Yleistä keskustelua musiikista ›

Seurustelun alussa tuli sanottua, että joudut lähteen, jos en saa soittaa niin paljon ku huvittaa. Kovaahan se varmaan on, ku melkeen taas meni suhde poikki. Turha multa on kysyä, että "onko musiikki tärkeämpää, kuin minä". Tiedän ihan varmaan, että soittaminen tulee olemaan aina osa minua, mutta jostain tietystä ihmisestä ei ikinä tiedä. Enkä edes mielestäni ole kyyninen näin väittäessäni.

Seurustelun alussa tuli sanottua, että joudut lähteen, jos en saa soittaa niin paljon ku huvittaa. Kovaahan se varmaan on, ku melkeen taas meni suhde poikki. Turha multa on kysyä, että "onko musiikki tärkeämpää, kuin minä". Tiedän ihan varmaan, että soittaminen tulee olemaan aina osa minua, mutta jostain tietystä ihmisestä ei ikinä tiedä. Enkä edes mielestäni ole kyyninen näin väittäessäni.
 
No minusta kyllä hieman olet, ja ootko kuullut sanontaa sitä saa mitä tilaa. Miltä itestäs tuntuis jos joku asettelis sulle tollasia ultimatumeja, jätkä ois rapakon toisella puolella vaikka uimalla veikkaan. Helvatin naivia ja mustavalkoista.

Seurustelun alussa tuli sanottua, että joudut lähteen, jos en saa soittaa niin paljon ku huvittaa. Kovaahan se varmaan on, ku melkeen taas meni suhde poikki. Turha multa on kysyä, että "onko musiikki tärkeämpää, kuin minä". Tiedän ihan varmaan, että soittaminen tulee olemaan aina osa minua, mutta jostain tietystä ihmisestä ei ikinä tiedä. Enkä edes mielestäni ole kyyninen näin väittäessäni.
 
Niin..kukin tyylillään. Mut kyllä mä heitän kitaran nurkkaan jos vaimo pyytää vällyn alle..:-)

No minusta kyllä hieman olet, ja ootko kuullut sanontaa sitä saa mitä tilaa. Miltä itestäs tuntuis jos joku asettelis sulle tollasia ultimatumeja, jätkä ois rapakon toisella puolella vaikka uimalla veikkaan. Helvatin naivia ja mustavalkoista.
 
No, sitten oon kyyninen. Saatoin toki myös hieman liioitella. Mutta en vaan osaa kuvitella, minkälaisen ihmisen takia pystyisin luopumaan jostain noinkin tärkeästä. Jos joku pakottaisi, olisi se totaalisen väärä ihminen. Jos on keikkoja/studiota sovittu, ei siihen voi sanoa, että peru reenit.
 
Niin..kukin tyylillään. Mut kyllä mä heitän kitaran nurkkaan jos vaimo pyytää vällyn alle..:-)
 
En nyt puhukaan omassa olohuoneessa rämpyttelystä. Ei kotosalla tuu soiteltua juuri ikinä.

Hohoo, naulan kantaan! Kohta varmaan Epämuusikko joutuu muuttamaan Helsinkiin ja jää keikat 45:ssa väliin!
 
Sori off-topic, oli pakko kommentoida kun olen joutunut palaamaan lomilta töihin.
 
nääh, pointti oli vain siinä, että päätöikseen tuo touhuaa tyytyväisenä ihan muulla alalla. teinivuosina hankittu soittotaito on kuitenkin tallella hällä, vaikka aika vähän soitteleekin nykyään.

Moni puhuu siitä, että ei voisi kuvitella seurustelevansa henkilön kanssa, jota musiikki ei kiinnosta yhtään. Mitähän se tarkoittaa? Sitä, ettei henkilö edes kuuntele musiikkia missään muodossa vai sitä, että häntä ei kiinnosta keskustella siitä? Itse olen seurustellut yli vuoden mieheni kanssa ja musiikki ei ole kuulunut hänen elämäänsä koskaan millään muulla tavalla kuin niinä monesti jo mainittuina ääninä radiossa. Se ei ole häirinnyt suhdettamme pätkääkään. Olemme töissä toisiaan läheltä liippavilla aloilla ja meillä on muita samoja harrastuksia, joten yhteisiä puheenaiheita on muitakin kuin musiikki ja mielestäni pitääkin olla, on surullista, jos pariskunnilla ei ole kuin yksi yhteinen puheenaihe. Hän on kannustanut minua musiikkiasioissa ja minä puolestani häntä muissa asioissa. Hänen kanssaan en voi jauhaa musiikkiasioista montaa tuntia kerrallaan, mutta en ole kokenut tarvettakaan siihen. Sitä varten minulla on muusikkoystäviä.

Miksi kutsutaan muusikkoa jolla ei ole tyttöystävää?
 
-kodittomaksi

Miksi kutsutaan muusikkoa jolla ei ole tyttöystävää?
 
-kodittomaksi
 
..aijjaa. Minä luulin että basistiksi.
 
...Takkini, mihinkäs minä jätinkään takkini?

Hieno kirjoitus. Näinhän asia juuri on.
 
Kiitos. :-)

Onhan se tietysti tärkeää, että toinen ihminen ymmärtää niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Se ei edellytä sitä, että seurustelukumppani ymmärtää musiikkia, kirjallisuutta tai mitä tahansa muuta minua kiinnostavaa asiaa. Riittää, että minun kiinnostuksen kohteitani arvostetaan ja ylipäätään ollaan kiinnostuneita siitä, että minä olen kiinnostunut jostakin.
 
Näin on.
Voi käydä niin, että erehtyy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei lähtökohtaisesti siedä asiaa, joka on toiselle todella tärkeä. Ihan sama mikä se on, mutta kumppani kokee, että asian harrastaminen on häneltä pois, tavallaan on mustasukkainen. Näitä narsisteja maailmasta löytyy, jotka haluavat että kumppanin huomio keskittyy tarpeeksi toiseen ja koettavat sitten muovata toisesta tietynlaista. Omassa tapauksessani tapeltiin tietty musiikista, joka kuuluu ammattiin ja päivittäiseen elämään ja tietty siihen meni/menee aikaa. Se olisi voinut olla mikä muukin tahansa tärkeä asia, luulen. Mutta musiikkiin oli helppo tarrata kiinni, koska avokki tajusi, että se on minulle kaikkein tärkein "harrastus". Siinä sitten yrität puolustautua bänditreeneihin lähtiessä että "mulla ei todellakaan ole suhdetta bändin jätkien kanssa että ihan treenaamaan menen" tai väität lähteväsi viikonlopuksi auttamaan äitiä ikkunanpesussa mutta salaa soitat kuin viimeistä päivää sillä virittämättömällä pianolla lapsuuskodossa. En tiedä, jos tämä henkilö olisi ollut itse muusikko, olisiko asia ollut toisin? En usko. Hän oli aktiiviurheilija ja nipotti siitäkin jos minä kävin eri aikaan urheilemassa kuin hän. Tuhoon tuomittu se suhde.
 
Joten vahingosta viisastuneena ajattelen että voisin kuvitella seurustelevani ei-musiikki-ihmisen kanssa, jos ko. henkilöllä on terveellä pohjalla käsitykset siitä, miten toista arvostetaan ja tuetaan ja miten toinen pitää hyväksyä. Joustamista molempiin suuntiin. Ei musiikkikaan saa olla tappiin asti niin ehdoton asia, jota toinen ei saa millään tavalla kyseenalaistaa.
 
Paitsi että nyt olen neljättä vuotta naimisissa muusikon kanssa ja joka päivä on juhlaa :) Ei meitä musiikki ainoastaan yhdistä, vaan samanlaiset katsantokannat tähän elämään - ja koira. Ja luulen että nämä kaksi jälkimmäistä syytäkin olisivat riittäneet. :D

Näin on.
Voi käydä niin, että erehtyy seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei lähtökohtaisesti siedä asiaa, joka on toiselle todella tärkeä...
 
Ootko seurustellut mun ex-tyttöystävän kanssa? :S Kuulostaa pelottavan tutulta..

Moni puhuu siitä, että ei voisi kuvitella seurustelevansa henkilön kanssa, jota musiikki ei kiinnosta yhtään. Mitähän se tarkoittaa? Sitä, ettei henkilö edes kuuntele musiikkia missään muodossa vai sitä, että häntä ei kiinnosta keskustella siitä? Itse olen seurustellut yli vuoden mieheni kanssa ja musiikki ei ole kuulunut hänen elämäänsä koskaan millään muulla tavalla kuin niinä monesti jo mainittuina ääninä radiossa. Se ei ole häirinnyt suhdettamme pätkääkään. Olemme töissä toisiaan läheltä liippavilla aloilla ja meillä on muita samoja harrastuksia, joten yhteisiä puheenaiheita on muitakin kuin musiikki ja mielestäni pitääkin olla, on surullista, jos pariskunnilla ei ole kuin yksi yhteinen puheenaihe. Hän on kannustanut minua musiikkiasioissa ja minä puolestani häntä muissa asioissa. Hänen kanssaan en voi jauhaa musiikkiasioista montaa tuntia kerrallaan, mutta en ole kokenut tarvettakaan siihen. Sitä varten minulla on muusikkoystäviä.
 
tuon suuntaista tuumailin tossa itekin toisella sivulla. asiaa siis puhut;)

Muusikon seurustelu on monimutkainen juttu.
 
Kuka nyt muusikon kanssa haluaisi oikeasti olla:)
 
Onnellinen on se muusikko, joka saa sellaisen ihmisen vierelleen joka jaksaa muusikkoa katsoa;)

Onnellinen on se muusikko, joka saa sellaisen ihmisen vierelleen joka jaksaa muusikkoa katsoa;)
 
Aeva, juuriki näin.

Onnellinen on se muusikko, joka saa sellaisen ihmisen vierelleen joka jaksaa muusikkoa katsoa;)
 
Noo, tietysti jos käsitys romanttisesta laatuajasta on kännissä lurautettu rakkauslaulu ja siivoaminen tarkoittaa levyhyllyn aakkostamista, mutta eiköhän niitä kumppaniksikin sopivia muusikkoja löydy.

Noo, tietysti jos käsitys romanttisesta laatuajasta on kännissä lurautettu rakkauslaulu ja siivoaminen tarkoittaa levyhyllyn aakkostamista, mutta eiköhän niitä kumppaniksikin sopivia muusikkoja löydy.
 
Jep. Kaikesta hassunhauskasta yleistämisestä huolimatta muusikoita on ihan yhtä monenlaista vipeltäjää kuin muutenkin ihmisiä. Ja ainakin tässä tuttavapiirissä ne tuppaa olemaan aika kaukana siitä stereotypiasta. Muutamin poikkeuksin toki.

Exä oli entinen klasarikitaristi, joten opin virittämään kitaran kunnolla ;-) Ennen ei saanut soitto alkaa ennenkuin kitara oli kunnolla vireessä.

Aika tuttu juttu saattaa kanssa monille olla se että ei musiikkia harrastava kumppani rupeaa valittamaan että "sä oot naimisissä ton musiikin kanssa ja sulla ei oo mulle yhtään aikaa". Ainakin tällaisia kokemuksia minulla on ollut.

Palvelin ei hyväksynyt viestiäni. Olisin kai saanutkin siitä jäähyn..