Kitarat: kitarakamat ›

Eiköhän se soundi liene osiensa summa... Eli kaikki tekijät vaikuttaa jonkun verran, mutta voisin sanoa, että paremmat soundit saa hyvällä vahvarilla ja huonolla kitaralla, kuin hyvällä kitaralla ja huonolla vahvarilla.
 
Eli jos noita kuumia vingutussoundeja meinaat taikoa, kannattaa kiinnittää vahvariin huomiota...

Kärjistettynä, hyvällä vahvarilla saa huononkin kitaran kuulostamaan hyvältä, huonolla vahvarilla taas menee laadukaskin kitara hukkaan. Efekteillä, buustereilla sun muilla voi rakentaa hyvään perussaundiin vähän vaihtelua. Yleensä vahvareiden omat efektit häviääpi erillisille pedaaleille, mutta niistä saa hyvää kuvaa mitä mikäkin efekti tekee. Pedaaleita sitten testailet, yhdistelet ja vaihtelet..suht loputonta kiertoa se homma. :D
 
Uutta kitaraa kattoessa kannatteepi kiinnittää huomiota bodyn materiaaliin, esim. mahonki soundaa tummemmalta kuin kirkas leppä. En tarkkaan osaa sanoa noista "vingutus-soundeista", mutta raskaampaa kamaa jos soittelet niin humbuckerit on jämerä vaihtoehto. Kitaran mukaan noiki hommat menee, eli ei mielellään tummasoundiseen kitaraan jotain supertummalta kuulostavia mikkejä. Testaamisessa ei häviä koskaan mitään. Toiset äitistä, toiset tyttärestä...

Mikit vaikuttavat aika paljon siihenkin miten ne vingutukset lähtevät. EMG:n aktiivihumppareilla ainakin lähtee mutta ne jakavat vähän mielipiteitä siitä ovatko ne muuten soundillisesti hyviä. Sanovat niinkin että ne hukkaavat jonkin verran sitä puun omaa soundia, mikä tietysti voi olla hyväkin jos kitaran puut ovat vähän mitä ovat. Oman testauksen perusteella EMG81 on ihan toimiva mikki, mutta vähän turhan kliininen. Enemmän kuraa ja isoa rosoa niin se potkisi vielä paljon paremmin... :)

Eli, mikä vaikuttaa sähkiksen ääneen kaikista eniten? Onko se itse kitara, vai vahvistin, vai efekti/multiefekti pedaali?
 
Perinteinen vastaus, eli SOITTAJA!
 
Kokonaisuudessaan soundiin vaikuttaa niin kovin moni tekijä. Soittaja, soittajan sormet, kielet, mikit, rungon materiaali(t), kaulan liitostapa ja materiaali(t), hardware, tallaratkaisu, skaalan pituus, elektroniikka, kaapelointi, etuaste, putket/transistorit, pääteaste, kaiutinelementti (ja sen kela, magneetti, kartio jne.), efektit, kuuntelijat, soittopaikka.......
 
Ystävääni Ace Venturaa lainaten: "Kaikki liittyy kaikkeen... Finkel is Einhorn, Einhorn is Finkel... ohhh! my! goooooood!"
 
Kitaristille efektien käyttö on sama kuin kokille mausteiden käyttö. Ok, särö on efektinä jo kovin "standardoitunut" ja sitä voisikin verrata kokin suolaan tai sokeriin. Kaikki muut on sitten eksoottisia ja niitä pitää osata käyttää, jos haluaa että soppa maistuu vielä hyvältä. Nimittäin aina on mahdollisuus että niillä efekteillä pilaa hyvän perussoundin. Ahh... mutta siinäpä se avainsana tulikin eli: Hyvä perussoundi. Siitä pitää kaikkien touhujen lähteä. Huolehdi siis hyvä perussoundi kohdilleen (asiallinen kitara, asiallinen vahvistin ja hyvä piuha niiden väliin). Tämän jälkeen vasta mausteet... niiden käyttöä joutuu opettelemaan ja aikansa siinä menee. Itse en osaa vieläkään käyttää flangeria juuri missään ja wahin kanssa olen ihan nolo.
 
Itselläni on kyllä tietynlainen "keepin' it simple"-tyyli eli pyrin minimalisoimaan kaikenlaisten mokkuloiden tarpeen ja steppailun määrän.

Ja ensiksi aina tarkistaa piuhan kunnon... jos piuha on levähtämässä, tuhnuttaa se parhaimmatkin laitteet. Itselle kävi niin että piuha ei selkeästi alkanut pätkimään tms, se vaan oli huonontanut soundia pikkuhiljaa. Kesti kyllä hetken tajuta asia, luulin että vahvistimella (putki) on vaan huono päivä jne..

Näin melkein off-topicina, laittakaapas esimerkkejä hyvistä piuhoista, pitäisi taas ostaa kun ovat jo aika vanhoja.. vaikka nyt Thomannin tai MusikProduktiven sivuilta...

Näin melkein off-topicina, laittakaapas esimerkkejä hyvistä piuhoista, pitäisi taas ostaa kun ovat jo aika vanhoja..
 
Tiedäpä hyvyydestä, mutta vuonna 1996 ostamani Leader-Whirlwindit on vieläkin käytössä ja ennenkaikkea ne on ehjät.

Näin melkein off-topicina, laittakaapas esimerkkejä hyvistä piuhoista, pitäisi taas ostaa kun ovat jo aika vanhoja.. vaikka nyt Thomannin tai MusikProduktiven sivuilta...
 
En tiedä Keski-Euroopasta, mutta hyviä merkkejä on monia. Alkaen ihan DiMarziosta, George L, Spectraflex (oma valintani), Vovox, Cordial+Neutrik eli Rean, Monster, Mogami, Core, Planet Waves...
 
Kannattaa vältellä niitä "kaikenmaailman" Leemejä, Bespecoja ja muita hyppynaruja.
 
Esim. Spectraflexeissä ulottuu kupari aina plugin kärkeen asti. Kuparin laaduissa on eroa. Toiset johtavat paremmin, säilyttäen yläpään kirkkaana ja alakerran selkeänä, ovatten häiriösuojattuja paremmin mitä metrilakut ja kestävät kovempaakin menoa paremmin. Ok, maksaahan nuo, mutta ei minulla ole ollut vuosiin mitään ongelmia Spectraflexien kanssa. Toimii, soundi on hyvä ja häiriötön... en siis jaksa jonkun kympin takia jumpata joka kuukausi ja stressata huonojen narujen kanssa.

Hyvä saundi = hyvä soittaja (tekniikka, vibra, yms,) hyvät puut, ja kasaus, hyvät kielet (uudet), hyvä hardware (talla, satula, mikrofonit), laadukas johto, laadukkaat efektit (esim true by-bass, tai line selectorilla turhat pois ketjusta), hyvä vahvistin, hyvät elementit, hyvä akustiikka.

Kitaristille efektien käyttö on sama kuin kokille mausteiden käyttö. Ok, särö on efektinä jo kovin "standardoitunut" ja sitä voisikin verrata kokin suolaan tai sokeriin. Kaikki muut on sitten eksoottisia ja niitä pitää osata käyttää, jos haluaa että soppa maistuu vielä hyvältä.
 
Hienoja vertauksia!!! :)

Näin melkein off-topicina, laittakaapas esimerkkejä hyvistä piuhoista, pitäisi taas ostaa kun ovat jo aika vanhoja.. vaikka nyt Thomannin tai MusikProduktiven sivuilta...
 
Itselläni on käytössä Spectraflex, se kestää.

mikä vaikuttaa sähkiksen ääneen kaikista eniten?
 
Maha. Soundi lähtee mahasta. Toiseksi tärkeimmät ovat sitten sormet.

Maha. Soundi lähtee mahasta. Toiseksi tärkeimmät ovat sitten sormet.
 
Hoo! Nyt tiedän, miksi soittoni ei kuulosta hyvältä. Mulla ei ole mahaa!

Hoo! Nyt tiedän, miksi soittoni kuulostaa hyvältä. Mulla on mahaa! :D
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!

Itse kirjoittelin hyvin samanlaiseen aiheeseen vastauksen pari kk sitten:
 
Sähkökitaransoitossa soundi muodostuu monesta tekijästä. Suurimpana on soittaja itse ja hänen sormet. Kuitenkin soundi ei todellakaan ole tyäsin kiinni sormista, vaikka joskus saa kuulla joiltain tällaistakin kommenttia. Soitossa kaksi muuta merkittävintä soundin lähdettä on itse kitara ja sekä vahvistin. Soundiin vaikuttaa myös aivan kaikki, mitä kitaran ja vahvistimen välille ladotaan: piuhat, mahdolliset efektit etc...

Kitara itsessään on ehkä merkittävin soundin lähde sormien jälkeen. Ja kitarasoundi muodostuu oikeastaan kahdesta tekijästä. Toinen on tämä ns. ominaissoundi, eli soundimaailma, joka syntyy kitaran rakenteesta, kaulasta, rungosta, tallasta ja muista metalliosista. Tämä soundi ohjautuu seuraavaan vaiheeseen, joka on kitaran mikit. Mikit vaikuttavat hyvin paljon kitaran soundiin, koska mikit nappaavat kitaran värähtelyt ja johtavat sen lopulta vahvistimeen. Huonoilla mikeillä voi helposti murhata hyvänkin kitaran soundin, kun taas hyvät mikit tuovat soundiin uusia syvyyksiä ja saavat aikaan upeita äänensävyjä.

Seuraava vaihe äänen matkalla on vahvistimen ja kitaran välissä olevat jutut. Sieltä löytyy vähintäänkin se piuha, jota pitkin mikitetty soundi kulkeutuu vahvistimeen. Monesti ei ajatella ollenkaan, että piuhallakin on valtava merkitys, jos haluaa hakea parasta mahdollista soundia. Ne kauppojen 2e piuhat eivät todennäköisesti tule antamaan sitä parasta laatua. Esimerkiksi 60-70 luvuilla pitkät piuhat söivät hyvin paljon treble-päätä pois soundista, ja osittain tämän vuoksi kehitettiin lopulta laaja joukko erilaisia treble boostereita. Nykyään tosin piuhojenkin keskimääräinen laatu on parantunut huomattavasti, ja keskihintaisilla piuhoillakin voi todellakin saada jo hyvät soundit aikaiseksi.
Vahvistimen ja kitaran väliin voi joskus eksyä myös erilainen joukko eri kokoisia ja näköisiä laitteita. Usein kyseessä on äänensävyn muokkaukseen tehtyjä efektejä. En nyt ala tässä luetella kaikkia mahdollisuuksia, miten efektit vaikuttavat soundiin, koska todellakin päälle kytkettynä niiden vaikutus on toisinaan huomattava. Kuitenkin kannattaa myös muistaa, että välissä olevat efektit muokkaavat soundia myös ollessaan pois käytöstä (erityisesti jos sattuu olemaan vielä efekti ilman bypassia). Efektien järjestys signaaliketjussa myös vaikuttaa hyvin merkittävästi.

Kaikkien efektihärpäkkeiden ja piuhojen ja ties minkä jälkeen, soundimme saapuu viimein vahvistimeen. Vahvistimessa ääni saapuu ensiksi etuasteeseen, jossa meillä on hyvin usein mahdollisuus muokata sitä, ennenkuin se siirtyy eteenpäin. Kyseessä ovat siis kaikki vahvistimen volume, gain, eq, mahd. reverb säätimet. Säätimien merkitys on huomattava sähköisen soundin syntymisessä.
Seuraava vaihe vahvistimessa on signaalin saapuminen vahvistimen päätteelle, jossa signaali saa myös oman säväyksensä.
Vasta näiden jälkeen signaali kulkeutuu kaiuttimelle/kaiuttimille, jotka tuovat signaalin kaikkien kuultavaksi. kaiuttimet vaikuttavat myös osundiin vielä hyvin paljon, ja markkinoilla on myynnissä valtava joukko eri kokoisia, erilaisia kaiuttimia. Kaiuttimet sijaitsevat aina jonkunlaisessa niille tehdyssä kehikossa (kaapissa, tai combossa). Ja myös kaappi vaikuttaa soundiin. Yksinkertaisimpana esimerkiksi se, onko kaappi takaa suljettu vai avoin, sekä kaikki rakenteet kaapin sisällä.

Kitarasignaali ja tulevan äänen syntyminen ovat siis hyvinkin pitkä ja monimutkainen ja moni asia vaikuttaa loppupeleissä siihen, miltä ulostuleva soundi tulee kuulostamaan. Toiset asioista ovat merkittäviä ja helposti havaittavia kuten ( soittaja itse, kitaran soundi, vahvistin), kun taas osa ominaisuuksista vaatiikin jo melkoisia kultakorvia, jotta erot olisi mahdollista huomata kovinkaan selvästi. Kannattaa myös muistaa, että tietyillä säädöillä esim. vahvistimesta, on hyvin mahdollista "tuhota" se kitaran ja soittajan tuoma vaikutus soundiin. Eli monesti kuulee esimerkiksi tilanteita, kun säröt ovat täysin nupissa ja pari buusteria vielä lataa lisätehoja vahvistimen edessä. Tällaisessa säädössä saattaa kaikki kitaran ja soittajan luonteet hävitä ja soundi olla yhtä puuroa. Tosin tämä ei missään nimessä tarkoittanut sitä, että särö olisi pahasta, vaan pikemminkin kyseessä oli vain se, että kannattaa miettiä miten näitä ominaisuuksia käyttää.

Oikein hyviä postauksia täällä.. Itseä mikä näissä "soundi lähtee sormista"-fraaseissa ärsyttää on se, että itse koen ainakin, että kitaristin ominainen soundi joka hänen soitostaan välittyy on täysin eri asia kuin se soundi minkä hänen käyttämänsä laitteisto luo..
 
Se on vähän fifty/fifty-juttu minusta.. Samoista kamoista lähtee samanlainen soundi vaikka sitä kitaraa kuka olisi käskemässä.. kuulokuvaan sitten luo eroja juurikin nuo kitaristin omat soittomaneerit.
 
Vastataan nyt vain, että kaikki vaikuttaa kaikkeen..

Oikein hyviä postauksia täällä.. Itseä mikä näissä "soundi lähtee sormista"-fraaseissa ärsyttää on se, että itse koen ainakin, että kitaristin ominainen soundi joka hänen soitostaan välittyy on täysin eri asia kuin se soundi minkä hänen käyttämänsä laitteisto luo..
 
Aivan, saat plussan

saastaralta täyttä asiaa. jos david gilmour ottaa kamoillaan yhden äänen, niin jokainen perusasiat osaava kitaristi saa pienen harjoittelun jälkeen samoilla kamoilla matkittua aivan saman soundin. soitto on sitten erikseen. siinä se sormien taika vasta tulee. mutta tää tuntuu olevan vaikea kysymys... ihmiset mieltää erilailla.

ois kyllä aika porno sellanen käkkäräväkkärä piuha jota joissain vanhoissa livepätkissä soittajilla näkee. Vähän niinkuin se johto joka on luurin ja puhelimen välissä...