Etno, proge, latin ›

Toi Falling... demo kiinnostaa aika paljon nimittäin olen kuullut sanottavan että kappaleet voisivat olla parempia. Jos ei kauhean paljon maksa vois tuolta keikalta hakea.
 
Useat versiot ovat parempia juu, tosin mielenkiintoisen tuosta FII demosta tekee ne "ylijäämä" biisit joista aika iso osa parempia kuin useat itse levylle päässeistä. Eli biisit Raise The Knife, Where Are You Now?, The Way It Used To Be ja Cover My Eyes ei muilla myynnissä olevilla platoilla esiinny. Kaikki oli alunperin saatavilla faniklubi levyllä "Cleaning Out The Closet" mutta tuo paketti menee esim ebayssa aivan törkyhintaan 100-200 taalan paikkeilla. Nyt oikeastaan ekaa kertaa mahdollisuus saada nämäkin inhimilliseen hintaan jos missasi faniklubin alkuperäisen julkaisun. Tuossa myös mukana You Or Me, josta väännettiin myöhemmin You Not Me, mikä lähes kaikkien fanien mielestä olisi pitänyt julkaista alkuperäisessä muodossaan. Ja että kuulostaisi vielä lisää ostoskanavalta niin ei siinä vielä kaikki :p Mukana on myös täysi versio Metropolis Pt.2 demosta josta aikaisemmin ei pahemmin ole fanit edes haaveillut, Portnoy kun ollut sitä mieltä ettei se koskaan näe päivän valoa.
 
Ne kaksi muutta uutuutta, eli Limelight toiselta nimeltään "Dance Of Eternity", jolla se tähän mennessä on pyörinyt fanien keskuudessa. Siinä mukana alkuperäinen versio A Change Of Seasonsista, ja tuota bootlegia ja sen tekijöitä voi kiittää siitä että biisi ylipäätään julkaistiin, sen verta hyvän vastaanoton sai meinaan. Itse keikkakin on yksi bändin parhaimmista koskaan. edittiä: tämä nyt julkaistava versio tulee siis äänipöydästä otetusta monikanava nauhasta, päinvastoin kuin se alkuperäinen epävirallinen bootleg, joka oli yleisön joukosta nauhoitettu.
 
Se Made In Japan koveri pläjäys tosin onkin sitten hieman ristiriitaisempi tekele. Ainakin meikäläiselle tuo levy on melkeinpä "pyhä", jos noin voi levystä sanoa. Itse soitto toimii DT:llä tuollakin platalla kuten aina, mutta ne versiot ovatkin sitten aika karseita. Varsinkin koskettimien soundit ovat jotain sanoinkuvaamatonta *piip*, LaBrie ei edes yritä vetää niitä Child In Timen rääkäisyjä vaan ne vedetään Continuumilla jota hirveämpää vaihtoehtoa on vaikea kuvitella. Myös Petrucci vetää suurimman osan biiseistä niin överiksi kun vaan voi. Jos ei alkuperäistä palvo yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana levynä ja esiintymisenä, kai tästäkin voi nauttia mutta jos fanaattinen Purple fani on, niin tämä aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.