen duurin kakkonen? Siinä ei tulisi sitä Eb-säveltä joka loc #2:een tulee.
 
Mähän kiinnostuin harmonisen duurin moodeista, on niistä netissä oikeaakin tietoa
 
http://www.sanjeevnamjoshi.com/modulations2.htm

Entäs dorian b5 eli harmonisen duurin kakkonen? Siinä ei tulisi sitä Eb-säveltä joka loc #2:een tulee.
 
Se on toiseksi lähin väri.
 
Mähän kiinnostuin harmonisen duurin moodeista, on niistä netissä oikeaakin tietoa
 
http://www.sanjeevnamjoshi.com/modulations2.htm
 
Juu, netti on siitä paha kun googlen tuottamista osumista ei aina heti tiedä mitkä on oikeasti hyviä lähteitä ja mitkä ei ... pitäis olla joku rating-systeemi millä vois erottaa sekatiedon ja kristallisoituneen toisistaan :)

Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita.
Taas uusi ihmettelyn kohde:
 
Bbm7 - Eb9 - Gm7 - C9 - (Fmaj7)
(F-duuripiisi, "Flamingon" B-osan loppu)
 
Mikä ihme tuollainen sointukierto on? Jotain järkeä siinä on kun ainakin mun korvissa kuulostaa hyvältä.

Voit ajatella Bbm7 Eb7:n myös niin että ne on F-mollista lainatut IV ja bVII aste.
 
Entäs Ab-duurin II-V?
 
Koko B-osa on
Bbm7 - Eb9 - Ab7 - Adim7 - Bbm7 - Eb9 - Gm7 - C9
 
Eli mennään F-mollin rinnakkaissävellajiin?

Entäs Ab-duurin II-V?
 
Tuonhan jo DrT. mainitsi: relatiivinen II-V/bIII

Tuonhan jo DrT. mainitsi: relatiivinen II-V/bIII
 
Kiitos, joskus tarvitsen sananselitystä "Mitä se on" niinkuin katkismuksessa.

Se sana "relatiivisuus" eli sukulaisuus voidaan katsoa tulevan just sieltä rinnakkaissävellajista. My bad - olis pitänyt selittää terminologia paremmin.

Se sana "relatiivisuus" eli sukulaisuus voidaan katsoa tulevan just sieltä rinnakkaissävellajista. My bad - olis pitänyt selittää terminologia paremmin.
 
Baron: Toinen käytetty relatiivinen II-V on /III eli vaikkapa tuolle F:lle se olis Bm7- E7-Fmaj7.

Baron: Toinen käytetty relatiivinen II-V on /III eli vaikkapa tuolle F:lle se olis Bm7- E7-Fmaj7.
 
Nää relatiiviset on kotoisin nk. harhalopukkeesta, jossa mennään toonikan (I) asemasta toiseen toonikatehoiseen sointuun, yleensä VI asteeseen.
 
C-duurissa:
 
Dm7 G7 Am7 - tässä mennään C:n asemasta rinnakkaismolliin, eli bassolinjassa liike dominantista kohdesointuun koko ylös
 
C-mollissa:
 
Dm7b5 G7 Abmaj7 - tässä mennään Cm:n asemasta sivuduuriin, eli bassolinjassa liike dominantista kohdesointuun puoli ylös.
 
Näitä kadensseja on sitten ryhdytty käyttämään myös niin, että niillä tähdätäänkin sävellajin todelliseen toonikasointuun. Siitä saadaan kaksi eri muotoa relatiiviselle kakkosvitoselle (edelleen C-pohjaisesti) :
 
Fm7 - Bb7 - C (koko ylös, laina duurin harhalopukkeesta) ja
F#m7b5 - B7 - C (puoli ylös, laina mollin harhalopukkeesta).
 
Ylivoimaisesti useimmiten relatiivinen dominantti purkautuu nimenomaan sävellajin toonikasointuun, mutta varsin yleinen on myös seuraava tapaus:
 
C - E7 - F jossa E7 purkautuu puoli ylös F:lle (kun todellinen purkaus menisi Am:lle).
 
Muut tilanteet joissa dominantti purkautuu puoli tai koko ylös ovat huomattavan paljon harvinaisempia, tosin niitä esiintyy. Puoli ylös-tapaukset selittyvät toisaalta aika usein luonnollisesti (tai luonnollisemmin) myös sointujen kromaattisen muuntelun tai äänenkuljetuksen lopputuloksena.

Kiitos selityksistä.
Näyttää ilmeiseltä, että noi oikeat säveltäjät käyttävät loogisia sointukiertoja vaikka logiikka ei aina amatöörille aukeakaan:-)