Kitarat: soittaminen ›

Siksi en enää ostakkaan tabikirjoja.
 
Miks niitä pitäis edes ostaa?

Miks niitä pitäis edes ostaa?
 
Tätä ihmettelen itsekkin... Jos haluaa nuotti/tabu kirjoja niin kirjastoista saa kaiken ilmaiseksi yleensä. Ja toisaalta nuottikirjat ovat nimenomaan kirjoja, joista osataan kyllä ottaa kaikenmaailman korot hintaan mukaan, eli hinnat ovat sen +40e aina. Itse olen kerran elämässä ostanut yhden tabu-kirjan ja senkin ostin vain siksi, koska kirjan mukana tuli cd:llinen backing trackejä mieleisiin biiseihin ( ja huom tuosta on muutamia vuosia, jolloin netistä ei vielä niin normaalisti löytynyt ilmaisia sivustoja, joilta ladata trackejä).

Siksi ettei omista hyvää korvakuuloa.
 
Jos haluaa nuotti/tabu kirjoja niin kirjastoista saa kaiken ilmaiseksi yleensä.
 

 
Liihan lyhyt virhe yms.

Kun ostaa neljänkympin tabikirjan, ei tarvitsisi hyväksyä, että se on suuntaa antava.
 
Ja miksiköhän nyt noin? Niissä kovin usein sanotaan, että tämän on joku korvakuulolta plokannut ja tehnyt transkription. Sillä suoraan siis sanotaan, että siellä mahdollisesti voi olla virheitä. Ja kun tämän tietää, on vaihtoehdot aika vähissä...joko ostaa tai jättää ostamatta. Hommaa sitten tietonsa jollain muulla laillisella tavalla, jos ei noin kiinnosta.

No normi tabit mitä netissä yleensä on voi olla melko hyviä tai tosi huonoja kyl.Mut korvakuulolta pystyy paikkaa jonku verran noita virheitä jo.Alussa kun alkoi soittaa niin ei yksinkertaisesti erottanut ainuttakaan nuottia.No toivotaan vaan että kehitys jatkuu ettei pysähdy niinku seinään.

Alussa kun alkoi soittaa niin ei yksinkertaisesti erottanut ainuttakaan nuottia.No toivotaan vaan että kehitys jatkuu ettei pysähdy niinku seinään.
 
Itellä alkuvuosina kesti black nightin riffin blokkaamisessa muistaakseni n. 2 tuntia. Nyt tietäisin sen varmaan jo että miten se menee koskemattakaan kitaraan. Eli kyl sitä kehitystä tapahtuu kokoajan ku vaan reenaa :D

Miks niitä pitäis edes ostaa?
 
Vaikka tästä syystä:
 
Olen pitänyt viimeisen 13 vuoden aikana kirjastosta jatkuvasti lainalla 20-40 nuottikirjaa. En uskalla edes arvata maksettujen sakkojen määrää. Tulee aika edulliseksi ostaa oma nide, noin pitkällä tähtäimellä.
 
Itse en muista biisejä ulkoa, ehkä prosentin verran siitä määrästä mitä kuukauden aikana soittelee. Olen myös huomannut että helposti unohtaa huippubändejäkin (niitä on yksinkertaisesti liikaa) jos ei ole "muistilistoja" eli kirjoja kotona, joista miksailee sopivia settejä.
 
Ei Keith Richardskaan muistanut omaa biisiään kun toimittaja kyseli jostain kappaleesta.
"There must be thousands - I can't remember them all!" Keith puolustautui.

Tabeihinhan ei saa koskaan sokeasti luottaa.
 
Ja noissa kirjoissakin ovat useasti eri sävel-lajista kuten tavallisissakin nuottikirjoissa.

Tabeihinhan ei saa koskaan sokeasti luottaa.
 
Ja noissa kirjoissakin ovat useasti eri sävel-lajista kuten tavallisissakin nuottikirjoissa.
 
Kyllähän nyt sävellajit sentään ovat lähes aina kohdillaan. Mutta niiden selvittämiseen ei luulisi kirjaa tarvitsevan.

Tabeihinhan ei saa koskaan sokeasti luottaa.
 
Ja noissa kirjoissakin ovat useasti eri sävel-lajista kuten tavallisissakin nuottikirjoissa.
 
En ole kyllä vielä tähän mennessä törmännyt sellaiseen tabulatuurikirjaan, jossa ei olisi sävellajit kohdillaan verrattuna siihen albumiin, josta se on kuunneltu. Se, että onko koko kitara eri vireessä, ei joka riviltä kylläkään erotu, mutta on kyllä sanottu nuottien alussa.

Tabeihinhan ei saa koskaan sokeasti luottaa.
 
Ja noissa kirjoissakin ovat useasti eri sävel-lajista kuten tavallisissakin nuottikirjoissa.
 
Niinpä. Ja sitten on nämä sankarit jotka käyttävät omia erikoisvirityksiään. Jos bändissä on vain kielisoittimia niin vireenkin voi sopia keskenään eikä se aina varsinkaan vanhemmilla artisteilla ollut ihan kohillaan. Oleellista on useimmiten että basso ja kitarat on keskenään stemmassa. Pianisti paikalle ja tämä hauskuus loppuu..
 
Jonkun Keith Richardsin soolon tarkka tabuttaminen on varmaankin melko turhauttavaa puuhaa, vaikkei ne mitään ihmetilutuksia olekaan.