Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikko Alatalo - Ihmisen ikävä toisen luo

CMX:n Ruoste, muuten.
 
Ja Jarkko Martikaisen Kaikki me kuolemme pian.

1. "En ole katkera, mutta kuitenkin". Reijo Kallion legendaarinen Viikonloppuisä saa karskinkin miehen kyyneliin. Eihän biisi voi olla huono, jos ensimmäiset sanat ovat anteeksipyytävät "Viikonloppuisä minä vain.." .
 
Tästä biisistä tulee aina mieleen Reinikaisen jakso, missä konstaapeli Hautamäki viihdyttää asemalle päätynyttä lapsikatrasta laulamalla kyyneleet silmissä Viikonloppuisää.
 
Sitten kontribuutioni sanoituspätkiin:
 
Parhaat palat Absoluuttisen nollapisteen Vihkikaava ja käytäntö -rallista:
 
Poissa ollessaan
isä tyttärelleen soittaa ja kysyy:
"Onko siellä isi kotona?"
Ja tytär vastaa: "On"
Minkä jumala yhdistää,
sen kolmas osapuoli erottaa
 
Isän poissa ollessa
äiti tyttäreltään kysyy:
"Heräsitkö yöllä, kun isi sammui eteiseen?"
Ja tytär vastaa: "En"
Äiti jatkaa:
"Kävin varmistamassa,
että hengität yhä"

Ja Jarkko Martikaisen Kaikki me kuolemme pian.
 
Eihän tämä ole melankolinen. Itse asiassa sehän on suorastaan päinvastainen. Ennemmin Mierolaiselta valitsisin vaikka Itkuvirsikirjat.

Eihän tämä ole melankolinen. Itse asiassa sehän on suorastaan päinvastainen. Ennemmin vaikka Itkuvirsikirjat.
 
No en mie tommosia hienoja sanoja osaa...

Hortto Kaalo: Täyttäessäni viisitoista vuotta
 
"Täyttäessäni viisitoista vuotta, ensi kerran minut vangittiin.
Ja ne rautaiset rannerenkaat minun käsihini laitettiin.
Eihän se ollut minun syyni vaan se oli isäni ja äitini syy,
kun niin nuorena minut ne laittoi mieronpolkuja kulkemaan"
 
Eiköhän mustalaismusiikki ala olla jo aika perisuomalaista...

Tehosekoittimen Se Johtuu Geeneistä on mielestäni mitä perinteisintä ruikutusta:
 
rakkausjutut pettymyksiin kuoli
ei tytöt anarkisteja huoli
tyttöjä kiinnostaa vain gigolot
yksin jää pitkätukkapolot
 
Juicella on myös monia hyviä.

Donna-yhtyeen letkeä "Epilogi" -kappale.
 
Ja täytyy edelliseen viitaten nostaa ilmaan lempparikappaleeni 'Muinainen Kaunotar'. 'Niin haihtuu ja kuihtuu ja kuolee / uni elämän onnesta pois...' On se herkästi sanottu.

Mikko Alatalo - Ihmisen ikävä toisen luo
 
"On silti hyvä, ette näe minua nyt.
En tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo:
Ihmisen ikävä toisen luo."
 
Aina kun laulan karaokea, laulan tämän.
 
Entäs tämä:
 
Jaakko-Teppo - Hilma ja Onni
 
"Miksi Hiliman vei multa Onni,
Laukkanen kylän ravattisonni.
Hajanaisten kenkies lotinaa,
navetalta kuule minä en. "
 
Niin ja eihän sitä Elina, mitä mä teen? voittanutta kai ole.

En tiedä nyt melankolisesta mutta varsin pessimistinen sanoitus on kappaleessa Maanantaitango.
säv. Jörgen Petersen
ja esittäjistä Katri-Helena
Henri Hurme & Pyrstötähti
Galaxie (mikä lie bändi tämäkin oikein... )
 
No sitten vaikkapa Kylmä rakkaus (Erik Lindströmin sävellys taisi olla).
Mitenkäs Tähdet tähdet?
Unto Monosen tangot ylipäätään.

"Hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei.."

Hienoja lyriikoita, kertakaikkiaan! Helismaan Repellä on kyllä paljon kovaa kamaa, tässä yksi, eli pätkä Ajomiehestä, tätä on kai Topi Sorsakoski ainakin esittänyt. Ja on alunperin venäläinen kansanlaulu, eli ei ole ihmekään, että vetoaa tällaiseen slaavilaiseen luonteeseen!
 
Kaipaa ei mua ainoakaan.
Syksyn tuulesta seurani saan.
Ajomies, älä kiirehdi suotta,
pakoon pääse ei kohtaloaan.
 
En ennen mä viivytellyt.
Niin toisin vain kaikki on nyt.
Toisen luona jo armaani on,
sen kertoivat tähdet ja Don.

Loistava topic! Tekee välittömästi mieli ruveta kuuntelemaan noita oikein itsesääliä tihkuvia biisejä. Syssyn saapuessa on kyllä kiva ihan asiakseen rypeä vähän melankoliassa.
 
Kyllä, oikeilla jäljillä olet. Sitten pitää vielä noita kuunnellessa yksin itkeä itsensä aivan kuiviin, sillä kyyneleet ne sielun puhdistaa ja sitten on aikaa taas puhdistunein mielin eloaan iloisemmaksi rakentaa. Kevät tulee taas sitten aikanaan.

Jo mainittu Kulkurin Iltatähti on yksi sykähdyttävimmistä. Muita synkkiä kappaleita, joista tosin en muista pitkiä sanoituksenpätkiä ovat Ontuva Erikkson ja Peltoniemen Hintriikan surumarssi, molemmat yllättäen Tapio Rautavaara on unohtumattomasti tulkinnut.

Lumi teki enkelin eteiseen on sanoituksiltaan koskettavimpia kotimaisia kappaleita. Kuinka paljon kurjuutta voi mahduttaa samaan biisiin? Hector osaa. Mun mielestä ehkä paras suomalainen sanoittaja.

Jukka Raitanen. Kahlittu tie

Onko se nyt suojelusenkeli vai mikä biisi/virsi?, mistä viikatekkin teki jonkun version.

"On aivan sama koska kuolet ratsumies / On aivan sama minne päättyy elon tie"
 
Kun Rautavaaran Tapsa kajauttaa nuo lauseet ilmoille, niin käsi rupeaa hamuamaan asetta pöytälaatikosta.
 
Myöskin Päivänsäde ja Menninkäinen on mielestäni yksi surullisimmista kappaleista ikinä.
E. Mutta myös kauneimmista. Ja nimenomaan siis Rautavaaran tulkitsemana. Mikään muu versio ei pääse lähellekään sitä parhautta.

Jep, Gösta Sundqvistin sanoitukset mullakin tuli mieleen. Etenkin Pimeä tie, hyvää matkaa.
 
Jepa. Pohjoisen taivaan alla on kyllä varsin perisuomalainen.
 
Mun isä oli köyhä kirvesmies
Ehkä saha oli tylsä
kenties höylä liian terävä
Sitä kännipäissään heräävä äijä pohti ain
 
Joka joulu tuli turpaan
joskus meinas tulla puukosta
mies voi kuolla suukosta
usein kuulla sain
 

 
Pohjoisen taivaan alla
kituutteli köyhä kansa
rikkailta lainaamalla
toteutti toiveitansa
 

 
Saatoin muistaa jotain väärinkin. Nyt duunissa ei kerkeä tarkastamaan!