Kitarat: kitarakamat ›

Olen nyt tässä juuri myymässä yhtä lapsistani uuteen kotiin. Päänvaivaa aiheuttaa hieman pitkä välimatka ostajan ja itseni välillä. Olemme sopineet postiennakosta ja dokumentaatioon tulee toki maininta tuotteen tarkastusoikeudesta. Mutta kun kyseessä on yksilöllinen soitin, niin soisin ostajalle mielelläni aikaa tutustua soittimeen hetken ennen päätöksen tekoa. Ts. jonkinlainen palautusoikeus.
 
Kysymys kuuluu, että riittääkö S-posti, jossa em. oikeus ilmoitetaan tähän tarkoitukseen, vai pitäisikö minun pistää kitaran mukana joku allekirjoitettu lappu mukaan? Tyyliin: "ostajalla on oikeus X päivän ajan testata soitinta. Jos ostaja ei X päivään mennessä ilmoita palautuksesta, pidetään kauppa tehtynä/sitovana tms." Onko kohtuullista pyytää ostajaa huolehtimaan postiennakon ja mahdollisen palautuksen kustannuksista (12eur/21eur)?
 
Soitin on toisaalta sellainen, jota en usko enää näkeväni, mutta näin vain varmuudeksi kysyn.

Jos sä tosiaan olet myyjän asemassa ja lupaat että kaupat voidaan perua jos ei miellytä, niin eikö homma ole silloin selvä?

Esimerkillistä toimintaa..
 
En tiedä onko tuohon kannattavaa sotkea postia sen enempää mukaan.. Eikö tuo onnistuisi ihan niin, että jos jannu toteaa, että ei ole hänen juttunsa, lähettää hän kepin sinulle takaisin ja sinä maksat sitten hinnan takaisin hänen tililleen..?

Juuri itse myin torilla kitaran ja pitkän välimatkan ansiosta annoin ostajalle 2päivän palautusoikeuden seuraavalla periaatteella. Ostaja lunastaa kitaran matkahuollon kautta, jolloin maksaa täyden hinnan. Hänellä on 2päivää aikaa tehdä päätös ja jos haluaa palauttaa kitaran, niin saa rahansa takaisin - kaikki postituskustannukset, joista ostajalle kertyy vajaa 30e edestakaisiin matkoihin ja matkahuollon ottamiin palkkioihin. Mielestäni tämä on reilua molemmin puolin ja kun tietää tuotteen mitä on myymässä, niin ei ole suurta pelkoa, että kitara tulisi vielä itselleni takaisin. Joskus käy niinkin, mutta sille ei voi mitään. Roudaaminen matkahuoltoon ja takaisin menee sitten omaan piikkiin...
 
Tosiaankin jos tuntuu ettei suullinen sopimus pidä, niin siitä voi kirjoittaa sähköpostilla tai laittaa tuotteen mukaan paperilla. Ja on tietenkin minusta aina selvää, että ostajaehdokas maksaa lähetys ym. kustannukset mikäli haluaa kitaran palauttaa. Ainoastaan silloin jos myyjän postittamassa tuotteessa on selviä puutteita tai vikoja, tai jos tuote on jopa väärä, voidaan puhua siitä, että mikä on myyjän osuus takaisinpostituskuluissa. Yleensä jälkimmäisessä tapauksessa myyjällä ei ole puhtaita jauhoja pussissa ja asioiden selvitteleminen on hankalaa ilman viranomaisia, mutta onneksi niitä ei ole kovin montaa liikkeellä.

Ainakin voit antaa ostajan kokeilla kitaraa matkahuollon kautta lähettämässä paketissa.. paikan päällä tosin joten vahvarin kanssa ei taida onnistua.. Pitää vaan ilmottaa että vastaanottaja saa kokeilla ennen maksamista.

Ainakin voit antaa ostajan kokeilla kitaraa matkahuollon kautta lähettämässä paketissa.. paikan päällä tosin joten vahvarin kanssa ei taida onnistua.. Pitää vaan ilmottaa että vastaanottaja saa kokeilla ennen maksamista.
 
Ja sehän tuossa mainittiin heti selkeästi aloitusviestissä. Tarkastusoikeus mutta soisi mielellään ostajalle enemmän aikaa tutustua kitaraan --> kotiin testattavaksi.

no näköjään olikin.. en jotenki rekisteröiny ekalla lukemis kerralla.

Lähtökohta on se, että tuo homma vaatii toimiakseen kaksi asiaa.
1. Rehellinen myyjä
2. Rehellinen ostaja
 
Jos nuo ehdot eivät täyty, niin kaikinpuoleinen ku$etus on mahdollista.
 
Kauppakirja on nimeltään se paperi, jolla kauppa tehdään ja kaupan ehdot todetaan.

Aiheeseen liittyen, olisi kiva jos joku pystyisi rakentamaan pätevän kauppakirjan pohjan, joka olisi sitten vapaasti jaettavissa. Nimittäin olisi äärimmäisen kätevää, jos ihmiset totutettaisiin siihen että kauppakirja täytetään, tapahtumat dokumentoidaan ja lappu laitetaan mukaan aina kun tavara vaihtaa omistajaa.
 
Samalla saa muun muassa kuitin joka käy muun muassa vakuutustapauksissa sekä on ostajan ja myyjän turvana tarvittaessa.
 
EDIT: Voisin muuten itsekin pistää alulle tuon, myöhemmin mokomasta oma ketju.

Se vain pitää muistaa, että kauppaa ihmisrodun kesken on käyty kenties parisataa tuhatta vuotta. Interwebbi on ollut olemassa kenties pari vuotta. Se on vain yksi kaupankäynnin väylä lisää, ei muuta.
Kauppa tehdään aina sopimuksen mukaan. Väylästä riippumatta.

Se vain pitää muistaa, että kauppaa ihmisrodun kesken on käyty kenties parisataa tuhatta vuotta. Interwebbi on ollut olemassa kenties pari vuotta. Se on vain yksi kaupankäynnin väylä lisää, ei muuta.
Kauppa tehdään aina sopimuksen mukaan. Väylästä riippumatta.
 
Ja kuten aina on ollut, pätee roomalaisen oikeuden viesti ostajalle "Caveat emptor" tänäkin päivänä.. Eli huolellisuutta kehiin, puolin ja toisin!
Kauppakirja on vallankin vähän arvokkaammissa kohteissa hyvä ja paikallaan, näin Intternet-aikakaudella löytyy helposti kun vähän haeskelee.. Vaikka tuosta, jos ei hakea viitsi.
www.lakiopas.com/asiakirjamallit/mallit/rtf/kauppakirja_irtain.rtf
 
Ja tuohon sitte lisäilee/poistelee ehtoja ja suojalausekkeita, jos siltä tuntuu. Muita malleja löytyy netin syövereistä kyl.

Kauppakirja on vallankin vähän arvokkaammissa kohteissa hyvä ja paikallaan, näin Intternet-aikakaudella löytyy helposti kun vähän haeskelee.. Vaikka tuosta, jos ei hakea viitsi.
www.lakiopas.com/asiakirjamallit/mallit/rtf/kauppakirja_irtain.rtf
 
Ja tuohon sitte lisäilee/poistelee ehtoja ja suojalausekkeita, jos siltä tuntuu. Muita malleja löytyy netin syövereistä kyl.
 
Just näin. Mun mielestä ei hirveästi kannata tehdä kauppakirjapohjia valmiiksi, kun se peruspohja on hyvin simppeli. Siitä pitää siis löytyä ketkä (osapuolet), mitä (tavara) ja paljon (hinta). Päälle tietenkin aika, paikka ja puumerkit. Kaikki loppu on reunaehtoja, mitkä on täysin tapauskohtaisia, joten ei niitä paljoa kannata tehdä etukäteen. Vastuunsiirto on se yksi järkevä asia laittaa paperille (siis yleensä muotoa: siirtyy siinä vaiheessa, kun takavalot häviävät näkyvistä), mutta kuten tästäkin aiheesta saadaan esimerkki, että sekin voi olla erilainen.
 
Ja niitä asiakirjoja laatiessa on ihan hyvä muistaa, että ne saa olla vapaamuotoisia. Niiden ei siis tarvitse täyttää mitään tiettyjen kaavojen muotoa, vaan ainoana edellytyksenä on, että kaikki tarvittavat asiat löytyy paperilta.

Olkoonkin kuinka helppoja hyvänsä löytää, tehdä ja valmistaa, ongelma onkin siinä ettei kukaan niitä käytä. Siitäkin huolimatta että se kauppakirja saa olla vaikka tupakka-askin taustaan kirjoitettu tussilla vapaamuotoisen promillemäärän saattelemana, niin edes sellaisia ei missään oikein ole näkynyt.
 
Valtaosa ei sitä tiedä että tuo lappukulttuuri on noin vapaamuotoista ja yksinkertaista, joten sen takia siihen ei ole perehdytty. Jos siitä olisi joku selkeä pohja tai edes ohjeet jossakin niin ehkäpä se innostaisi ihmisiä niitä lappuja tekemään, ku se ei kerran mitään taikuutta ole. Yllättävän suuri kynnys on tehdä itse kauppakirja kuin sen pelkkä täyttäminen, sitä kynnystä tässä ajattelin jos vähennettäisiin.

Letkeää uusavuttomuutta jos kauppakirjaa ei osata tehdä tai hakea mallia. Silloin on varmasti parempi olla ilman. Mitä sitä toisten puolesta asiaa huolehtimaan. Jos jotkut eivät tee kauppakirjoja niin sittempähän eivät tee. Omissa kaupoissa tilanteeseen voi luonnollisesti vaikuttaa kun on toinen kaupan osapuoli.
 
Mielestäni tuossa aloittajan tilanteessa ei sinällään ole mitään kummaa. Sovitte että soittimen voi palauttaa jos ei miellytä, sillä ehdolla että ostajaehdokas on velvollinen maksamaan aiheutuvat kulut. Kyllähän se sähköpostiliikennekin on tarvittaessa näyttönä siitä että näin on sovittu. Onhan myös sanallinen sopimus velvoittava sopimus, joskin ongelmaksi muodostuu näyttökysymys.

Letkeää uusavuttomuutta jos kauppakirjaa ei osata tehdä tai hakea mallia. Silloin on varmasti parempi olla ilman. Mitä sitä toisten puolesta asiaa huolehtimaan. Jos jotkut eivät tee kauppakirjoja niin sittempähän eivät tee. Omissa kaupoissa tilanteeseen voi luonnollisesti vaikuttaa kun on toinen kaupan osapuoli.
 
Kumpaakohan se nyt sitten on, uusavuttomuutta vai tietämättömyyttä jos sitä kauppakirjaa ei osata, haluta tai tajuta tehdä. Eipä sitä kuitenkaan ole kenenkään tarpeen kellekään neuvoa mitä kaikkea siihen kannattaa laittaa, missä muodossa ja miten nuo muut lausekkeet tulisi merkitä. Etenkin jälkimmäiset poikkeuslauseet on juridisesti paskan väärti jos ne ei ole asianmukaisesti tehty tai sitten niistä tulee tulkinnanvaraisia.
 
Onhan se niinkin että ei kannata huolehtia muista kuin omista asioistaan, ei tässä mitään hippejä tai maailmanparantajia ollakaan.