Lyriikka ›

Mä revin auki vanhat haavat
kun ei uusiakaan oo,
revin renkaistani naavat,
Lousianaan maan rakoon-
aion mennä nyt ja lähden
jätän talon virttymään-
ehkä palaan tai en koskaan
valtatie vie mennessään-
 
Olen ajanut tän matkan,
kolme kertaa aiemmin,
ensin tulin tänne, lähdin
palatakseni takaisin,
nyt kun neljäs kerta kutsuu
mä en kaipaa minnekkään,
mutta kukas sitä myöntää-
että pakenee itseään-
 
(soolo)
 
Tie tää, mennessään,
mua muistaa, luulen niin-
katsoo ja alla käy-
mä en palaa helvettiin-
 
Mä revin sivupeilin irti
kun en kestä katsoa,
maata mustaa taakse katoavaa,
enkä omia kasvoja,
mä olen ainut joka tietää
mistä narusta vedetään-
tätä jätkää joka ajaa,
ja siksi saan sen itkemään-
 
Tie tää, mennessään,
mua muistaa luulen niin-
katsoo ja alla käy-
mä en palaa helvettiin-
 
Ei mua valta tien-
voi viedä mukanaan-
mä menen ihan itse-
kun en sielun rauhaa saa-
 
(soolo)
 
Mä revin auki vanhat haavat,
kun ei uusiakaan oo,
no mikäs siinä, ei mua haittaa-
sama miestä riepokoon,
Mä olen ainut joka tietää,
mistä narusta vedetään,
tätä jätkää, joka ajaa-
ja siksi saan sen itkemään