Studiotyöskentely ›

Nykyajan olettamuksiin kuuluu se, että kaikki uhrataan kaikkivaltiaan RMS-tehon alttarille ja tuutataan levylle niin kovaa kuin suinkin. Hienoa olla inspiroitunut amatööri levyä tekemässä 2000-luvulla.
 
Asiaan. Aloitimme bändin kanssa tekemään levyä alkukesästä, äänittäjänä, tuottajana ja miksaajana minä. Sinänsä kunnianhimoinen projekti minulle; tein viime kesänä meille demon, joka soundasi OK:lta ongelmistaan huolimatta. On tietenkin hauskaa ajatella, että se mikä kuulostaa hyvältä, ei voi olla väärin, mutta aloittelija ei välttämättä osaa kuunnella niitä oikeita juttuja, joiden äänenlaatu on kaikkein ratkaisevinta.
 
Ongelmana on tällä hetkellä asia joka ilmeni demolla, jota yritän välttää tulevaisuutta ajatellen: dynamiikkapiikit ja pumppaaminen, jotka ovat syytä ja seurausta.
 
Biiseissä on dynamiikkapiikkejä, jotka, kun paketti masteroidaan, pistävät pump-actionin käyntiin. Ei hyvä. Toinen ilmiö on, että biisit tuppaavat kasvamaan loppua kohden, eli siellä on enemmän mölyä, eli biisin keskimääräinen äänenvoimakkuus alussa ja lopussa saattavat poiketa toisistaan. Miten väki täällä ratkaisee tämmöiset ongelmat?

Biiseissä on dynamiikkapiikkejä, jotka, kun paketti masteroidaan, pistävät pump-actionin käyntiin. Ei hyvä.
 
Käytä miksauksessa kompuraa niin että saat turhat piikit kuriin. Ja masteroinnissa on vedetty ilmeisesti vähän rankalla ja vasemmalla kädellä jos lopputulos pumppaa.
 
Toinen ilmiö on, että biisit tuppaavat kasvamaan loppua kohden, eli siellä on enemmän mölyä, eli biisin keskimääräinen äänenvoimakkuus alussa ja lopussa saattavat poiketa toisistaan. Miten väki täällä ratkaisee tämmöiset ongelmat?
 
Ei toi oo mikään ongelma. Alku vaan tulee hiljempaa kuin loppu. Vähän voi kikkailla masteroinnissa volumeautomaation kans mut käytännössä se menee noin. Ja musta ihan hyvä niin.

Ongelmana on tällä hetkellä asia joka ilmeni demolla, jota yritän välttää tulevaisuutta ajatellen: dynamiikkapiikit ja pumppaaminen, jotka ovat syytä ja seurausta.
 
Joo, kompuraa/limitteriä joka raidalle, joka tarvii.
 
Biiseissä on dynamiikkapiikkejä, jotka, kun paketti masteroidaan, pistävät pump-actionin käyntiin. Ei hyvä.
 
Vika masteroinnissa, kuten milcoinki jo paljasti. Toisaalta masterointi vaikeutuu, jos dynamiikkaerot jo miksauksessa on päin bungholiota.
 
Toinen ilmiö on, että biisit tuppaavat kasvamaan loppua kohden, eli siellä on enemmän mölyä, eli biisin keskimääräinen äänenvoimakkuus alussa ja lopussa saattavat poiketa toisistaan. Miten väki täällä ratkaisee tämmöiset ongelmat?
 
Tarkotat varmaan, että sama ilmiö. Kas, kun dynamiikka on suuri ja kaikki raidat summataan päällekkäin niin kyllähän se voluumi kasvaa. Kun sovitus lienee se, että alussa ei ole sama raitojen dynamiikka käytössä, kuin biisin lopussa, niin mitä ihmettelemistä siinä on? Jos et tahdo, että sitä ilmenee, niin kompressoi kaikkea älyttömästi (joo, älyttömästi, eli ettei siinä ole älyä) ja vielä masteroinnissa keskityt miksauksen normalisointiin ja lyttäämiseen, niin eiköhän se dynamiikka katoa.
 
Sarkastisten rivien välistä varmaan huomasit sen toisen pointin = kyllä sitä dynamiikkaa pitääkin olla.

Veikkaisin kyllä, että Triskal tarkoitti tuon biisidynamiikan "ongelmalla" tuota teknisempää puolta eli millä asetuksilla sitten masterikanavaa käsittelee: alun hiljaisella (loppu kärsii) vai lopun massalla (alku kärsii). Automaatiollahan sen saisi kyllä molempi parempi -tyyliin.

Ite huomannut että nuo useammat esim. kitararaidat aiheuttavat juuri näitä ongelmia. Monasti vähennän hiukan vaikkapa kitarasoolojen alta komppikitaroiden volyymiä, sillä niitä on aika turha kilpailuttaa keskenään. Toki biisille tekevät nuo dynamiikkavaihtelut hyvää, mutta monasti sitä muutosta voi tehdä muutenkin kuin yleisvolyymiä nostamalla.

Hei muuten, kysynpä tässä nyt samalla tämmöistä: jos laskette noita tasoja esim. soolon alta, niin millaisia määriä yleensä ja kuinka nopeilla leikkauksilla? Joka kertahan on oma tapauksensa ja korva sen kertoo, mutta jotain keskivertotapauksia.
 
Mä en nimittäin oo koskaan saanut oikein järkevästi niitä liukumaan silleen, ettei se kuulostaisi hiukan omituiselta. Ilmeisesti pitempää ja loivempaa käyrää pitäisi piirrellä vaan? Entäpä sitten, kun kokonaistaso tuntuu helposti hukkuvan liiaksi riittävän "väistön" takia? Onko se masterointisedän ongelmia, vai pitäisikö mun miksaajana ratkaista se jotenkin?
 
Tämä on varmasti perusjuttuja about kaikille, mutta jotenkin ei vaan ole ikinä onnistunut tyydyttävästi.

Kokeile automoida EQ leikkaamaan komppikitaroista niitä taajuuksia, joita soolokitarassa boostaat EQ:lla. Se soolokitara sitten automaagisesti täyttää sen kuopan eikä kuulosta pöljältä.

Hei muuten, kysynpä tässä nyt samalla tämmöistä: jos laskette noita tasoja esim. soolon alta, niin millaisia määriä yleensä ja kuinka nopeilla leikkauksilla?
 
Mä en ainakaan laske. Kyllä se lähtee sieltä sovituksesta ja skittojen ekutuksista.

Hei muuten, kysynpä tässä nyt samalla tämmöistä: jos laskette noita tasoja esim. soolon alta, niin millaisia määriä yleensä ja kuinka nopeilla leikkauksilla? Joka kertahan on oma tapauksensa ja korva sen kertoo, mutta jotain keskivertotapauksia.

 
En laske.
 
*Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!*

En laske.
 
Kuin myössen. Useimmiten käytän kitaroille ryhmäkompuraa, joka - ajettaessa sooloa komppeja kovempaa - tekee sille tilaa.

Mä teen soolokitarasoundit valmiiks niin et ne ei riitele rytmiskittojen kans. Eli biisi soimaan ja sit ruuvaamaan sundia.

Hei muuten, kysynpä tässä nyt samalla tämmöistä: jos laskette noita tasoja esim. soolon alta, niin millaisia määriä yleensä ja kuinka nopeilla leikkauksilla? Joka kertahan on oma tapauksensa ja korva sen kertoo, mutta jotain keskivertotapauksia.
 
Mä en nimittäin oo koskaan saanut oikein järkevästi niitä liukumaan silleen, ettei se kuulostaisi hiukan omituiselta. Ilmeisesti pitempää ja loivempaa käyrää pitäisi piirrellä vaan? Entäpä sitten, kun kokonaistaso tuntuu helposti hukkuvan liiaksi riittävän "väistön" takia? Onko se masterointisedän ongelmia, vai pitäisikö mun miksaajana ratkaista se jotenkin?
 
En laske. Saatan tehdä eq-käyrää tai panorointia, ja teenkin, mutta pelkkään volaan en koske. Paremmin tuo kyykyttäminen onnistuu, kun hetkeksi rajaa jotain taajuuksia vähemmälle. Usein ei kyllä tarvitse tehdä sitäkään. No, toisaalta mulla kitarat elää ihan koko ajan, niissä on jatkuvaa automaatiota - trikki on siinä, ettei se saa kuulostaa siltä. Mulle on myös henk koht älyttömän tärkeää, missä kohden kuvaa (niin stereossa kuin taajuuksissa ja kaikutilassa) jokin soitin ilmestyy miksaukseen, ja mihin se siitä matkustaa.
 
Alkuperäiseen kysymykseen: pumppaus tarkoittaa väärin säädettyä kompressoria. Jos ongelmana ovat sekä dynamiikkapiikit että pumppaus, tarkoittaa se mun nähdäkseni sitä, että kompressoria ei osata käyttää kyllin transparentisti.
 
Samaan viittaisi biisin volyymin kasvu loppua kohti. Kyllä RMS-tason kuuluukin kasvaa loppuun päin, se on ihan tavallista, mutta peakit ovat silti läpi biisin samassa, jos mukana kompressoreja vain on. Käytännössä on ihan ok, jos biisi näyttää aaltona katseltuna kasvavan reippaasti vaikka puoletkin tuhdimmaksi loppuun mentäessä.
 
Masterointia ei juurikaan joudu tekemään "alun tai lopun ehdoilla", jos biisi on miksattu kunnolla. Masterointi tehdään biisin ehdoilla, ja tarkoitus on tuoda lopullinen silaus miksauksen visioon, ja varmistaa vision toistuminen eri formaateissa ja eri laitteilla.
 
EDIT: onkohan yksi ongelma, että kysyjä yrittää tehdä kaiken yhdellä kompressiolla? Mä en edes yrittäisi, vaan aluksi mulla on hyvin varovaisia kompuroita jotka siloittelevat dynamiikkaa mutta päästävät attackit läpi, sen jälkeen kompuroita jotka liittävät eri instrumenttien attackit yhteen, ja lopuksi kompuroita jotka vaikuttavat pelkkiin piikkeihin. Esimerkiksi. 7 kompuraa peräkkäin ei ole mikään harvinaisuus.

Alkuperäiseen kysymykseen: pumppaus tarkoittaa väärin säädettyä kompressoria. Jos ongelmana ovat sekä dynamiikkapiikit että pumppaus, tarkoittaa se mun nähdäkseni sitä, että kompressoria ei osata käyttää kyllin transparentisti.
 
yhdyn tähän täysin.
 
..ja sitten itse aihetta hieman sivuten, pakollinen lässytystuokio.
 
se, että haluaako käyttää kompuraa vielä efektinä ja tehdä sen pumppauksen ihan tarkoituksella (esim: tyyliin joe meek), onkin sitten eri asia. periaatteessa siinä ei oo mitään sääntöä. luottaa vaan omiin korviin ja tekee niin kuin itselle kuulostaa hyvältä.
 
ehkä en kuitenkaan masterointivaiheessa pistäis pumppausta enää valmiiksi miksattuun biisiin, mutta miksauksessa teen niin melkein poikkeuksetta. varsinkin rummuille.
 
..ai miksi? koska se kuulostaa vitu hyvältä.

mutta miksauksessa teen niin melkein poikkeuksetta. varsinkin rummuille.
 
Aivan törkeä, tappiin saakka tehty pumppaava kompressointi antaa rummuille kivan säröä korvaavan efektin esim. välisoittoja, introja varten. Aivan lempijuttuja nykyään ku biisejä työstän. :)

Samaan viittaisi biisin volyymin kasvu loppua kohti. Kyllä RMS-tason kuuluukin kasvaa loppuun päin, se on ihan tavallista, mutta peakit ovat silti läpi biisin samassa, jos mukana kompressoreja vain on. Käytännössä on ihan ok, jos biisi näyttää aaltona katseltuna kasvavan reippaasti vaikka puoletkin tuhdimmaksi loppuun mentäessä.
 
OK, eli biisissä snareisku taitaa olla se paras piikki, joka on alussa se hallitseva, joskaan ei järin tasainen ja sitten loppua kohden tulee lisää mökää siten, että graafi on tuhdimpi, muttei huippukohdista isompi. Tai siis sitä tässä haen.
 
EDIT: onkohan yksi ongelma, että kysyjä yrittää tehdä kaiken yhdellä kompressiolla? Mä en edes yrittäisi, vaan aluksi mulla on hyvin varovaisia kompuroita jotka siloittelevat dynamiikkaa mutta päästävät attackit läpi, sen jälkeen kompuroita jotka liittävät eri instrumenttien attackit yhteen, ja lopuksi kompuroita jotka vaikuttavat pelkkiin piikkeihin. Esimerkiksi. 7 kompuraa peräkkäin ei ole mikään harvinaisuus.
 
Tässä se taisikin tulla. Minulla on vain yksi kompura per raita. Onko käytännön esimerkkiä rumpu-basso-akseliston toiminnasta näin?
 
Eli siis esim ensin snare yksin kompressoituna, sitten ajettuna ryhmään, jossa on muut rummut, jota kompressoidaan lisää ja sitten vielä masteriin, jota kompressoidaan lisää?
 
Minulla taitaakin sitten olla enemmänkin kysyttävää yleensä kompressorin käyttöön. Perkussiivisten instrumenttien kompressointi rok-musiikissa (snare ja bassari pääosin): Thresholdin ja kompressiosuhteen yhteispelillä tietenkin säädellään mitä sieltä pohjalta saadaan nousemaan, sain itse yhteenkin biisin tosi väkivaltaisella kompressoinnilla elämäni snaresoundin. Mutta minua kiinnostavat attack- ja release-säädöt. Jos pitää saada niitä piikkejä tasaiseksi, niin mitä; äärettömän lyhyt attack? Release askarruttaa myös, en ole koskaan itseasiassa säätänyt sitä, koska minulla ei ole selkeää käsitystä siitä mitä sillä voi saada aikaan.
 
Sitten, esimerkki wavesin c1. Pistän sen inserttiin, säätelen vähän, painan nappulaa, niin että lukee peak ref, ja katson että siinä lukee nolla. Biisi soi, kompressori tekee työtään ja raita lyö punaiselle. Saako se tehdä niin, vai pitääkö vielä hillitä niin, että raita ei lyö yli?
 
Sitten kysymys mixdownien tekemisestä; Kun teette mixdownin tai bouncetatte tai mitä vaan, niin kai katsotte, ettei master-kanava klippaa? Niin minä ainakin teen.

Eli siis esim ensin snare yksin kompressoituna, sitten ajettuna ryhmään, jossa on muut rummut, jota kompressoidaan lisää ja sitten vielä masteriin, jota kompressoidaan lisää?
 
Kyllä.
 
Minulla taitaakin sitten olla enemmänkin kysyttävää yleensä kompressorin käyttöön. Perkussiivisten instrumenttien kompressointi rok-musiikissa (snare ja bassari pääosin): Thresholdin ja kompressiosuhteen yhteispelillä tietenkin säädellään mitä sieltä pohjalta saadaan nousemaan, sain itse yhteenkin biisin tosi väkivaltaisella kompressoinnilla elämäni snaresoundin. Mutta minua kiinnostavat attack- ja release-säädöt. Jos pitää saada niitä piikkejä tasaiseksi, niin mitä; äärettömän lyhyt attack? Release askarruttaa myös, en ole koskaan itseasiassa säätänyt sitä, koska minulla ei ole selkeää käsitystä siitä mitä sillä voi saada aikaan.
 
Mietitäänpä vähän äänten olemusta.
 
Äänen aluke määrittelee sen, mistä soittimesta on kyse. ilman sitä ei kitaralla, viululla tai vaikka huilulla ole kauheasti eroa.
 
Mitä lyhyempi attack on, sitä enemmän se syö äänen alkua. Juuri koskaan ei tarvitse mennä 0,5 millisekunnin alle varsinaisessa kompressoinnissa. Jos piikit sitten lyövät punaiselle koska attack on liian pitkä, en lyhennä attackia vaan pistän perään toisen kompressorin jossa on jyrkempi lyttäyssuhde mutta threshold paljon korkeammalla, vasta liki nollaa.
 
Tavallaan voisi ajatella, että soundia aletaan säätää kompressoimalla sen hännästä alkaen - ensin pidempää attackia, lopuksi lyhyempää.
 
Releasen taas yleensä säädän biisin tempoon. Releasehan vaikuttaa siihen, kuinka kauan kompressori vielä lyttää sen jälkeen kun signaali on laskenut thresholdin alle, joissain kompuroissa tosin lasku alkaa jo thresholdin ylittämisestä. Pyrkimys on saada kompressori hengittämään biisin tahdissa, jolloin se minkä se pumppaa, toimii dynamiikkaa korostavana elementtinä - saa biisin hengittämään tahdissa.
 
Sitten, esimerkki wavesin c1. Pistän sen inserttiin, säätelen vähän, painan nappulaa, niin että lukee peak ref, ja katson että siinä lukee nolla. Biisi soi, kompressori tekee työtään ja raita lyö punaiselle. Saako se tehdä niin, vai pitääkö vielä hillitä niin, että raita ei lyö yli?
 
Mikä sulla on alusta (eli ohjelma)? Pro Toolsissa punavalo syttyy herkästi eikä silti pilaa soundia, mutta periaatteessa signaali ei digipuolella koskaan saisi klipata.
 
Kaikissa kompuroissa on tuota ns. "overshootia" jonkun verran. Siitä pääsee laittamalla peakin -0,3 desibeliin - tuo on hyvä marginaali, ja jos se ei riitä, on jossain ehkä vikaa.
 
Sitten kysymys mixdownien tekemisestä; Kun teette mixdownin tai bouncetatte tai mitä vaan, niin kai katsotte, ettei master-kanava klippaa? Niin minä ainakin teen.
 
Master-kanava ei saa klipata, muuten miksaus on pilalla. Mä laitan usein miksatessa masteriin varovasti jonkun transparentin kompressorin tai limitterin, jonka kyllä saatan ottaa pois ennen lopullisen miksauksen laskettamista. PT:ssä on Maxim, UAD:ssa hyvä LA2A , ja sitten ovat erilaiset masterlimitterit. Kotona demotessa, kun biisiä ei siis erikseen masteroida eikä soundi ole niin nuuka, käytän Kjaerhusin master-limitteriä "klippisuojana", mutta yleisesti ottaen masterlimitointi on paha ja väärä tapa jos tuotos menee vielä masterointiin.
 
Joskus kun tyyli vaatii, tulee kyllä laitettua miksaukseen järeämpikin kompura. Tosin esim nuorison suosima L2 on liian järeä jopa pois päältä ollessaan.
:-D

Mikä sulla on alusta (eli ohjelma)? Pro Toolsissa punavalo syttyy herkästi eikä silti pilaa soundia, mutta periaatteessa signaali ei digipuolella koskaan saisi klipata.
 
Alustana Cubase SX3. Raidan kuuntelu solona ei ainakaan paljasta mitään prätinöitä ja jos masteri menee punaiselle, niin koko hoito pränää oli siellä kompuroita punaisella tai ei. Eli karusti vaan make-uppia pienemmälle, ja jos tuntuu, että hukkuu, niin kaikkea muuta sitten alas vaan. Se vaan on rasittavaa tehdä niin päin. :)

Releasen taas yleensä säädän biisin tempoon. Releasehan vaikuttaa siihen, kuinka kauan kompressori vielä lyttää sen jälkeen kun signaali on laskenut thresholdin alle, joissain kompuroissa tosin lasku alkaa jo thresholdin ylittämisestä. Pyrkimys on saada kompressori hengittämään biisin tahdissa, jolloin se minkä se pumppaa, toimii dynamiikkaa korostavana elementtinä - saa biisin hengittämään tahdissa.
 
Jees.. Mun mielestä ehdottomasti hauskin homma kompuroissa on tää. Ite säädän eka laittamalla aika tiukan tresholdin ja ration että varmasti kuulee mitä tapahtuu ja sitten lähen vähentämaan treshold/ratio määrää kun olen säätäny kompuran soutelemaan biisin flown mukana, ei sitä vastaan.
 
Mites toi Master clippaus.. Meikän masterchannel menee varmasti aina niin kaukana 0dbfs:stä ettei tarvi pelätä. Pyrin pitämään sen piikit korkeintaan jossain 15dbfs:ssä (~0dbVU?). Mitäs vanhat parrat tästä tuumivat?

Mites toi Master clippaus.. Meikän masterchannel menee varmasti aina niin kaukana 0dbfs:stä ettei tarvi pelätä. Pyrin pitämään sen piikit korkeintaan jossain 15dbfs:ssä (~0dbVU?). Mitäs vanhat parrat tästä tuumivat?
 
Öö. Jos sulla on oikeesti dB FS ni eikös se oo desibelejä Full Scale eli koko mittausalueelta? Sillonhan se ois että kaikki yli nollan on jotain mitä ei sais tulla. Kun DAW tuuttaa pihalle 0dBFS ni se on sitten se äänikortin nimellistaso eli vaiks ny sit, öö, +4dB(se kirjain mitä en muista). Ei oo mitään suoraa muuntosuhdetta joittenkin pittimaailman täyden asteikon desipelien ja tosimaailman vastaavien kanssa. Se on ihan kiinni siitä miten se muunnin on konffattu.
 
Aika puskasarjan selostusta, mut ehkä tosta jotain tajuaa. Voi olla että oon ihan väärässäkin.