Bassot ›

Toi on aika tuttu tarina. Mun mielestä tähän ongelmaan ei ole kuin yksi syy - liian vähäinen harjoitus. Kun tarpeeksi treenaa, ei paikalla ole väliä. Kun vielä treenaa monipuolisesti, ei pikku yllärit pääse säikäyttämään. Sitten on niin hauska kuunnella kaikkia tarinoita, miksi ei "JUST NYT" kulkenut. Oikeasti, kuinka moni treenaa vaikkapa kaksi tuntia päivässä (siis oikeasti ja kunnolla, ei vaan rämpytä). Näitä tyyppejä ei oikeasti ole kauhean paljoa mutta jo he erottuvat edukseen tavallisista valittajista. Mites sitten noi, jotka suhtautuvat hommaan kuin ammattilaiset ja tekevät töitä soittotaitojensa eteen useita tunteja joka päivä. Ne on niitä kavereita, joita sitten ihaillaan ja joiden soittoa ihmetellään levyllä ja livenä. Sitten vielä ihmetellään että miten ne on niin hyviä. Jimmy Page sanoi aikanaan että heitä on luultu lahjakkaiksi. Ihmetteli että miksi he sitten joutuvat tekemään ympäri kellon hommia kämpillä ja studiossa ja joutuivat treenaamaan tuntikausia joka päivä. Eihän lahjakkaiden tarvitsisi sellaista tehdä?
Mun mielestä toi käy jo jonkinlaisesta ohjenuorasta tähän aiheeseen. Sen sanojakin on kuitenkin ehtinyt kerätä myös jonkinlaista arvostusta alalta.
Pois kaikki turhat miettimiset ja tekosyyt ja basso käteen, niin soittamisesta tulee vähän kuin nenän kaivuukin. Se onnistuu kaikilta, oli sitten stagella tai kotona.

Miten Geddy Lee pystyy soittaa YYZ niin nopeesti kahdella sormella näppäillen? Oon ite treenannu ja menee vaan 100 bpm.

Toi on aika tuttu tarina. Mun mielestä tähän ongelmaan ei ole kuin yksi syy - liian vähäinen harjoitus. Kun tarpeeksi treenaa, ei paikalla ole väliä. Kun vielä treenaa monipuolisesti, ei pikku yllärit pääse säikäyttämään. Sitten on niin hauska kuunnella kaikkia tarinoita, miksi ei "JUST NYT" kulkenut. Oikeasti, kuinka moni treenaa vaikkapa kaksi tuntia päivässä (siis oikeasti ja kunnolla, ei vaan rämpytä). Näitä tyyppejä ei oikeasti ole kauhean paljoa mutta jo he erottuvat edukseen tavallisista valittajista. Mites sitten noi, jotka suhtautuvat hommaan kuin ammattilaiset ja tekevät töitä soittotaitojensa eteen useita tunteja joka päivä. Ne on niitä kavereita, joita sitten ihaillaan ja joiden soittoa ihmetellään levyllä ja livenä. Sitten vielä ihmetellään että miten ne on niin hyviä. Jimmy Page sanoi aikanaan että heitä on luultu lahjakkaiksi. Ihmetteli että miksi he sitten joutuvat tekemään ympäri kellon hommia kämpillä ja studiossa ja joutuivat treenaamaan tuntikausia joka päivä. Eihän lahjakkaiden tarvitsisi sellaista tehdä?
Mun mielestä toi käy jo jonkinlaisesta ohjenuorasta tähän aiheeseen. Sen sanojakin on kuitenkin ehtinyt kerätä myös jonkinlaista arvostusta alalta.
Pois kaikki turhat miettimiset ja tekosyyt ja basso käteen, niin soittamisesta tulee vähän kuin nenän kaivuukin. Se onnistuu kaikilta, oli sitten stagella tai kotona.
 
Lahjakkuus on yliarvostettua, ja kaikkein vähiten selitys mihinkään. Ihmisillä on ehkä luontaista mielenkiintoa ja taipumusta asioihin, sen jälkeen alkaa se duuninteko. Mitä "lahjakkaampi" ihminen, sen palkitsevampaa se harjoittelu on.
 
Silti se on paskaa, että mikään muu ei vaiktuttais kun oma soitto. Tossa ainakin ite yritin hakea niitä muuttujia, jotka siihen omaan suoritukseen vaikuttaa. En toki yrittänytkään väittää, että noiden juttujen kanssa ei tulis toimeen, ja että ne olisivat jotenkin selityksiä omalle tössimiselle. Niillä mennään, mitä on.

Miten Geddy Lee pystyy soittaa YYZ niin nopeesti kahdella sormella näppäillen? Oon ite treenannu ja menee vaan 100 bpm.
 
Vastasit tuossa sivussa itse kysymykseesi. Eli treenaamalla pikkuhiljaa paremmaksi. Se on ihan oikein, että lähtee paljon hitaammalla temmolla liikenteeseen ja nostaa sitä pikkuhiljaa.
 
Itse löysin taannoin Windowsin mediaplayeristä hidastus toiminnon. Kannattaa käyttää hyväksi kun joskus joutuu treenaamaan korvakuulolta.

Lahjakkuus on yliarvostettua, ja kaikkein vähiten selitys mihinkään. Ihmisillä on ehkä luontaista mielenkiintoa ja taipumusta asioihin, sen jälkeen alkaa se duuninteko. Mitä "lahjakkaampi" ihminen, sen palkitsevampaa se harjoittelu on
 
Olen kohdannut elämän varrella monien alojen lahjakkuuksia ja on mahtavaa olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Sen sijaan keskinkertaisuuksien ja lahjattomien kanssa turatessa menee vaan aikaa ja hermot jollei ole rehellinen. Idols-karsinnat on huippuesimerkki näistä itseensä uskojista joista ei kuitenkaan ole siinä hommassa mihinkään. Paras palvelus heille on kertoa suoraan miten asia on.
 
Uskon siihen että jokainen on lahjakas jossain ja sen oman alueen löytäminen on todella tärkeää. Se on vähän niin kuin ovelta ovelle myyjällä: jos tällä ovella ei nappaa niin lannistumatta seuraavalle ovelle.

mä oon kelannu, et jos joku juttu menee hyvin kun soittaa luurivahvistimella ja klikin päälle, niin jos se sitte ei mee bändin kanssa, niin homma eijole pelkästään musta kiinni
 
Totta tämäkin, mutta mun mielestä bändisoiton harjoittelu on aivan liian aliarvostettua hommaa, kun yksinkertaisesti se bändin yhteinen hengitys, jota joskus grooveksi kutsutaan, ei löydy muutakuin treenaamalla sen bändin kanssa. Ja sitten ku sitä on treenattu sen yhden bändin kanssa, niin se alkaa sitten löytyä helpommin muidenkin soittajien kanssa, riippumatta tilanteesta.
 
Hyvä basisti vetää taimiin ja groovaa vaikka yksin, mutta jos sama basisti vetää siihen omaan järkkymättömään taimiin jonkun rumpalin päälle jolla vähän heittää, niin aijai - eipä kuulostakkaan hyvältä. Siinä vaiheessa se soittajan taito tulee esiin kun osaa mukailla sitä taimia johon muut soittaa.

Hihnan pituus on ollut aina se juttu, mikä häiritsee. Jos kehtais vetää sillee, että bassoi on samalla korkeudella kuin istuessa, niin toki olis helpompaa. Mutku ei.
 
Miksei?

Hihnan pituusjuttu on kyllä kerta kaikkiaan treenauskysymys. Totta kai soitto sujuu kehnommin asennossa johon ei ole tottunut. Jos ei jaksa totutella, niin miehestähän se on kiinni eikä hihnasta.
 
Mutta totta se on, että rokkihommassa ei soitin kerta kaikkiaan saa olla liian korkealla! (hymiö)
 
Mieluumminhan sitä soittaa tökerösti kuin näyttää fuusiojatsarilta!

Hihnan pituusjuttu on kyllä kerta kaikkiaan asennekysymys.
 
Että näin.

Mutta totta se on, että soittohommassa ei soitin kerta kaikkiaan voi olla liian korkealla! (hymiö)
 
Mieluumminhan sitä näyttää tökeröltä kuin kuulostaa rokkarilta!
 
Juupa juu.

Lahjakkuus on yliarvostettua, ja kaikkein vähiten selitys mihinkään.
 
Jossain oli teoria että jotkut osaa kuunnella omaa soittoaan ja korjata sitä saman tien. Lahjakkuus tai musikaalisuus voisi pitkästi selittyä tuolla. Meidän muiden kannattaisi nauhoittaa omaa soittoaan ja koettaa ottaa opiksi - jos vain luonto antaa myöten.

Hihnan pituus on ollut aina se juttu, mikä häiritsee. Jos kehtais vetää sillee, että bassoi on samalla korkeudella kuin istuessa, niin toki olis helpompaa. Mutku ei.
 
Manowaarien basisti Demaio (vai mikälie) on hyvä esimerkki hyvästä basistista. Sillähän on aina basso aika korkeella ja jos sille laittais puvun päälle ja jazzrin käteen se näyttäis HChumppamuusikolta. Mut silti se on rajun näköne siellä lavalla eikä yhtää haittaa vaiks on basso vähän ylempänä ku blackmetalHCurpoilla joille soittimen roikottaminen on tärkeempää kuin se mitlä soitto kuulostaa.

Manowaarien basisti Demaio (vai mikälie) on hyvä esimerkki hyvästä basistista. Sillähän on aina basso aika korkeella ja jos sille laittais puvun päälle ja jazzrin käteen se näyttäis HChumppamuusikolta. Mut silti se on rajun näköne siellä lavalla eikä yhtää haittaa vaiks on basso vähän ylempänä ku blackmetalHCurpoilla joille soittimen roikottaminen on tärkeempää kuin se mitlä soitto kuulostaa.
 
Hihnan pituus on silloin oikea, kun pystyy soittamaan ne asiat jotka osaa ja haluaa ja soittoasento tuntuu hyvältä. Jos treenaa pääasiassa istualtaan, olisi hinankin oltava sillä korkeudella että basso ei valu juurikaan alaspäin kun nousee seisomaan. Jos taas treenailee seisaaltaan niin silloin tuon yllä olevan ohjeen mukaan.

Onhan se uunon humppabasistin näköistä jos pitää bassoa korkealla.
http://spa.fotologs.net/photo/10/46/19/ratm_/1153333958_f.jpg

Itse oon ehkä sen verran tässä humppabasistoitunut, etten enää jaksa välittää, näytänkö kuinka "coolilta" vai en, koitan ennemminkin soittaa hyvin. Mulla yksinkertaisesti fysiikka tulee vastaan hihnan mataluudessa. Jos roikottaisin bassoa polvissa, en yksinkertaisesti pystyisi soittamaan pitkään sen rasituksen takia, mitä kyseinen soittoasento aiheuttaa ranteilleni.
Toisekseen en varmasti edes pystyisi osumaan puoliinkaan sävelistä joita koitan soittaa.
 
Nykyisin käytän kahta korkeutta hihnan kanssa, prima-vista-korkeus (juurikin humppakorkeus) ja tuttubiisi-korkeus (tuossa mahan kohdalla).