Kitarat: soittaminen ›

Säröä ei tarvitse olla todellakaan paljon, mutta sustainia pitää olla. Tähän muuten vaikuttaa enemmän kitaran mikit kun luulisikaan: Mulla on epin SG:ssä tallamikkinä joku halpismikki jonka erehdyin siihen ostamaan, ja paskalta kuulostaa. Sensijaan isoveljen LTD-MH400:ssa on vakiomikit, ja ne kuulostavat jo huomattavasti paremmalta. Eli nuotti soi yli kaksi kertaa pidempään verrattuna omaan kitaraani.
 
Niinkuin täällä sanottiinkin yleisesti niin gainia vaan melko vähän ja sitten hyvät mikit kitaraan, ja kenties reverbiä ja sustaineria efektilenkkiin niin sillä luulisi erottuvan bändisoitossa mutta virheet eivät kuulu niin hyvin. Tai tämä siis oma näkemykseni.

Itse tykkän sellasesta tiukasta, "täyteläisestä", hieman midlekkäästä ja hieman mutta ei liian runsaasta säröstä (joooh..), sellaisesta jota löytyy blind guardianin dvd:ltä ja dragonforcen revolutin deathsquadin alkuriffistä. Ja se tiukka demppisoundi siinä särössä on tärkeinä.

IMO silloin kun tuntuu että sitä säröä on hieman liian vähän, sitä onkin sopivasti. Ja se munakkuus tulee ranteesta, ainakin hevihommissa. Ja sitä middleä tulee lähes aina olla enemmän kuin trebleä tai bassoa.

Sisältää monta clippiä mutta saa hyvän kuvan mieleisestäni säröstä http://www.youtube.com/watch?v=JT0exTVXIHI
 
En oo saanu samanlaista aikaan :(
 
Tää jätkä on kans saanu mahtavan saundin http://www.youtube.com/watch?v=LOwcCt5HUGo

Tällä brassilla on rouhea soundi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ATub40Npxik
 
...ja muuten aika saatanan näppärä soittaja.

Tästä nyt mainitsin siksi kun täälläkin moni näyttää suosivan tuota että bassoja ja diskantteja korostetaan ja keskiääniä leikataan rajusti, ja ihan rehellisesti täytyy sanoa että en ole vielä tähän mennessä soittanut sellaisilla kamoilla että tuollainen soundi toimisi bändin kanssa.
 
Festareilla ja keikoilla käydessä tähän saa hyvin tuntumaa. Liian moni hyvä ja kalliilla kamoilla soittava bändi on säätänyt soundinsa niin kehnosti, että kitaroista ei kuule muuta kuin wahisoolot, jos niitäkään. Kitara on keskitaajuussoitin.

Tästä nyt mainitsin siksi kun täälläkin moni näyttää suosivan tuota että bassoja ja diskantteja korostetaan ja keskiääniä leikataan rajusti, ja ihan rehellisesti täytyy sanoa että en ole vielä tähän mennessä soittanut sellaisilla kamoilla että tuollainen soundi toimisi bändin kanssa.
 
Oma soundini on melkolailla sellainen, että bändin kanssa soittaessa ruuvaan vain bassoa pois, koska tykkään soittaa muutenkin middlet lähes kaakossa. Trebleä voi lisätä/vähentää sitten riippuen siitä miten se istuu yleiskuvaan. Harvemmin tarvitsee diskantteihin koskea.

Pyhästä Bass - Mid - Treble -kolminaisuudesta:
 
Luulenpa, että ongelman alku ja juuri tulee siitä, että yritetään pienellä kombovahvistimella saada aikaan se soundi, mikä on jollain hevilevyllä luotu isolla 4 x 12 -kaapilla ja komppikitarat neljään kertaan päällekkäin äänitettynä. Se ei onnistu. Mutta jos haluaa äijä -soundin, niin ensimmäinen ehto on että on tarpeeksi kaiutinpinta-alaa. Silloin on jo mahdollistakin boostata bassoa niin että se oikeasti kuuluu sieltä, eikä vain tee soundia puurommaksi.
 
Heh, no on mullakin tossa Englissä nappulat niin että bass täysillä, middle klo 11 ja treble klo 9. Mutta se on just tuo vahvistin ja just mun kitarat ja just ton verran kuluneet putket, ja meikä soittaa. Soundi on tasapainossa. Jollain toisella olisi ehkä eri asetukset.
 
Asiahan on niin, että kitaravahvistimen säätimet ovat oikeastaan vain erilaisia middle -säätimiä. Bassolla säädetään alamiddleä, middlellä keski-middleä (!), ja treblellä ylämiddleä. Kitara ei ole mikään hifi -instrumentti, joka oikeasti kattaisi bassot ja yläpäät niinkuin sitä hifi -mielessä tarkoitetaan. Sähkökitara on olemukseltaan honottava- ja nasaalisoundinen soitin; pitää vain valita että miten se honotus ja nasaali hienosäädetään.
 
Sustain tulee kompressoitumisesta. Vahvistin kompressoituu sitä enemmän, mitä voimakkaampi lähtösignaali sen etuasteeseen ajetaan. Ja tähän vaikuttaa mikrofonien ulostulotaso - mitä voimakkaampi, sen enemmän styrkkari kompressoituu, ja sitä enemmän tulee sustainia. Kompressoituminen liittyy säröytymiseen, mutta on tuotettavissa myös säröstä erillään. Ja mikeissä on suuria eroja myös taajuuskaistan suhteen, toisiin on onnistuttu vääntämään sellaiset käyrät, että ne eivät puuroudu yhtä helposti hi-gain -meiningissä.

Putkivahvari täysillä. Ttu Saatana!
 
No riippuu nyt tietenkin musatyylistä, mutta toi sopii hyvin omiin hommiin tällä hetkellä. Volapotikkaa pienemmälle sitten puhtaita varten.
 
Tohon treble-middle-bass-juttuun vois vielä sanoa, että akustiikkahan vaikuttaa kans paljon. Jos vahvistin kuulosti ekalla treeniksellä hyvältä, niin tokalla se voi samojen säätöjen kanssa kuulsotaa kököltä paskalta. Joo ja mähän tiedän näistä ihan helvetisti :)

Apricotilla hyviä pointteja tuossa!
 
Edelleenkin olen sitä mieltä, että vaikka saisitte siitä vahvistimesta säröä niin paljon että menee puuroksi asti, niin parhaan lopputuloksen (ainakin minä saan) kun jätän sen säröpotikan sen verran alhaiseksi että siinä on pelivaraa muille laitteille, millä voi boostata sitä soundia. EQ:ita voi olla enemmän kuin yksi, kompressoria maltillisesti käyttäen, kitaramikit, jotka boostaa hyvin, ehkä joku boost pedaalikin...näillä siis "viimeistelen" sen soundin, ja tuon ehkä uusia elementtejäkin siihen. Mutta liiallisella laitemäärälläkään ei kannata yrittää hukuttaa sitä vahvistimen omaa soundia, sillä siitähän ei seuraa hyvää. (olen nähnyt kun jotkut eivät ole tyytyväisiä vahvistimeensa ja yrittävät tehdä paskasta kultaa laitteilla, no chance.) Kannattaa soittaa semmosella vahvistimella jonka soundista pitää tosissaan. Minusta kuitenkin noi laitteet on sen verran pienesti boostaavia, että niillä on helppo kokeilla monia vaihtoehtoja ilman että saa sen soundin heti puuroksi, mutta vaikutus kuitenkin on huomattava.

Paras särö = kaksi Blackface Twiniä täysillä.
 
Ei vaan. Riippuu tilanteesta. Rokissa käytän säröä kohtuudella, ns. perussoitossa. Sitten jos haluaa surinaa niin joku fuzzi päälle. Silloin säröä saakin olla ns. ihan homona eikä sen tarvitsekaan puhdistua tai miedontua.

Putkivahvari täysillä. Ttu Saatana!
 
Plussaa... :-)

Bass/middle/treble/säröjen kanssa säätäminen käyyleensä biisin mukaan. Kotona enemmän ehkä säröä ja bassoa, kun taas bändin kanssa enemmän trebleä ja ehkä vähemmän säröä. Nyt soitan niin laidasta laitaan rockia, että on vaikea sanoa mikä on "lempisärö", sellainen puhdas...

Kymppiin se menee.. Tosin tulee soitettua ihme hihhuli pikkusärö-laiha-purkkisoundi rokkiakin ja sitten hirveetä mättömetallia ..

Sisältää monta clippiä mutta saa hyvän kuvan mieleisestäni säröstä http://www.youtube.com/watch?v=JT0exTVXIHI
 
En oo saanu samanlaista aikaan :(
 
Mistä mää arvasin että linkin takaa paljastuu Eddie Van Halen? Mistä?!? :)

Kannattaa miettiä sitä systeemiä kokonaisuutena: mitä enempi päällekkäisiä juttuja, sen näkkärimpi soundi. Kokonaisuuden pitää olla sellainen, joka levyltä parhaimmillaan kuuluu. Jos yksittäisellä soundilla haetaan sitä kokonaisuuden yhteennivoutumaa, niin metsässä ollaan ja pahasti.

Ainakin itsellä se on niin, että less is more. Ennen soitin särö kaakossa, mutta nykyään jätän sen suosiolla noin kello 12. Hiukan reverbiä ja middle ja treble ehkä kello 2 ja basso kello 12. Ehkä joskus polkaisen bad monkeyn päälle, mutta räyhäkkyyttä saa tarpeeksi laittamalla kitaran P-90 ärjymään volapotikalla.

yhdyn pekuun sanoen että nightrainissa särön määrä on hyvä.
särön pitää olla semmonen että se on rouhee rytmiä soittaessa ja sooloissa semmonen knockin on heavens door tyylinen saundi
 
Riippuu aika pitkälti siitä, minkälaista musaa soittaa. Rässiin tai döödikseen tuollainen saundi ei sovi millään. IMO.
 
Ittelläni, jos haen nimenomaan Slash saundia, niin gaini noin kello kahden ja kolmen välille, treble kello kolmeen ja middle myös. Ja kitarasta kaulamikki ja tonea pikkasen pois. Thrash ja death meininkeihin laitan gainit suurinpiirtein täysille, midleä sitten vähemmän, treblet kymppiin, bassot myös. Hyvin olen pärjäillyt, enkä ollenkaan tuollaista saundin "muhjuuntumista" huomannut.

Hyvin olen pärjäillyt, enkä ollenkaan tuollaista saundin "muhjuuntumista" huomannut.
 
Johtuisiko tämä kenties bändikontekstin totaalisesta uupumisesta ja kenties vielä vähän kehittymättömästä korvasta? Jos tommosilla meiningeillä 15W pikkuvahvareita aletaan vaikka äänittelemään bändin joukkoon, niin joko basso ja basari, tai vaihtoehtoisesti kitara ei erotu.
 
Kyllä noilla säädöillä soitellaan kotona ihan ok, mutta bändin kanssa tuon toimiminen edellyttää todella huolellisesti harkittua laitevalintaa, bändiltä hyvää balanssia ja pitkälle vietyä yhteissoundin hakemista. Vaikkapa Metallican Black-meiningit on yksi onnistunut esimerkki tästä.