Media ja viihde ›

Tämmöinen sähköposti kilahti laatikkoon. Tiedä sitten kuinka montaa kiinnostaa, mutta aika kovaa tekstiä on.
 
ELOKUVATUOTTAJIEN JULKILAUSUMA
 
Me, allekirjoittaneet kotimaisten näytelmäelokuvien tuottajat julistamme tästä hetkestä alkaen tuotantosulun, joka koskee vireillä olevia elokuvahankkeitamme.
 
Ryhdymme lakkoon viime kädessä siksi, että kulttuuriministeri Stefan Wallin ei ole pitänyt lupaustaan.
 
Nykyisen hallituskauden alussa elokuvaväki uskoi kymmenen vuoden piinan hellittävän, koska hallitusohjelmassa elokuva mainittiin erikseen painopistealueena. Lisää uskoa valoi kulttuuriministerin kesäkuinen lupaus 1,2 miljoonan lisärahasta ensi vuodelle. Iloa ei kestänyt pitkään. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, elokuvan valtiontuki veikkausvoittovaroista on ensi vuoden budjetissa täsmälleen sama kuin tänä vuonna: kasvua luvatun kahdeksan prosentin sijasta nolla.
 
Erityisen tyhmää sanansyöminen on koska yhden elokuvan tekemiseen käytetyt rahat tuottavat valtiolle pääsylippujen ja palkkojen verotuloina jopa kaksinkertaisen summan. Voiko kukaan siis väittää, että elokuvan tukeminen sisältää riskejä valtiontaloudelle?
 
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että yksittäisen elokuvan saama maksimituki ei ole noussut kymmeneen vuoteen. Kuitenkin samassa ajassa tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet.
 
Jos valtio jatkaa lyhytnäköistä elokuvapolitiikkaansa, niin millaisia elokuvia se haluaa meidän tuottavan? Joka vuosi kymmenkunta kompromisseihin tyytyvää elokuvaa, joiden aiheet on valittu isojen katsojalukujen toivossa?
 
Olemme hyvinkin kiukkuisia siitä, että elokuvan nollalisän rinnalla on Kansallisoopperan saama lisämiljoona. Se on toki vain pisara valtion ja kuntien oopperalle antamassa noin 50 miljoonan euron tukipaketissa. Siihen verrattuna elokuvan 13,5 miljoonaa tuntuu loukkaukselta.
 
Harmittaa meitä sekin, että valtio tukee jokaista Kansallisoopperan pääsylippua 160 eurolla eli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin elokuvalippua.
 
Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 15-25 prosentin osuuden elokuvakatsojista. Siitä olemme ylpeitä. Meillä olisi enemmänkin annettavaa, mutta eikö ole kohtuutonta että yksi elokuva tarvitsee keskimäärin 150 000 myytyä pääsylippua päästäkseen nollatulokseen? Tällöin kaikki tavanomaiset rahoituslähteet ja tukimuodot ovat käytössä eli kyse on tuottajan riskistä.
 
Lappuhan olisi ollut luukulla jo pitkään, jos olisimme olleet avuttomia rahapulan edessä. Olemme oppineet hakemaan lisärahaa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Siinä missä Kansallisooppera hankkii markkinarahaa 500 000 euroa, pitkän elokuvan tuottajat keräävät joka vuosi kymmenkertaisen määrän (5 miljoonaa) yhteistyökumppaneiltaan kotimaisen elokuvan parhaaksi.
 
Kaivelee tämäkin: kun valtio siirtää lakisääteiset kirjastomäärärahat takaisin valtion budjettiin niin kuin oikein on, niin se käyttää veikkausvaroja vastaaviin lakisääteisiin menoihin eli teattereiden ja orkestereiden valtionosuuksiin. Jos nämäkin rahat olisivat valtion muussa budjetissa, niin veikkausvaroista riittäisi meille ja muille ihan hyvin.
 
Me allekirjoittaneet olemme keskenämme sopineet, että emme ryhdy uusiin elokuvahankkeisiin ennen kuin kulttuuriministeri lunastaa lupauksensa ja elokuva saa jo ensi vuodeksi 1,2 miljoonan lisäyksen.
 
Mielenosoituksemme ei kohdistu elokuvasäätiöön, levittäjiin, elokuvateattereihin eikä varsinkaan katsojiin. Siksi lupaamme saattaa tämän vuoden tuen avulla tehdyt elokuvat suuren yleisön nähtäväksi.
 
Entä jos lisärahaa ei tule? Siinä tapauksessa valtio voi meidän puolestamme siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle.
 
Helsingissä 3. syyskuuta 2007
 
Aleksi Bardy (Helsinki-filmi), Jörn Donner (Jörn Donner Productions), Jesse Fryckman (Bronson Club), Matti Halonen (FS Film), Jarkko Hentula (Juonifilmi), Riina Hyytiä (Filmiteollisuus), Petri Jokiranta, Tero Kaukomaa (Blind Spot Pictures), Aki Kaurismäki (Sputnik), Timo Koivusalo (Artista Filmi), Nina Koljonen (Fantasiafilmi), Johannes Lassila (Also Starring), Peter Lindholm (Petfilms), Jenni Lähteenmäki (Suomen Filmiteollisuus SF), Auli Mantila (DO films), Ilkka Matila (MRP Matila Röhr Productions), Ilkka Mertsola (Sputnik), Kai Nordberg (Making Movies), Claes Olsson (Kinoproduction), Liisa Penttilä (Edith film), Mika Ritalahti (Silva Mysterium), Harri Räty (Lasihelmi Filmi), Marko Röhr (MRP Matila Röhr Productions), Lasse Saarinen (Kinotar), Satu Sadinkangas (Suomen Filmiteollisuus SF), Rimbo Salomaa (Kinotar), Markus Selin (Solar Films), Juha Wuolijoki (Snapper Films)

Hesari tuosta uutisoikin: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … vatuottajat%20lakkoon/1135230006545

Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 1525 prosentin osuuden elokuvakatsojista.
 
Mistähan tuollainen prosenttiluku on napattu?

Mistähan tuollainen prosenttiluku on napattu?
 
Kopypastetus näköjään jätti viivan puis.
 
Pitäisi olla siis;
Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 15-25 prosentin osuuden elokuvakatsojista

Lueskelinkin jo tuosta aamulla.
 
Toivotan onnea että tempaus onnistuu. Ei muuta ku perseet kenttään.

Kunnon meininkiä!
 
Mikä helvetti siinä on kun kukaan ei uskalla lakkoilla nykypäivänä? Olisivat saaneet sairaanhoitajatkin lakkoilla kun heille luvattiin lisää palkkaa.

Oho, no tuostapa listasta ei paljoa alan tärkeitä nimiä taida puuttua. Toivottavasti toimii, tilanne on todellakin surullinen.

Ou nou!
 
Miten nyt tulen toimeen ilman jokakuista Jasper Pääkkös- ja Martti Suosaloannostani?
 
No, Makuunista löytyy ameriikkalaista loistoviihdettä sopuvuokrahintaan, ettei tartte kärvistellä katsomassa taidetta ja juoda punaviiniä.
 
Jos valtio jatkaa lyhytnäköistä elokuvapolitiikkaansa, niin millaisia elokuvia se haluaa meidän tuottavan? Joka vuosi kymmenkunta kompromisseihin tyytyvää elokuvaa, joiden aiheet on valittu isojen katsojalukujen toivossa?
 
Tossa listassa on semmoisia nimiä, jotka mun pienessä mielessäni yhdistyy tämmöisiin sanoihin kuin "kompromissi" ja "isot katsojaluvut".

Olemme oppineet hakemaan lisärahaa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Siinä missä Kansallisooppera hankkii markkinarahaa 500 000 euroa, pitkän elokuvan tuottajat keräävät joka vuosi kymmenkertaisen määrän (5 miljoonaa) yhteistyökumppaneiltaan kotimaisen elokuvan parhaaksi.
 
Edelleen tossa listassa on mun mielestä semmoisia tyyppejä, jotka lopettaessaan tuotantopuuhat elokuva-alalla nostavat suomalaisen elokuvan tasoa 346%.

Minkä ihmeen takia tuommoisessa pitää nillittää jostain Kansallisoopperan saamista tuista? "Äiti äiti, miksen mä ku toiki?" Tänhän olisi voinut tehdä ihan hyvilläkin tyylipisteillä.
 
Eiköhän valtiolla ole turhempiakin rahareikiä. Ja ei, joku timokoivusalo-elokuva ei ole oopperaan verrattava kulttuurituote.

Eikös se ole jo lähtökohtaisesti vinoutunutta touhua että valtion pitäisi näihin rahaa laittaa? Suomalainen elokuva on suurimmilta osin ollut pirun tylsää touhua viime vuodet. Levottomat, Kuutamolla, jo edelläkin mainittu Koivusalo jne jne...

Minkä ihmeen takia tuommoisessa pitää nillittää jostain Kansallisoopperan saamista tuista? "Äiti äiti, miksen mä ku toiki?" Tänhän olisi voinut tehdä ihan hyvilläkin tyylipisteillä.

 
Tuli täsmälleen sama mieleen. Esimerkiksi kun tovi takaperin opiskelijoiden keskuudessa nostettiin vähän suurempaa valtakunnallista rallia opintotuen korottamisesta, niin silloin painotettiin lujasti, ettei argumentoidessa aleta käyttää spiikkejä tyyliin "Työttömät vetävät huomattavasti enemmä rahaa ku me lötjöttämällä sohvilla, mitä hel...". Kaipa jossain sitäkin korttia vedettiin esiin, mutta virallisen linjan tuli sitä välttää.
Vastaavanlaiset itkut, "nokumuutkinokumuutki", eivät ainakaan omasta puolesta nosta sympatiaa yhtään. Halpa argumentti, josta tässä tapauksessa voi alkaa taas nousta turhaa "korkeakulttuuri vs. tavan taide"-tyyppistä molotusta. Kun näyttäisi siltä, että perusteluja oli kylliksi ilman vastakkainasetteluakin, niin miksi mennä sinne?
 
Mitä itse protestointiin ja tulevaan lakkoon tulee, niin ihan mallikkaasti näytetään, että pallejakin on jäljellä pelkän puhumisen seuraksi. Vaikken kotimaista elokuvaa juurikaan kuluta, niin silti mielenkiintoista nähdä, toimiiko.

Edelleen tossa listassa on mun mielestä semmoisia tyyppejä, jotka lopettaessaan tuotantopuuhat elokuva-alalla nostavat suomalaisen elokuvan tasoa 346%.
 
Joo, mutta esim. tämä nimeltä mainitsematon markus, jonka leffojen taiteellista tasoa on aina jaksettu mollata (eikä todellakaan aina syyttä), on tuonnut tänne ainakin minun kaipaamaani kaupallisuutta. Jos muistellaan aikaa esim 15 vuotta sitten, niin tuolloin teattereihin tuli elokuvia joiden olemassaolosta juuri kukaan ei tiennyt mitään. Oli näitä tapauksia, että joku leffa keräsi Helsingin ensi-iltaansa 15 katsojaa. Ja valtiohan sen kustansi silloinkin.
Se nyt vaan on niin, että ei me suomalaiset uskalleta lähteä leffaan ennen kuin nähdään mainokset kadulla, teeveessä ja mäyräkoiran kyljessä. Tai jos naapuri jotain suosittelee, niin sitten se pitää nähdä.
 
Me suomalaiset ollaan surkeita elokuvissa kävijöitä, ja kaiken lisäksi meitä on aika vähän. Sitä asiaa me ei voida muuttaa, joten pelkillä lipputuloilla ei tehdä yhtäkään leffaa. Valtion rahnat on tiukassa, joten kyllä ainakin minä voin katsoa ne muutamat telkkari- ja kaljamainokset helposti leffan alussa, jos ne mahdollistavat koko leffan olemassaolon.
 
Minusta vertailut Kansallioopperaan on aika aiheellisia, vaikka siitä hieman tuollainen kiukuttelun ja osoittelun maku tuleekin.

Eikös se ole jo lähtökohtaisesti vinoutunutta touhua että valtion pitäisi näihin rahaa laittaa? Suomalainen elokuva on suurimmilta osin ollut pirun tylsää touhua viime vuodet. Levottomat, Kuutamolla, jo edelläkin mainittu Koivusalo jne jne...
 
Toisaalta jos rahoitusta lisättäisiin, niin laatukin voisi parantua... Ehkä.
 
Suomalaisen elokuvan ongelma on siinä, että kaikki isommat tuotannot ovat jumiutuneet vanhoihin Suomi-konsepteihin. Ihan sairaasti draamaa ja seassa muutama surullinen Pekko- ja Kummeli-leffa.

Ja ei, joku timokoivusalo-elokuva ei ole oopperaan verrattava kulttuurituote.
 
Mutta mikä ylipäätänsä nostaa oopperan niin paljon korkeammalle taidemuotona? Sekö, että sillä on vuosisatoja vanhat perinteet ja laulu on italiaksi (="En kyllä tiedä mitä tapahtuu, mutta kai tämä nyt on ihan saatanan hienoa")? :)
 
Itse ainakin pitäisin kohtuullisena, että elokuvatuottajat saisivat heille luvatun tuen. Toisaalta suomalaisen elokuvan kenttääkin tulisi uusia, sillä varsinaisesti mitään uutta ei ole luotu aikoihin.

Mutta mikä ylipäätänsä nostaa oopperan niin paljon korkeammalle taidemuotona? Sekö, että sillä on vuosisatoja vanhat perinteet ja laulu on italiaksi (="En kyllä tiedä mitä tapahtuu, mutta kai tämä nyt on ihan saatanan hienoa")? :)
 
Suosittelen tutustumaan. Mä tiedän ettet ole tehnyt sitä koska muuten tietäisit että uudessa oopperassa on järjestetty tekstitykset suomeksi.
 
Toisaalta timokoivusalo-tason elokuviin voi ihminen jättää huoletta tutustumattakin.
 
Edittiä:
 
Mutta mikä ylipäätänsä nostaa oopperan niin paljon korkeammalle taidemuotona?
 
Mozart Vs. Koivusalo. I rest my case.

Mutta mikä ylipäätänsä nostaa oopperan niin paljon korkeammalle taidemuotona? Sekö, että sillä on vuosisatoja vanhat perinteet ja laulu on italiaksi (="En kyllä tiedä mitä tapahtuu, mutta kai tämä nyt on ihan saatanan hienoa")? :)
 
Oopperaa esitetään varmaan kaikilla maailman kielillä. Myös suomenkielisiä oopperoita on runsaasti. Lisäksi oopperaesitykseen on saatavilla libretot, missä näkyy laulettavan tekstin lisäksi käännösversiot. Ei ooppera ole loppujen lopuksi sen suurempaa hapatusta, kuin vaikkapa teatteri.

Täytyy muistaa, että elokuvat ovat myös työllistäjä ja pitää rahan liikkeellä.
 
Tää tekee tosta "lakosta" vielä oudompaa. Varmaan osalla listalla olijoista (ellei kaikilla) on varaa pitää taukoa elokuvan tuottamisesta, mutta miten on muiden elokuviin osallistuneista tahoista?
 
Vähän kuin joku iskelmätaivaan kiintotähti päättäisi pitää sapattivapaata kesken kiertueen, miten käy taustabändin elannon?

Tää tekee tosta "lakosta" vielä oudompaa. Varmaan osalla listalla olijoista (ellei kaikilla) on varaa pitää taukoa elokuvan tuottamisesta, mutta miten on muiden elokuviin osallistuneista tahoista?
 
Vähän kuin joku iskelmätaivaan kiintotähti päättäisi pitää sapattivapaata kesken kiertueen, miten käy taustabändin elannon?
 
Varsin hyvä pointti.
 
Jotenkin tuntuu, että tämä lakko - vaikkakin moinen aktivismi on hyvin kunnioitettavaa ja jopa suotavaa - on yhtä tyhjän kanssa. Liekö valtiovaltaa hetkauttaa elokuvatuottajien lakko, sillä kyseisen lakon taloudelliset vaikutukset ovat olemattomat. Toisaalta juuri tuo muiden elokuva-alan työntekijöiden mahdollinen ahdinko voi tuoda lakkoaseeseen sen tarvittavan potkun.
 
Saa nähdä miten tässä käy. Minusta lakko on tässä tapauksessa huono ratkaisu. Ennemmin vaikka elokuvatuottajien keräämän varat keskitettäisiin Koivusalon Pekko-elokuviin ja Suosalon tähdittämiin elämänkerrallisiin draamoihin. Kun valtiovallan korviin kantautuisi huhuja, että Koivusalo on alkanut tekemään Pekko ja mopolla-ajelija, Pekko ja metalmilishää, Pekko ja kaksoisveli ja Lotta Svärd -elämäkertaa (Lotta Svärdina Suosalo) ja tuotannot jatkuvat niin kauan, kun tukia ei tule, niin kyllä rahahanat aukeaisivat aika äkkiä.

Eikös se ole jo lähtökohtaisesti vinoutunutta touhua että valtion pitäisi näihin rahaa laittaa
 
Ei jos miettii kuinka jumalattoman iso verokiila moisessa touhussa on.