Kitarat: kitarakamat ›

Niin, tarkoitus olis laittaa tuo vm. -79 "The Sg" timmiin kuosiin. Normaalien säätötoimien ohella tuli mieleen mahdollinen mikkien päivitys käyttöominaisuuksien parantamiseksi. Varsinkin kaula-mikki on soundiltaan aika "mutainen". Tavoitteena olisi perinteinen blues-henkinen tukeva, mutta silti erottuva soundi. Kitaran runko on saksanpähkinä-puuta (walnut) ja kaula mahonkia. Eli saako tuota aikansa "halpa-Gibsonia" soimaan kirkkaammin esim. Jazzilla vai onko ongelmana itse kitaran sointi..
 
Tiedän, että näitä Duncanin mikkejä on käsitelty moneen kertaan, mutta rohkenen kuitenkin udella kokemuksia vanhojen Giban mikkien päivityksestä.

Kokeile ensin vaihtaa tonepotikka esim. 1M kokoiseksi (siis 1000K). Samoin konkkien kanssa kannattaa puljata... voipi meinaan saada tuosta alkup. mikistäkin ihan hyvän jos sen perussoundi on kohdillaan.
 
Itse tosin suosittelen kevyesti "alikäämittyä" mikkiä kaulamikiksi jos kaipaat erottelevuutta ja kirkkautta. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen Lindy Fralinin noin 7,6K-7,8K kaulamikkiin... mutta sillä taitaa olla hieman liikaa hintaa siulle?
 
Duncanilta tuo Jazz on ihan hyvä mikki, mutta DiMarziolta suosittelen ehdottomasti Air Classic Neck DP190 ja Virtual PAF Neck DP196 humbuckereita. Niissä on balansoitu EQ, mieto ulostulo... ehkä jopa asteen alikäämittykin. Joka tapauksessa niiden perussoundi on erotteleva ja kevyemmän ulostulon ansiosta eivät vedä soundia muhjuksi vaikka sulla olisi enemmänkin gainia kehässä. Kenties tuo DiMarzion perinteikäs PAF (DP103) voisi olla passeli vaihtoehto myös. Sen EQ on Marzion sivujen mukaan seuraava: B/M/T = 6/5,5/6
 
Nelijohtimilla varusteisen mikinhän voi tarvittaessa puolittaa... rakentelee toneksi nostopotikan tms.
 
Ei muuta kuin kokeilemaan... kyllä sen Jazzin ja DiMarziot saa torilla myytyä jollei itselle natsaa.
 
PS. radikaalimpi ehdotus onpi sitten tuo DiMarzio Humbucker From Hell, joka tarjoaa TODELLA kirkkaan soundin, lähes singlecoilia humbuckerin kuorissa. Enkä välttämättä sulkisi pois Gibson P-94 tai Duncan Phat Catia, jotka ovat P90-tyylisiä mikkejä humbuckerin kokoisina.

DiMarziolla on myös Bluesbucker, joka on humppari jonka pitäisi kuulostaa P90:ltä.

DiMarziolla on myös Bluesbucker, joka on humppari jonka pitäisi kuulostaa P90:ltä.
 
Ei ollut mielestäni ihan yhtä hyvä mitä Gibson P-94 ja SD PhatCat... en tiedä johtuiko se kelojen navoista vai mistä. Gibsonissa ja Duncanissa kun on vain yhdet navat keskellä mikkiä, aivan kuten P90-mikeissäkin. DiMarzio on ihan perus-humbucker... ei tosin lainkaan huono vaihtoehto kaulamikiksi korostamaan yläkertaa, mutta P90-tyylisistä humbuckereista kyllä G ja SD olivat omaan makuun miellyttävämpiä.

Ei ollut mielestäni ihan yhtä hyvä mitä Gibson P-94 ja SD PhatCat... en tiedä johtuiko se kelojen navoista vai mistä. Gibsonissa ja Duncanissa kun on vain yhdet navat keskellä mikkiä, aivan kuten P90-mikeissäkin. DiMarzio on ihan perus-humbucker... ei tosin lainkaan huono vaihtoehto kaulamikiksi korostamaan yläkertaa, mutta P90-tyylisistä humbuckereista kyllä G ja SD olivat omaan makuun miellyttävämpiä.
 
Jeps, en ole itse testannut kuin SD Phat Cattia omassa LP Specialissa, ja tykkäsin kyllä siitä niin paljon että pistin toisenkin mokoman kiinni samaan kitaraan. Aluksi oli ongelma myöskin tuo kaulahumpparin tukkoisuus verrattuna tallamikkiin, ja Phat Cat kaulamikin tilalla auttoi kyllä siihen.