Kitarat: kitarakamat ›

Jotenkin mun Gibsonin Les Paul Classicista tuntuu puuttuvan vaan kirkkautta ja napakkuutta vaikka laitoin juuri Fralinin alikäämityt mikitkin kiinni. Vähän tumma yksilö ehkä. Voipi olla että olisi monta muutakin asiaa mitä kannattaisi huomioida, mutta mietin, että mitkä nyt olisi hyvät kielet? Tiukkuutta ja kirkkautta siis peliin. Ja mielellään ei törkeän hintaisia kun kieliä katkeileekin aina välillä ym. En toisaalta tiiä onko eri kielten välillä edes eroa nimeksikään.
 
ja rokkia/bluesia/rockabillyä lähinnä soitan.

Jotenkin mun Gibsonin Les Paul Classicista tuntuu puuttuvan vaan kirkkautta ja napakkuutta vaikka laitoin juuri Fralinin alikäämityt mikitkin kiinni. Vähän tumma yksilö ehkä. Voipi olla että olisi monta muutakin asiaa mitä kannattaisi huomioida, mutta mietin, että mitkä nyt olisi hyvät kielet? Tiukkuutta ja kirkkautta siis peliin. Ja mielellään ei törkeän hintaisia kun kieliä katkeileekin aina välillä ym. En toisaalta tiiä onko eri kielten välillä edes eroa nimeksikään.
 
ja rokkia/bluesia/rockabillyä lähinnä soitan.
 
Joku sanoo tunistavansa erikielet mutta asiastahan voidaan olla montaa mieltä. Itse en niinkään ole huomannut eroja muuta kuin kielten paksuudessa, en niinkää merkkien välillä. Merkkien välillä suurin ero mitä olen havainnut itse on ikä, toisten sointi kestää paljon pidempään kuin toisten.
 
Ehkä joku jolla on oikeasti korvat päässä voipi noiden kielimerkkien eroista sanoa jotain. Kokeile esim eripaksuisi kieliä, soundi eroa on huomasti. Kovin kirkasta soundia tuskin saat jos on todella paksut kielet.
 
d'addariota itse käytän, välillä menen sitten rahoissani ostamaan ernie balleja jotka itsellä tuntuvat kestävän vähän pidempään kuin daddariot. Tietenkin käytän mypös esim snarling dogsien kieliä silloin kun on rahat vähissä, koska maksaa vain 5e setti

Kyllähän kielissä on oikeasti paljon eroja, ihan saundillisesti ja sitten keston ja tuntuman suhteen.
 
Itse suosin Lespassa Elixirin kieliä, hyvä saundi ja pitkä ikä. (pitkä hinta)
 
DR myös loistava, tuhti ja jämäkkä saundi, heviin. (jotenkin Floikallisessa toimii)
 
Rotosound hintalaatusuhde kondiksessa.Lespassa myös toimivat.imo
 
Dean Markley, ihan jees.
 
Dáddariot mielestäni liiankin kirpeän kirkkaita, ehkäpä just sulle:)
 
GHS , tummat ja nopeasti tukkoontuvat,, samat voipi sanoa Erska Balleista.....
 
Skull strings, huono saundi.
 
Makuasioitahan nämä pitkälti mutta väittäisin että Elixirin ja DR:N kielet pysyvät pisimpään "kirkkaina"... ja omia suosikkeja.

Dean Markleyn Blue Steeleillä vetelen. Kohtuu hintaisia, pitkä kestoisia, eivät veny kovin pitkään ja hyvä soundisia. En tosin ole mitään mittavaa kielimerkkivertailuja tehnyt, mutta nuo ovat semmoisia vakiintuneita kitaroissani. Voisihan sitä alkaa taas testailemaan.

Kyllähän kielissä on oikeasti paljon eroja, ihan saundillisesti ja sitten keston ja tuntuman suhteen.
 
Itse suosin Lespassa Elixirin kieliä, hyvä saundi ja pitkä ikä. (pitkä hinta)
 
DR myös loistava, tuhti ja jämäkkä saundi, heviin. (jotenkin Floikallisessa toimii)
 
Rotosound hintalaatusuhde kondiksessa.Lespassa myös toimivat.imo
 
Dean Markley, ihan jees.
 
Dáddariot mielestäni liiankin kirpeän kirkkaita, ehkäpä just sulle:)
 
GHS , tummat ja nopeasti tukkoontuvat,, samat voipi sanoa Erska Balleista.....
 
Skull strings, huono saundi.
 
Makuasioitahan nämä pitkälti mutta väittäisin että Elixirin ja DR:N kielet pysyvät pisimpään "kirkkaina"... ja omia suosikkeja.
 
Mä veikkaan että niitä kieliä valmistavia tehtaita on vain muutama, ja niitä lyödään sitten vaan eri paketteihin. Sitten on tietty hex-core ja pinnoitetut kielet, joissa on jo oikeesti eroo selvästi.
 
Elixirit kannattaa ostaa Kitarapajalta, 12 euroa setti.

GHS , tummat ja nopeasti tukkoontuvat,, samat voipi sanoa Erska Balleista.....
 
Hassua, mä taas oon EB:istä just päinvastaista mieltä. Niiden soundi uutena on mielestäni todella kirpeä, ja se "sparkle" kestää tavallista kauemmin. Mutta kai näistäkin voi olla eri mieltä...

Potentiometrien vaihtaminen on tähän luultavasti paras ratkaisu, jos on 300 k, niin 500 k kannattaa laittaa ensin, ja jos se ei auta, niin 1M kehiin.

Soitan kanssa Gibson Les Paul Classicilla ja komppaan nyt DR-ehdotuksia. 10-52-setistä löytyy heleä yläpää ja tiukanjykevä alaosasto. Sellainen mukavan rapsakka soundi. Halvempia kieliäkin on olemassa, mutta DR:t kestävät pitkään hyvän kuuloisina sekä paljon soitetuissa ykköskitaroissa että keiseissä paljon majailevissa kakkos- tai kolmoskitaroissa, mitä kaikki kielet eivät tosiaankaan huomioideni mukaan tee.

Potentiometrien vaihtaminen on tähän luultavasti paras ratkaisu, jos on 300 k, niin 500 k kannattaa laittaa ensin, ja jos se ei auta, niin 1M kehiin.
 
Ja treble bleedia kehiin jos tykkää alemmalla volumella soitella.

Ja treble bleedia kehiin jos tykkää alemmalla volumella soitella.
 
Löytyy jo :)
 
Mutta kielistä, DR:ää pistän kai sitten seuraavaksi kehiin, mutta toisaalta en tiennyt että elixirejä saa niinkin halvalla kuin 12e. Eikös muuten tonekonkan vaihtaminen pienempiarvoiseksi myös lisää yläpäätä?

Hassua, mä taas oon EB:istä just päinvastaista mieltä. Niiden soundi uutena on mielestäni todella kirpeä, ja se "sparkle" kestää tavallista kauemmin. Mutta kai näistäkin voi olla eri mieltä...
 
Juu... heitin hiukan hätäseen samaan nippuun erskat ghsien kanssa mutta jotain mojoa niistä tuntui vaan puuttuvan verrattuna DR & elixir.
 
Makuasioita:)
 
ps. Mä taasen luulen että punomattomat kielet kuulostavat melkein samalta oli mikä paketti vaan kyseessä... aika monessa lukenut että swedish steel....

Eikös muuten tonekonkan vaihtaminen pienempiarvoiseksi myös lisää yläpäätä?
 
Hyvin vähän. Lähinnähän se muuttaa leikkauksen määrää tone minimiin väännettynä. Mutta eihän se turha modi ole jos kerta ei koskaan tarvi vääntää pohjaan asti. Ainahan voi kokeilla. No-load -potikat vois olla sulle ehkä kokeilun arvoisia. Nehän voi askarrellapaskarrella itsekin ellei halua ostaa uusia:
 
http://www.projectguitar.com/tut/pots.htm

kommenttini elixireistä. kerran kokeilin. nyt en kyllä mistään hinnasta vaihtaisi tosen merkkisiin. kestää tosin kauan puhtaampina. tosin totuttelua vaatii kun ne on niin hemmetin liukkaat.

DR Hi-Beam. Vähän kirkkaammat ku normisetti.

Itse tulee käytettyä nykyisin Dean Markleyn blue steelejä. Ennen käytin DR:n kieliä lähes jatkuvaan mutta se uusien kielien soundi oli jotenkin, ei minun makuun yhtään verrattuna blue steeleihin. Soundi on mielestäni sellainen aika tasapaksu, mutta jämäkkä. Kun taas Dr:n kielet tuntuivat jotenkin ontolle soundiltaan. Kannattaa kokeilla jos et ole kokeillut ;)

olen itse omassa kitarassani pitänyt DR, D'Addario, Skull Strings, Snarling Dogs. Parhaimmat ovat mielestäni DR:ät ja huonoimmat Snarling Dogsit. Muut kielet ovatkin sitten ihan hyviä, millä olen soittanut. sen takia olen soittanut niin vähillä merkeillä koska olen käyttänyt suunnilleen aina dr:ää

Hyvin vähän. Lähinnähän se muuttaa leikkauksen määrää tone minimiin väännettynä. Mutta eihän se turha modi ole jos kerta ei koskaan tarvi vääntää pohjaan asti. Ainahan voi kokeilla. No-load -potikat vois olla sulle ehkä kokeilun arvoisia. Nehän voi askarrellapaskarrella itsekin ellei halua ostaa uusia:
 
No-load -potikan saa myös, kun laittaa kynsilakkaa potikkaan "10":n kohdalle.

EQ-spedu (tummahkon) Lespan ja (tummahkon) putkikoneen välissä avaa soundia.
Ehkä kielillä ja mikeillä saa hienosäätöä aikaan, mutta tätäkin kannattaa koittaa.

Kävinkin juuri tämän topicin innoittamana hakemassa Ernie Ballit kokeiluun :) Niin tosiaan, onhan noita kieliä muitakin tullut käytettyä mutta enimmäkseen DR ja Dean Markley on itsellä ollut. Daddarion kieletkin olivat omaan makuun ihan hyvät, tarkemmin en muista mitkä ne olivat, olisikohan joku kympin setti ollut.