Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Jep, kaivelin tuota omaa puuvarastoani näin syksyn alussa. Ostin jo keväällä taso/oiko-höylän ja tämän kesän aikana on ollut tarkoitus käydä noita oman vajan haapa/koivu/kuusi-lankkuja läpi, jos niistä löytyisi kitaranrakennusmateriaalia. Olen nyt yhden 5 metrin koivulankun (leveys 30 cm) palastellut kansimateriaaliksi + oikohöylännyt 18 mm paksuiksi kansiaihioiksi ja pölyn alta löytyi kuin löytyikin todella hyvännäköistä loimukoivua. Kahteen kitaraan olisi nyt kansipuut loimukoivusta olemassa.
 
Kysymys: Miten koivukansi soudillisesti eroaa vaahterakannesta muiden kokemusten mukaan, oletetaan että runko on muuten tehty mahongista (honduras)?
 
Koivuhan elää kovasti kosteuden mukaan, joka tapauksessa nämä puut ovat olleet kuivumassa 15 vuotta, eli homma pitäisi olla sitä myöden hanskassa. Täytyy viikonloppuna kaivaa kasaa lisää ja tehdä höyläyksiä, jos löytyisi lisää kansimatskua.
 
Mites kuusikansi umpikitarassa mahonkirungolla verrattuna vaahterakanteen soundillisesti? Tuollaista 30 cm leveätä kuusilankkua löytyy myös varastosta.

Koivuhan elää kovasti kosteuden mukaan, joka tapauksessa nämä puut ovat olleet kuivumassa 15 vuotta, eli homma pitäisi olla sitä myöden hanskassa.
 
No toi pelkkä kuivumisaikahan ei tarkoita vielä yhtään mitään. Miten sä oot sitä kuivannut ja mikä sen puun kosteusprosentti on?

No toi pelkkä kuivumisaikahan ei tarkoita vielä yhtään mitään. Miten sä oot sitä kuivannut ja mikä sen puun kosteusprosentti on?
 
14 vuotta puuvajassa kuivassa, yksi vuosi meillä talon sisällä kosteusprosentti normaalin talon prosentti, ei havaittuja visuaalisia taipumia tänä aikana.
 
Nämä vajassa olevat höyläisin valmiiksi aihioiksi ja tuon sisätiloihin talven yli ja tsekkaan niiden vääntöherkkyyden. Jätän niihin sen verran varaa, että oikohöyläyksen voi tehdä myöhemmin, mikäli taipumaa on havaittavissa.
 
Mutta hei, kommentteja noista soundieroista! Niitä mä tässä kyselen, kyllä ne puut palaa vaikka leivinuunissa, mikäli taipuvat myöhemmin liikaa.

Koivuhan elää kovasti kosteuden mukaan, joka tapauksessa nämä puut ovat olleet kuivumassa 15 vuotta, eli homma pitäisi olla sitä myöden hanskassa.
 
Puu elää omien ominaisuuksiensa mukaisesti kosteusvaihtelujen kanssa "ikuisesti". Pahimman yli päästään pitkällä kuivatusajalla, mutta kyllä meillä on esim. 1930 -luvulla koivusta tehtyjä huonekaluja, jotka elävät edelleen. Tuollaisessa ruokapöydässä sillä nyt ei ole niin merkitystä vaan. Liitoksista sitä elämistä on kiva vuoden mittaan seurata. Vaan.
 
Sen kuivatusajan jälkeen puun kosteusprosentti on aina suurinpiirtein sama kuin ympäröivän ilman.
 
Koivu saattaa tuottaa aavistuksen kirkkaampaa rähinää kuin vaahtera. Tämä nyt on kiinni julmasti siitä minkälaatuista koivua ja minkälaatuista vaahteraa tässä vertaillaan.

Puu elää omien ominaisuuksiensa mukaisesti kosteusvaihtelujen kanssa "ikuisesti". Pahimman yli päästään pitkällä kuivatusajalla, mutta kyllä meillä on esim. 1930 -luvulla koivusta tehtyjä huonekaluja, jotka elävät edelleen. Tuollaisessa ruokapöydässä sillä nyt ei ole niin merkitystä vaan. Liitoksista sitä elämistä on kiva vuoden mittaan seurata. Vaan.
 
Sen kuivatusajan jälkeen puun kosteusprosentti on aina suurinpiirtein sama kuin ympäröivän ilman.
 
Koivu saattaa tuottaa aavistuksen kirkkaampaa rähinää kuin vaahtera. Tämä nyt on kiinni julmasti siitä minkälaatuista koivua ja minkälaatuista vaahteraa tässä vertaillaan.
 
Joo, kyllä tuo puuneläminen oli selvillä, olisi pitänyt jättää näköjään koko lause pois, kun siihen nyt sitten taas tartutaan, vaikka siitä ei tosiaankaan ollut tässä ketjussa kyse. Kaiken lisäksi kaksi näistä paloista on "lämpökäsitelty" reipas vuosi sitten omassa sähköuunissa (vanha viestiketju tässä foorumin osassa), eikä elämistä ole tämän jälkeen silminnähden näkynyt. Mutta ei siinä mitään, kyllä mä näitä johonkin projketiin tulen käyttämään.

Joo, kyllä tuo puuneläminen oli selvillä, olisi pitänyt jättää näköjään koko lause pois, kun siihen nyt sitten taas tartutaan, vaikka siitä ei tosiaankaan ollut tässä ketjussa kyse.
 
Ei nyt loukkaantua kannata. Siihen on vain helppo tarttua, kun tuskin kellään on noista sun kysymistä asioista millään tapaa luotettavaa faktatietoa. Kaiken kukkuraksi toi kuivaaminen on erittäin tärkeä asia, ettei mee hyvät soitinpuut kankkulan kaivoon.
 
Mutta sitten itse ongelmaan: puu vaihtelee jopa saman lankun sisällä jonkun verran, niin on vaikeaa vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä ylipäätään mistään. Tässä kuitenkin jotain omia näkemyksiä aiheesta.
 
1) Kuusi on kohtalaisen tummaa soundiltaan, en laittaisi välttämättä mahongin kaveriksi muutoin kuin ulkonäkösyistä ohuen kannen vain. Lisäksi se on kovin pehmoista, vaatii pintakäsittelyltä paljon, jos meinaa saada kestämään rokkenrollia.
 
2) Koivu on kirkasta soundiltaan, muttei mun käsittääkseni kuitenkaan niin "kovasoundinen", kuin vaahtera. Väittävät alakerran olevan pehmeämpi, mutta sehän taas tunnetusti riippuu kalikasta. Kestävyyden ja työstämisen kannalta kuusta parempi, joskin tämä oli varmasti tiedossa.
 
3) Vaahtera on aina ns. varma valinta, jos hakee soundiin kirkkautta ja terävyyttä. Vaahteran ominaisuudet ovat muutoin varmaan tuttuja noin miljoonasta kitarasta, joten ei niistä sen enempää.

Kysy Ruokankaalta soundieroista. Lienee kokemusta kohtuullisen paljon koivukansista kun sitä omissa malleissaan käyttävät. Samaten vaahteraakin. Ja ovat käyttäneet kuustakin kantena.
 
Luulisi selviävän. En muista löytyikö aiheesta sivuilta sen enempää.

Kysy Ruokankaalta soundieroista. Lienee kokemusta kohtuullisen paljon koivukansista kun sitä omissa malleissaan käyttävät. Samaten vaahteraakin. Ja ovat käyttäneet kuustakin kantena.
 
Luulisi selviävän. En muista löytyikö aiheesta sivuilta sen enempää.
 
Taidanpa häneltä kysäistä, kiitti vinkistä.

1) Kuusi on kohtalaisen tummaa soundiltaan, en laittaisi välttämättä mahongin kaveriksi muutoin kuin ulkonäkösyistä ohuen kannen vain. Lisäksi se on kovin pehmoista, vaatii pintakäsittelyltä paljon, jos meinaa saada kestämään rokkenrollia.
 
2) Koivu on kirkasta soundiltaan, muttei mun käsittääkseni kuitenkaan niin "kovasoundinen", kuin vaahtera. Väittävät alakerran olevan pehmeämpi, mutta sehän taas tunnetusti riippuu kalikasta. Kestävyyden ja työstämisen kannalta kuusta parempi, joskin tämä oli varmasti tiedossa.
 
3) Vaahtera on aina ns. varma valinta, jos hakee soundiin kirkkautta ja terävyyttä. Vaahteran ominaisuudet ovat muutoin varmaan tuttuja noin miljoonasta kitarasta, joten ei niistä sen enempää.
 
Nämä ovat ihan hyviä ohjeita. Jatkuvasti tulee mietityksi kaikkien eri muuttujien suhteen mistä jokin soundi tulee ja en nyt malta olla laittamatta tähän yhteyteen seuraavaa listaa jonka nimeen vannon päivä päivältä enemmän:
 
1) Virtuoosi soittaja: kaikki soittimet kuullostavat kyseisen soitajan soittamilta. Hyvät mikit, puut, efektit ja vahvistimet vahvistavat kokonaisuutta jossa merkittävin rooli on soittajan taidoilla.
 
2) Hyvä soittaja: saa soittimen soimaan sen ominaissoinnilla. Sointi saattaa parantua hyvällä mikki, puu, efekti ja vahvistin kombinaatiolla.
 
3) Huono soittaja: kaikki soittimet kuulostavat ihan yhtä huonoilta puista, mikeistä ja muista härpättimistä huolimatta
 
Eri mieltäkin saa olla. Itse en ole luokassa 1 ja sen takia puut, putket, mikit ja kaikki muu vaihtavat paikkaa vuodesta toiseen ;-)

Olen täysin VesaK:n kanssa samaa mieltä, olen tämän monen monta kertaa todennut omissa bändi- ja studioäänitysprojekteissani. Viime juhannuksena tuli viimeksi todettua käytännössä, kun jammailimme kännissä velipojan kanssa kitara/rummut-kombinaatiolla (vuorotellen soittelimme toinen rumpuja toinen kitaraa). Omissa käsissäni nämä itsetehdyt kitarat tuntuvat soivan todella hyvin ja kuulostavat hyvältä. Kun sitten veljeni (enemmän ns. nuotioyhteislaulukitaristi) soitti samoilla kitaroilla, kuulostivat nämä ihan hirveältä. Kyllä se pitkälti on soittajan sormenpäissä, miltä soitin kuulostaa, eli ihan sormenpäiden hienovibra, joka saa soittimen kuin soittimen soimaan tai sitten ei, mikäli tuota taitoa ei löydy.
 
Se miksi tämän viestiketjun perustin, oli lähinnä ihmettely siitä, että ko. puita löytyy ilmaiseksi nurkista, tämä tiheäsyinen loimukoivu on ihan loimuvaahteran kanssa päällisin puolin samannäköistä (vierekkäin höylätty loimuvaahtera ja koivu, nopeasti ei eroa huomaa), kalikat soivat hyvin koputtamalla. Ilmeisesti todelliset erot soundissa ovat niin nimellisiä, että enemmän on kepin kantajasta kiinni.
 
Eipä siinä mittään, tehdään paloista sitten kitaroita kunhan ehditään ja löydetään varastosta vielä lisää vastaavaa materiaalia.

Alla olevan linkin takaa löytyy mielenkiintoinen koivu/haapa Les Paul ja hieman analyysiä sen soundista:
 
http://www.woodyguitars.com/guitarstosell_eng.htm

Alla olevan linkin takaa löytyy mielenkiintoinen koivu/haapa Les Paul ja hieman analyysiä sen soundista:
 
http://www.woodyguitars.com/guitarstosell_eng.htm
 
Multa löytyis just samat materiaalit kotoa, taidampa kokeilla haaparungolla ja koivukannella + joko vaahterasta tai lämpökäsitellystä haavasta kaulaa (nämäkin löytyy jo kotoa). Yhden thermo-haapakaulan jo tein ja se ainakin tuntuu toimivan hyvin eikä soundissakaan ole valittamista tuossa sekatyömiesbassossa.