Keskustelua raskaammasta musiikista ›

BARATHRUM - LEGIONS OF PERKELE/SAATANA 2CD
Spinefarm 2007
 
Mitä Barathrumista tulee ensimmäisenä mieleen? Janne Sova ja Perkele? Ehkä näin, mutta bändin diskografia on kauttaaltaan laadukas siivu suomalaisen metallin historiaa. Spinefarm otti jossain välissä kuluvaa vuotta tehtäväkseen julkaista joidenkin yhtyeidensä levyjä tuplapaketeissa, eli kaksi studioalbumia yksiin kansiin niputettuna. Barathrumilta yhteen iskettiin vuoden 1998 jonkinasteinen klassikkolevytys Legions Of Perkele, ja tämän seuraaja Saatana (1999). Liekö sitten ollut raha vai puhdas hyvän musiikin eteenpäin välittämisen tarve lafkalle motivaattorina moiselle julkaisusarjalle, mutta paketin ulkoasu on OK ja kansilehti sanoituksineen riittävän informatiivinen.
Minkäslaisia levyjä nämä sitten mahtavatkaan olla?
 
Legions Of Perkele on Barathrumin klassikkolevy, jos nyt tämän monen vihaamankin bändin katalogista moinen levy löytyy. Jos Barathrum ei ole lukijalle tuttu bändi, voisi yhtyettä kuvailla varsin yksinkertaiseksi, rock-henkiseksi black metaliksi. Legions Of Perkele on Demonos Sovan johtaman suomimetallin häpeäpilkun neljäs albumi. Kokoonpano bändillä on elänyt läpi sen historian jatkuvasti, eikä sama porukka ole pysynyt kasassa yhtä levyä kauempaa. Näinpä voimme todeta kokoonpanon levyllä olevan näin yksinkertaisesti Sova + pojat. Tuskinpa kellekään on epäselvää, kenen bändi Barathrum on. No, itse levyyn.
 
Perkele alkaa marssityyppisellä, fiiliksiä nostattavalla introlla, jonka loppupuolella kuullaan jo Perkeleen Voimasta varoittavat sanat. Tästä päästänkin varsinaiseen avausraita Revenge By Magickiin, joka alkaa yksinkertaisesti ilmaistuna vitun siistillä vitossoinnun tamppaamisella ja Sovan saatanallis-perkeleellisellä puheenparrella. "By this rite, I ask you my demon friends, To fill my enemy´s soul with scorpions"....ja se on menoa. Rokkiriffiä isketään tiskiin ja pää alkaa välittömästi notkua tahdissa. Bassot jytisevät ja Sova sylkee pihalle yhtä parhaista Barathrum-kappaleista. Sanoitukset ovat sitä itseään läpi levyn, tai siis läpi diskografian. Saatanaa ja perkelettä, pimeyttä ja okkultismia. Keskitempoista groovea, mieleenjääviä riffejä ja aina yhtä napakasti toimivaa vokaalimyrskyä. Revenge By Magickin lisäksi levyn parasta antia tarjoavat bändin suurin klassikko Last Day In Heaven, maanisesti mieleen ikuisiksi ajoiksi tunkeutuva Angelburner, plus tietenkin legendaarinen Legions Of Perkele maailmanlopun bassoineen. Levy koostuu suurimmaksi osaksi hitaasta, nopeimmillaankin vain rivakan keskitempoisesta materiaalista, mutta näinhän olemme Barathrumilta oppineet odottamaankin. Rumpuosasto perus bläkkis-linjasta poiketen ei edusta ripeää blastrypistelyä ollenkaan, vaan perkussiorintamalla pysytellään peruskompissa. Tupliakin tarjoillaan harkiten ja niiden mukana ollessakin on tahtinsa varsin hidas. Heh. Kokonaisuus on rakennettu yksinkertaisista asioista. Tarttuvista riffeistä, mieleenjäävistä kohdista vokaalirintamalla yms. Soitannollisesti bändi on tietty kunnossa, ja soundimaailmassakaan ei ole valittamista.
 
Mainio levy, joka sisältää suurimmaksi osaksi erinomaisia biisejä. Muutama ihan hivenen tylsempi kappale löytyy, esim Dark Sorceress (Autumn Siege), mutta kokonaisuus on auttamatta laatua alusta loppuun. 4.5/5
 
- - - - -
 
Saatana alkaa Barathrumille tyypillisesti introlla, jonka jälkeen levy lähtee vauhtiin tuplabasarien paukkeessa. Rokkiriffillä taas liikkeelle, kuinkas muutenkaan! Biisihän on Dark Sorceress (Winter Siege), ja kuten Legions Of Perkeleelläkin, levyn kakkosraita on sekä albuminsa, että koko bändin tuotannon parhaita. Nice! Jatkoa seuraa sitten vähän hitaammassa tempossa, sillä levyn kaksi seuraavaa biisiä matelevat molemmat Dark Sorceressiin verrattuna hitaissa maisemissa. Vitosbiisi - kuten myös Legions-levyllä, on vähän ripeämpi, mieleen helposti jäävä ralli. Helluva Agitator on levyn parhaimmistoa, joka tempaisee kuulijan mukaansa alun "HELL!"-huutojen avulla. Tämän lisäksi voisin mainita vielä kappaleet Regent Of Damnation ja Saatana, kun albumin huippuhetkistä puhutaan. Regent Of Damnationissa isketään basareitakin edellislevyltä totuttuun tyyliin verrattuna nopeammin, ja riffi on yksi levyn parhaista. Nimibiisi Saatana jää mieleen hyrräämään eikä ota poistuakseen - tämän Sova on aina osannut, tarttuvien riffien säveltämisen. Lyriikallisesti levy on sitä tuttua osastoa; Saatana-kappale kunnon metal-hengen nostatus ja Saatanan ylistys, kuinkas muutenkaan. "Saatana, Saatana, Saatana, headbanging for Saatana!"
 
Saatanalta löytyy huippuhetkensä, jotka ovat todella tyrmäävää laatua - ihan kuten Perkeleelläkin. Levyltä löytyy kuitenkin ihan edeltäjänsä tavoin muutama keskinkertaisempi raita, kuten mateleva Melancholy, Infinity, Agony ja ei-niin-terävällä-Barathrum-riffillä etenevä Countess Erszebeth Nadasdy. Silti plussan puolella ollaan vahvasti. Legions Of Perkele avautui heti ensi kuuntelulla ja iski nyrkillä turpaan välittömästi, mutta Saatanaa sai kuunnella muutaman kerran enemmän, ennenkuin huippuhetket nousivat esiin. Saatana, 4/5. Ehkä 4.5/5, riippuen siitä jatkaako levyä aukeamista vielä kuten tähän asti on käynyt.
 
Eli todelliset laatulevyt kyseessä! Näinpä ollen kehotan (käsken!) teitä nyt hankkimaan Barathrumia, jos ei vielä hyllystä löydy. Legions Of Perkele on se kovempi, eli siitä on hyvä lähteä liikkeelle, mutta eipä tämän tuplasetin ostaminen heti alkuun (kuten minä tein), huono ratkaisu ole, sillä maksaakin vain ~13€.
 
SAATANA! HEIL SOVA!