Bänditoiminta ›

Eikä rumpali opi ikinä soittamaan kunnolla.
Ekoiksi rummuiksi sähkörummut on etenkin karhunpalvelus. Toki jos tarkoitus ei olekaan oppia mitään vaan vain vätkytellä omaksi iloksi, niin sitten ne sähkörummut on varmaan ihan hyvä juttu.
 
Miten niin? Jos minä harkitsisin rumpujen soittoa, sähköiset olisi etusijalla sekä harjoitteluun, että keikoille.
 
Eräs perheenisä, joka itsekin innokkaasti harrastaa rock musiikkia sanoi, ettei muut rummut olisi heidän taloon tulleet pojalle muut rummut kysymykseen kuin sähköiset.

Miten niin? Jos minä harkitsisin rumpujen soittoa, sähköiset olisi etusijalla sekä harjoitteluun, että keikoille.
 
Eräs perheenisä, joka itsekin innokkaasti harrastaa rock musiikkia sanoi, ettei muut rummut olisi heidän taloon tulleet pojalle muut rummut kysymykseen kuin sähköiset.
 
Siten niin, että tatsi sähkörummulla ja oikealla soittaessa on totaalisen erilainen. Dynamiikka ja muut sellaiset seikat on totaalisen erilainen. Sudeilla soittaminen käy sähkörummulla mahdottomaksi, ja sekin olisi rumpalin hyvä hallita. Sellainen taito kuin akustisilla rummuilla "playing the room", eli tilan mukaisesti soittaminen olisi myös olennaisen tärkeä juttu. Kanttilyönnit. Tavallisesta rummusta saa osaava soittava lukematoman määrän erilaisia sävyjä irti. Sitä ei vain opi muuten kuin opettelemalla. Siihen sähkörumpu ei käy. Sähkörummuilla opetelleet tuntuu olevan sellaisia hakkaajia. Ei mitään nyansseja tai hallintaa. Kun se sähkörumpu on kuitenkin samaa lätkettä oli lynnin voima tai tarkkuus mitä tahansa.
 
Kyse on siitä onko intressejä kehittyä oikeasti vaiko vain vätkytellä omaksi iloksi. Sähkörummut on minun mielestäni osaavan rumpalin työkalu tiettyihin spesifeihin tilanteisiin, tai leluksi sopivat pelit sellaisille joita oikea rummunsoitto ei edes kiinnosta. Harjoittelun aloittamiseen niistä ei ole.

Sähkörummuilla taas on sellainen puoli, että voi muita häiritsemättä harjoitella mihin aikaan vaan. Kokeilin miten onnistuu rumpujen soitto midikiipparin koskettimilla. Silläkin tavoin tuntui irtoavan aika paljon erilaisia äänähdyksiä.
 
Olis kiva kokeilla minkälainen on tollanen Roland TD-20. Hintaahan niillä on aika paljon. Jos niitä käyttämällä voi välttää tinnituksen, kuulon aleneman tai sen ettei koko bändin tarvi rumpujen takia käyttää korvatulppia, hinta ja haitat tuntuu kohtuullisemmalta.
 
Meikäläisellä on ollut tapana soittaa monissa treeneissä akustista pianoa. Akustisten rumpujen kanssa käy kuitenkin helposti niin, että ne peittävät pianon, joutuu käyttämään jonkinlaista kuulon suojausta. Vispilöillä pystyy soittamaan kyllä niin hiljaan ettei näy käy, mutta harvalla rumpalilla ja varsinkaan aloittelijalla riittää maltti.
 
Omasta mielestäni sähkörumpujen käyttö - vaikkakin ne on osittain akustisia rajoittuneemmet mutta myös osin monipuolisemmat - mahdollistaa bändin ja sen luoman saundin kehittämisen vivahteikkaampaan ja hienostuneempaan suuntaan: kitarat eivät ole pakko olla sähkökitaroita, voi helposti käyttää akustista pianoa tai haitaria, voi ottaa mukaan viulistin, akustisen basson soittajan tai vibrafonistin. Laulu kuuluu selkeästi ja hyvin.

Sähkörummuilla taas on sellainen puoli, että voi muita häiritsemättä harjoitella mihin aikaan vaan. Kokeilin miten onnistuu rumpujen soitto midikiipparin koskettimilla. Silläkin tavoin tuntui irtoavan aika paljon erilaisia äänähdyksiä.
 
Olis kiva kokeilla minkälainen on tollanen Roland TD-20. Hintaahan niillä on aika paljon. Jos niitä käyttämällä voi välttää tinnituksen, kuulon aleneman tai sen ettei koko bändin tarvi rumpujen takia käyttää korvatulppia, hinta ja haitat tuntuu kohtuullisemmalta.
 
Meikäläisellä on ollut tapana soittaa monissa treeneissä akustista pianoa. Akustisten rumpujen kanssa käy kuitenkin helposti niin, että ne peittävät pianon, joutuu käyttämään jonkinlaista kuulon suojausta. Vispilöillä pystyy soittamaan kyllä niin hiljaan ettei näy käy, mutta harvalla rumpalilla ja varsinkaan aloittelijalla riittää maltti.
 
Ammattitaito siis loppuu kesken. Ilman treenaamista sitä osaamista ei ikinä synnykään. Juuri siksi ei treenivaiheeseen sähkörumpuja. Silloin on mahdollisuus että kyseinen rumpali oppii jotain.

Jos vetäisisi karkean arvion, että tällä tavoin ajatellen on ainakin 90 % rumpaleista niitä ammattitaidottomia... Tilannetta ei paranna se kun suurella osalla rumpaleista ja kitaristeista oppi ponnistaa rock ym. yhteyksistä.
 
Siulla on ollut huono tuuri, oma kokemus rumpaleista on noin 50 / 60. Turha niitä osaamattomia on ehdoin tahdoin saattaa lisää "kentälle" jos se on edes mahdollisesti vältettävissä vai mitä?
 
Itse soitan mm. pianoa. Minulla ei ole silti ollut akustista pianoa harjoittelusoittimena. Vaikka olisikin, niin ei täällä kerrostalossa sellaisella pystyisi paljoakaan harjoitella ilman, että häiritsee muita. Sama juttu haitarin kanssa.
 
Piano ja rumpu on vähän eri juttuja. Sutisoiton kannalta sähkörumpu on vähän sama kun pianolla harjoitellessa sitoisit aina vasemman käden selän taakse.

Piano ja rumpu on vähän eri juttuja. Sutisoiton kannalta sähkörumpu on vähän sama kun pianolla harjoitellessa sitoisit aina vasemman käden selän taakse.
 
Sutisoiton kannalta samaa mieltä.

Mitenkäs olisi sellainen juttu, että hommaisit mikserivahvistimen jossa on muutama raita ja sitten sen kautta neljään pa -kaiuttimeen. Ja siihen sitten kiinni laulumikki, ja kitarat vaikka PODien kautta. Bassolle joku etunen kanssa ja näin kaikille raidoille on oma kaiutin. En kyllä sano että halvalla päästään tällä konstilla, mutta soundit olisivat melko varmasti hyvät pienellä desibelimäärällä (esim, vetäähän Diablo PODien kautta). Siis edellyttäen, että kaikki nyt ymmärsivät mitä tarkoitan.

Mitä varten kaikille oma kaiutin? Kahdellakin saa toimimaan ja tommosissa neljän kajarin kytkennöissä tulee yleensä ongelmaksi se toinen pari. Vaatinee kaksi auxia ja kenties aktiivikajarit, tai jonkin vastaavan viritelmän.

Sutisoiton kannalta samaa mieltä.
 
Mites kanttilyönnit ja ghostit? "Playing the room"?

Mites kanttilyönnit ja ghostit? "Playing the room"?
 
Entä jos keikalla on kuitenkin käytössä sähköversio?

Perkele meshkalvot ja kunnolliset triggerit. Siihen kaveriksi hyvin ja hiljaa soivat laatupellit, sekä joku järkevä rumpuaivo. Ja joo, noilla triggereillä saa kantti-iskut erikseen.
 
EDIT: Elkää äijät jaksako vääntää turhasta. Josko keskustelun aloittaja sanoisi mielipiteensä. Muulla ei liene väliä?

Entä jos keikalla on kuitenkin käytössä sähköversio?
 
Jos osaa akustisilla soittaa, niin osaa sähköisilläkin, siinä ei tarvitse kuin karsia suurin osa nyansseista pois soitosta. Toisinpäin ei onnistukaan. Aina on helpompi karsia kuin lisätä. Ja jos osaa sitten akustisilla soittaa kunnolla, niin miksi olisi keikalla sähkörummut?
 
Antti:
 
Oli pakko, vielä kerran. Mutta lupaan että mun puolesta se oli sitten siinä. ;)

Mie ehdotan pienempää akustista rumpusettiä, ja rumpalia opettelemaan alusta asti myös hiljaa soittamista. Kitaraan ja basson jotkut pikkucombot, mutta kannattaa pysyä kaukana Valvestatesta. Combot pöytien tms. alustojen päälle lähemmäs soittajan omaa korvaa ja mieluusti ohjausta mukaan siihen itse musisoimiseen.
 
Kun T. kerran lupasi lopettaa, täytyy mun lainata tuolta edelliseltä sivulta Teijon kirjoitus. se kannattaa lukea ihan ajatuksen kanssa. Siinä se on, koko homma, Valvestatevaroitusta myöten!

Mites kanttilyönnit ja ghostit?
 
Vallan mainiosti onnistuu hieman kehittyneemmillä sähkörummuilla.

Vallan mainiosti onnistuu hieman kehittyneemmillä sähkörummuilla.
 
Akustinen setti saattaa kuitenkin pöllähtää eteen yllättävässä tilanteessa. Sujuuko sen soittaminen sellaiselta, joka on treenannut vain sähkörummuilla?
 
Ihan vilpittömästi kysyn, kun en sähkörummuilla aloittaneita rummunlyöjiä ole tavannut.

Sähkörummuilla toisaalta saa samoista rummuista täysin erilaisia ääniä tilanteen mukaan. Saa helposti mukaan myös muita perkussiosoittimia vaikkei niitä fyysisesti olisi olemassa. Eri biiseihin saa erilaisia perkussio- ja rumpuääniä.
 
Ihan vilpittömästi kysyn, kun en sähkörummuilla aloittaneita rummunlyöjiä ole tavannut.
 
Ei ihmekään sillä rummut on kehittynyt paljon viimeaikoina ja hyvien sähkörumpujen hinta on kova. Akustiset pystyy ostamaan käytettynä ehkä sopivammalle hinnalla.
 
Empä ole tavannut montakaan softasynilla aloittanutta kosketinsoittajaa.

Akustinen setti saattaa kuitenkin pöllähtää eteen yllättävässä tilanteessa. Sujuuko sen soittaminen sellaiselta, joka on treenannut vain sähkörummuilla?
 
Ihan vilpittömästi kysyn, kun en sähkörummuilla aloittaneita rummunlyöjiä ole tavannut.
 
Varmaan jonkinlaista kolinaa saadaan aikaiseksi! :o) Tämmöisillä kumipäällysteisillä padeilla on ihan erillainen tatsi kuin normikalvoissa. Hankalaa voi olla, ei varmaan mitään nyanssien riemuvoittoa ole odotettavissa. Itse en ole mikään rumpali, muutaman kerran olen tyypännyt rumpalimme sähkösettiä (mesh-kalvot), eikä se tuntuma nyt niin hirveän erilainen ole. Oikeet rumpalit on tietty erimieltä!
 
Sitäpaitti uskon, että varmaan niin tynnyrissäkasvanutta rumpalia ei olekaan, joka olisi pelkästään treenannut sähkörummuilla, eikä ikinä olisi koskenutkaan normipönttöihin, ennen kuin ensimmäisen kerran nousee lauteille.

Noista runpalointihommista sen verran, että runpalit yleensä aloittavat naputtelemalla kaikkea mahdollista, mitä eteen tulee ennenkuin ovat vielä rumpuja nähneetkään muualla kuin telkkarissa. Sitten, kun on kaikki neljä raajaa yhtäaikaa kutakuinkin hallinnassa, niin se on herttaisen yhdentekevää mitä naputtelee. Kyse on vain siitä, mihin on tottunut ja ennenkaikkea siitä, mitä haluaa.
 
Jos kyssärissä sanotaan, että rummut tarttis saada, niin sillä yleensä tarkoitetaan ns. perussettiä. Jostain syystä täytyy olla pitkälle kehittynyt rumpali, joka pärjää yhdellä pellillä ja virvelillä ja jolle jakkara on jo luxusta.
 
Ottamatta sen kummemmin kantaa siihen millaiset rummut kysyjän kannattaa hankkia, niin sähkörummuissa on bändikäytössä sellainen melko suuri miinus, että ne vaativat äänentoistolaitteilta melkoisesti enemmän, kuin mitä pienitehoisilla peruslaulukamoilla on tarjota.
 
Rumpuasiassa kysyjän kenties kannattaisi käydä tsekkaamassa tuo Lohjan "rumpukirppis", jos ajankohta vain sopii. Sieltä voisi tuurilla löytyä soittokelpoinen pieni patteristo sopuhintaan.
 
Muilla soittajilla jos on omat combot, niin sitten ei enää muuta kuin ne laulukamat

Ottamatta sen kummemmin kantaa siihen millaiset rummut kysyjän kannattaa hankkia, niin sähkörummuissa on bändikäytössä sellainen melko suuri miinus, että ne vaativat äänentoistolaitteilta melkoisesti enemmän, kuin mitä pienitehoisilla peruslaulukamoilla on tarjota.
 
Oma kokemus on lähinnä sen suuntainen, että sähkörumpujen basari kaipaa riittävän alas menevää bassotoistoa. Muuten niiden vaatimat tehot ei niin kovin ihmeellisiä ole sillä sähkörumpuja käyttämällä saa helposti koko bändin kokonaisvoimakkuuden laskemaan niin lavalla kuin yleisöllekin.
 
Pienimmillään olen livekeikalla ottanut sähkörummut ulos yhdestä 2x15" + torvi kaapista ja samasta kaapista on tullut hyvällä menestyksellä myös laulu ja basso. Vahvistimena vanha Sound City 100 PA.
 
Aneemisista tolpannokkakaiuttimista ilman erilisiä alapäitä ei sähkörummut välttämättä kuulosta kovin tukevilta.