Tanssimusiikki ›

Sertzolle vielä: Eikös ne paikan naiset olleet kaikki lesboja ja ne kokitkin vei muut bändin kaverit keikan jälkeen johonkin homopaikkaan. Mulla oli vähän eri kuviot, kun hyvä frendi asui siihen aikaan Tukholmassa.
 
En tiedä henkilökunnan sukupuolisista suuntautumisista tuolloin, mutta tuo mulukku hovimestari jäi kyllä mieleen ja muutenkin oli sellainen nihkeä meininki.

Lähtemättömästi on jäänyt mieleeni Tukholmassa Hotelli Karelian keikka joskus 80-luvulla ja etenkin paikan vittumainen punatukkainen naisravintolapäälikkö.
 
1970-luvulla kyseinen punapää ei ollut vielä ennättänyt Kareliaan. Oltiin pari viikkoa heinäkuussakohan se oli -75 Karelian keikalla. Yöllä henkilökunta roudasi meidät jonnekin salakapakkaan missä meno alkoi kl. 03.00. Ja musiikki oli kyllä siinä diskossa tosi kovalla. Siellä näytti olevan kaikenlaista poikkeavaa tyyppiä. Silloin oli vaimoni jo turvana, etteivät kummat tyypit päässeet lähelle. Mutta kiva oli se reissu kun oltiin vielä nuoria ja trendikkäitä. Sieltä kun lähdettiin sitten aikanaan takaisin Helsinkiin oltiin ekana Kleinbusseinemme laivassa ja Helsingin päässä tietysti myös ekana poispyrkivässä autojonossa, mutta vikana autokannella ja heräsimme kuulutuksiin, että orkesterin auto pitäisi siirtää pois tukkimasta poispääsyä!

1970-luvulla kyseinen punapää ei ollut vielä ennättänyt Kareliaan. Oltiin pari viikkoa heinäkuussakohan se oli -75 Karelian keikalla. Yöllä henkilökunta roudasi meidät jonnekin salakapakkaan missä meno alkoi kl. 03.00. Ja musiikki oli kyllä siinä diskossa tosi kovalla. Siellä näytti olevan kaikenlaista poikkeavaa tyyppiä. Silloin oli vaimoni jo turvana, etteivät kummat tyypit päässeet lähelle. Mutta kiva oli se reissu kun oltiin vielä nuoria ja trendikkäitä. Sieltä kun lähdettiin sitten aikanaan takaisin Helsinkiin oltiin ekana Kleinbusseinemme laivassa ja Helsingin päässä tietysti myös ekana poispyrkivässä autojonossa, mutta vikana autokannella ja heräsimme kuulutuksiin, että orkesterin auto pitäisi siirtää pois tukkimasta poispääsyä!
 
Meidän kleinbussimme tuolloin otettiin Tukholmassa laivasta tukkona muille ajoneuvoille trukilla hinaten tulliin tarkastettavaksi tavaroineen ja soittimineen, kun nukuimme pommiin laivan sinne saavuttua. Kaikki paikat tutkittiin autosta hyvin tarkkaan. Niinpä piruillessani otin sitten haitarin auton takaosastosta esiin ja soittaa päräytin ruotsalaisille tullimiehille Kotkan poikii ilman siipii-biisin Cm-sävellajista ja laulaa kollotin samalla kovaäänisesti sen. Hermostuivat moisesta ja käskivät painua vttuun koko jengin tullista autolasteinemme. Lähdimme sitten siitä Kareliaan keikalle ja minä olin kuskina, koska koin olevani täysin selvä tuolloin jo, ja olinkin.

Plussa tuosta edellisestä, hupaisan tuntuinen episodi.

Plussa tuosta edellisestä, hupaisan tuntuinen episodi.
 
Elämässäni on sattunut kaikenlaista. ;)

Meidän kleinbussimme tuolloin otettiin Tukholmassa laivasta tukkona muille ajoneuvoille trukilla hinaten tulliin tarkastettavaksi tavaroineen ja soittimineen, kun nukuimme pommiin laivan sinne saavuttua. Kaikki paikat tutkittiin autosta hyvin tarkkaan. Niinpä piruillessani otin sitten haitarin auton takaosastosta esiin ja soittaa päräytin ruotsalaisille tullimiehille Kotkan poikii ilman siipii-biisin Cm-sävellajista ja laulaa kollotin samalla kovaäänisesti sen. Hermostuivat moisesta ja käskivät painua vttuun koko jengin tullista autolasteinemme. Lähdimme sitten siitä Kareliaan keikalle ja minä olin kuskina, koska koin olevani täysin selvä tuolloin jo, ja olinkin.
 
Ai herra isä..!!!=)=D
Kylläpä tuli hymy huulille tuota lukiessa!

Onpa tuo haitaritemppu tehty kerran myös Venäjän tullissa Wärtsilässä. Herätti posiitiivista hilpeyttä sikäläisissä tullivirkailijoissa. Soitin pikkupäissäni Moskovan valot ja lauloin myös. Mukavasti päästiin Suomen puolelle.

Musiikki on internationaali kieli. Hyvä Sertzo.

Samantyylistä vuorovaikutusta Ruotsin tullin kanssa kävimme kerran jo muutamia vuosia sitten (taisi olla vuosi 1990). Meitä oli viisihenkinen nuorekas seurue ja ahtauduimme Mosseen (vm -65) ja ajelimme Lahdesta Helsinkiin lauttaterminaaliin. Seurue oli pukeutunut Blues Brother tyyliin pyrkien aina pieninpääkin yksityiskohtaa noudattamaan.
 
Mosse pelasi hyvin (mm. moottori oli täysin läpikäyty ja kiilteli uudessa maalissaan), mutta Helsingin terminaalissa meni vänkärin puolelta edestä jarruputki poikki. Aamulla tietenkin Ruotsin päässä seurueella oli hyvä fiilis päällä ja kun Mosse oli neliovista mallia, pojat päättivät hoitaa jarrutuksen avaamalla ovet ja pukkaamalla kiiltonahkakengät vasten asfalttia.
 
Sehän oli selvä, että moinen kulkupeli ahdettuna täyteen BB porukkaa herätti tullisedän mielenkiinnon ja pysäytyslätkä nousi pystyyn. Tyylikäs jarrutus aiheutti sen, että meidät otettiin sivuun tullin halliin. Ensin odottelimme poliisin huumeyksikköä koirineen pari tuntia. Mukaan varattu virvoikevarasto näytti uhkaavasti hupenevan odotellessa ja tullin roskis oli ääriään täynnä tyhjiä tölkkejä.
 
Tee se itse miehiä kun olimme, päätimme korjata jarrut naputtelemalla jarruputkeen littuun ja koska jarrunestettä ei ollut, täytimme säiliön vedellä. Tullimiehen ilmeet olivat aivan kuvaukselliset. Ilmeisesti hän ei operaatiosta pitänyt ja tilasi samoin tein vielä katsastusmiehet paikalle. Myös sen ajan huipputekniikka, Mobiran Talkkarit, herättivät tullimiehen kiinnostuksen. Noita raahattavia 'kännyköiden esi-isiä' meillä oli mukana jopa 3 kappaletta. Runsaiden vakuuttelujen jälkeen tullimies uskoi laitteiden olevan oikeilla omistajillaan.
 
Huumekoirat saivat työnsä päätökseen tuloksettomana, mutta katsastusmiehiä jouduimme odottelemaan lähes 4 tuntia. Ilmeisen selväksi kävi, että tuo tullimies katui mielessään pysäyttämistämme, olihan hän noin toimiessaan joutunut ylitöihin kun satama oli jo aikoja sitten tyhjentynyt muusta porukasta.
 
Lopulta katsastusmiehet saapuivat ja ajoivat satama-alueella lyhyen ajolenkin. Tuomio oli, että jarrut puoltavat ja tuulilasiin lätkäistiin keltapohjainen tarra punaisella ristillä "Kör förbjudet".
 
Tilasimme paikalle pitkän lentokenttätaksin ja painelimme kaupungille asioille.
 
Suomen puolella paluumatkalla ei ollut vastoinkäymisiä. Tullimies pysäytti ja ihasteli autoa ja kertoi hänellä itselläänkin olleen samanlaisen.

Parin viikon päästä lähetään Finnhits-bändillä Eskilstunaan keikalle, Suomi-seuran järjestämät bileet.

Samantyylistä vuorovaikutusta Ruotsin tullin kanssa kävimme kerran jo muutamia vuosia sitten (taisi olla vuosi 1990). Meitä oli viisihenkinen nuorekas seurue ja ahtauduimme Mosseen (vm -65) ja ajelimme Lahdesta Helsinkiin lauttaterminaaliin. Seurue oli pukeutunut Blues Brother tyyliin pyrkien aina pieninpääkin yksityiskohtaa noudattamaan.
 
Mosse pelasi hyvin (mm. moottori oli täysin läpikäyty ja kiilteli uudessa maalissaan), mutta Helsingin terminaalissa meni vänkärin puolelta edestä jarruputki poikki. Aamulla tietenkin Ruotsin päässä seurueella oli hyvä fiilis päällä ja kun Mosse oli neliovista mallia, pojat päättivät hoitaa jarrutuksen avaamalla ovet ja pukkaamalla kiiltonahkakengät vasten asfalttia.
 
Sehän oli selvä, että moinen kulkupeli ahdettuna täyteen BB porukkaa herätti tullisedän mielenkiinnon ja pysäytyslätkä nousi pystyyn. Tyylikäs jarrutus aiheutti sen, että meidät otettiin sivuun tullin halliin. Ensin odottelimme poliisin huumeyksikköä koirineen pari tuntia. Mukaan varattu virvoikevarasto näytti uhkaavasti hupenevan odotellessa ja tullin roskis oli ääriään täynnä tyhjiä tölkkejä.
 
Tee se itse miehiä kun olimme, päätimme korjata jarrut naputtelemalla jarruputkeen littuun ja koska jarrunestettä ei ollut, täytimme säiliön vedellä. Tullimiehen ilmeet olivat aivan kuvaukselliset. Ilmeisesti hän ei operaatiosta pitänyt ja tilasi samoin tein vielä katsastusmiehet paikalle. Myös sen ajan huipputekniikka, Mobiran Talkkarit, herättivät tullimiehen kiinnostuksen. Noita raahattavia 'kännyköiden esi-isiä' meillä oli mukana jopa 3 kappaletta. Runsaiden vakuuttelujen jälkeen tullimies uskoi laitteiden olevan oikeilla omistajillaan.
 
Huumekoirat saivat työnsä päätökseen tuloksettomana, mutta katsastusmiehiä jouduimme odottelemaan lähes 4 tuntia. Ilmeisen selväksi kävi, että tuo tullimies katui mielessään pysäyttämistämme, olihan hän noin toimiessaan joutunut ylitöihin kun satama oli jo aikoja sitten tyhjentynyt muusta porukasta.
 
Lopulta katsastusmiehet saapuivat ja ajoivat satama-alueella lyhyen ajolenkin. Tuomio oli, että jarrut puoltavat ja tuulilasiin lätkäistiin keltapohjainen tarra punaisella ristillä "Kör förbjudet".
 
Tilasimme paikalle pitkän lentokenttätaksin ja painelimme kaupungille asioille.
 
Suomen puolella paluumatkalla ei ollut vastoinkäymisiä. Tullimies pysäytti ja ihasteli autoa ja kertoi hänellä itselläänkin olleen samanlaisen.
 
Vuonna -99 käytiin ruotsin rundi Göteborgia myöten heittämässä sprintterillä lähes ilman jarruja. Hetken aikaa kun pumppas jarrua ja auttoi käsijarrulla, se melkein pysähtyi...
No, saipahan tangopaavot laulettua kameralle. ;-)

... No, saipahan tangopaavot laulettua kameralle. ;-)
 
Sepäse!
 
Viehe tyhjä tai liian lyhyt kala!

Parin viikon päästä lähetään Finnhits-bändillä Eskilstunaan keikalle, Suomi-seuran järjestämät bileet.
 
Me oltiin jossain vastaavanlaisissa pippaloissa soittamassa toissa syksynä. Paikka oli silloin jonkinsortin tilausravintola tms. Tukholmassa. Mentiin päivälaivalla Turusta, ja keikan jälkeen yöllä ajeltiin Kapellskäriin odottelemaan aamulla takaisinpäin lähtevää paattia...