Roots ›

Vaikka tuttu juttu varmaan CCR:n pojillekkin tuo grass..
 
Onko kenelläkään muuten tarkempaa tietoa CCR:n suhteesta huumeisiin? Fogerty on ainakin vaikuttanut kohtalaisen selväpäiseltä kaverilta, ja totesipa mies jossakin haastattelussa 1980-luvun lopussa seuraavaa:
 
"Luulen että olimme rehellisiä. Meissä ei ollut mitään kummallista, niin ainakin luulen. Eikö ollutkin virkistävää nähdä rocktähti joka ei todellakaan ollut kiinnostunut huumeista... vaan ihan mukava kaveri, jonka voit vaikka kutsua juhliisi ilman että hän häpäisee sinut".

Onko kenelläkään muuten tarkempaa tietoa CCR:n suhteesta huumeisiin? Fogerty on ainakin vaikuttanut kohtalaisen selväpäiseltä kaverilta, ja totesipa mies jossakin haastattelussa 1980-luvun lopussa seuraavaa:
 
"Luulen että olimme rehellisiä. Meissä ei ollut mitään kummallista, niin ainakin luulen. Eikö ollutkin virkistävää nähdä rocktähti joka ei todellakaan ollut kiinnostunut huumeista... vaan ihan mukava kaveri, jonka voit vaikka kutsua juhliisi ilman että hän häpäisee sinut".
 
Kjell Ekholmin loistavassa, v.95 nähdyssä ja tehdyssä CCR-dokkarissa CCR:n roudari sanoi että bändi oli erittäin puhdas, vaikka "joimmekin hieman kaljaa" ja virnisti päälle.
 
Cosmo puolestaan sanoi samassa dokkarissa että he elivät/treenasivat erittäin kurinalaisesti, ja se oli konsti millä pystyivät tekemään niin paljon niin vähässä ajassa.
 
Eli erittäinkin selvbäpäinen bändi ollu ilmeisestikin.Liekö ollut yksi syy tämä selväpäisyys siihen että Creedence oli aikanaan suorastaan epämuodikas ruutupaitoineen ja musiikkeineen verrattuna hippi-trippi-bändeihin.Mutta kenen biisit jäivätkään soimaan radioon ikuisiksi ajoiksi maailmanlaajuisesti.Jep, juuri tämän epämuodikkaan bändin.

Tällainen tuttavuus tuli kerran vastaan niitä "virallisia" odotellessa - on lievittänyt odotus-tuskaa. Nythän näyttää onneksi kohta helpottavan ....
 
http://cdbaby.com/cd/daviddover

Kjell Ekholmin loistavassa, v.95 nähdyssä ja tehdyssä CCR-dokkarissa CCR:n roudari sanoi että bändi oli erittäin puhdas, vaikka "joimmekin hieman kaljaa" ja virnisti päälle.
 
Cosmo puolestaan sanoi samassa dokkarissa että he elivät/treenasivat erittäin kurinalaisesti, ja se oli konsti millä pystyivät tekemään niin paljon niin vähässä ajassa.
 
Eli erittäinkin selvbäpäinen bändi ollu ilmeisestikin.Liekö ollut yksi syy tämä selväpäisyys siihen että Creedence oli aikanaan suorastaan epämuodikas ruutupaitoineen ja musiikkeineen verrattuna hippi-trippi-bändeihin.Mutta kenen biisit jäivätkään soimaan radioon ikuisiksi ajoiksi maailmanlaajuisesti.Jep, juuri tämän epämuodikkaan bändin.
 
Niin no, tietääkseni kyllä yleisön joukossa pilvi kyllä paloi.

Niin no, tietääkseni kyllä yleisön joukossa pilvi kyllä paloi.
 
Niin on varmaan palanut useimmassa rock-konsertissa 1960-luvun loppupuolella, olipa esiintyjä sitten kuka tahansa. Melkoinen osa tuon ajan jenkkinuorista lienee ainakin kokeillut pilveä.

Old man down the roadista faija sanoi muuten heti ekan kertsin kohdalla, että biisi muistuttaa melkolailla CCR:n kappaletta Run through the jungle,
 
Et voi olla tosissas! ;) Mä en oo koskaan tajunnut mikä niissä biiseissä on olevinaan niin samanlaista. Hauska tuohon Jungle/OMDTR-oikeudenkäyntiin liittyvä juttu muuten on, että kun Zaentzilta kysyttiin kuka hänelle kertoi OMDTR:n muistuttavan Run Through the Junglea tämä totesi, että "Stu Cook, the drummer"... On siinä ollut miettimistä Fogertylla ketä inhota eniten.
 
Vaikka tuttu juttu varmaan CCR:n pojillekkin tuo grass..
 
Niin, ei ole tässä nyt mitään opusta, josta asian tarkistaisin, mutta kaipa he tulivat sitä kokeilleeksi, ja tulivat siis siihen tulokseen, ettei se ole heidän juttunsa. Fogerty onkin todennut että hän haluaa tietää mitä hänen ympärillään tapahtuu... ja kontrollifriikkinähän JCF tunnetaan.
 
Fogerty oli myös varsin turhautunut siitä Woodstock keikasta, kun hän esiintyi keskellä yötä Grateful Deadin jälkeen yleisölle josta 90% oli unessa ja pilvessä. ;)

Et voi olla tosissas! ;) Mä en oo koskaan tajunnut mikä niissä biiseissä on olevinaan niin samanlaista. Hauska tuohon Jungle/OMDTR-oikeudenkäyntiin liittyvä juttu muuten on, että kun Zaentzilta kysyttiin kuka hänelle kertoi OMDTR:n muistuttavan Run Through the Junglea tämä totesi, että "Stu Cook, the drummer"... On siinä ollut miettimistä Fogertylla ketä inhota eniten.
 
Kyllä kyllä... En muuten muistanutkaan, että Fogerty joutui asian tiimoilta oikeuteen asti. Noh, vaikka tuomarin mukaan OMDTR ei olekaan ihan yksi yhteen plagiaatti Junglesta, on niissä minusta jotenkin hyvin samantyyppinen fiilis; rullaava n. yhden soinnun kitarariffi, melko monotoninen (jopa hypnoottinen) melodia jne... yhtäkaikki hyviä biisejä molemmat, tykkään kummastakin :)

Niin on varmaan palanut useimmassa rock-konsertissa 1960-luvun loppupuolella, olipa esiintyjä sitten kuka tahansa. Melkoinen osa tuon ajan jenkkinuorista lienee ainakin kokeillut pilveä.
 
Mutta monella suunnalla pilvi oli alkoholia hyväksyttävämpi viihdyke, eikä huume.

Minusta(kin) Deja Vu mainio lätty; vähintään Centerfieldin veroinen. Biisit ovat hyviä, ja vaikka tyyli vaihtelee aika paljonkin kappaleesta toiseen, kuulostaa musa koko ajan Fogertyltä - äijän lauluääni on kuitenkin niin tunnistettava ja omaleimainen.
 
Ja se murre. Etenkin nimikkokappaleen kertosäkeestä ei saisi lukematta lyriikoita juuri selvää, sen verran paksua murretta JF vääntää. Eikä siinä mitään, tuo vain lisää persoonallisuutta (juurevuutta :) esitykseen.

Ja se murre. Etenkin nimikkokappaleen kertosäkeestä ei saisi lukematta lyriikoita juuri selvää, sen verran paksua murretta JF vääntää. Eikä siinä mitään, tuo vain lisää persoonallisuutta (juurevuutta :) esitykseen.
 
Mun mielestäni JCF laulaa harvinaisen selkeää englantia. Selkeämpää artikulointia kuin vaikkapa Brian Johnsonilla tai Bob Dylanilla. Tai ehkä oon sitten vaan kuullut ne biisit niin moneen kertaan, että alkaa kuulostaa selkeältä. ;) Big wheel keep on toinin', Proud Mary keep on boinin...

Mun mielestäni JCF laulaa harvinaisen selkeää englantia. Selkeämpää artikulointia kuin vaikkapa Brian Johnsonilla tai Bob Dylanilla. Tai ehkä oon sitten vaan kuullut ne biisit niin moneen kertaan, että alkaa kuulostaa selkeältä. ;) Big wheel keep on toinin', Proud Mary keep on boinin...
 
jep jep..fogertyn tavaramerkkejä nuo...ja muut
 
"Boen-on o bayou" :-)

Mitä helv.. mennyt meikäläiseltä sivut suun tällaiset uutiset. Kerrassaan loistavaa. Vähintään vilkas musiikkivuosi tästäkin tulossa.. Äijällä on ääni ihme hyvin tallella, viimeksi Globenilla 06 tsekkailin, sitä ennen Elysee 05. Ruotsissa meininki oli kyllä riehakkaampaa. Eikä minään hyökkäyksenä, mutta kun Hanoi soitti lauantaina viimeisten biisien joukossa Bendin, niin maanantai-illalla J.C.F näytti mistä kana pissii.
Luonnollisesti. Heh, Zombie-vinyyli tuli plokattua joskus jostakin kirpparilta, olisko 4e maksanut.
 
Eipä se setä mitään hirveää tuubaa ole koskaan onnistunut tuuttaamaan.

Nuo Fogertyn kaksi ekaa sooloalbumia on minusta varsin mainioita levyjä.
 
Blue Ridge Rangers nimellä julkaistu Fogertyn ensimmäinen sooloalbumi ei sisällä yhtään Fogertyn omaa biisiä, kaikki ovat covereita, mikä oli mulle aikanaan pienoinen yllätys. 1973 julkaistu levy on selkeetä Fogerty-countryä.
 
http://www.amazon.com/Blue-Ridge-Rangers-John-Fogerty/dp/B000000XC0
Levyä on julkaistu ainakin kahdella eri etukannella.
 
John Fogerty albumi (1975) sisältää pääasiassa Fogertyn omia biiseja, mukana muutama cover. Rokkaavampi kuin tuo edellinen. Molemmilla albumeilla käsittääkseni Fogerty soittaa suurimman osan soittimista itse.
 
http://www.amazon.com/John-Fogerty/ … music&qid=1183198837&sr=1-7
 
Itselläni on nuo molemmat vinyyleinä.

Berliinin konsertti oli mahtava.
 
Uudet biisit "Dont You Wish It Was True" ja "Summer of Love ovat loistavia. "Summer of loven" voi kuulla täällä: media.putfile.com/summer-of-love-35 ja "Don't You Wish It Was True" löytyy suttuisena videona YouTubesta. Jälkimmäisestä on pakko tulla hitti!

Berliinin konsertti oli mahtava.
 
Uudet biisit "Dont You Wish It Was True" ja "Summer of Love ovat loistavia. "Summer of loven" voi kuulla täällä: media.putfile.com/summer-of-love-35 ja "Don't You Wish It Was True" löytyy suttuisena videona YouTubesta. Jälkimmäisestä on pakko tulla hitti!
 
Hienosti rullaava easy-going biisi tuo Dont you wish it was true.Kohtuuhyvän melodianpätkän on John säveltänyt.
 
Sitten taas tuo Summer Of Love.....ei oikein sytyttänyt.Oli taas sen lajin Fogerty-kitarointia mitä en kaipaa ollenkaan.Kömpelönkuuloista kaulamikillä vinguttelua.Vitsi ku kuulis jonkun uuden biisin jossa ois jotain tajunnanräjäyttävää rytmittelyä tyyliin Born on a Bayou sillä Fogerty-tremolosoundilla.Riffit ja rytmit on Fogertyn vahvuus, ei soololurittelu.
 
On sitä tullut ankaraksi kaikkien aikojen suosikilleen :-)

On sitä tullut ankaraksi kaikkien aikojen suosikilleen :-)
 
Just näin !
 
Fogerty on ollut mun suosikkibiisintekijä ja laulaja ihan alusta saakka ja kyllähän se kova riffinvetäjäkin on. Mutta en ole koskaan pitänyt Fogertyä erityisenä soolokitaristina, eikä se ole kylä pätkääkään haitannut.
 
Fogertyn kitarasoolot on hienoja toistoon/riffiin perustuvia jutskia, mutta ei mitään Alvin Lee kyrpävetoja.
 
Born On The Bayou, Keep On Chooglin, Suzie Q, Green River..kyllä niissä riuskaa Rickenbackeria löytyy.
 
CCR -aikojen jutut on helvetin hienoja, mutta uusimmista J.C.Fogerty sooloiluista en ole IHAN hirveesti jaksanut innostua, vaikka mies vedossa onkin.

Born On The Bayou, Keep On Chooglin, Suzie Q, Green River..kyllä niissä riuskaa Rickenbackeria löytyy.
 
Vielä ku ainakin Run Through The Junglen tohon laittaa niin aika liki meikän Fogerty kurittaa rautalankaa suosikit osastoo on.
Sil on ovela tyyli silleen vähän kutittelemalla improvisoida aina vähän varioden sointurundien päälle, vähän niinku ne jatsimiehet, ja mä käytän termiä kitara "laulaa" tollasest meiningist ku se sointi on, no sellast,soivaa,ärkele,mä mitään "termejä"käytä, aijjoo Heard It Through The Grapevine, on niitä varman muitakii.

Hienosti rullaava easy-going biisi tuo Dont you wish it was true.Kohtuuhyvän melodianpätkän on John säveltänyt.
 
Sitten taas tuo Summer Of Love.....ei oikein sytyttänyt.Oli taas sen lajin Fogerty-kitarointia mitä en kaipaa ollenkaan.Kömpelönkuuloista kaulamikillä vinguttelua.Vitsi ku kuulis jonkun uuden biisin jossa ois jotain tajunnanräjäyttävää rytmittelyä tyyliin Born on a Bayou sillä Fogerty-tremolosoundilla.Riffit ja rytmit on Fogertyn vahvuus, ei soololurittelu.
 
Mäkään en ole ihan varma pidänkö Summer of Lovesta niin paljon. Livenä nyt ainakin toimi loistavasti (tai sitten olin vaan 8 miles high koko ajan enkä oikeasti kuullut mitään).
 
Berliinin keikasta voisi mainita, että on huomattavasti rennompaa touhua, kuin pari vuotta sitten. Ramble Tamblen ja Grapevinen aikana jammailtiin ihan kunnolla. Ja olen ihan tosissani sitä mieltä, että tämänhetkinen bändi on paljon parempi kuin CCR.
 
Tää "Don't you wish it was true" räjäyttää kyllä mun tajuntani. Sävellys on loistava, sanoitus vielä parempi. Tuolla viestiöllä ois biisi ollu taattu #2 hitti vuonna 1969. ;)
 
Sanat eivät ihan täsmää, mutta näin arvuuteltiin Fogerty-foorumilla, aika lähellä pitäisi olla.
Well, I awoke in heaven just the other night There was so much beauty, so much light
Dont you wish it was true, dont you wish it was true
 
An angel took my hand, said you dont have to hurry
Got all the time in this world, dont worry
Dont you wish it was true, God, dont you wish it was true
 
But if tomorrow everybody could be friends,
Anyone would take you in, no matter what or where youve been,
But if tomorrow the world wasnt half as tough,
Everybody had enough, darling dont you wish it was true
 
He said the world's gonna change and it's starting today
Thered be no more armies and no more hate
Dont you wish it was true, dont you wish it was true
 
And all of Gods children really at peace
Therell be singin and laughter, sweet harmony
Dont you wish it was true, God dont you wish it was true
 
But if tomorrow, everybody under the sun,
Would be happy just to live as one,
No borders or battles to be won
But if tomorrow, everybody was your friend
Happiness would never end, God dont you wish it was true
 
But if tomorrow, everybody under the sun,
Would help themselves and live as one
No borders or battles to be won
But if tomorrow, everybody was your friend
Happiness would never end
God, dont you wish it were true, God dont you wish it was true.
 
Tässä vielä muutama linkki loistaviin YouTube-vetoihin:
 
Don't you wish it was true, harmi, että intro puuttuu.
http://www.youtube.com/watch?v=9x22fsc9GX0
 
God Golly Miss Molly. Että potkiikin livenä! Rock 'n' roll!
http://www.youtube.com/watch?v=quv0 … 9p7lI0&mode=related&search=
 
The Old man Down the Road. Kyllä se vinguttelukin toimii!
http://www.youtube.com/watch?v=eGmY … CTSSNU&mode=related&search=
 
Blue Suede Shoes. Ylimääräinen encore itävallassa!!
http://www.youtube.com/watch?v=yJBD … GgZl20&mode=related&search=
 
CCR -aikojen jutut on helvetin hienoja, mutta uusimmista J.C.Fogerty sooloiluista en ole IHAN hirveesti jaksanut innostua, vaikka mies vedossa onkin.
 
Mutta nyt ollaan takaisin vuodessa 1969!

Jaahas, nyt olisi sitten taas mahdollista kuulla ihan uusi biisi. http://webradio.concordmusicgroup.com/webradio/?sid=station5 Tuolla kun pomppii vähän aikaa edes takaisin "pop & rock favorites"- ja "Assorted new releases"-kanavien välillä, niin pitäisi tulla "Longshot"-niminen biisi! Rajusti rokkaa. Kuulostaa hieman Stonesilta, hieman Bob Segeriltä, hieman AC/DC:ltä, mutta ennen kaikkea se kuulostaa John Fogertylta!
 
Niin, ja tällaista infoa ilmestyi Fogertyn kotisivuille.:
 

JOHN FOGERTY UNLEASHES A ROCK 'N' ROLL "REVIVAL" ON OCTOBER 2nd
 
THE ROCK 'N' ROLL HALL OF FAMER'S FIRST ALBUM OF NEW MATERIAL ON FANTASY RECORDS IN 35 YEARS IS HIS 'TRUEST' SOLO RECORD
 
John Fogerty reclaims his rightful place among America's most iconic and revered artists with the forthcoming Revival, due October 2nd.
 
Fogerty's contribution to popular culture cannot be overstated; his songs have become part of rock's DNA, the very building blocks upon which much of American rock and roll has been built. As the album title tantalizingly suggests, Revival represents a renewed musical spirit and heart from Fogerty that incorporates all the best elements of a career that has resonated deeply with generations of music fans and the thousands of artists that he has influenced.
 
"It just seemed like all the records I have made since Creedence Clearwater Revival have all been sort of pushed off center," he says. "I felt like I was dancing around the outskirts of what is my true center. With this album, I really wanted to stay on the mark, right in the middle, right where rock 'n' roll is. I wanted this one to be easier, a lot more fun than some of the past records have been."
 
That renewed sense of joy shines through on the self-produced Revival. The wistful, infectious opening track "Don't You Wish It Was True" instantly puts a smile on the listener's face. "Gunslinger"'s cinematic western-theme evokes vintage-era Creedence, while on the deliciously swampy "Creedence Song," Fogerty correctly and humorously assesses "You can't go wrong/if you play a little bit of that Creedence song." His love of classic Sun Records-era rockabilly permeates "It Ain't Right," one of many tunes on the album that allows Fogerty, whom Rolling Stone named one of the greatest guitarists of all time, to show off his blistering guitar work. "The River is Waiting" is a gorgeous, hymn-like spiritual that features well-known vocal trio, The Waters on backup vocals. A trenchant observer of the world's troubles, Fogerty weighs in on the current administration with the rollicking, biting "Long Dark Night" and the 'mission critical' statement of "I Can't Take It No More" with its unmistakable admonition "...another fortunate son."
 
This project came together faster then any in his post-CCR career. With his ace band, which includes Kenny Aronoff on drums, Hunter Perrin on guitar, David Santos on bass and guest Benmont Tench on keyboards, he laid down the basic tracks in just 12 days. "A lot of times on prior albums, there are those moments where you're in the studio or rehearsing and you're going through this agony, you're very unsettled or anxious because you're not completely sure it's going to work. Even in rehearsal this time, I knew it was all going to work."
 
Revival is Fogerty's first album of new material on Fantasy following a very public 30-year battle with the label over his catalog. The reconciliation led to the first complete retrospective of his career, The Long Road Home, which came out in late 2005. Fogerty calls seeing the Fantasy logo on his new record is nothing short of "surreal."
 
Fogerty, writer of such rock classics as "Proud Mary," "Centerfield", "Bad Moon Rising," "Rockin' All Over the World," "Born on the Bayou" and "Fortunate Son," was inducted into the prestigious Songwriters Hall of Fame in 2005. His 1997 album, "Blue Moon Swamp," won the Grammy for best rock album.
 
Revival is not just a great John Fogerty album - and a great rock album - it's an essential musical work by an artist without peer, which will certainly stand as one of the most compelling albums of 2007.
 
Track Listing
Don't You Wish It Was True
Gunslinger
Creedence Song
Broken Down Cowboy
River Is Waiting
Long Dark Night
Summer Of Love
Natural Thing
It Ain't Right
I Can't Take It No More
Somebody Help Me
Longshot
 
Myös Blue Ridge Rangersin mieleen tuova kansikuva on nähtävissä.