Kitarat: kitarakamat ›

Muutenhan täällä voisi järjestää jonkun massiivisen muistelukampanjan ja suositella 50 vuoden takaisilla ominaisuuksilla kitaroita kaikille.
 
Sillä 50 vuotta vanhalla speksillä uskaltaa suositella kitaroita edelleen.

Jos olet itse historian, mielikuvien, identiteetin ja inhimillisyyden yläpuolella, niin hyvä.
 
Jahas, tämä linja. Pikemminkin toivon osavani laittaa muutaman vuoden heikomman tuotannon oikeaan skaalaan 60 vuoden historiassa enkä sen pohjalta leimaa koko tuotantoa varsinkin kun uuteen tuotantoon puutteet on nähtävästi korjattu. Ikävä tosiasia on että lähestulkoon kaikilla vlmistajilla käy mokia, joillakin isoja ja joillakin pieniä. Vanhojen mokien märehtimisellä (ja niiden jankkamisella täällä) luodaan vaan vääriä mielikuvia tyyliin uudet Marsut on huonoja tai uudet Gibat on kuraa tai jenkki-Fenderissä ei ole muuta eroa Japsiin kuin USA-teksti ja hinta.
 
Lisäksi toivon pystyväni olemaan yleistämisen yläpuolella etten yhden huonon yksilön perusteella dissaa minkään valmistajan (paitsi Fordin) tuotantoa kokonaisuudessaan ja edelleen toivon pystyväni pitämään 100€ ja 2500€ kitaroiden laatukriteerit erillään toisistaan.
 
Mielikuvien yläpuolella toivonkin olevani että en jätä jotain soitinta testaamatta palstan mielipiteen tai johonkin ihmiseen tutustumatta kaverin mielipiteen takia. Sitä kun ei ikinä voi tietää mikä itselle sopii ellei itse testaa. Ainoa mitä oeln pyrkinyt välttämään on kaverien exien testailu.
 
Tuohon inhimillisyyskommenttiin en nyt jaksa ottaa kantaa. Se ei kaiketi liity tähän asiaan mitenkään. Pidättäydyn myös ottamasta kantaa siihen millasien kuvan luot itsestäsi kirjoituksia, koska tämä ei ole yhtyneet psykoanalyytikot ry:n pulinaboxi.
 
Itse en ole, ja sitä paitsi myönsin mielikuvieni erheellisyyden. Mitä vikaa muistelemisessa muuten on?
 
Historia on varmaan tärkeää tuntea mutta se ei saa olla ainoa peruste mielikuvien luontiin, ei ainakaan kapea segmentti pitkästä historiasta. Sehän olis sama kun tituleeraisi 60 vuotiasta ihmistä pa*kahousuksi pelkästään vauva-ajan perusteella...

Sillä 50 vuotta vanhalla speksillä uskaltaa suositella kitaroita edelleen.
 
Niinpä, mutta jos palstalla suositeltaisiin vain 50 vuotta vanhalla tiedolla tavaraa, jäisi moni valmistaja kokonaan syrjään.

Vanhojen mokien märehtimisellä (ja niiden jankkamisella täällä) luodaan vaan vääriä mielikuvia tyyliin uudet Marsut on huonoja tai uudet Gibat on kuraa tai jenkki-Fenderissä ei ole muuta eroa Japsiin kuin USA-teksti ja hinta.
 
Tässä itse asiassa juuri yritit luoda kolmea mielikuvaa: uudet marsut ei ole huonoja, uudet gibat olisivat hyviä ja jenkki-Fender eroaa olennaisesti japanilaisesta. Sen enempää kukaan ei ole oikeassa.
 
Mitä vanhojen muistelemiseen tulee, niin kitarakamat on yleensäkin harrasteena niin retroa, että miksi menneitä aikoja ei saisi muistella. Onhan joillakin kitaravalmistajilla näitä joidenkin tunnustamia "ennen oli paremmin" -aikakausia jopa viime vuosikymmenellä (esim. Jacksonin japanilaiset pro-sarjan kepit), niin kyllä sitä historiaa voidaan katsella taaksepäin.
 
Toki täytyy huomata, että nykytilanne ei välttis ole sama kuin mitä se oli joskus mutta menneisyydesta voi oppia jotakin.

Jahas, tämä linja. Pikemminkin toivon osavani laittaa muutaman vuoden heikomman tuotannon oikeaan skaalaan 60 vuoden historiassa enkä sen pohjalta leimaa koko tuotantoa varsinkin kun uuteen tuotantoon puutteet on nähtävästi korjattu. Ikävä tosiasia on että lähestulkoon kaikilla vlmistajilla käy mokia, joillakin isoja ja joillakin pieniä. Vanhojen mokien märehtimisellä (ja niiden jankkamisella täällä) luodaan vaan vääriä mielikuvia tyyliin uudet Marsut on huonoja tai uudet Gibat on kuraa tai jenkki-Fenderissä ei ole muuta eroa Japsiin kuin USA-teksti ja hinta.
 
Lisäksi toivon pystyväni olemaan yleistämisen yläpuolella etten yhden huonon yksilön perusteella dissaa minkään valmistajan (paitsi Fordin) tuotantoa kokonaisuudessaan ja edelleen toivon pystyväni pitämään 100€ ja 2500€ kitaroiden laatukriteerit erillään toisistaan.
 
Mielikuvien yläpuolella toivonkin olevani että en jätä jotain soitinta testaamatta palstan mielipiteen tai johonkin ihmiseen tutustumatta kaverin mielipiteen takia. Sitä kun ei ikinä voi tietää mikä itselle sopii ellei itse testaa. Ainoa mitä oeln pyrkinyt välttämään on kaverien exien testailu.
 
Tuohon inhimillisyyskommenttiin en nyt jaksa ottaa kantaa. Se ei kaiketi liity tähän asiaan mitenkään. Pidättäydyn myös ottamasta kantaa siihen millasien kuvan luot itsestäsi kirjoituksia, koska tämä ei ole yhtyneet psykoanalyytikot ry:n pulinaboxi.
 

 
Historia on varmaan tärkeää tuntea mutta se ei saa olla ainoa peruste mielikuvien luontiin, ei ainakaan kapea segmentti pitkästä historiasta. Sehän olis sama kun tituleeraisi 60 vuotiasta ihmistä pa*kahousuksi pelkästään vauva-ajan perusteella...
 
Olen kaikesta samaa mieltä, paitsi tuosta inhimillisyys-kommentista. Niin, ja en osaa/jaksa provosoitua noin voimallisesti (mistään). Mutta en ole nyt varma, liittyykö se mitenkään tähän, sori jos ei.

Hyvä kirjoitus ja vastaa myös aloittajan kysymykseen! Jos olisin G-pajan miehiä (kohta joka tapauksessa varmuudella waded wornin omistaja) tuo vaihtoehto 2b perusteluineen olisi sittenkin vähän kyseenalainen; etu ulkonäossä ei koske lavan logoa. Eli kumman kakkosvaihtoehdosta sitten valitsisit?
 
Itselleni se lavan logo ei niin kauheasti merkkaa oli kyseessä sitten G tai T, vaikka tunnustankin omistavani kolme Gibsonia (näihin syynä on kyllä jokin muu kuin logo lavassa).
 
Kyllä varmasti valitsisin Fadedin, jos lähdetään siitä liikenteeseen että kummatkin, sekä Tokai SG75 että Gibson SG Faded-sarjanen ovat kummatkin hyvin viimeisteltyjä. Minulle kuitenkin se soundi merkitsee enemmän kuin "otelaudan upotukset" ja omaan pikkuruiseen kokemukseen pohjaten Faded-yksilössä oli avoimempi ja tukevampi sointi kuin SG75-yksilössä.
 
Myönnän senkin, että sallin pienet virheet merkiltä kuin merkiltä, jos se kitara vain on muuten hyvä... eli sopiva kouraan, hyvä sylissä, hyvä seisten, soundi kohdallaan jne. Etenkin ulkonäöllisiä ja soittoon vaikuttamattomia "lapsuksia" en jaksa nillittää ja pillittää, jos kitara soi ja sitä on hyvä soittaa.
 
Yksistään ne numerot hintalapussa ei takaa mitään, siksi onkin ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ aina testata ostettava tuote ennenkö lyö rahat tiskiin. Kuka ihan oikeasti ostaa edes huonon Gibsonin tai huonon Tokain? Ei varmastikaan kukaan, tietentahtoen.

omaan pikkuruiseen kokemukseen pohjaten Faded-yksilössä oli avoimempi ja tukevampi sointi kuin SG75-yksilössä.
 
Miulla on taasen ihan päinvastaisia kokemuksia, joskaan erot ei enää olleet järin suuret kun molemmissa oli samat mikit. Mulla verrokkeina siis SG70 ja Standard, muutaman kuukauden päivittäisen testailun tuloksena tuo.
 
Tokaita piti tosin käskeä enemmän että sitä soundia alkoi irrota.
 
Mutta yksilöitähän ne, Tokaissa oli vaan ilmeisesti osunut oksa oikeaan paikkaan ;)

Tässä itse asiassa juuri yritit luoda kolmea mielikuvaa: uudet marsut ei ole huonoja, uudet gibat olisivat hyviä ja jenkki-Fender eroaa olennaisesti japanilaisesta. Sen enempää kukaan ei ole oikeassa.
 
En mielestäni yritä luoda mitään mielikuvia. Pyrin pikemmin tuomaan esille sen että taitamattomilla yleistyksillä luodaan ihmisille kummia mielikuvia (aloittajan olen kuullut nettä uudet Gibsonit ovat kuraa...) ja niiden takia jää hyvää tavaraa testamatta, oli se sitten merkiltään mikä tahansa. Esim jenkki-Fendereistä en voi sanoa mitään japseihin verrattuna, en niitä ole vertaillut.
 
Oma mielipiteeni on että tuo oma lespa ja ne uudet Gibat, joita testasin eivät olleet huonoja, eikä tuo autotallissa lojuva TSL ole myöskään huono varrattuna esim JCM 900 SL-X:ään (vai mikäsenyt oli).
 
Mitä vanhojen muistelemiseen tulee, niin kitarakamat on yleensäkin harrasteena niin retroa, että miksi menneitä aikoja ei saisi muistella. Onhan joillakin kitaravalmistajilla näitä joidenkin tunnustamia "ennen oli paremmin" -aikakausia jopa viime vuosikymmenellä (esim. Jacksonin japanilaiset pro-sarjan kepit), niin kyllä sitä historiaa voidaan katsella taaksepäin.
 
Toki täytyy huomata, että nykytilanne ei välttis ole sama kuin mitä se oli joskus mutta menneisyydesta voi oppia jotakin.
 
Joo-o, mutta jos se mielikuva luodaan vain ja ainoastaan lyhyestä kaudesta, joka on jo ohitettu, ei historia palvele tarkoitustaan, vai? Tuota nykytilannetta ei täällä kovinkaan moni osaa huomioida vaan aina roikutaan niissä samoissa poteroissa henk koht mieltymysten mukaan.
 
Usein vielä näyttäisi siltä että uusi kama leimataan huonoksi sen takia ettei pidetä sen soundista, tyyliin JCM 800 on parempi kuin JCM 900 joka on parempi kuin JMC 2000. Jotenkin mun mielestä se että jonkun vahvistimen soundi ei sovi korvaan, ei tee siitä välttämättä huonoa niin että sitä pitäisi toitottaa kylillä. Mielummin itse sanoisin että se soundi ei sovi korvaan/musiikkiin jota soitan jne.

Olen kaikesta samaa mieltä, paitsi tuosta inhimillisyys-kommentista. Niin, ja en osaa/jaksa provosoitua noin voimallisesti (mistään). Mutta en ole nyt varma, liittyykö se mitenkään tähän, sori jos ei.
 
Jooei. En mä provosoidu, mutta täällä on tarkoitus puhua kitarakamoista ja muiden kirjoittajien inhimillisyysasiat on aika kaukana niistä.

... Faded-yksilössä oli avoimempi ja tukevampi sointi kuin SG75-yksilössä.
 

 
Joo, jotain tuohon suuntaan minustakin. Makuasioitahan nämä ovat, olisi mielenkiintoista vetää näytteet vierekkäin vertailtavaksi.

Jooei. En mä provosoidu, mutta täällä on tarkoitus puhua kitarakamoista ja muiden kirjoittajien inhimillisyysasiat on aika kaukana niistä.
 
Tapa, jolla yrität määritellä ja ohjata keskustelun kulkua sekä mielipiteiden esiin tuomista, näyttäytyy minulle emotionaalisena turhautumisena. Tiedätkö, se on hyvin inhimillistä.

Itselleni se lavan logo ei niin kauheasti merkkaa oli kyseessä sitten G tai T, vaikka tunnustankin omistavani kolme Gibsonia (näihin syynä on kyllä jokin muu kuin logo lavassa).
No just. Toisille vaan tuo logo lavassa tuntuu olevan suurikin egopönkkä, tuo lisää stageuskottavuutta. - Kun kaupassa kohtaa 'elämänsä kitaran' ei siinä ratkaise (varauksin!) lavan logo tai edes hinta.
 
Kyllä varmasti valitsisin Fadedin, jos lähdetään siitä liikenteeseen että kummatkin, sekä Tokai SG75 että Gibson SG Faded-sarjanen ovat kummatkin hyvin viimeisteltyjä. Minulle kuitenkin se soundi merkitsee enemmän kuin "otelaudan upotukset" ja omaan pikkuruiseen kokemukseen pohjaten Faded-yksilössä oli avoimempi ja tukevampi sointi kuin SG75-yksilössä.
 
Minulla päinvastoin! Torilla vaihdoin teleni Tokain SG70:een joka on osoittautunut loistavaksi peliksi: paras mahdollinen kaula, dynaaminen soundi. Parantamistakin varmasti on, mm. virittimet ja mahd. potikat ja mikinvahdin.
 
No Tokaista innostuttuani ajattelin saada garderoobiin aidon Gibsonin - mielessä pyöri haikeat muistot muinoin omistamastani '68 SG:stä...;-). Tilasin postitse SG Fadedin joka osoittautui aivan täydeksi paskaksi soittotatsiltaan; kaulan profiili aivan erilainen kuin Tokaissa eikä kielien venyttäminen onnistunut lain. - Sähköosasto tuntui kuitenkin olevan vimpan päälle. Vaihdoin pois. - Täytyy nyt kuitenkin huomioida erot yksilöiden välillä - kokeilla tietysti pitää ensin.
 
Niinnotta kyllä Tokai SG70 tai 75 ovat valintalistan kärjessä ja Faded hännillä, ainakin siihen asti kun kokeilu muuta osoittaa.

No just. Toisille vaan tuo logo lavassa tuntuu olevan suurikin egopönkkä, tuo lisää stageuskottavuutta. - Kun kaupassa kohtaa 'elämänsä kitaran' ei siinä ratkaise (varauksin!) lavan logo tai edes hinta.
 
Sepä se. Itse kokeilin edullista Schecter Ultraa ja tykästyin. Harmi ettei maassa ollut mustana, joten tässä sitä nyt sitten odotellaan about marraskuuhun asti. Siinä oli hyvä kaula ja sitä oli helkkarin mukava soittaa. Ihan sama mitä lavassa tai hintalapussa luki. Minun mielestäni se oli montaa halvempaa Gibsoniakin "parempi"... ainakin minulle henkilökohtaisesti.
 
Minulla päinvastoin! Torilla vaihdoin teleni Tokain SG70:een joka on osoittautunut loistavaksi peliksi: paras mahdollinen kaula, dynaaminen soundi. Parantamistakin varmasti on, mm. virittimet ja mahd. potikat ja mikinvahdin.
 
Nämä ovat nimenomaan niitä touhuja miksi jokaisen pitää itse testata ostamansa soitin.
 
No Tokaista innostuttuani ajattelin saada garderoobiin aidon Gibsonin - mielessä pyöri haikeat muistot muinoin omistamastani '68 SG:stä...;-). Tilasin postitse SG Fadedin joka osoittautui aivan täydeksi paskaksi soittotatsiltaan; kaulan profiili aivan erilainen kuin Tokaissa eikä kielien venyttäminen onnistunut lain. - Sähköosasto tuntui kuitenkin olevan vimpan päälle. Vaihdoin pois. - Täytyy nyt kuitenkin huomioida erot yksilöiden välillä - kokeilla tietysti pitää ensin.
 
Nimenomaan olisi pitänyt kokeilla ennen ostoa ettei tule yllätyksiä. Samoin nuo kaulaprofiilit ja muut eivät ole automaattisesti "huono juttu" jos mietitään pelkkää soitinta ja sen laatua. Yksilölliset erot soittajissa on se ongelma :) Eli se kaulaprofiili ei sopinut sulle, mutta kenties minulle se voisi toimia. Gibson ei tee autuaaksi, mutta esimerkiksi oma Gibson Explorer kustansi n. 800 euroa ja se on aivan helkkarin hyvä yksilö. Se oikeasti soi niin voimakkaasti että leveä Levy's nahkaremmikin resonoi olkapäähän.
 
Ei siis ollut vaikea valinta 800e Gibsonin tai tämän välillä: http://www.musamaailma.fi/epages/mu … tPath=/Shops/musa/Products/14195229
 
Niinnotta kyllä Tokai SG70 tai 75 ovat valintalistan kärjessä ja Faded hännillä, ainakin siihen asti kun kokeilu muuta osoittaa.
 
Kannattaa tosiaan testata. Subjektiivisista asioistahan tässä on lopulta kyse. Mulla on käynyt aina vain siten, että se G-logolla varustettu on ollut kouraan ja korvaan parempi. Tosin, ajattelin kyllä joskus hankkia Tokailta valkoisen SG75:n. Siinä on se '61-look edullisemmin mitä Gibsonilta. Tämä tosin vasta sen jälkeen kunnes olen saanut G-pajan SG Standardin cherrynä tai mustana kokoelmaani :)

Tapa, jolla yrität määritellä ja ohjata keskustelun kulkua sekä mielipiteiden esiin tuomista, näyttäytyy minulle emotionaalisena turhautumisena. Tiedätkö, se on hyvin inhimillistä.
 
1) Minun inhimillisyyteni ei edelleenkään liity tämän palstan aiheeseen lainkaan.
 
2) Sinä päivänä kun turhaudun emotionaalisesti tai psyykkisesti tällä palstalla, hakeudun hoitoon. Minun elämän tärkein sisältö ei ole tämän palstan massahuutajiin kuuluminen (I've got a life too)
 
3) Minulla ei ole harhaluuloa että voisin vaikuttaa muiden mielipiteisiin tai keksustelun kulkuun omilla posteillani, joten en sitä pyri myöskään tekemään.
 
Suosittelen sinua pitäytymään kitarakama-asioissa tai etsitään se vinttitohtoripalsta ja analysoidaan toisamme siellä. En ole koskaan väittänyt olevani enempää tai vähempää inhimillinen kuin kukaan muukaan.

Tokailla Explorerit (ja ehkäpäs SG:t) ovat hieman kalliimpia, kuin LP-kopiot; hintaero Isoon Geehen on huomattavasti pienempi Japanin keskivertosarjalaisissa (puhumattakaan niistä custom shop -kepeistä. Mutta kuka maksaisi 4K € kepistä, kun käsintehdyn omiin spekseihin saa halvemmalla.) Les Pauleissa esim. 750-1100 € Tokai vs. Les Paul Standard 2200 - 2500 € uutena, kun SG:eissä Tokai 700-800 € ja Gibson Std. 1300 - 1600 €.
E: Joo-o. Oulun SJT:keessa maksaa. En osta.

SG:eissä Tokai 700-800 € ja Gibson Std. 1600 €.
 
Missä maksaa tuon 1600 ? Kitarapajallakin tinkimätön hinta on 1350.

Missä maksaa tuon 1600 ? Kitarapajallakin tinkimätön hinta on 1350.
 
Aivan, ja hintaan sisältyy vielä melko hyvä laukku.