Tanssimusiikki ›

Olemme olleet myös haitarin suhteen digiajassa muutamia kuukausia; on totta, että monitoroinnissa saundi ei ole sama kuin PA:ssa, mutta so not!.....
 
Niin, eikö kaikkien haitarisoittajien oo pakko vaihtaa kurttu digiboksiin viimeinen päivä tätä kuuta. Miltähän se humppa kuulostaa digiboksilla soitettuna ?

Niin, eikö kaikkien haitarisoittajien oo pakko vaihtaa kurttu digiboksiin viimeinen päivä tätä kuuta. Miltähän se humppa kuulostaa digiboksilla soitettuna ?
 
No prkl, digihumpaltapa tietty...

Voihan haitaristilla olla digitaali kello?Miksi haitarimusiikia pitäisi korvata digihaitarilla?Eihän se piuha riitä kuitenkaan järven poikki!Tai laiturin nokkaan.No tää oli taas tätä!

Miksi haitarimusiikia pitäisi korvata digihaitarilla?Eihän se piuha riitä kuitenkaan järven poikki!Tai laiturin nokkaan.
Piuha on kuitenkin halpaa. Euron metri tai sinnepäin. Mutta miksi piano pitää korvata clavinovalla? Kyllä sen pianonkin sinne laiturille kantaa, jos on kantajia paikalla.
 
No tää oli taas tätä!
 
Niinpä, sanoi Raid.

Piuha on kuitenkin halpaa. Euron metri tai sinnepäin. Mutta miksi piano pitää korvata clavinovalla? Kyllä sen pianonkin sinne laiturille kantaa, jos on kantajia paikalla.
 
Pieno nyt on ihan sama millä sitä pilputusta saa aikaan, hanuri on sentään oikea ja aito soitin, lihaa ja verta. *pier*

Aina on kaksi puolta digihanuriasiassa, tässä henk.koht. plussat ja miinukseni:
 
+ Edullinen hinta. Kun analohanureiden hintoja katselee, niin ei ihme, että lapselle valitaankin soittimeksi se kitara.
+ Kevytkin.
+ Saundien kirjo, laajennettavuus ja muokattavuus
+ Volumesäätö ja taitaa ekvalisointikin olla.
+ Aina vireessä.
 
Jos vertaa kunnon keikkahaitaria Midi varustuksella ja tuota, niin kyllä se huomattavasti edullisempi on. Itsellä on kouvolalainen joka oli entinen keikkapeli, Ei niissä mideissä mitään ihmeempää vikaa, mutta silloin tällöin ne harmittavasti vaan vittuili. Alko ottaan tosissaan päähän. Tässä sitä ongelmaa ei ole.
 
- Ei resonoi akustisen lailla, pehmeän kokonaisvaltaisesti.
 
Ei resonoi, mutta soi silti riittävän hyvin ja nimenomaan kun kytketään PA:han
 
- Palkeessa on syttymis-, sammumis- ja tiukkuusongelmia etenkin hiljaisten äänien kohdalla.
- Näppäimistö jotensakin lelumainen, toki tottuu, mutta.
- Paljetremolokin on edelleen suht unelmaa.
 
Allekirjoitan täysin ylläolevat
 
- Soundivalikoimaan kannattaa vielä lisätä texmexit, concertinat sun muut speciaalivehkeet. Kun se kerran on mahdollista, miksei tähdättäisi kaikenkattavaan The Hanuriin!
 
Kyllä sielä ne kaikki haitarit on ohjelmoitu ja itse pystyy tekemään lisää. Mitä ite jään kaipaamaan olis edes yksi SRX korttipaikka, ettei tarviis raahata toista modulia keikalle mukaan.
 
- Sateen sattuessa varmasti herkempi tilttaamaan kuin perinteinen.
 
Harvoimpa tulee sateella soiteltua. Ei se oikeakaan haitari siitä vedestä tykkää
 
- Nykyihminen joutuu ihan tarpeeksi muissa vempaimissa seikkailemaan kaikenmaailman valikoissa. Pelkän yhden koplarin painamisen on riitettävä.
 
Kun on paljon ominaisuuksia tulee paljon valikoita. Kun perusasetukset tehdään kondikseen, yksi painallus riittää.
 
- Nykyihminen joutuu myös ihan tarpeeksi latailemaan kaikenmaailman akkuja ja huolehtimaan niiden riittävyydestä. Ei jaksa, menee turhaa murehtimisenergiaa hukkaan.
 
Bändikeikalla olet kumminkin useimmiten piuhassa kiinni oli tavallinen eli digipeli. Kertaakaan ei ole akku loppunut muusta kuin langattomasta lähettimestä. On meinaan sen verran sitä akkukapasiteeettiä tuossa.
 
- Elektromagneettisen pulssin sattuessa leirinuotiolla soitetaan se viimeinen Libertango nimenomaan perinteisellä harmonikalla.
 
Kolmatta mailmansotaa varten omistan silti vielä kaksi perinteistä haitaria. Tervetuloa kaveriksi sinne viimeiselle nuotiolle.
 
- Digihanuriin liittyvä tupperware-meininki. Porukka ei tunnu päättävän korvillaan, vaan ottaa varauksetta vastaan Rolandilta provikkaa saavien lobbaajien myyntimantrat.
 
Kone on hyvä esimerkiksi minun tyyppisessä keikkakäytössä. Kaikile se ei sovi, mutta minkä sille voi, että moni sellainen niitä ostaa, joka ei kyseisestä laitteesta paljon hyödy. Sellaista markkinatalous vaan on. Rolandin markkinointikoneisto on paljon vahvempi kuin yhdenkään oikean haitarimerkin täällä suomessa.
 
En tiedä olenko ylistänyt nyt tuota vehjettä niin kovasti. Olen pyrkinyt kertomaan vaan subjektiivisen näkemykseni siitä. Ei se suunnattoman ylistämisen arvoinen laite ole, mutta suurin harppaus haitarin kehityksessä pitkään aikaan. Onko harppaus syteen tai saveen, mutta harppaus kumminkin

En tiedä olenko ylistänyt nyt tuota vehjettä niin kovasti. Olen pyrkinyt kertomaan vaan subjektiivisen näkemykseni siitä. Ei se suunnattoman ylistämisen arvoinen laite ole, mutta suurin harppaus haitarin kehityksessä pitkään aikaan. Onko harppaus syteen tai saveen, mutta harppaus kumminkin
 
Totta.
Se on tosiaan ensimmäinen harppaus sitten melodiabasson keksimisen 50 v. sitten. On totta, että digisoittimessa on vikoja. Karu totuus on vaan se, että niitä on yhtälailla akustisissa. Ne ovat vain eri asioita ja ne on totuttu hyväksymään. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan Roland maailmaa vie, mutta aineksia siinä on monenlaiseen uuteen kivaan.
 
Saundipolitiikkaan on pakko vielä sohaista. Aikoinaan DX seiskalla esim. Corea on tehnyt helkkarin hyvältä kuulostavia juttuja, vaikka samasta soittimesta on saanut ulos myös karmeaa saastaa. Soittajasta se taitaa edelleen onneksi olla kiinni.

Sitä myös hiukan ihmettelen, etteivät muut valmistajat ole lähteneet tähän digi-infernoon mukaan. Luulisi nyt esim. Yamahalla ja Korgilla olevan rahkeita ja haluakin lähteä skabaamaan. Selkeä markkinajohtajuus haittaa teknisten innovaattioiden kehitystä: tässä tapauksessa joku voisi alkaa uhata Richard Rolandin puolimonopolista asemaa soittajan kannalta hedelmällisin tuloksin...
 
Ilmeisesti saundipankkeja on tullut viime aikoina lisää, viimeinen tyyppäyskertani on noin puoli vuotta sitten.

Ihmettelen suuresti joidenkin soittajien nyrpeää suhtautumista digisoittimiin. Jos oltaisi oltu tyytyväisiä ennemuinoin savimajoissa asumiseen niin siellähän sitä asuttaisiin edelleen. Kehitys menee eteenpäin ja joku kaunis tai sateinen päivä huomataan että digi vermeistä lähtee paljon parempi soundi kuin analogi vermeistä. Ei ehken vielä mutta jossain vaiheessa. Kuinka moni kiipparisti esim. olisi onnessaan rullalle kieritettävistä koskettimista joidenka kosketus olisi kuin flyygelissä. Ajatelkaa sitä roudauksen helppoutta. Osa runpaleista on jo huomannut V-rumpujen roudauksen ihanuuden jne.

... Kehitys menee eteenpäin ja joku kaunis tai sateinen päivä huomataan että digi vermeistä lähtee paljon parempi soundi kuin analogi vermeistä...
 
Taidat sittenkin olla huumor miehiä. Vai että digtalista parempi soundi kuin analogisoittimesta. Kysäseppäs huvikses joltain vaikkapa John Lordilta kummasaa on parempi soundi Casiossa vaiko oikeissa kirkkouruissa?

Taidat sittenkin olla huumor miehiä. Vai että digtalista parempi soundi kuin analogisoittimesta. Kysäseppäs huvikses joltain vaikkapa John Lordilta kummasaa on parempi soundi Casiossa vaiko oikeissa kirkkouruissa?
 
Oliskohan nuo nyt oikeesti millään lailla vertailtavissa?...

Taidat sittenkin olla huumor miehiä. Vai että digtalista parempi soundi kuin analogisoittimesta. Kysäseppäs huvikses joltain vaikkapa John Lordilta kummasaa on parempi soundi Casiossa vaiko oikeissa kirkkouruissa?
 
Totuushan on se että akustinen soitin on ,ainakin vielä, toista maata kuin digivermeet. Mutta digi soittimet puoltaa paikkaansa monessa tilanteessa ja paikassa. Virekysymykset, mikitykset,roudauksen helppous ym. esimerkkejä on monia. Digiuruilla harjoittelu on mukavaa siinä mielessä että volumen voi säätää mieleisekseen korvien kärsimättä. Harjoitella voi useita tunteja "huudattamatta" urkuja. Äänikertoja on useita,midin kanssa voi ns. pelleillä ja tuoda musiikkiin uusia elementtejä. Jos ääni ei ole oikein kunnossa niin pitch nappulaa vääntämällä voi säädellä äänenkorkeutta kiusaamatta kurkkuansa. Kaksi viikkoa sitten soitin urkukonsertin digiuruilla ja oli mukavaa kun pystyin tekemään kaikki äänikertavalinnat etukäteen muistiinja ei tarvinnut "sählätä" koppeleiden kanssa,senkun vaan painoi 1,2,3 jne. Jopa kappaleiden aikana pystyi muuttamaan rekisteröintiä hyvinkin nopeasti.
Onhan se hieno vetää viihdettä Staikkarilla, mutta harvassa paikassa se on mahdollista, silloin pitää tyytyä digi pianoon. Omasta puolestani voin sanoa että molempi parempi,kumpiakin tarvitaan ja välillä on valittava jommastakummasta. Oikeastaan kun mieli on avoin ja ei etukäteen tyrmää mitään vaan kokeilee niin voi alkaa tottua eri vaihtoehtoihin. Avoin ja kokeilunhaluinen luonne auttaa sopeutumaan tilanteisiin ja eri vaihtoehtoihin. Digirummuista sanoisin että etenkin kapakassa se on hyvä vaihtoehto ainaisten volume ongelmien takia. Ei mäikää virveli kaiken yli ja pellit ei riko tärykalvoja. Tottumiskysymys.

Taidat sittenkin olla huumor miehiä. Vai että digtalista parempi soundi kuin analogisoittimesta. Kysäseppäs huvikses joltain vaikkapa John Lordilta kummasaa on parempi soundi Casiossa vaiko oikeissa kirkkouruissa?
 
No jos verrataan jotain Casion aloittelijakiipparia ja huippuluokan kirkkourkuja niin asia lienee päivääkin selvempi.
 
Vaan entäpä jos käännetään vertaus toisinpäin? Verrataan jotain maailman parhaista uruista huolellisesti sämplättyä ja /tai mallinnettua digiurkua ja jonkun peräkylän betonikuutiokirkon epävireistä ja ruosteista jämäpillistöä?
 
Kukin tyylillään, mutta tosiasia on se että tähän mennessä digitaalitekniikan mahdollisuuksia on vain raapaistu vähän pinnasta. Toiset tuntuvat päättäneen että mikään digitaalinen ei koskaan voi olla hyvää, mutta minä ainakin odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Toki kriittisyyttäkään unohtamatta.

No jos verrataan jotain Casion aloittelijakiipparia ja huippuluokan kirkkourkuja niin asia lienee päivääkin selvempi.
 
Vaan entäpä jos käännetään vertaus toisinpäin? Verrataan jotain maailman parhaista uruista huolellisesti sämplättyä ja /tai mallinnettua digiurkua ja jonkun peräkylän betonikuutiokirkon epävireistä ja ruosteista jämäpillistöä?
 
Kukin tyylillään, mutta tosiasia on se että tähän mennessä digitaalitekniikan mahdollisuuksia on vain raapaistu vähän pinnasta. Toiset tuntuvat päättäneen että mikään digitaalinen ei koskaan voi olla hyvää, mutta minä ainakin odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Toki kriittisyyttäkään unohtamatta.
 
Just näin. Mielummin soitan digiurkuja ,kuin kangasalan 70 -luvun alkupuolen 15-17 äänikertaisia karmeita "nokkahuiluja". 80-luvulla Kangasala teki todella hyviä urkuja ja niillä on todella ilo soittaa.

tänään se saatanan akku loppu sitte kesken foxin. Olin ollu sillä haitarilla sen soolo keikan ja soitellu muutenki. Unohtu ladata. Ja just lähtiessään sitä mainostin että ei se akku lopu...

tänään se saatanan akku loppu sitte kesken foxin. Olin ollu sillä haitarilla sen soolo keikan ja soitellu muutenki. Unohtu ladata. Ja just lähtiessään sitä mainostin että ei se akku lopu...
 
Noh siinä se on pähkinänkuoressa tuo haitarin irvikuva. Ensin kehutte kuinka sitä ei kukaan erota oikeasta haitarista ja nyt pitää sitten hääväelle selittää miksi se ei enää soi. Koska siitä loppui virta ! Onko tuossa hommassa minkään vertaa katu-uskottavuutta, häh ?

Noh siinä se on pähkinänkuoressa tuo haitarin irvikuva. Ensin kehutte kuinka sitä ei kukaan erota oikeasta haitarista ja nyt pitää sitten hääväelle selittää miksi se ei enää soi. Koska siitä loppui virta ! Onko tuossa hommassa minkään vertaa katu-uskottavuutta, häh ?
 
Ei tavi kertoa. Kitaristi paikkasi ja tumppasin kaapelin kiinni. Eipä tainnu kukaan huomata mitään. Yleensä vedän ekat setit pelkällä digihaitarilla ja langattomalla lähettimellä. Loppuilasta panen kaapelin kii ja otan kiippareista lisäsaundeja poppikamaan. Langattoman lähettimen patteri loppui jo analogihaitarin aikana tämän tästä. Eka kertaa vain loppui haitarin akku.
 
Lisäksi on tapana siinä eka setin aikana käydä lattialla kuuntelemassa, onko balanssit suunnilleen kohillaan.
 
Loikkasin alas ja soitin samalla urkumattoa. Kaikki OK ei ku takasi lavalle vaan. Perkele, enhän mä sinne päässy enää haitari sylissä. Jouduin kiertämään koko salin ja keittiön läpi sitten pitopalvelun emännille anteeksi.. sori.. pitää päästä lavalle... kokoajan soittaen.

Sitä myös hiukan ihmettelen, etteivät muut valmistajat ole lähteneet tähän digi-infernoon mukaan. Luulisi nyt esim. Yamahalla ja Korgilla olevan rahkeita ja haluakin lähteä skabaamaan.
 
Onhan noita, ainakin Musictechiltä löytyy ja ilmeisesti tukku muita. Suurista valmista taitaa Rolle olla ainoa, tosin nuokin soittimet tehdään saapasmaassa.
 
Joku Rolandin herra-iso-herra on alunperin haitaristi ja siksi he ovat leikkiin lähteneet. Maailmanlaajuisesti kyse on kuitenkin aika marginaalisesta soittimesta, joten se varmasti myös vaikuttaa muiden intoon lähteä kisailemaan.

Onko tuossa hommassa minkään vertaa katu-uskottavuutta, häh ?
 
Katu-uskottavuus ja haitarismi samassa viestissä. Mihin tämä maailma on menossa...