Kitarat: kitarakamat ›

Vannoutuneena Dumble-fanina vuodesta -88 mulla on ollut (yhtenä) soundi-ihanteena sekä Robben Ford (erityisesti Talk ToYour Daughter / Blue Line) että Larry Carlton (Last Night/Live In San Francisco/On Solid Ground).
 
Oma jättipotti on oikeastaan ollut Fuchs-modattu Traynor joka antaa tarpeeksi mun taidoille, että vahvistimen etsimisen on voinut lopettaa siihen. Hakusessa silti on ollut pedaali jolla pääsisi ainakin kohtuullisen lähelle samaa soundia, ilman että tarvitsee joka paikkaan kantaa Fuchsia ja kajaria.
 
Itse olen omistanut tuohon Dumble-in-a-box -kategoriaan kuuluvista BJF:n BBOD:n, Xcoticin AC Boosterin ja Barberin Burn Unit EQ:n. Nuo kaikki on ollut hyviä speduja, mutta lopputulos on aika riippuvainen vahvistimiesta. Eli Fuchsilla pääsee aika lähelle, mutta Riveralla tai Mesalla tulos ei ole läheskään yhtä hyvä.
 
Tuntuu että taas on tulossa/tullut uusia tuotteita samalle tontille, joista varmaan kuuluisin on Hernidan Zendrive jota Robben Ford käyttää keikoilla joille Dumble ei lähde mukaan. Hermidan sivujen ääninäytteet taas oli mun mielestä pettymyksiä, ja niistä lähimmäksi pääsee putkella varustettu Zendrive 2:n, mutta epäilen että näytteet on soitettu Fuchsilla.
 
http://www.hermidaaudio.com/products.html
 
Fuchsilla on myös syksyllä tulossa sekä putkiversio että tavallinen versio OD-pedaalista, mutta näytteiden perusteella tuo ei-putkiversion prototyyppi ei säväyttänyt minua:
 
http://www.scottlernermusic.com/newnew/FuchsODPedalDemo.mp3
 
Menatonen Howie näyttää paperilla hyvältä, mutta ainoa ääninäyte minkä olen löytänyt, on Music Toysin sivuilla, ja se on ilmeisesti vanha versio:
http://www.musictoyz.com/network/mena-howie_pop.html
 
Uudessa versiossa on lisäksi mallinnettu Dumblen puhdas kanava. Lisäksi on kytkin jolla voi valita joko 80- tai 90-lukulaisen soundin.
 
Mulle tähän mennessä tuntematon Jetter Gear on taas onnistunut mun mielestä melko hyvin näytteiden perusteella Gainstage Redin kanssa, mutta en ole aivan varman onko tuo *se* soundi jota etsin (bonuksena muuten Gainstage Blue eli Eric-Johnson-in-a-box):
http://jettergear.com/sounds.cfm#
 
Mun suosikki on kaikista tähän mennessä on Custom Tones Inc.:in Ethos Overdrive jossa on menty jo ulkoasunkin puolesta aika pitkälle. Ominaisuuksia on sekä kliini, särö ja särö boostilla että myös kaiutinsimuloitu ulostulo, joka ainakin näytteiden perusteella tuntuu toimivan mallikkaasti. Tykkään että nuo on soitettu sekä pikku Fenderin, Valvestaten ja direct-out:in kautta.
http://www.customtonesinc.com/
 
Tuntuu että ihmisillä on aikalaillla erilaiset käsitykset *siitä* Dumble-soundista, huolimatta siitä niitä on olemassa vähän. Ja vaikeata tuossa on tietenkin erottaa noista edellä mainituista näytteistä pihvi, eli soittajat on aikalailla eri tasoisia. Silti tuo Ethos Overdrive vaikuttaa mielenkiintoisimmalta (ja on samalla kallein)
 
Olenko unohtanut jotain merkittävää ja kuuleeko muut nuo täysin eritavalla? Tai sitten omakohtaisia kokemuksia edellämainituista..

Eikö noi dumblet oo tehty kaikki sille tietylle artistille ja ovat jokainen soundeiltaan hieman erilaisia.? Lienee vaikea määritellä sitten se dumble soundi. Itsehän en oo ikinä kuullut kuin levyltä.

Vannoutuneena Dumble-fanina vuodesta -88 mulla on ollut (yhtenä) soundi-ihanteena sekä Robben Ford (erityisesti Talk ToYour Daughter / Blue Line) että Larry Carlton (Last Night/Live In San Francisco/On Solid Ground).
 
Jep, aika samoilla jäljillä mennään Sammon kanssa tuossa saundimaailmassa. Mulla on nyt hyvin ministi kokemuksia Fuchsin 30W ODS:stä kombona(SLX-versio). Pieni ongelma kokonaisvaltaiselle kommentoinnille on nyt se että etuasteen puolelta on pari vastusta kilahtanut ja kanava on pimeänä. Muuta se clean-puolelta tuleva soundi on sitä luokkaa että ei kai voi todeta muuta kun että se on siinä... Jos joku vahvistin pystyy parempaan kuin aiemmin kokemani punanuppifenderit ynnä muut niin taisi se vahvistin nyt löytyä.
 
En ole päässyt vielä testaamaan sitä ollenkaan riittävästi mutta kokeilut Ruokankaan valmistamalla Les Paul Specialilla (Duncanin Antiquity sarjan P90-mikit) antaa osviittaa siitä mihin sillä vahvistimella oikeasti pystyy. Hyvä paikka muuten kiittää tässä Ruokangasta kitarasta ja Mikaa(MKK) modauksista. Kyllä Hyvinkäällä osaajia riittää...
 
Isojen poikien leikit moisesta saundikonstruktiosta kannattanee tsekata Carlton&Lukather Paris Concert DVD:ltä. Olisikohan se biisi Blues Force missä LC touhua 59" Lessunsa +Dumblensa kanssa. Ei lisättävää. Puhumattakaan miten Larry mesoaa kolmekolmevitosensa kanssa kun Hendrixin Red Housea pannaan uuteen uskoon.
 
Tuskinpa tässä siis maltan odottaa kun saan 335:n käteeni ja overdrivekanavan pelaamaan.
 
nimim. kestikö SEN soundin löytäminen tosiaan tämän 25 vuotta... :-)

Sammo, jos sulla on mahd kokeilla Zeniä, niin kokeile. Se vaatii kyllä aikansa ennen kuin löytää se *tonen*.
 
/sv

Itse olen hieman päässyt testaamaan Klon Centauria JPL:n vanhalla buddalla ja sen kanssa se rokkasi kuin hirvi hississä. Suosittelen tutustumaan tuohon speduun jos sen on jäänyt testailusessioista paitsi.
 
/Mika

Itse olen hieman päässyt testaamaan Klon Centauria JPL:n vanhalla buddalla ja sen kanssa se rokkasi kuin hirvi hississä. Suosittelen tutustumaan tuohon speduun jos sen on jäänyt testailusessioista paitsi.
 
/Mika
 
Ei olisi muuten ollenkaan hassumpi testisessio pistää Klon, Zendrive, ja vaikkapa Baby Blue OD johdon jatkeeksi ja vähän vertailla. Kaikki ovat kuitenkin hieman erilaisia. Itselleni toi Zendrive ei ole tuttu.
 
edit Poikkesi äsköinen ehkä hieman alkuperäisestä aiheesta mutta jatketaan vielä vähän:
 
Tosiaan tuota Dumble-soundia ei tosiaan voi pitää yhtenä ja ainoana. Mun mielestäsi se on enemmänkin sellainen sointiominaisuus joka näkyy musta parhaiten siinä miten hyvin vahvistin erottelee ja seuraa nyansseja. Tällä tarkoitan lähinnä siis tilannetta jossa overdrivea on ihan reippaasti. Esim. Robben Fordilla on muutamassa kipaleessa ihan järjettömästi overdrivea ja silti kaikki erottuu pilkuntarkasti ja jokainen nyanssi kuuluu menemättä puuroksi tai turhan kompressoiduksi tasapaksuksi surinaksi. Tietty mr. Fordin soitto on huippuluokkaa ja tottakai se tärkein tekijä mutta jos nyt tässä rajoitutun puhumaan vain laitteista.
 
Ja vanha perrussääntö pätee musta hyvin tässä. Jos laite ei soi clean-puolelta hyvin on ihan yhdentekevää mitä etuastetta/pedaalia sille tarjotaan. Toisaalta Twin Reverbistä et ota MesaBoogien soundia eikä TS-808 auta Hendrix/SRV -hommissa yhtään jos se ajetaan Rolandin Jazz Chorukseen. ja kaikella on silti paikkansa ja tarkoituksensa. Ja ennen kaikkea makuja on monia.
 
ja lopuksi sanon jotain rumaa ja häpäisen hieman pyhiä asioita. Olen kuullut että paikoitellen arvostamani Carlos Santanakin on hankkinut itselleen pari isoa Deetä. Tässäpä me ehkä tullaan siihen että käsite Dumble soundi ei ole yksi totuus. Itse en pidä tästä Carloksen PRS+Dumble-soundista ollenkaan ja se muistuttaa enemmänkin isoa ampiaispesää(ja ne ampiaiset on vielä juovuksissa). Tai sitten en ole vaan kuullut sitä vielä..
 
Jaahas, seuraava projekti voisikin olla Fender Blues Juniorin modaus D-henkeen. Eminencen 12" Red&White&Blues ämyri originaalin tilalle ja kolvi käteen....

Eikö noi dumblet oo tehty kaikki sille tietylle artistille ja ovat jokainen soundeiltaan hieman erilaisia.? Lienee vaikea määritellä sitten se dumble soundi. Itsehän en oo ikinä kuullut kuin levyltä.
 
Vanhemmissa Dumbleissa (ODS-mallit) oli vissiin omat sisäiset trimmeripotikat treblelle, middlelle ja bassolle (1. etuvahvisinasteen jälkeen) , ja sen lisäksi vielä ulkoiset säätimet (viimeisen etuvahvistinasteen jälkeen). Noita sisäisiä potikoita sitten säädettiin soittajan mielen mukaiseksi.
 
Noista löytyy aika hyviä skeemoja webistä jos kiinnostaa...

Pitää vielä liittää tuo Runoffgrooven Umble-pedaali, joka näyttää mielenkiintoiselta:
 
http://www.runoffgroove.com/umble.html

Ei olisi muuten ollenkaan hassumpi testisessio pistää Klon, Zendrive, ja vaikkapa Baby Blue OD johdon jatkeeksi ja vähän vertailla. Kaikki ovat kuitenkin hieman erilaisia. Itselleni toi Zendrive ei ole tuttu.
 
+ Landgraff DO
 
/sv

Vanhemmissa Dumbleissa (ODS-mallit) oli vissiin omat sisäiset trimmeripotikat treblelle, middlelle ja bassolle (1. etuvahvisinasteen jälkeen) , ja sen lisäksi vielä ulkoiset säätimet (viimeisen etuvahvistinasteen jälkeen). Noita sisäisiä potikoita sitten säädettiin soittajan mielen mukaiseksi.
 
Ei millään pahalla, mutta tuo ei pidä paikkaansa. Dumblen arkkitehtuuri menee suunnillensiten että kaksi ensimmäistä 12AX7:n puolikasta on puhdas kanava ja ensimäisen puolikkaan jälkeen on ulkoinen tonestack. samassa paikassa kuin perinnn-Fenderissä. Teknisesti Dumblessa ei ole särökanavaa, vaam Dumblen sanoin "overdrive circuit" on sarjassa tuon "preampin" kanssa. Myöhemmissä Dumbleissa, eli yhekskäät-luvulla "särökanavan" päätteeksi on vielä Marshallmainen toinen tonestack, joka on toteutettu trimmeireillä. Haastattelujen ja perimätiedon mukaan Dumble tosiaan säätää vahvistimen soittajan mukaan, mutta se tapahtuu/tapahtui vaihtamalla konkkia ja vastuksia, eikä siis noilla trimmereillä.
 
Edelleen mun käsittääkseni kaikki "kuuluisat" ODSt, eli LC:n, RF:n, Carlos Riosin on vanhempaa mallia, ilman tuota Hot Rubber Monkey-tonestackiä (joka ei siis ole Skyliner). Eroja niissä tosin on, esim. Robben Fordin Dumblessa on mid-boost jonka sijaan Carltonin Dumblessa on deep-kytkin. Carltonilla on putkitasuri mutta Robbenilla ei (tästä en ole satavarma). Carlos Riosin Dumblessa taas ei sitten ole presence-potikkaa vaan sen sijaan on accent-kytkin. Mutta veikkaisin että nuo kolme saisi toistensa ODSistä melko 'omat' soundit ...
 
Tosta "post-overdrive"-tone jutusta vielä, mun Fuchissa on samankaltainen, mutta sen saa kytkettyä pois, ja mun mielestä se on ilman sitä parempi.
 
Tuo Runoffgrooven Umble kuulostaa näytteiden perusteella *todella vähän* Dumblelta, mutta skemojen mukaan se on arkkitehtuurilta aika pitkälti saman kaltainen ku oikea Dumble. Kannatta verrata tuohon ekassa viestissä olevaan Ethos-overdriveen ( www.customtonesinc.com ) joka on varmaan aika samankaltainen mutta soundaa aivan sairaan paljon enemmän siltä mitä mä etsin.
 
Svilolle vielä: ellei kukaan halua lainata Zendeiveä, niin siinä taitaa olla vuoden jonotuslista Hermidalta, ja käytetystä joutuu maksamaan jo lähemmäs $500 ... se on kalliimpi kuin tuo Ethos, jossa on todella paljon enemmän toimintoja, ja jos totta puhutaan se "tonekin" on siinä enemmän mun makuun.
 
Klonissa on sama juttu, jono on pitkä ja pedaali kallis. Sitäkään en ole kokeillut, mutta klipit ei taas ole mun mielestä kovin Dumblemaiset. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.
 
Itse oon Ethos-listalla, joten jos ei kummia käy, niin se tulee (joskus?) ainakin kokeiluun.
 
Robben Fordista vielä sellainen huomio että Talk To Your Daughterin soundit on tosi kaukana siitä mitä sen aikaisilla bootlegeilla ( '84-'88 ) oon kuullut. Ja itse tykkään enemmän Robbenin soundista 335:lla kuin nimikko-Fenderillä.

Klonissa on sama juttu, jono on pitkä ja pedaali kallis. Sitäkään en ole kokeillut, mutta klipit ei taas ole mun mielestä kovin Dumblemaiset. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä
 
Joo, mikäli pelkästään dumble-tyyppinen soundi on hakusessa niin Klon ei ole se taikalaatikko jolla se soundi syntyy. Mitä pedaaliin ylipäänsä tulee niin soundin läpinäkyvyydessä se on kyllä aivan hemmetin hyvä ja loistava cleanboost. Ja säätövaraa sitten piisaa ylöspäinkin.

Okei, pääsin eilen luukuttamaan vähän kovempaa pitkästä aikaa. *Todella* iloinen yllätys oli Tylerin ja Mesan kanssa vanha kunnon AC Booster ... Fuchsin kanssa AC:lla saa tosi hyvän soundin Fenderin Esprtin kanssa, paitsi että se menee keskirekisterissä helposti tukkoon (ja sama pätee Stratocasterin kanssa). Ja Mesan kanssa en saanut sitä noilla kitaroilla toimimaan yhtään. Mutta Tylerin (ontto strato jossa on humppari tallassa) kanssa tuo yhdistelmä oli niin mahtava että, itse asiassa etsimisen voisi lopettaa siihen. Tietenkin syksyn uutuus, eli kaksikanavainen AC+ on nyt todella houkutteleva vaihtoehto.
 
JPL:llä on sitten velvollisuus raportoida SLX:n särökanavasta kun se on kunnossa, jooko?
 
( ...pitääpä taas laittaa Robbenia soimaan ...)

JPL:llä on sitten velvollisuus raportoida SLX:n särökanavasta kun se on kunnossa, jooko?
 

 
Juuh, ilman muuta. Odotukset on aika kohtuulliset... Elokuun alussa lähtee Fuchs tutun vahvistinkorjaajan käsiin ja siitä sitten. Saan loppusyksystä sitten itseni ja herra MKK:n kanssa ideoimamme 335:n käyttööni joten taivaan tulisi aueta viimeistään siinä vaiheessa. On nimittäin sitä kitaraa hieman mietitty ja speksattu. Luulisi homman olevan sen jälkeen On Solid Ground :-) Sitä ennen testit vedetään LP Special+P90:llä ja saarnirunkoisella stratolla. Ja eiköhän siihen testiin saada vielä yks standardilessukin.

Hakusessa silti on ollut pedaali jolla pääsisi ainakin kohtuullisen lähelle samaa soundia, ilman että tarvitsee joka paikkaan kantaa Fuchsia ja kajaria.
 
No niin jatketaanpa tätä Dumble/Fuchs keskustelua hieman tästä vinkkelistä. Tilannepäivityksenä sanottakoon että Fuchs on vielä pajalla ja etuasteesta on mennyt pari vastusta. Valmistunee ensi viikoksi. Raportoin siitä sitten lisää kun se saapuu.
 
No sitten tää pedaalijuttu. Eihän siinä kauaa sitten nokka tuhissut kun piti tuollainen Zendrive hankkia (kiitos vaan sv..). Mä rakennan kans sellaista instant-sinnepäinDumble/varaFuchs/R.Ford/L.Carlton -järjestelmää jonka idea olisi olla kohtuuhintainen (mikä tahansahan on sitä Fuchsiin ja etenkin Dumbleen verrattuna). Sen lisäksi saisi olla sellainen "kevytsetti". Eli kun mulla nyt pyörii tuossa toi Blues Juniori niin sitä lähdetään nyt seuraavaksi modaamaan ainakin ämyrinvaihdon ja muutaman kolvailun verran. Ja sitten sille signaalitiehen alkuruoaksi annetaan tuo Hermidan Zen-purnukka. Ja sitten kuunnellaan. Voin auliisti jakaa vähän ajatuksia tuostakin prosessista.
 
Ja lopuksi tarinassa tehdään vielä tukku paljastuksia. Multa on muutamatkin ihmiset kysäisseet että sinunko on se Fuchs ODS on joka sai vähän eurovirtaa jenkkimuuntajaansa heti lahden yli saapuessaan. Vastaus on tietysti kyllä. Silloin ei paljon naurattanut. Oli ihan kohtuullinen suoritus koska virta-asiaa oli ensin tiedusteltu itse Andy F:ltä. Lisäksi virtalähteen takaosan merkinnät olivat sellaiset että pienen innostuksen saattelemana johto heti kiinni vaan. Ja olipa tässä Turun legendaarisessa kytkentäsessiossa ihan insinööriäkin läsnä (ja se en todellakaan ole minä..-) Parempi keskitttyä siis vaan tohon soittopuoleen. Voin kuvailla tätä unelmacomboa sanoilla it's burnin´hot! It's smokin! Ja onnekseni se todella on sitä myös soundillisesti.

Noinhan minä sitä kuvasinkin...
 
Eli mun korjaukset oli tarkoitettu näin:
 
Vanhemmissa Dumbleissa (ODS-mallit)
Trimmerit on uudemmissa ODS-malleissa, yhekskäätluvulta eteenpäin, jotka pääsääntöisesti on EL-34 malleja. Eli ainakin poislukien Robben Fordin, Larry Carltonin, Carlos Riosin jne. Dumblet.
 
oli vissiin omat sisäiset trimmeripotikat treblelle, middlelle ja bassolle (1. etuvahvisinasteen jälkeen)
 
Trimmerit on/oli neljännen vahvistinasteen jälkeen.
 
ja sen lisäksi vielä ulkoiset säätimet (viimeisen etuvahvistinasteen jälkeen). Noita sisäisiä potikoita sitten säädettiin soittajan mielen mukaiseksi
Ulkoiset sävynsäätimet on ensimmäisen asteen jälkeen.
 
Miksi ne trimmerit on siellä jos niitä ei säädetä? Kukaan järkevä ihminen ei vahvistimeen trimmereitä turhaan laita. Ja nuo trimmerit ovat tietysti myös "vastuksia joita vaihtaa", kun niitä voidaan säätää.
 
Mun pointti oli (muistaakseni), että ODS:t ei ole rakenteeltaan *niin* erilaisia kuin ehkä yleensä luullaan. Haastattelun mukaan Dumble niitä sääti/säätää soittajan mukaan (lainaa kitaraa / kuuntelee levyjä jne.) mutta perus arkkitehtuuri ei paljon muutu. Toi post-overdrive-tone-stack on iso muutos, myönnän.

JPL:llä on sitten velvollisuus raportoida SLX:n särökanavasta kun se on kunnossa, jooko?
 
No niin otetaanpas taas tätä hommaa vähän tapetille. Nyt on kotioloissa (eli melko kohtuullisella volumella) testailtu Fuchsia. Ensi viikolla vedän treeniolosuhteissa mutta jotain tästä nyt kuitenkin jaan jo mielelläni.
 
Kuten arvata saattaa Od-kanavan(kin) soundi on todella iso. Reunasärön saaminen on pienen työn takana sillä Vuksi niiaa todella nopeasti jo sellaiseen selkeän ylliohjattuun soundiin. Testikeihäänä mulla siis Ruokankaan valmistama LP Special tuolta 1990-luvun lopupuolelta. P90-mikit soivat puhtailla järjettömän hienosti ja nyanssit todella tuntee nahoissaan. Vahvistin tulee kiltisti perässä myös od-puolella eli vaikka soundi on tosi "California-osastoa" niin silti se seuraa kiltisti eikä vedä puuroksi missään kohdin.
 
Kokeilin mielenkiinnosta sen eteen paria pedaaliakin. Tosin sillä hetkellä ei ollut liiemmälti aikaa säätää niitä speduja tarkemmin mutta pikaisen kokeilun jälkeen jotain havaintoja sentään.
 
Zendrive (joka tunnetusti vaatii aika tarkat säädöt) ei ollut mitenkään erikoisen kuuloinen, vaikka ei missään nimessä huono. Tämä pedaali on Blues Juniorin(RW&B -elementillä) kanssa saanut aikaan todella hyvää jälkeä. "Robben Ford in a Box" -sanoisin. Jahka saan BJ-comboa vielä lisää modattua niin varmaan paranee vielä entisestään.
 
No sitten tarjoilin Fuchsille Klonia. Ja puhtaaseen kanavaan ajettuna sai aikaan aivan tajuttoman hyvän reunasärön. Od-kanavaan kun veti gainit kaakossa niin oltiin jo aika infinite sustain tunnelmissa. Vuksi muuttui kertaheitolla todelliseksi high-gain myllyksi. Ja juuri kuten Klonin kanssa voisi olettaa. Fuchs kuullosti edelleen Fuchsilta.
 
Mutta Fuchsin oma od-kanava on juuri niin hyvä kuin odotin. Pidän määärättyjä Mesa/Boogie -koneita myös hyvinä vempeleinä mutta tämä menee vielä astetta parempaan suuntaan. Soundi on todella boutique jos joku klishee loppuun vedetään. Aika harva vehje osaa sekä puhtaat että säröt näin suvereenisti(makuasiahan tämä). Ja muokkausvaraa riittää kytkimien ja nostopotikoiden avulla. Ja näillä 30-watilla ei taatusti jää jalkoihin. Jos oli Budda äänekäs laatikko niin on sitä tämäkin.

Kuten arvata saattaa Od-kanavan(kin) soundi on todella iso. Reunasärön saaminen on pienen työn takana sillä Vuksi niiaa todella nopeasti jo sellaiseen selkeän ylliohjattuun soundiin.
 
Ootko käynyt ite sen vahvistimen sisällä? Mulla on piirilevyssä kiinni OD-trimmeri, jolla saa säädettyä särökanavalle menevän signaalin tasoa, eli käytännössä kuinka kovaa signaali iskee kolmanteen triodiin. Mä käänsin sitä suosiolla hiljaisemmalle ja seurauksena säätövara mun muistikuvan lisääntyi ja samalla se säilyttää dynamiikkan paremmin. Sitä kannattaa ainakin kokeilla. Myös sen preamp-boostin kanssa saa aika paljon eroa aikaan kun pitää mid- ja bass-säädöt pienellä.
 
Ja samalla kannattaa katsoa saako sen post-od tonestakin (HRM) kytkettyä pois, koska se muuttaa soundia melko lailla -- ite tykkään enemmän ilman sitä.
 
Kokeilin mielenkiinnosta sen eteen paria pedaaliakin.
Oma Fuchs tykkää kovasti pedaaleista, vaikka moni tuntuu olevan eri mieltä. Saatta olla että keskialuevoittoinen soundi korostuu pedeaalien kanssa jotka on optimoitu Blackface Fendereille tai vastaaville.
 
Anyway, todella paljon onnea hienolle hankinnalle !!

Ootko käynyt ite sen vahvistimen sisällä? Mulla on piirilevyssä kiinni OD-trimmeri, jolla saa säädettyä särökanavalle menevän signaalin tasoa, eli käytännössä kuinka kovaa signaali iskee kolmanteen triodiin. Mä käänsin sitä suosiolla hiljaisemmalle ja seurauksena säätövara mun muistikuvan lisääntyi ja samalla se säilyttää dynamiikkan paremmin. Sitä kannattaa ainakin kokeilla. Myös sen preamp-boostin kanssa saa aika paljon eroa aikaan kun pitää mid- ja bass-säädöt pienellä.
 
Enpä ole vielä mutta kiitoksia vinkistä, näin varmasti teen. Pikkusen jäin just kaipaamaan sitä reunasärön säätämistä. Vähän samanlainen ilmiö kuin lineaariset vs. logaritmiset potikat.
 
Ja samalla kannattaa katsoa saako sen post-od tonestakin (HRM) kytkettyä pois, koska se muuttaa soundia melko lailla -- ite tykkään enemmän ilman sitä.
 
Tuokin varmasti syytä kokeilla. Uskoisin että näillä muutoksilla saadaan vieläkin parempi soundi. Onkohan sellainen mahdollista...:-)
 
Oma Fuchs tykkää kovasti pedaaleista, vaikka moni tuntuu olevan eri mieltä. Saatta olla että keskialuevoittoinen soundi korostuu pedeaalien kanssa jotka on optimoitu Blackface Fendereille tai vastaaville.
 
Mietin tuon Zendriven kohdalla täsmälleen samaa kun vertailin vierekkäin Fenderiä ja Fuchsia. Nooh, onneksi Fuchsin kanssa ei välttämättä speduja edes tarvitse. Testisessioihin tulee varmaan jossain vaiheessa vielä ainakin Baby Blue joka on taas sitten aivan toista maata kuin Zendrive. Höystelinpä tuossa eräänä päivänä signaalia myös Moogerfooger-delayllä ja voihan pyhä sylvi että tuli kerrassaan upea soundi puhtailla.
 

 
Anyway, todella paljon onnea hienolle hankinnalle !!
 
Kiitoksia paljon(myös kommenteistasi). kertoilen lisää sitten taas kun testailua vähän takana.
 
edit: pari typoa

Onnea JPL uudesta pelistä!
Muutama kommentti aiheeseen:
Tehdas ODS Fuchseissa ei ole post od stackkiä eli ei HRM:ää.
Fuchsiltä on vasta tulossa sellainen lähiaikoina.
Modatuista fuchseista en osaa sanoa.
Kannattaa JPL rauhassa tutustua peliin ennenkuin käy sisällä
oleviin trimmereihin käsiksi. Nämä kuitenkin poikkeavat hieman
perus fender/marshall vahvareista ja vaatii hieman normaalia
pitempää tutustumista..
Mikä elementti combossasi on?
 
Edelleen mun käsittääkseni kaikki "kuuluisat" ODSt, eli LC:n, RF:n, Carlos Riosin on vanhempaa mallia, ilman tuota Hot Rubber Monkey-tonestackiä (joka ei siis ole Skyliner). Eroja niissä tosin on, esim. Robben Fordin Dumblessa on mid-boost jonka sijaan Carltonin Dumblessa on deep-kytkin. Carltonilla on putkitasuri mutta Robbenilla ei (tästä en ole satavarma). Carlos Riosin Dumblessa taas ei sitten ole presence-potikkaa vaan sen sijaan on accent-kytkin. Mutta veikkaisin että nuo kolme saisi toistensa ODSistä melko 'omat' soundit ...
 
Tästä sen verran että RF:n dumble saundi on muuttunut vuosien saatossa aika paljon..ja molempia non-HRM ja HRM dumbleja kuulee levyillä.
Oma veikkaus on että Handfull of blues levylle asti on käytetty non-HRM versiota ja
Tiger Walk ehkä puoliksi mutta selkeästi Jing Chi levyt on HRM -dumblella vedetty.
Uudet levyt on enemmän treble painotteisia ja veikkaan että siellä on käytetty
molempia ja myös bluesmaster dumblea..
 
Larry Carltonilla on myös ainakin yksi HRM-dumble...