Kitarat: soittaminen ›

Olen soittanut ja reenannut rehellistä tiluttelua jo jonkin aikaa, ja nyt on tullut kehityksessä seinä vastaan. Suurin ongelma piilee mentäessä otelautaa alhaalta ylöspäin (esimerkiksi ihan perus alternative picking reeniä, triplettejä soittaen pikku eestä kohti paksua eetä).
 
Kysymys kuuluu, että onko teillä muilla väliä soittonopeuteen sillä, lähteekö eka nuotti up strokella vai down strokella. Vai onko tämä taas niitä juttuja, mitkä yksinkertaisesti hioutuu kaikille oman tyylin mukaan jahka jaksaa vaan reenata :)
 
PS. Otsikkosta yritin saada parhaiten ongelmaa kuvaileva, en tiedä onnistuinko.

alternative picking
 
Tarkoitat varmaan Alternate picking.

Eikös joku tilusankari (Gilbert?) painotanut, että sillä on todella suuri merkitys hänen soitossaan. Saattaa vaikuttaa esim. kielten hyppäysten helppouteen. Mutta niinkuin sanoit, se on varmaankin aika henkilökohtaista.
 
E: Tarkoitat varmaan Alternate picking.
Huoh... Onko tällä nyt oikeasti niin suuri merkitys, että se täytyy joka ketjussa korjata? Jos puhuttaisiin englantia, niin sitten ymmärtäisin, mutta Suomessa kaikki ymmärtävät kyllä, mistä on kysymys.

E:
Huoh... Onko tällä nyt oikeasti niin suuri merkitys, että se täytyy joka ketjussa korjata? Jos puhuttaisiin englantia, niin sitten ymmärtäisin, mutta Suomessa kaikki ymmärtävät kyllä, mistä on kysymys.
 
On sillä merkitystä, koska kaikki eivät todellakaan ymmärrä, kuten edellisestä aihetta käsittelevästä ketjusta voitiin huomata.

Aloittaja mainitsi ongelmaksi nimenomaan juoksutukset toiseen suuntaan (mulle ei auennut kumpaan suuntaan, kun puhutaan vähän sekaisin ylhäältä alas ja pikku/iso-E -käsitteistä)? Jos homma sujuu toiseen suuntaan, niin sanoisin suoraan, että on tullut treenattua vähän vähemmän sitä toiseen suuntaan menemistä. =)
 
Yleistä sääntöä pikkauksen aloitussuunnalle ei ole, kun se riippuu täysin soitettavasta patternista. Ajan mittaan kyllä selkiää, mikä on itselle sujuvin tapa. Tosin mitkään vaikeat jutut ei kyllä tuppaa menemään "isoilla pojillakaan" ilman miettimistä ja treenaamista.
 
...niin ja se nopeus..... alun jälkeen on ihan luonnollista, ettei nopeus kehity yhtä nopeasti. Se kyllä kehittyy ajan kanssa, kun vain jaksaa treenata. Mitään oikoteitä osaamiseen ei juurikaan loppupeleissä ole.

Pahoittelen väärää termiä otsikossa.
 
Kysymys on nyt juurikin siitä skaalojen juoksutuksesta suuntaan ja toiseen. Tällä hetkellä suurin intohimon kohteeni tilulilun suhteen on nuo Stam1nan Pexin mahtavat soolot joissa on niin mukavat swiipit että. Sviipit ja Pexin soolojen perus tilutus menee vielä ihan mallikkaasti minunkin taidoilla.
 
Periaatteena soittelussa mulla on, että kun reenataan ni sitte reenataan, ja kaiken pitää mennä niin nuotilleen oikeen ja se touhu ei saa olla hauskaa :) Sitten ku fiilistellään ja soitellaan vaikka reeniksellä ni sitte ei oo ni justiisa vaan pidetään sitä hauskaa sillon...
 
Päätinkin siis opetella tämän uuden tyylin että aina korkeasta nuotista matalampaa kohti mennessä aloitan aina (tilanteen salliessa) up-strokella, katotaan miten menee :)
 
Kiitos asiallisista kommenteista tähän mennessä.

Siltä kannalta, että jos on tarkoitus sekoittaa pelkillä downstrokeilla soitettuja hitaampia riffejä (8-osat) ja nopeampia juoksutuksia, tuntuisi downstroke oletuksena turvallisemmalta vaihtoehdolta, ja upstroke sitten riffikohtaisesti poikkeuksena, jos tuntuu sujuvammalta.
 
Itsellä poikkeuksena esim. Janick Gersin perus-perustilu Afraid To Shoot Strangersin soolon alusta, tykkään aloittaa upstrokella:
 
E 15-12---------12-15-12---------12-
H ------15-12-15---------15-12-15---
G ------------------------------------
D ------------------------------------
A ------------------------------------
E ------------------------------------

Olen soittanut ja reenannut rehellistä tiluttelua jo jonkin aikaa, ja nyt on tullut kehityksessä seinä vastaan. Suurin ongelma piilee mentäessä otelautaa alhaalta ylöspäin (esimerkiksi ihan perus alternative picking reeniä, triplettejä soittaen pikku eestä kohti paksua eetä).
 
Kysymys kuuluu, että onko teillä muilla väliä soittonopeuteen sillä, lähteekö eka nuotti up strokella vai down strokella. Vai onko tämä taas niitä juttuja, mitkä yksinkertaisesti hioutuu kaikille oman tyylin mukaan jahka jaksaa vaan reenata :)
 
PS. Otsikkosta yritin saada parhaiten ongelmaa kuvaileva, en tiedä onnistuinko.
 
Minäpäs työnnän lusikkani tähänkin soppaan.. Eli jos soitat tarkoitat tripleteillä sitä että soitat kolme ääntä/kieli, ei sinänsä ole väliä koska joka toisella kerrallahan aloitat uudella kielellä samaan suuntaan kuin sitä edellisellä.. Jos taas tarkoititi tripleteillä aika-arvoja, niin taas se riippuu soitettavasta materiaalista.. Kokeilemalla se selviää.. Ihan treeninä kannattaa kyseinen juttu treenata sekä-että aloituksella, sillä saa aika pedantti olla improvisoidessa sydämensä kyllyydestä mahtavalla fiiliksellä samalla miettien jotain plektran suuntia. Mutta kokemuksesta jälleen nuhtelen asennetta, se että treenataan nopeutta on kuin menisi perse edellä puuhun, tiedän että nuorilla jampuloilla aina kova kiire, mutta: Arvon tulevat työpaikkani anastajat, keskittykää laatuun sen nopeuden sijasta, laadun mukana tulee sitä nopeutta, mutta nopeuden myötä ei todellakaan laatua..

Enpä usko sen ihan noinkaan menevän. Jos haluaa nopeaksi, niin kyllä sitä nopeuttakin pitää treenata. Ei se nopeus ihan vain siinä sivussa tartu. Monipuolinen treenaus lienee ratkaisu.
 
No sä ilmeisesti tiedät paremmin, ja varsinki sen mitä laadun treenaamisella tarkoitan? Tottakai sitä nopeutta tulee siinä harjoitellessa ja tempoa nostetaan tarpeen mukaan taidon kehittyessä, mutta se idea olkin siinä laadussa eikä sen nopeuden hankkimisesta keinolla millä hyvänsä.. Mutta toki jos kaikki haluat itsekin kantapään kautta oppia (kuten minä) niin ole hyvä vaan ;)

No sä ilmeisesti tiedät paremmin, ja varsinki sen mitä laadun treenaamisella tarkoitan?
 
Kirjoita selvemmin, niin ei tarvitse arvata.
 
Tottakai sitä nopeutta tulee siinä harjoitellessa ja tempoa nostetaan tarpeen mukaan taidon kehittyessä, mutta se idea olkin siinä laadussa eikä sen nopeuden hankkimisesta keinolla millä hyvänsä..
 
Tässä sä puhut jo nopeuden treenaamisesta sanoilla "keinolla millä hyvänsä". Aiemmin sä sanoit, ettei nopeutta kannata treenata, vaan se tulee laadun kautta. Toki laatu on niin laaja käsite, että sehän kattaa soitossa kaiken.
 
Ja sitten voisit kertoa, että mitä tempon nostaminen taidon kehittyessä on, jos ei nopeuden treenaamista?
 
Mutta toki jos kaikki haluat itsekin kantapään kautta oppia (kuten minä) niin ole hyvä vaan ;)
 
On tässä jo niin monet kantapäät tullut kokeiltua vuosien varrella, että pikkuhiljaa sitä toivoisi onnistuvan helpommalla edes jossain.

Kirjoita selvemmin, niin ei tarvitse arvata.
 
Tarkoitan sitä, että jos nopeutta treenatessa ei huomioida muita osa-alueita kuin itse nopeutta niin huonosti menee. Parempia tuloksia saadaan aikaan kun treenataan laatua, kuten keskitytään puhtaaseen pikkaukseen, ts. plektran optimaaliseen liikerataan (pirun vaikeaa), mahdollisimman vähään liikeeseen, soundiin minkä plektra tuottaa, timingiin, koordinaation hienomekaniikan kohdilleen saamiseen.. Tässä lähinnä haluan muistuttaa että tekniikka on kokonaisuus ja kyky soittaa nopeasti osa hyvää ja hallittua instumentin käsittelykykyä. Mutta jos mielessä on treenatessa vain että "nopeemmin, nopeemmin, nopeemmin" niin se tapahtuu tahtomatta muiden osa-alueiden kustannuksella, ja kokonaisuus kärsii, ja loppujen lopuksi kun kaikki on sidoksissa toisiinsa, myös itse nopeus kärsii. Tai siis soittaa nopeesti, mut epäpuhtaasti ja huonolla timingilla.. ei hyvä.. En todellakaan siis käske ketään uskomaan minun näkemystä asiaan, ihan kukin tyylillään, itse olen vai tämänkin asian oppinut siis ihan kantapään kautta, tosin erään suuren idolini tunneilla käymisen johdosta osin..
 
Tässä sä puhut jo nopeuden treenaamisesta sanoilla "keinolla millä hyvänsä". Aiemmin sä sanoit, ettei nopeutta kannata treenata, vaan se tulee laadun kautta. Toki laatu on niin laaja käsite, että sehän kattaa soitossa kaiken.
 
Niin juuri, siksi siihen kannaatkin kiinnittää huomiota..
 
Ja sitten voisit kertoa, että mitä tempon nostaminen taidon kehittyessä on, jos ei nopeuden treenaamista?
 
Niin, kuten jo aiemmin mainitsin että se tulee siinä ikään kuin kaupantekijänä.. Siis punainen lanka on se, että alkuperäinen kysymyskin ketjussa jo paljastaa että halutaan selviytyä mahdollisimman helpolla, ja juuri niin pitääkin, tai lähinnä ettei kannata tehdä asioita vaikeaksi sen vaikeaksi tekemisen vuoksi. Laadun kehittämisellä, analysoimalla ja tutkimalla omaa tekniikkaa ja kovalla treenillä pystyy itse ratkaisemaan alkuperäisen viestin mukaisia ongelmia.. siihen mä tässä pyrin omassa ekassa vastauksessani..
 
On tässä jo niin monet kantapäät tullut kokeiltua vuosien varrella, että pikkuhiljaa sitä toivoisi onnistuvan helpommalla edes jossain.
 
Tiedän tunteen..

Tarkoitan sitä, että jos nopeutta treenatessa ei huomioida muita osa-alueita kuin itse nopeutta niin huonosti menee. Parempia tuloksia saadaan aikaan kun treenataan laatua, kuten keskitytään puhtaaseen pikkaukseen, ts. plektran optimaaliseen liikerataan (pirun vaikeaa), mahdollisimman vähään liikeeseen, soundiin minkä plektra tuottaa, timingiin, koordinaation hienomekaniikan kohdilleen saamiseen.. Tässä lähinnä haluan muistuttaa että tekniikka on kokonaisuus ja kyky soittaa nopeasti osa hyvää ja hallittua instumentin käsittelykykyä. Mutta jos mielessä on treenatessa vain että "nopeemmin, nopeemmin, nopeemmin" niin se tapahtuu tahtomatta muiden osa-alueiden kustannuksella, ja kokonaisuus kärsii, ja loppujen lopuksi kun kaikki on sidoksissa toisiinsa, myös itse nopeus kärsii. Tai siis soittaa nopeesti, mut epäpuhtaasti ja huonolla timingilla.. ei hyvä.. En todellakaan siis käske ketään uskomaan minun näkemystä asiaan, ihan kukin tyylillään, itse olen vai tämänkin asian oppinut siis ihan kantapään kautta, tosin erään suuren idolini tunneilla käymisen johdosta osin..
 
Eli parhaaseen lopputulokseen päästään monipuolisella treenillä, mihin yhtenä osana kuuluu nopeuden treenaaminen. =)
 
Niin, kuten jo aiemmin mainitsin että se tulee siinä ikään kuin kaupantekijänä.. Siis punainen lanka on se, että alkuperäinen kysymyskin ketjussa jo paljastaa että halutaan selviytyä mahdollisimman helpolla, ja juuri niin pitääkin, tai lähinnä ettei kannata tehdä asioita vaikeaksi sen vaikeaksi tekemisen vuoksi. Laadun kehittämisellä, analysoimalla ja tutkimalla omaa tekniikkaa ja kovalla treenillä pystyy itse ratkaisemaan alkuperäisen viestin mukaisia ongelmia.. siihen mä tässä pyrin omassa ekassa vastauksessani..
 
Eihän nopeus kuitenkaan mitenkään kaupantekijänä tule. Yhtä hyvin voit ajatella, että kuunnellessa soittoasi ja yrittämällä saada sen kuulostamaan hyvältä, samalla kun treenaat nopeutta, tulee dynamiikka ja kaikki muu siinä sivussa kaupanpäällisiksi.
 
Tuosta asioiden analysoinnista olen kyllä aivan samaa mieltä. Vasta muutamana viime vuotena olen itse alkanut sitä tekemään ja sitä kautta oppinut, että miettimistä olisi kannattanut tehdä jo joskus aiemminkin. =)
 
Tiedän tunteen..
 
Kaikki pidempään soittaneet varmaan joskus törmää vastaavaan. Toisaalta eihän hommassa olisi mitään kivaa, jos ei välillä huomaisi keksineensä pyörää uudelleen pitkän huitomisen jälkeen.

Eli parhaaseen lopputulokseen päästään monipuolisella treenillä, mihin yhtenä osana kuuluu nopeuden treenaaminen. =)
 
Juu, mutta sä et nyt vissiin halua ymmärtää, eri mieltä voit todellakin olla, mutta nimenomaan sitä nopeutta ei treenata nopeuden vuoksi.. siis mun ideologian (ja aika monen muunkin A1 luokan kollegan) vaan toki kun erinäiset harjoitteet sujuvat, niiden vaikeustasoa nostetaan lisäämällä tempoa, unohtamatta kuitenkaan sitä LAATUA, ja kun se laatu pidetään mielessä, vaikkakin soitetaan nopeampaa, niin se nopeus kehittyy huomattavasti paremmin kuin se kaikki huomioarvo olisi vain itse nopeudessa.. Mutta mä lopetan osaltani tämän keskustelun tähän, olen mielestäni omalle näkemykselle antanut järkevät perustelut.. siis mitään yksityiskohtaisia soittotunteja ja treenejä en ala täällä antamaan, niistä mulle pitää maksaa ;)
 
Eihän nopeus kuitenkaan mitenkään kaupantekijänä tule. Yhtä hyvin voit ajatella, että kuunnellessa soittoasi ja yrittämällä saada sen kuulostamaan hyvältä, samalla kun treenaat nopeutta, tulee dynamiikka ja kaikki muu siinä sivussa kaupanpäällisiksi.
 
No itseasiassa juuri noin tulee käymään.. Siis jos niihin kiinnittää huomiota.. Mutta ihan noin se ei mene, koska esim dynamiikkaa voi olla vaikka soittaisi kitaraa vasta-alkaja, mutta paganinin ikiliikkuja tempoon 200 ei välttämättä lähde.. (tiedän, kärjistys), eli dynamiikka ei ole niin paljon soittimen hallintaa vaativa ominaisuus kuin väitelty (mielestäni toissijainen) asia: nopeus..
En mä sano että pitää koko ajan kuunnella pelkkää kokonaisuutta, toki on osa-alueita jotka tulee huomoida juuri sitä osa-aluetta kehittävää harjoitusta soitettaessa, mutta pitäydyn silti kannassani..
 
Tuosta asioiden analysoinnista olen kyllä aivan samaa mieltä. Vasta muutamana viime vuotena olen itse alkanut sitä tekemään ja sitä kautta oppinut, että miettimistä olisi kannattanut tehdä jo joskus aiemminkin. =)
 
Juuri niin, itse toivon että joku olisi nämä asiant joiden puolesta nyt liputan, opettanut mulle 10v sitten...
 
Kaikki pidempään soittaneet varmaan joskus törmää vastaavaan. Toisaalta eihän hommassa olisi mitään kivaa, jos ei välillä huomaisi keksineensä pyörää uudelleen pitkän huitomisen jälkeen.

Pakko yhtyä Petteri78:san näkemyksiin. Se, että soittaa nopeusharjoituksia (monipuolisestikin) ei suoraan tarkoita nopeuden kehittymistä. Puhtaus, puhtaus ja puhtaus. Internet ja kirjastot ovat pullollaan materiaalia, joista saa nopeusharjoituksia vaikka loppu elämäksi.
Nimenomaan se kokonaisuuden hallitseminen ja järjen käyttö harjoitusten tekemisessä on se, mikä saa aikaan todellisen nopeuden kehittymisen. Kun tarkkailee omaa soittoaan jatkuvasti, pystyy pääsemään yli monista kuopista, joihin kehitys voi pysähtyä.
Ei ole nopeutta ilman puhtautta ja todellista hallintaa, mitä Petteri78 mielestäni yritti tietyllä tavalla sanoakkin. Kaikista näkemyseroista ja sanojen merkityksistä voi kiistellä vaikka neljään hevosmieheen asti, mutta olet vain niin nopea, kuin olet tarkka ja puhdas soitossasi.
Mitä järkeä yrittää 32-osia tempoon 150, jos joka toinen plektran isku ei kuulu kunnolla, tai tökkii ja osuu muihin kieliin koko ajan? (Liioittelu pakollinen, jos haluaa pointtinsa kuuluviin. Jos olisin sanonut, että tempoon 116, niin joku tilupertti alkaisi taas viisastelemaan, että helpostihan tuo menee. Jea.)

Pakko yhtyä Petteri78:san näkemyksiin. Se, että soittaa nopeusharjoituksia (monipuolisestikin) ei suoraan tarkoita nopeuden kehittymistä.
 
Kuka on puhunut erillisistä nopeusharjoituksista (ymmärsin ainakin, että puhut juurikin niistä)?
 
Kysynpä tämän vähän eri tavalla, josko se toisi mulle selvityksen aiheeseen erilaisista treenaustarpeista ja tavoista:
 
Otetaan esimerkiksi jokin 1:1 soitettava coverbiisi. Treenauksen alussa otat selville, mitä soitetaan ja miten soitetaan. Hyvä, nyt sulla on biisi hallussa, mutta se ei mene tarvittavaan tempoon. Lisäät pikkuhiljaa tempoa samalla pitämällä tietenkin alkuperäisen ajatuksen soittamisesta mielessä. Samat fraasit pitäisi kuulua samalla tavalla soittaessa. Mitä tässä tapauksessa tempon nostaminen on muuta kuin nopeuden treenaamista? Tähän olisi kiva saada vastaus, koska mun mielestä nopeus ei todellakaan tule kaupanpäällisiksi, vaan se nimenomaan treenataan siihen.
 
Pelkästään nopeuden treenaaminen ei tietenkään ole järkevää. Mutta ihan saman voi sanoa mistä tahansa osa-alueesta. Ei pelkästä dynamiikan hallitsemisestakaan ole mitään iloa, jos ei nopeus riitä pysymään biisin tahdissa (taas niitä kärjistyksiä). Eli mun lopputuloksena on, että kaikkia osa-alueita pitäisi treenata monipuolisesti, myös sitä nopeutta. Se, miten sitä nopeutta treenaa, on se avainkysymys. Unohtamalla kaiken muun ja paahtamalla kovempaa kuin ranteista lähtee, ei varmasti tule mitään viisaan kuuloista.
 
Mitä järkeä yrittää 32-osia tempoon 150, jos joka toinen plektran isku ei kuulu kunnolla, tai tökkii ja osuu muihin kieliin koko ajan? (Liioittelu pakollinen, jos haluaa pointtinsa kuuluviin. Jos olisin sanonut, että tempoon 116, niin joku tilupertti alkaisi taas viisastelemaan, että helpostihan tuo menee. Jea.)
 
Tässä on myös semmoinen sudenkuoppa, että joskus pitää soittaa yli omien rajojensa kehittyäkseen. Koitapa itse tehdä homma siten, että jos sun pitää soittaa jotain tiettyyn tempoon, niin laitat välillä metronomiin sellaisen temmon, mihin tiedät, ettet pysty ja palaa sen jälkeen takaisin siihen hankalaan tempoon (siis siihen, mikä joka toinen kerta aina onnistuu). Saattaa olla, että pari kertaa "liian nopealla" temmolla soittamisen jälkeen se hankala tempo tuntuukin helpommalta. Tässäkin tietenkin pitää pitää järki mukana, ettei tule yritettyä aivan liian nopeita juttuja.

Mukavia vastauksia tullut todellakin (eikä sitä perus haistattelua:)), kiitos paljon siitä.
 
Kysymys on nyt just siitä ihan päättömästä nopean soiton reenauksesta, joka sitten loppujen lopuksi taidon kehittyessä mahdollistaa kaiken maailman juoksutusen laittamisen rokki-lickien (btw, onko lick-sanalle suomenkielistä vastinetta?) yhteyteen. Tiluttelun messiaana pitämäni Zakk Wylde on tästä siis oiva esimerkki; ensin mukavaa bluussia ja rokettirollia, ja sitten mennään kaulan poikki tiluttaen toiseen oktaaviin ja jatketaan sieltä.
 
Päättömällä soitannolla meinaan siis sitä, että soitellaan esim pentatonisia variaatioita ylösalas ylösalas metroa kiihdyttäen aina kun vaan on mahdollista ja jokainen plekun isku on varmasti hallussa eikä mikään vahinkolyönti.
 
Josko tämä taas sais aikaan uusia argumentteja :D

Mukavia vastauksia tullut todellakin (eikä sitä perus haistattelua:)), kiitos paljon siitä.
 
Kysymys on nyt just siitä ihan päättömästä nopean soiton reenauksesta, joka sitten loppujen lopuksi taidon kehittyessä mahdollistaa kaiken maailman juoksutusen laittamisen rokki-lickien (btw, onko lick-sanalle suomenkielistä vastinetta?) yhteyteen. Tiluttelun messiaana pitämäni Zakk Wylde on tästä siis oiva esimerkki; ensin mukavaa bluussia ja rokettirollia, ja sitten mennään kaulan poikki tiluttaen toiseen oktaaviin ja jatketaan sieltä.
 
Päättömällä soitannolla meinaan siis sitä, että soitellaan esim pentatonisia variaatioita ylösalas ylösalas metroa kiihdyttäen aina kun vaan on mahdollista ja jokainen plekun isku on varmasti hallussa eikä mikään vahinkolyönti.
 
Josko tämä taas sais aikaan uusia argumentteja :D
 
Mun mielestä toi on vähän vaarallinen tapa treenata. Ei sillä, etteikö sillä oppisi juuri niitä likkejä, mitä soitat, mutta se kovin helposti yksinkertaistaa kovasti soittoasi. Se monipuolisuus on yksinkertaisesti se pointti, jos haluaa oikeasti isona osata jotain. Jos sä treenaat pelkästään niitä mollipentatonisia likkejä kovalla tempolla, niin sä osaat pelkästään niitä mollipentatonisia likkejä kovalla tempolla. Ei sieltä paljon muita irtoa. Voit miettiä sitä vaikka sillä tavalla, että jos treenaat ainoastaan yhden kielen sahaamista, niin osaatko kohta string skippingin kunnolla?

Mun mielestä toi on vähän vaarallinen tapa treenata. Ei sillä, etteikö sillä oppisi juuri niitä likkejä, mitä soitat, mutta se kovin helposti yksinkertaistaa kovasti soittoasi. Se monipuolisuus on yksinkertaisesti se pointti, jos haluaa oikeasti isona osata jotain. Jos sä treenaat pelkästään niitä mollipentatonisia likkejä kovalla tempolla, niin sä osaat pelkästään niitä mollipentatonisia likkejä kovalla tempolla. Ei sieltä paljon muita irtoa. Voit miettiä sitä vaikka sillä tavalla, että jos treenaat ainoastaan yhden kielen sahaamista, niin osaatko kohta string skippingin kunnolla?
 
Aloitin soiton aivan liian myöhäsellä iällä tullakseni koskaan virtuoosiksi, sanoisin olevani jo melkeen liian lähellä sitä "isoa" mitä tarkotit tossa. Tai no en ainakaan usko että jos 15v alottaa ja nyt oon 23v, (enkä ole soittokoulussa käynyt kitarapuolella kertaakaan) että mulla ois enää mitään mahiksia monipuoliseksi soittajaksi.
 
Haluan vaan osata soittaa nopeeta ja tarkasti, sweeppailla menemään ja matkia Stam1nan Pexiä ja Claptonin Ericiä :) Itkuhan siinä pääsee ku kattelee kaikkia 14v pikku-laihoja jotka vetelee puhtaammin ja nopeemmin ku minä ja sitte ne 18v ex-pikku-laihot jotka on sisäistäny sen monipuolisuuden jo... Mutta minkäs teet. Reeniä harrastan sen verran mitä töiltä ja opiskelulta kerkeen, ja bänditouhu on mukava harrastus. On me demoki tehty :)

Lisäät pikkuhiljaa tempoa samalla pitämällä tietenkin alkuperäisen ajatuksen soittamisesta mielessä. Samat fraasit pitäisi kuulua samalla tavalla soittaessa. Mitä tässä tapauksessa tempon nostaminen on muuta kuin nopeuden treenaamista?
 
No nopeuden treenaamistahan se on. Mutta mikä siis on pelkkää nopeusharjoitusta? Tarkkuus, tarkkuus ja tarkkuus soitossa täytyy myös muistaa. Tässä mentiin vaan taas siihen merkityksien pohdintaan ("onko tuo nyt nopeuden treenaamista vai ei" -meininki), sillä tarkoitukseni ei ollut takertua noihin pikkuseikkoihin siitä, mikä nopeutta kehittää. Kuten sanoin, niitä harjoituksia, ja tapoja soveltaa niitä löytyy. Kokonaisuuden harjoittaminen on myös ilmeisesti sinunkin mielestäsi arvokasta. Näin ainakin ymmärsin.
Tarkoitukseni oli vain ja ainoastaan korostaa tarkkuuden merkitystä, ja sitä että ymmärtää oman kehityksensä edellytykset. Ei siis kiitos enää semantiikan puolelle meneviä pohdintoja siitä, mikä on nopeuden harjoittelua.
 
Saattaa olla, että pari kertaa "liian nopealla" temmolla soittamisen jälkeen se hankala tempo tuntuukin helpommalta. Tässäkin tietenkin pitää pitää järki mukana, ettei tule yritettyä aivan liian nopeita juttuja.
 
Totta. En kuitenkaan tekisi tätä väkisinharjoittelua liikaa. Todellinen kehitys kun lähtee siitä kärsivällisestä pikkuhiljaa tapahtuvasta nopeuden nostamisesta ja oman soiton tarkkailusta.
Otetaan nyt esimerkki. Kitaran soittamista verrataan voimanostoon (ei kehonrakennukseen). Nostat kitaralla tempoa pikku hiljaa sitä mukaa, kun saat edellisellä temmolla puhtaasti. Nostat penkkipunnerruksessa painoa, ja sarja- sekä toistomääriä (volyymia) pikku hiljaa myös.
Sitten peruskauden jälkeen piikkaillaan isoilla maksimipainoilla, että saadaan se maksimikunto ja hermosto herkimmilleen.
Nämä maksimitoistot ovat tavallaan verrattavissa siihen, että vedät pakkotilutuksia kitaralla yli omien kykyjen (vaikka voimanostoon eivät pakkotoistot juurikaan kuulu). Ja nuo pakkotoistot vetävätkin helposti tukkoon, jolloin kehitystä ei tapahdu.
No asiathan eivät suoraan ole verrattavissa, mutta periaate tulee ymmärretyksi. Lisäksi sekä voimanostossa, että kitaransoitossa on eri "koulukuntia", jotka tekevät harjoitukset eri tavoin. Perusasioista ollaan silti eri koulukunnissa jokseenkin samaa mieltä. Melko varmasti pääsee tuloksiin kiinni helpommin, kun aloittaa hitaasti, ja pikku hiljaa nostaa nopeutta, eikä koko ajan vedä niillä "maksimipainoilla". Tosin lahjakkaille nostajille, ja soittajille kaikki on helpompaa ja tulee luonnollisemmin (geenit yms).