Klassinen ›

Siis, yksinkertaisesti pantuna koko tämä tukiasia menee niin, että jos valtiolta ei tule tukea, klassisen musiikin soittamiseen ei ole taloudellisesti resursseja, koska hyvin pieni määrä ihmisiä saa siitä kiksejä - valtaosaa yleisöstä ei kiinnosta vapaa-ajallaan panna energiaa viihtymiseensä ja tämä aiheuttaa sen ettei fyrkkaa ole. Todennäköisesti Suomessa olisi yleisöä vain hyvin pienelle määrälle sinfiksiä.
 
Noniin, itsekin siis myönnät että klassinen musiikki ei oikeasti kiinnosta ketään, joten miksi YHTEISKUNNAN pitäisi kustantaan tämän pienen eliittiporukan klassisen musiikin harrastusta? Tämä on se kysymys oikeastaan, mihin kaipaisin sinulta tai joltain muulta vastausta.
 
Mihin te käyttäisitte sen kevyelle puolelle siirretyn rahan, niin että siitä olisi oikeasti
 
Edelleen - onko sulla kitara? Onko sun kavereilla kitara? Onko sun kavereilla, jotka soittaa rokkia, niiden soittotaitoja vastaavat kamat? Ainakin mun kavereilla on. Kaikilla klasarikavereilla ei kyllä ole.
 
On kyllä, montakin ja kaikki aivan itse omilla rahoilla maksettuja. Pitäisikö yhteiskunnan mielestäsi maksaa klasarikavereiden soittopelit?
 
Klassista musiikkia tulee tukea siksi, että se on monen mielestä taidemuotona ylittämätön, mutta ei pysty nykyisellä yleisön kiinnostuksella valitettavasti rahoittamaan omaa toimintaansa. Siihen ei pystyisi kevytkään puoli jos bändit olisivat 50-100-henkisiä.
 
Ottakaa klasaripuolellakin tekniikka avuksi, kuten viihdepuolella on jouduttu tekemään jo vuosikymmenet sitten. Kyllä ennen vanhaan kevyen musiikin bändeissä oli jopa toistakymmentä soittajaa, mutta julkisen tuen puuttuessa silläkin saralla on jouduttu pienentämään kokoonpanoja joskus jopa yhteen soittajaan asti.
 
Oletko sitä mieltä että klassinen musiikki on niin paskaa ettei sitä pidä tukea? Väitän että vika on kuuntelijassa.
 
En väitä enkä ole väittänyt missään vaiheessa mitään klassisen musiikin laadusta. Mutta kuvittelen, että suurimman osan mielestä klassinen musiikki on joutavan päiväistä vingutusta, miksi tämän suurimman osan pitäisi maksaa sen pienen piirin harrastuksista, joita se joutuu verovaroistaan vasten tahtoaan tukemaan? Turha tulla ainakaan väittämään mitään klassisen musiikin sivistävästä vaikutuksesta, koska ainakaan näiden keskustelujen perusteella siitä ei mitään näyttöä ole.

Tällaiselle toiminnalle ei pitäisi antaa senttiäkään rahaa.
 
No niin.
 
Mä luulen että tää rahoituskeskustelu on saavuttanut sen pisteensä jossa kaikki ovat jo kantansa ilmaisseet, ja enempi vatkaaminen ei tuota mitään muuta kuin pahaa mieltä kenellekään.
 
Olisiko ihmisillä mielenkiintoa keskustella vaikkapa siitä, mitkä asiat klassisessa musiikissa ovat erityisen vahvoja - tyypillisesti vahvempia kuin muissa genreissä?

Mä luulen että tää rahoituskeskustelu on saavuttanut sen pisteensä jossa kaikki ovat jo kantansa ilmaisseet, ja enempi vatkaaminen ei tuota mitään muuta kuin pahaa mieltä kenellekään.
 
Äläs nyt, vastahan tässä on poteroita kaivettu ja asemasotaa odotellaan;)

Jos viitsit vaivautua niin esitäpä vaihteeksi aivan asiallisesti, että miksi yhteiskunnan pitää tukea pienen piirin musiikkiharrastusta miljoonilla euroilla vuodessa samaan aikaan kun suuri osa suomalaisista ei saa minkäänlaista tukea omille musiikkiharrastuksilleen sen takia, että juuri tämä tietty valtiovallan suojeluksessa oleva musiinkin laji ei satu kuuluman kiinostuksen kohteisiin.
 
Toivottavasti tämä käy asiallisesta, mua ottaa helvetisti aivoon olla kahden tulen välissä: Klasaripuolen etuja nauttineena ja ei-klasaripuolen etujen puolestapuhujana. Siispä pahoittelen jos onnistun saamaan jollekin hernettä nenään tai paprikaa takaraivoon.
 
Koska valtiovalta on katsonut sen kansakunnalle henkistä arvoa ja yleistä sivistynyttä mainetta tuottavaksi tekijäksi. Valtiovallan olemme itse valinneet, valitsemme uuden aina silloin tällöin. Tietynlainen "kansallisromantiikka" kytkeytyy taidemusiikkiin aina, joka varsinkin nuorille valtioille on tärkeää kansallisen identiteetin rakentumisen kannalta. Ja kukapa nuori valtio haluaisi tulla tunnetuksi kellarirock-bändeistä jotka hajoavat kun ovat saaneet ensimmäisen levyn ulos? Nuoret valtiot tuntuvat haluavan mielummin mainetta muiden isojen ja vanhempien joukossa korkealla sivistystasolla, mihin yleisesti luetaan laadukas korkeakoulutus ja yleisesti "sivistynyt" (korkea)kulttuuri. Samasta syystä tietyt kuvataiteilijat saavat valtion tukea, mutta graffititaiteilijat eivät.
 
Asiat ovat muuttumaan päin. Suomeen syntyy jatkuvasti ei-klassisen musiikin opetusta niihin valtion ylläpitämiin ja tukemiin musiikkiopistoihin. Suurin syy siihen, että kehitys on niin hidasta, on se, ettei "valtion leipiin" päteviä opettajia vielä ole tarpeeksi. Vaikka jollain huippusoittajalla/laulajalla kyseinen pätevyys olisikin, keikkaa saattaa riittää vielä niin paljon ettei sitoutuminen opetustoimintaan ole mielekästä. Toinen tapa on perustaa kokonaan ei-klassiseen musiikkiin keskittynyt musiikkikoulu. Tähänkin saa valtion tukea, jos on tuen edellyttämät asiat kunnossa (opetussuunnitelma viimeisen päälle, tavoitteet määriteltynä, pätevää henkilökuntaa toteuttamaan opetussuunnitelmaa ja tavoitteita), mutta näitä harvoin innon ja uudistusmielen puuskassa tulee mietittyä.
 
Jos ei-klassinen muusikko pystyy perustelemaan valtiovallalle tai muulle tukea myöntävälle elimelle sen, miksi hänen tulisi saada tukea/apurahaa, ja miten valtiovalta/muu tukea myöntävä elin hyötyy kyseisen rahoituksen myöntämisestä, k.o. muusikolla on kaikki mahdollisuudet saada tuo rahoitus.
 
Siinä vaiheessa nykyinen musiikinopettajasukupolvi (peruskoulut/lukiot) jää eläkkeelle, koulujen musiikinopetus tulee ottamaan ison harppauksen ei-klassiseen suuntaan. Miksikö? Joissain piireissä on ehdotettu että musiikin aineenopettajien koulutuslaitokset nimettäisiin "rytmimusiikin koulutusohjelmiksi", sillä opetukseen sisältyy populaarimusiikkia enemmän kuin muuta musiikkityyliä.
 
Klassista musiikkia tulee tukea siksi, että se on monen mielestä taidemuotona ylittämätön, mutta ei pysty nykyisellä yleisön kiinnostuksella valitettavasti rahoittamaan omaa toimintaansa. Siihen ei pystyisi kevytkään puoli jos bändit olisivat 50-100-henkisiä.
 
... ja pienemmät poppoot klasaripuolella toimivat ihan yhtä omalla rahalla kuin ei-klasaripuolellakin.
 
Äkkiähän se selviää kaivataanko klassista musiikkia, jos lopetetaan kaikki klassisen musiikin esittäminen maassa. Ensin jengi on ehkä "no ookoo, kuuleehan tätä levyltä" mutta esim. 20 vuoden päästä asia voi olla toisin. Ihmisellä on kumma taipumus haluta sitä mitä ei juuri nyt ole saatavilla. Siinä vaiheessa ei sitten enää saadakaan esittäviä poppoita kasaan, kun on jäänyt yksi sukupolvi koulutettuja muusikoita välistä ja edellinen sukupolvi joutunut työllistymään muutoin... voi olla että klassisen musiikin "elvytykseen" kuluisi toiset 20 vuotta. Siinähän itkevät sitten.
 
Ei klassiselle puolelle tuet ja arvostukset ole tippuneet itsestään. Tyypit on oikeasti painaneet hartiavoimin duunia sen eteen että se musiikin henkinen sisältö saisi myös valtion innostumaan ja näkemään että "tätä kannattaa tukea". Ei-klasaripuolella nähdään keskimäärin vähemmän vaivaa ammattilaistumisen kanssa (ts. heti kun oppii tarvittavat soinnut lähtee keikalle ja on "ammattilainen"), niin ei ehkä osata tajuta kuinka pitkä tie on
a) saavuttaa ammattitaito, joka vastaa laajuudeltaan klassisen muusikon ammattitaitoa ja
b) saada muut, asiasta periaatteessa kiinnostumattomat ihmiset tajuamaan kuinka arvokas asia kyseinen ammattitaito on ja
c) saada muut, asiasta periaatteessa kiinnostumattomat ihmiset tajuamaan että tätä toimintaa kannattaa tukea, että muutkin voisivat kyseisen ammattitaidon saavuttaa.
Ei klassisen musiikin arvostus ole itsestään tässä turvesaunojen maassa syntynyt - eikä tule "turvesaunamusiikinkaan" arvostus syntymään. Jos olisi aitoa maailmanparannusmeininkiä niin toistensa syyttelyn sijaan tyypit voisi konsultoida toisiaan siitä miten nämä muutkin saataisiin keksipurkin äärelle. Mutta niin kauan kun nämä muut sylkee silmään, näyttää keskisormea ja itkee äidille että "MUTKU TOIKI SAA" ei konsultointiin liene kovinkaan paljon haluja. Närää aiheuttaa myös se että tähän mennessä piparipurkin on ominut isoveli ihan itselleen. Sehän merkitsisi jakamista jos joku toinenkin sille pääsisi, ja sehän tarkoittaisi että minä saisin vähemmän. Ei oo pikkuveljelle herumassa ennenkun osaa esittää helvetin hyvät syyt siitä miksi senkin pitäis saada. "Tekee mieli" ei yleensä riitä. "Jotta minusta kasvaisi yhtä iso kuin sinusta ja voisimme rinta rinnan tapella pahaa naapuria vastaan" tekisi ehkä vähän paremman säväyksen.
 
Pääasiallinen ongelma on kuitenkin valitsemamme valtiovalta. Jos valitsemme kukkulan kuninkaiksi kerta toisensa jälkeen tyyppejä, joille musiikki on "ihan sama" ja näin ollen "mennään niinkuin ennenkin" ja "kai tossa klasarissa on jotain oltava kun sitä on muutkin tukeneet", asioihin ei tule radikaaleja muutoksia. Vanhat luulot istuvat syvässä - varsinkin siinä tapauksessa, jos vaihtoehtoisilta toimintamuodoilta ei tule hyvin perusteltuja ja muotoiltuja ehdotuksia siitä, miten muuten toiminnan voisi järjestää. Jokin niinkin iso asia kuin musiikkiopistojärjestelmä ja sen uudistaminen vaatii ihan pikkasen jotain muutakin kuin itkupotkuraivaria siitä että "miksi noi saa tukea jos muut ei saa vaikka ne tekee ihan TYHMII ja PASKOI juttui!!!1". Valitettavasti suurin osa argumenteista on julkisuudessakin tällä tasolla. Vittu itte en muuttais mittään tommosilla perusteilla. Mielummin keskustelis oikeasti mahdollisista ratkaisuista ihmisen kanssa joka on semmoisia pohtinut ja keskustellut vaikkapa usean kollegan kanssa, ja kollegatkin ovat sitä mieltä että tämä kannattaa. Aika mieltsin hyvän säväyksen tekis se että näillä tyypeillä olis joku koko maan kattava verkosto josta olis saatavilla koko maan kattavaa mielipidettä.

Toivottavasti tämä käy asiallisesta, mua ottaa helvetisti aivoon olla kahden tulen välissä: Klasaripuolen etuja nauttineena ja ei-klasaripuolen etujen puolestapuhujana. Siispä pahoittelen jos onnistun saamaan jollekin hernettä nenään tai paprikaa takaraivoon.
 
Koska valtiovalta on katsonut sen kansakunnalle henkistä arvoa ja yleistä sivistynyttä mainetta tuottavaksi tekijäksi. Valtiovallan olemme itse valinneet, valitsemme uuden aina silloin tällöin. Tietynlainen "kansallisromantiikka" kytkeytyy taidemusiikkiin aina, joka varsinkin nuorille valtioille on tärkeää kansallisen identiteetin rakentumisen kannalta. Ja kukapa nuori valtio haluaisi tulla tunnetuksi kellarirock-bändeistä jotka hajoavat kun ovat saaneet ensimmäisen levyn ulos? Nuoret valtiot tuntuvat haluavan mielummin mainetta muiden isojen ja vanhempien joukossa korkealla sivistystasolla, mihin yleisesti luetaan laadukas korkeakoulutus ja yleisesti "sivistynyt" (korkea)kulttuuri. Samasta syystä tietyt kuvataiteilijat saavat valtion tukea, mutta graffititaiteilijat eivät.
 
Asiat ovat muuttumaan päin. Suomeen syntyy jatkuvasti ei-klassisen musiikin opetusta niihin valtion ylläpitämiin ja tukemiin musiikkiopistoihin. Suurin syy siihen, että kehitys on niin hidasta, on se, ettei "valtion leipiin" päteviä opettajia vielä ole tarpeeksi. Vaikka jollain huippusoittajalla/laulajalla kyseinen pätevyys olisikin, keikkaa saattaa riittää vielä niin paljon ettei sitoutuminen opetustoimintaan ole mielekästä. Toinen tapa on perustaa kokonaan ei-klassiseen musiikkiin keskittynyt musiikkikoulu. Tähänkin saa valtion tukea, jos on tuen edellyttämät asiat kunnossa (opetussuunnitelma viimeisen päälle, tavoitteet määriteltynä, pätevää henkilökuntaa toteuttamaan opetussuunnitelmaa ja tavoitteita), mutta näitä harvoin innon ja uudistusmielen puuskassa tulee mietittyä.
 
Jos ei-klassinen muusikko pystyy perustelemaan valtiovallalle tai muulle tukea myöntävälle elimelle sen, miksi hänen tulisi saada tukea/apurahaa, ja miten valtiovalta/muu tukea myöntävä elin hyötyy kyseisen rahoituksen myöntämisestä, k.o. muusikolla on kaikki mahdollisuudet saada tuo rahoitus.
 
Siinä vaiheessa nykyinen musiikinopettajasukupolvi (peruskoulut/lukiot) jää eläkkeelle, koulujen musiikinopetus tulee ottamaan ison harppauksen ei-klassiseen suuntaan. Miksikö? Joissain piireissä on ehdotettu että musiikin aineenopettajien koulutuslaitokset nimettäisiin "rytmimusiikin koulutusohjelmiksi", sillä opetukseen sisältyy populaarimusiikkia enemmän kuin muuta musiikkityyliä.
 

 
... ja pienemmät poppoot klasaripuolella toimivat ihan yhtä omalla rahalla kuin ei-klasaripuolellakin.
 
Äkkiähän se selviää kaivataanko klassista musiikkia, jos lopetetaan kaikki klassisen musiikin esittäminen maassa. Ensin jengi on ehkä "no ookoo, kuuleehan tätä levyltä" mutta esim. 20 vuoden päästä asia voi olla toisin. Ihmisellä on kumma taipumus haluta sitä mitä ei juuri nyt ole saatavilla. Siinä vaiheessa ei sitten enää saadakaan esittäviä poppoita kasaan, kun on jäänyt yksi sukupolvi koulutettuja muusikoita välistä ja edellinen sukupolvi joutunut työllistymään muutoin... voi olla että klassisen musiikin "elvytykseen" kuluisi toiset 20 vuotta. Siinähän itkevät sitten.
 
Ei klassiselle puolelle tuet ja arvostukset ole tippuneet itsestään. Tyypit on oikeasti painaneet hartiavoimin duunia sen eteen että se musiikin henkinen sisältö saisi myös valtion innostumaan ja näkemään että "tätä kannattaa tukea". Ei-klasaripuolella nähdään keskimäärin vähemmän vaivaa ammattilaistumisen kanssa (ts. heti kun oppii tarvittavat soinnut lähtee keikalle ja on "ammattilainen"), niin ei ehkä osata tajuta kuinka pitkä tie on
a) saavuttaa ammattitaito, joka vastaa laajuudeltaan klassisen muusikon ammattitaitoa ja
b) saada muut, asiasta periaatteessa kiinnostumattomat ihmiset tajuamaan kuinka arvokas asia kyseinen ammattitaito on ja
c) saada muut, asiasta periaatteessa kiinnostumattomat ihmiset tajuamaan että tätä toimintaa kannattaa tukea, että muutkin voisivat kyseisen ammattitaidon saavuttaa.
Ei klassisen musiikin arvostus ole itsestään tässä turvesaunojen maassa syntynyt - eikä tule "turvesaunamusiikinkaan" arvostus syntymään. Jos olisi aitoa maailmanparannusmeininkiä niin toistensa syyttelyn sijaan tyypit voisi konsultoida toisiaan siitä miten nämä muutkin saataisiin keksipurkin äärelle. Mutta niin kauan kun nämä muut sylkee silmään, näyttää keskisormea ja itkee äidille että "MUTKU TOIKI SAA" ei konsultointiin liene kovinkaan paljon haluja. Närää aiheuttaa myös se että tähän mennessä piparipurkin on ominut isoveli ihan itselleen. Sehän merkitsisi jakamista jos joku toinenkin sille pääsisi, ja sehän tarkoittaisi että minä saisin vähemmän. Ei oo pikkuveljelle herumassa ennenkun osaa esittää helvetin hyvät syyt siitä miksi senkin pitäis saada. "Tekee mieli" ei yleensä riitä. "Jotta minusta kasvaisi yhtä iso kuin sinusta ja voisimme rinta rinnan tapella pahaa naapuria vastaan" tekisi ehkä vähän paremman säväyksen.
 
Pääasiallinen ongelma on kuitenkin valitsemamme valtiovalta. Jos valitsemme kukkulan kuninkaiksi kerta toisensa jälkeen tyyppejä, joille musiikki on "ihan sama" ja näin ollen "mennään niinkuin ennenkin" ja "kai tossa klasarissa on jotain oltava kun sitä on muutkin tukeneet", asioihin ei tule radikaaleja muutoksia. Vanhat luulot istuvat syvässä - varsinkin siinä tapauksessa, jos vaihtoehtoisilta toimintamuodoilta ei tule hyvin perusteltuja ja muotoiltuja ehdotuksia siitä, miten muuten toiminnan voisi järjestää. Jokin niinkin iso asia kuin musiikkiopistojärjestelmä ja sen uudistaminen vaatii ihan pikkasen jotain muutakin kuin itkupotkuraivaria siitä että "miksi noi saa tukea jos muut ei saa vaikka ne tekee ihan TYHMII ja PASKOI juttui!!!1". Valitettavasti suurin osa argumenteista on julkisuudessakin tällä tasolla. Vittu itte en muuttais mittään tommosilla perusteilla. Mielummin keskustelis oikeasti mahdollisista ratkaisuista ihmisen kanssa joka on semmoisia pohtinut ja keskustellut vaikkapa usean kollegan kanssa, ja kollegatkin ovat sitä mieltä että tämä kannattaa. Aika mieltsin hyvän säväyksen tekis se että näillä tyypeillä olis joku koko maan kattava verkosto josta olis saatavilla koko maan kattavaa mielipidettä.
 
Juurrigin näin.

Juurrigin näin.
 
Ehkä vähän vähenpikin lainaaminen olisi riittänyt. Vai onko tämä nyt taas vain esimerkki klassisen puolen resurssien ylettömästä tuhlaamisesta;)
 
Mitä taas tulee tuohon Tanjulin ansiokkaaseen esitykseen, niin vähän tuollaista keisarin uudet vaatteet tyyppistä selitystä olen itsekin pitänyt todennäköisimpänä syynä kieroutuneeseen nykytilanteeseen.

Ehkä vähän vähenpikin lainaaminen olisi riittänyt. Vai onko tämä nyt taas vain esimerkki klassisen puolen resurssien ylettömästä tuhlaamisesta;)
 
Mitä taas tulee tuohon Tanjulin ansiokkaaseen esitykseen, niin vähän tuollaista keisarin uudet vaatteet tyyppistä selitystä olen itsekin pitänyt todennäköisimpänä syynä kieroutuneeseen nykytilanteeseen.
 
Kuule, voisitko ihan kohta kohdalta käydä läpi tuon Tanjulin kirjoituksen ja kertoa mikä missäkin mättää?
 
Alkaa hiljalleen tympiä tollanen, että huudellaan, mutta ei perustella.

Mitä taas tulee tuohon Tanjulin ansiokkaaseen esitykseen, niin vähän tuollaista keisarin uudet vaatteet tyyppistä selitystä olen itsekin pitänyt todennäköisimpänä syynä kieroutuneeseen nykytilanteeseen.
 
Haluaisitko selventää, mitä tarkoitat "keisarin uudet vaatteet -tyyppisellä" selityksellä? Mä en tajua :|
 
Kuule, voisitko ihan kohta kohdalta käydä läpi tuon Tanjulin kirjoituksen ja kertoa mikä missäkin mättää?
 
Alkaa hiljalleen tympiä tollanen, että huudellaan, mutta ei perustella.
 
...varsinkin jos se tarkottaa jotain tommosta.

Mikäli pystyt jotenkin perustelemaan miksi klassisen musiikin konserteissa käy pelkästään rikas minkkiturkkinen eliitti...
 
Onko tässä oleellista "pelkästään", "rikas", "minkkiturkkinen" vai "eliitti"?
 
offtopic: Varmaan samasta syystä, kun Tuskassa käy "pelkästään" "juopot" "mustiinpukeutuvat" "työnvieroksujat". Samasta asiasta pitävillä ihmisillä on taipumus ilmaista yhteinen makumieltymyksensä yhtenevällä pukeutumistyylillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että _kaikki_ kyseisestä asiasta pitävät ihmiset ilmaisisivat makumieltymystään sillä pukeutumistyylillä. Tai elämäntyylillä. Tai millä hyvänsä.
 
Ja eikö tämän keskustelun ideana ole se, että onko niillä "rikkailla" "minkkiturkkisilla" "eliitti-ihmisillä" oikeus saada valtion tukea kulttuuriharrastukseensa? Jos niitä on tarpeeksi monta, niin tarpeeksi moni on äänestänyt sellaisia tyyppejä jotka on sitä mieltä että kyllä on, niin silloin "rikkaat" "minkkiturkkiset" "eliitti-ihmiset" saavat valtion tukea kulttuuriharrastukseensa. Se ei ole ilkeilyä tai vähättelyä, se on demokratiaa.
 
Yhtä lailla mä voisin itkeä ja vinkua kun kouluissa taideaineiden opetusmääriä ja määrärahoja on vähennetty aivan järjettömään tahtiin ja skideille tungetaan lisää matemaattisia ja muita tiedeaineita lukujärjestykseen, yhä nuoremmille ja nuoremmille. Tämä ei ole minun käsitykseni siitä, mikä on parhaiten tehtäväänsä palveleva koulujärjestelmä. Mutta koska edustan vähemmistöajattelua niin näin on päätetty. Ei auta kun yrittää organisoitua samoin ajattelevien kanssa ja yrittää vaikuttaa sitä kautta, viimeistään seuraavissa vaaleissa. Mut jos käyn itkemään ja vinkumaan siitä niin eihän sitä kukaan jaksa kuunnella.

Ja eikö tämän keskustelun ideana ole se, että onko niillä "rikkailla" "minkkiturkkisilla" "eliitti-ihmisillä" oikeus saada valtion tukea kulttuuriharrastukseensa?
 
...ja ehkä me voisimme katsoa tuon otsikon sanan "arvokkaampi" muihinkin merkityksiin kuin vain rahallisiin? Raha on kuitenkin vain ikävä välttämättömyys, väline ja sivuseikka musiikista puhuttaessa.
 
Ovatko kaikki musiikkilajit joka suhteessa yhtä arvokkaita ja merkittäviä? Onks kaikki kulttuurin muodot yhtä kivoja hei? Halataanks?
 
Onko tuulipukuburger-kulttuuri yhtä arvokasta kuin ranskalainen gourmet-perinne? Ovatko sekamehut lähtökohtaisesti yhtä arvokkaita juomia kuin vuosikertaviinit?

Onko tässä oleellista "pelkästään", "rikas", "minkkiturkkinen" vai "eliitti"?
 
Oleellista on se että se on se mielikuva mitä niin kovin usein toitotetaan, kun totuus on se että yleisöstä suurin osa on kuitenkin sitä "tuulipukukansaa" eli ihan tavallisia ihmisiä. Näin ainakin niissä konserteissa missä itse käyn/soitan, paitsi tietenkin kerran Nokian tilauskeikalla joka oli suljettu tilaisuus ja missä todellakin oli vain pelkkä eliitti...

Oleellista on se että se on se mielikuva mitä niin kovin usein toitotetaan...
 
Helvetin hyvä pointti sulla tässä veliseni.
 
Samoin kiitos edellisistä tilastoista.
 
Ja niin puusilmiähän emme saa olla, ettemme ottaisi huomioon erilaisten kevyen musan kesäfestarien saamaa tukea valtiolta ja kunnilta.
 
Tai sitten tää esim Imatralla mestaa hallitseva, firmojen rahoilla ryyppäävä evvk-eliitti - tosin jota ilman artistitarjonta olisi aivan muuta.
 
Mikä sitten lienee totuus oopperalippujen valtion tuesta? Sitä on ainakin jauhettu lehdistössä ym iän kaiken. Mitä pitäisi oopperalippujen makssa, jos niillä peitettäisiin kustannukset ja olisivatko näytökset edelleen yhtä myytyjä
 
Mutta - stna tää on köppästä karvan auki 40 asteen kuumeessa - silti aina ja iänkaikkisesti perää koulutuksen yhtenäistämistä ja monipuolistamista. Yli musiikkityylilajien. kaikki hyötyy ja oppii. Kaikki.

Mutta - stna tää on köppästä karvan auki 40 asteen kuumeessa - silti aina ja iänkaikkisesti perää koulutuksen yhtenäistämistä ja monipuolistamista. Yli musiikkityylilajien. kaikki hyötyy ja oppii. Kaikki.
 
Raimo Sarmas muistaakseni ehdotti aikoinaan että 3/3-kurssiin asti olisi monialainen soitonopetus, sitten saisi oppilas itse päättää suuntautuuko erityisesti kevyeen vai klassiseen. Fiksu mies oli hän.

Täällähän on syntynyt kova hulabaloo, vaikka joku väitti, että keskustelu aiheesta on turhaa.
 
Ilmaisin itseäni aiemmin kai epäselvästi, koska Cliffies tulkitsi sen väärin.
 
1. Apurahoja tarvitaan mielestäni sellaisille säveltäjille ja muusikoille, jotka eivät menesty kaupallisesti, mutta joiden musiikki saattaa olla merkittävää yhteiskunnalle (esim. kansanmusiikki jne.) Tiedän toki, että hyvin harva saa klassisella puolella apurahoja. Ne jotka saavat, ovat varmaan ne ansainneet.
Välillä tuntuu vain, että mitä hörhömpi idea, sitä parempi apuraha (genrestä riippumatta). Omaperäisyys on eri asia kuin tekotaiteellinen roska.
 
2. Itse en hae apurahoja, koska en ole sen tarpeessa (en siis sävellä tai tee levyä). Siitä syystä en ole myöskään kateellinen, enkä todellakaa itke niiden perään.
 
Iso-Jussi puhui aiemmin paljon asiaa pienten paikkakuntien musiikkiopistoistoista. Kyllä musiikkityylejä valitettavasti vielä paljon vertaillaan.
Hyvä huomio on, että monet nuoret myös lopettavat soittamisen, jos on pakko soittaa vain klassista.
Tiedän itsekin monia hyviä pianisteja, jotka eivät pysty säestämään hatusta "Paljon onnea vaan" -kappaletta. Tulevaisuudessa tilanne varmaan korjaantuu, koska Vapaa säestys on liitetty perinteiseen pianonsoitonopetukseen.
 
P.S. Tänään Hesarissa jälleen eräs äiti väitti klassisen musiikin olevan esim. hevimusiikkia vaativampaa.
Mielenkiintoista on, että monet tuntevani hevimuusikot pitävät myös usein klassisesta.

Iso-Jussi puhui aiemmin paljon asiaa pienten paikkakuntien musiikkiopistoistoista. Kyllä musiikkityylejä valitettavasti vielä paljon vertaillaan.
Hyvä huomio on, että monet nuoret myös lopettavat soittamisen, jos on pakko soittaa vain klassista.
Tiedän itsekin monia hyviä pianisteja, jotka eivät pysty säestämään hatusta "Paljon onnea vaan" -kappaletta. Tulevaisuudessa tilanne varmaan korjaantuu, koska Vapaa säestys on liitetty perinteiseen pianonsoitonopetukseen.
 
Näinhän se onneksi on, eli edistys on jo huima verrattuna vaikka siihen aikaan kun itse soittelin pianoa (80-luku). Harmittaa jälkikäteen. Tutkinnoissakin saa nykyisellään soittaa "kevyttä" musiikkia. Oli hienoa kuunnella keväällä kun yksi nuori trumpetisti teki D-kurssin, se soitti ensin pari klassista biisiä trumpetilla ja pikkolotrumpetilla ja lopuksi vetäs jonkun (unohdin jo minkä) jazzstandardin ja hienot improvisaatiot bändin kanssa. Lisää!
 
Tänään Hesarissa jälleen eräs äiti väitti klassisen musiikin olevan esim. hevimusiikkia vaativampaa.
Mielenkiintoista on, että monet tuntevani hevimuusikot pitävät myös usein klassisesta.
 
Voi äiti-parkaa, siinä oli ollu pätemisen paikka. Olen muuten aina pitänyt myös kummallisena kun ihmiset puhuu että ei ymmärrä klassista musiikkia,ihan kuin siinä olisi joku kumma jippo. Samat lainalaisuudet siihen pätee kuin muuhunkin musiikkiin, jos ei pidä jostain kappaleesta niin ei sitä pakolla kannata kuunnella. Voi kokeilla jotain muuta kappaletta/säveltäjää/aikakautta.
 
Kyllähän klassisissa teoksissa on kaikenlaisia hienoja muotorakenteita ja vaikka mitä juttuja, ja nykyään vaikka mitä tahansa tietokoneella hienosti laskettua tauhkaa mutta jos ei iske niin ei iske. Mielestäni sävellys on huono jos sen pystyy ymmärtämään vain perusteellisen analyysin jälkeen. Minä tosin olen idiootti ja odotan että musiikilla on jotain tekemistä tunteiden kanssa... :D
 
Hyvä sävellys on vähän kuin hyvä elokuva, aina löytyy uusia juttuja/tasoja kun katselee uudelleen, mutta ekalla katselukerralla pitäisi jo tajuta että mistä on kyse. Muuten täytyy lähteä kesken teatterista.

P.S. Tänään Hesarissa jälleen eräs äiti väitti klassisen musiikin olevan esim. hevimusiikkia vaativampaa.
Mielenkiintoista on, että monet tuntevani hevimuusikot pitävät myös usein klassisesta.
 
Niin, Bachista, Mozartista ja Paganinista, joku valistuneempi saattaa muistaa mainita Beethovenin ja Sibeliuksenkin. Onneksi nämä ovat suuri ja edustava otos historian saatossa tehdystä klassisesta musiikista.
 
Asiaan, kaikki nämä keskustelut arvokkuudesta, vaatimustasosta, laadusta yms. täytyisi asettaa johonkin viitekehykseen ennen kuin niistä aletaan keskustella. Jos arvostellaan hevimusiikkia klassisen musiikin estetiikan kautta, on totta kai selvää että ensimmäinen osoittautuu huonommaksi. Sama toisin päin ja minkä tahansa musiikkityylien kohdalla.
 
On lapsellista ja ajattelematonta esittää sellaisia ajatuksia, että millä tahansa kriteereillä mitattuna kaikki musiikkityylit ovat samanarvoisia, kuten jo tässäkin keskustelussa on havaittu. On myös aivan yhtä lapsellista ja ajattelematonta esittää avauspuheenvuorossa esitetyn kaltaisia lausuntoja ilman tarkkaa määrittelyä siitä mihin ko. lausunnossa esitetty arvotus perustuu.
 
Kaikki riippuu siis siitä minkälaiset silmälasit katsojalla on päässä - todella, jos klassisen musiikin arvoa mitataan rahassa, se häviää monelle muulle. Samoin on tosin esim. jazzin ja etnomusiikin laita. Tällaisessa tilanteessa ainoastaan myyvä musiikki olisi arvokasta. Business-puolihan ajattelee näin.
Kun puhutaan taas toisaalta taiteesta, ei arvostelua voi suorittaa pelkästään yksilö, jonka päätös taiteen arvosta saattaa muodostua vaikkapa taiteilijan ulkonäön perusteella. Taiteen arvon määrittelee erityisesti muu taideyhteisö, ne jotka osaavat mahdollisesti tarkastella taidetta sen omilla ehdoilla, ja vasta sen jälkeen yleisö. Suosio ei ole taiteen mitta (vaikka taide saattaakin laadullisten saavutustensa lieveilmiönä saada suosiota), vaan se, näkeekö kukaan kyseisen taiteen olemassaololle mitään syytä. Klassisen musiikin, tai yleisemmin taidemusiikin (jota suurin osa klassisesta musiikista sattuu edustamaan, toisin kuin muissa tyyleissä) arvo piileekin nimenomaan siinä, ettei se pyrikään myymään mahdollisimman paljon, vaan jollain tavalla kunnioittamaan sitä edeltävää taidetta lisäämällä koko taiteen kenttään jotain uutta, riippumatta siitä kiinnostaako se miljardia vai yhtä ihmistä. Tärkeintä on se, että se antaa tuoreen näkökulman tarkastelemiinsa asioihin (tämä ei tarkoita pelkkää sielun vuodattamista paperille, vaan täysin ajatuksetonkin teos saattaa olla taidetta jos se tehdään riittävän korkealla laadulla).
 
Tämä taidetta koskeva perusajatus on yhteistä niin kaikille musiikkityyleille kuin myös muille taiteen muodoille. Juuri siksi mielestäni taidemusiikki (ei siis pelkästään klassinen) on niin arvokasta - se pyrkii täysin tietoisesti laajentamaan musiikillisen ilmaisun keinovaroja eikä tyydy yrittämään jo olemassaolevien keinojen rahallista hyödyntämistä. Klassisessa musiikissa tämä vielä tapahtuu erityisen usein korkeasti koulutettujen ihmisten kautta, jolloin tuloksia tulee enemmän (kuten historia osoittaa). Enemmän hyötyyn keskittyvät musiikintekijät (klassikot tai ei, poppia yhtä kaikki) lainaavat sitten keinoja taidemusiikista ja käyttävät niitä pääasiallisena tarkoituksenaan rahanteko.
 
Kirjoitukseni pointti on siis se, että aivan niin kuin minkä tahansa asian arvioinnissa, kriteereiden tulee olla asiaankuuluvia. Älkää keskittykö taloudelliseen tulokseen sellaisen asian arvioinnissa joka ei edes pyri siihen. Älkääkä keskittykö dynamiikan puutteen haukkumiseen sellaisessa musiikissa jossa se ei kuulu perusominaisuuksiin.
 
P.S. Niin, en siis edelleenkään ole päätoiminen klassikko.

Toivottavasti tämä käy asiallisesta, mua ottaa helvetisti aivoon olla kahden tulen välissä...
...Aika mieltsin hyvän säväyksen tekis se että näillä tyypeillä olis joku koko maan kattava verkosto josta olis saatavilla koko maan kattavaa mielipidettä.
 
plussaa plussaa, juurikin näin.

Kaikkein toimivin yleismusiikillinen opetusmalli olisi yhdistää klassisen puolen soittimenhallintaopetus jazz-puolen musanhahmottamiseen ja panna soittamaan kaikkea mahdollista.
 
Aamen!......!!!

miksi YHTEISKUNNAN pitäisi kustantaan tämän pienen eliittiporukan klassisen musiikin harrastusta?
 
Yksinhuoltajaäidin lapsenkin 1000 euron kuukausituloista otetaan tarvittaessa rahat tähän "eliitin" harrastukseen. Työläisperheessäkin (sanan varsinaisessa merkityksessä) voi elää rakkaus klassiseen. Kaksi korvaa on kuulijalta ihan riittävästi, ei siinä minkkiturkkia tarvita.