Kitarat: soittaminen ›

Vitsit nää menee ihan offtopic aina :D Ei tohon piikkaukseen voi muuta neuvoo antaa kun sen että opettele käden paikka kunnolla... Jos piikkaat oikealla niin anna oikean levätä vaikkapa tallan päällä ja kyttää sitä silloin, kun etsit kädelles semmosen vakipaikan siitä kopasta niin piikkaus helpottuu sen verran ettei tarvi koko ajan kytätä mitä kieltä näppää.. Eli käden ei kannata heilua ihan ilmavirran mukana koko ajan vaan tosiaan se sana vakipaikka on hyvä, itelläni käsi lepää koko ajan sen tallan päällä, sit pienellä liikautuksella saa käden demppausasentoon ja silti se asento on helppo siinä mielessä että osaa ne kielten etäisyydet ulkoo... Reenaamalla ja reenaamalla tämmöset asiat hoituu, ei muuta vaihtoehtoo :) Soitat vaan paljon ja muistat tehdä kaiken piikkauksen ranteella, muu käsi aivan jäykkänä niin on kaikkein helpointa.. Eipä siinä erikoisempaa
 
Mulla ei oikeen tämä onnistu, mun plekukäsi joutuu heilumaan siinä ilmavirran mukana koko ajan... kun on vaan tuo akustinen millä oon soitellut. Kyllä sitten kun sen sähkökitaran saan niin lähden treenaamaan noita.

Mulla ei oikeen tämä onnistu, mun plekukäsi joutuu heilumaan siinä ilmavirran mukana koko ajan... kun on vaan tuo akustinen millä oon soitellut. Kyllä sitten kun sen sähkökitaran saan niin lähden treenaamaan noita.
 
Se rytmissä heiluminen ei kyllä välttämättä ole pahasta, joten en ihan suorilta kyllä opettelisi eroon siitä. Aika monessa pikkauspatternissa siitä on hyötyä, eikä se varmasti tee pahaa senkään suhteen, että tietää itse, missä kohtaa biitti menee. Ainoa keino se ei tietenkään siihen ole, mutta jos yksi keino muiden mukana.

Siis mitä tarkotat? Eikös se pikkailu olis paljon helpompaa tai varmempaa kun sais otettua tukea siitä tallasta?

Siis mitä tarkotat? Eikös se pikkailu olis paljon helpompaa tai varmempaa kun sais otettua tukea siitä tallasta?
 
Riippuu varmaan ihan siitä mitä soittaa. En mä ainakaan pidä kättä tallassa kiinni kun jotain sointuja rämpyttelen.

Riippuu varmaan ihan siitä mitä soittaa. En mä ainakaan pidä kättä tallassa kiinni kun jotain sointuja rämpyttelen.
 
Joo ei mullakaan noita sointuja rämpytellessä tulis mieleenkään pitää kättä tallassa. Mutta tota pikkailua vaan aattelin

Joo ei mullakaan noita sointuja rämpytellessä tulis mieleenkään pitää kättä tallassa. Mutta tota pikkailua vaan aattelin
 
Eikös se rämpyttäminenkin pikkaukseksi lasketa? :D Nojoo, kyllä mulla ainakin se käsi on aina tallassa kiinni kun yritän epätoivoisesti tiluttaa jotain.

Tilanteen mukaan luonnollisesti sitä pikkauksen liikettä pidetään yllä. Ethän sä voi pitää niitä iskuja kahdeksaosina, jos sulla on tahti täynnä kahdeksasosatrioleja. Näin yhtenä esimerkkinä.
 
"Perusteissa" vain kovin usein on suhteellisen tasainen jako tahdissa, jolloin se auttaa pitämään homman kasassa paremmin. Myös aksentointi tapahtuu kovin usein samoissa kohdissa tahtia, jolloin sekin helpottuu jatkuvasti samalla tavalla toistuvan pikkauspatternin ansiosta.
 
Ja sen heilunnan ei muuten tarvitse lähteä olkapäästä asti. =)

Soitto olisi aika hidasta jos ei voisi soittaa osittain myös silmät kiinni...
 
Siis eihän (kitaran) soitossa ole kysymys käsi-silmä-kordinaatiosta vaan lihas muistista. Tietty kun ns.positiota (käden paikkaa) vaihdetaan, niin silloinhan on käytännössä pakko katsoa mihin sä sen kätesi survot.

Nää Petrucci/Spider harjotukset tai kromaattisen asteikon sahailu vois auttaa tohon probleemaan... Ja ajan kanssa se paranee... kunhan vaan soittelet, etkä kylve vitutuksessa... niin ja metronomi on kans ihan käypä vehje. Sen kanssa kun asteikoita, skaaloja, petrucceja sahailee, niin a'vot :)

Ei missään nimessä pitäisi analysoida liikaa silmillään, että "noin sen pitää mennä", ja yrittää väkisin tehdä tiettyä liikerataa. Paljon olennaisempaa on, miltä se tuntuu.
 
Juu, ihan totta mutta kannattaa muistaa analysoida myös korvillaan...
Se miten pikkaa ja miten pitää plekua vaikuttaa kovasti saundiin ja itselleni luonnollinen vaihe silmillä analysoinnin jälkeen oli ja on edelleenkin kuunteleminen.

Akkarilla avosointuralleja ravatessa nyt ei liene kovin tarpeellista seurata plekukättä, puoli vuotta kun vetää samoja sointuja niin varmaan jo hitaampikin oppija alkaa tietää, millaisen liikkeen mikäkin sointu vaatii.
 
Sähkökitaralla sitten jos alat kieleltä kielelle pomppivia metalliriffejä takomaan, on syytä tukea käsi tallaan tai johonkin kiintopisteeseen bodyssa. Viimeistään vuoden verran kitaraasi totutelleena varmaan jo osaat unissakin koordinoida plekun oikealle kielelle ilman sen kummempaa kyttäystä.
 
Itsellä alkuaikoina oli paljon suurempia ongelmia otelautakäden kanssa, ja on edelleen verrattuna plekukäden suht. automaattiseen toimintaan. En itseasiassa tajua, miten joku voi soittaa plekukättä tuijottaen, itsellä huomio on 98%:sesti otelaudalla, tai sitten mulkoilen vaikka tissejä horisontissa tai jotain.
 
Voisi tiivistää itse ja muiden neuvoja:
 
- Soita paljon, opi tuntemaan kitarasi vaatimat liikeradat
- Etsi lepokohta plekukädelle niitä biisejä varten, joissa soitetaan muuta kuin avosointuja
- Soita vielä enemmän

Kuinkas kauan tässä muuten meni?
 
Pari viikkoa meni oikean käden kanssa. Kuvioiden hahmottaminen on vieläkin vähän 6-kielistä hitaampaa, muttei haittaa mainittavasti.
 
E: Socialite puhuu myös pelkkää asiaa. Luonnollisen tuntuman lisäksi pitäisi aina kuunnella soundia. Se on toinen vähintäänkin yhtä tärkeä osa koko hommassa.

Voisi tiivistää itse ja muiden neuvoja:
 
- Soita paljon, opi tuntemaan kitarasi vaatimat liikeradat
- Etsi lepokohta plekukädelle niitä biisejä varten, joissa soitetaan muuta kuin avosointuja
- Soita vielä enemmän
 
voisin vielä lisätä että soita kaiken tuon jälkeen vielä lisää :D ei mulla ainakaan mitään tarvetta oo pitää katsetta otelaudassa tai missään, ehkä uusia biisejä ja tekniikoita opetellessa on hyvä seurata mitä tapahtuu.