Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Esim. Max Tabell: Jazzmusiikin harmonia tai Kaj Backlund: Improvisointi pop/jazzmusiikissa
 
Minä kyllä suosittelisin ennemmin tuota Tabellin Jazzmusiikin harmoniaa, sillä mielestäni tuo Backlundin kirja ei sovellu 3/3-vihkomaisuudessaan kovinkaan hyvin itseopiskeluun, ellei asiat jo valmiiksi ole jonkin verran hanskassa tai ole opettajaa. Siinä liikutaan aivan käsittämättömän nopeasti niistä alun itsestäänselvyyksistä joihinkin laajoihin sointuihin - oikeasti: jos joku pystyy ne sointulaajennokset ynnä muut sellaiset kommervinkit tajuamaan siinä ajassa, niin uskon, että hänellä on ollut kyllä ne alkuteoriat sen verran hanskassa että hän skippaa ne suoraan yli ja sama sitten kääntäen: jos niitä alkuteorioita oikeasti tarvitsee, on melkoisessa liemessä sitten sen jatkon kanssa.
 
Vähän aikaa sitten ostin kierrätyskeskuksesta 40 sentillä Erkki Salmenhaaran klassikon "Sointuanalyysi" kertaillakseni tolppa I -teoriaa, kun aikoinaan tuli vähän nuoruuden kiireisinä vuosina oltua selkärangaton tehtävien kanssa ja se, että oli ehtinyt aukaista likööripullon oikeutti pitämään vapaaillan. Jonkun verran kirjaa selailleena - koko kirjasen olen silmäillyt läpi ja tehnyt noin puolet tehtävistä, hieman hyppien yli kertaavia asioita - ja täytyy todeta, että tämä on loistava! Ja nimenomaan itseopiskelemista varten.
 
Joitain sellaisia asioita, joita aiemmin lukemassani Jorma Kontulan "Musiikin kieli I" -kirjassessa käydään - kuten muotoanalyysia - jää pois, mutta toisaalta esimerksi muunnesoinnut on tässä ansiokkaammin käyty läpi. Koko ajan lukiessa pitää pitää mielessä myöskin se, että termit ovat välillä eri kirjoittajilla erilaisia. Reaalisointumerkintöjä ei Salmenhaaran kirjassa käydä niin oleellisesti läpi kuin Kontulan kirjassa, mutta reaalisointuanalyysia varten kannattakin lukea esimerkiksi tuo Tabellin kirja, kun se on paremmin siihen maailmaan sukeltava.
 
Täytyy lainata tuosta Sointuanalyysista lainata tällainen hauska pätkä koskien maj7-sointua toonikana tai subdominanttina:
 
"Selvä tonaalinen teho on vain V ja VII asteen septimisoinuilla. Muiden asteen septimisointujen tonaalisen tehon epämääräisyys johtuu siitä, etteivät subdominantti- ja varsinkaan toonikatehoa voi edustaa riitasoinnut (lisäsekstisointua lukukunottamatta), joiksi vastaavien asteiden kolmisoinnut luonnollisesti muuttuvat kun niihin liitetään septimi"
 
Niinpä, :-D. Melkoinen hyppäys siitä, että jazzteoriassa yleensä nelisointu on soinnun pienin muoto. Todettakoon vielä vielä, että en minä Salmenhaaraa idiootiksi luule, kyllä hän riitasointuisatkin harmoniat on tuntenut tuota kirjoittaessaan, mutta hän on niin varovainen tuossa, kun ei halua sekoittaa pienten teoriaoppilaiden päitä.
 
Jälkikirjoitus: Ai niin. Tuossa Tabellin kirjassa ei sitten ole tehtäviä kuten Backlundin kirjassa, mikä on ehkä heikkous, mikäli kaipaa tehtäviä. Joutuu vähän itse pähkäilemään.