Kitarat: kitarakamat ›

Lupaavat CTS poteille monta kertaa pidemmän käyttöiän johtuen laadukkaimmista materiaaleista ja jotain tekemistä oli myös vastus-sillan kanssa hmm.hyvissä hiilisilta tai jotain ja halvemmissa sitten jotain ihan muuta:)
 
Kyllä ne hiiletkin kuluvat, mutta usein selviää pienellä CRC:llä. Toista se on muovisten ja muiden potikoiden kanssa... hajoavat käytössä eikä niitä voi ehjätä tai "huoltaa" oikeastaan millään tavalla.
 
Pitäisi kultakorvat kuulla eron... väittävät
 
En usko että kukaan kuulee onko skebassa nyt CTS:t, Alphat, DiMarziot vai Gibsonin potikat. Pointti on vissiin enemmänkin siinä luottamuksessa pitkään käyttöikään. Eli tällaisten pikkufiksailujen eliminoimisessa.
 
Viimeksi pari viikkoa sitten paikallisessa liikkeessä oli huollettavana erän I:llä alkavan jaappanilaisen valmistajan Prestige-yksilö jonka potikka oli jäänyt jumiin. Se oli ilmeisesti "kiertynyt ympäri". Enpä ole vastaavaan esim. CTS:n kohdalla törmännyt.
 
Kyllä joistakin potikoista kuulee(tai luulee kuulevansa?) eroja lähinnä että toinen soi kirkkaammin ja taas joku toinen taas pehmeämmin ja aina se kirkkaampi ei välttämättä mukampi korvaan...
 
Eron kuulee silloin kun verrataan esim. 250k potikkaa 1M potikkaan ääriasennoissa. Tai jo ihan 250k vs. 500k. 500k tarjoaa hieman enemmän yläkerran "brittle 'n brightness" osastoa. Kannattaa siis kokeilla erilaisia potikoita (toneksi sekä volumeksi) sekä erilaisilla konkilla. Muutaman kombinaation käynyt itsekin läpi ja kyllä sillä touhulla on saatu "huonoistakin" mikeistä soitettavia. Viimeksi frendin Epiphone Sheratone II, johon tuo potikoiden ja elektroniikan vaihto olikin harvinaisen v**tumaista.
 
(kirkkaampi voipi niitä alataajuuksia hävittää ni sen takia ei huva)
 
Tai sitten just hyvä... nimenomaan, kuka mistäkin tykkää ja mihin tarkoitukseen. Eihän sitä treblekkäämpää soundia ole aina pakko käyttää ja tonea voi ruuvailla aina pienemmälle. Edelleen sitä mieltä että kandee kokeilla ja ropeltaa :)
 
No samanlaista kamarunkkaustahan nuo kuin kielet,piuhat,putket ja mikit
... että uskoo kuka uskoo paremmuuteen mutta eipä ainakaan pitäisi enää olla potikoista kiinni kun ne "paremmat" asentelee:)
 
Meinaatko nyt sitä ettei kielillä, putkilla, piuhoilla ja mikeillä ole mitään merkitystä minkään kanssa? On meinaan pakko todeta, että aivan tasan on.
 
Kielistä sen verran että kyllä ne paksummat kielet kuulostavat aina tukevammilta mitä ohuet. Itse olen havainnut myös hienoisia eroja roundcoren ja hexacoren välillä punotuissa kielissä. Esim. Elixireissä ja DR:n Hi-Voltage & Hi-Beam kielissä on kuusikulmainen ydinlanka. Se on hieman jäykempi tatsiltaan ja soundi on aavistuksen kirkkaampi.
 
Putkiakin on niin moneen junaan että esim. Tung-Solin etuset tarjoavat reilusti gainia, kun taas Svetlanat ovat aavistuksen miedompia. Samoin pääteputkissa on hurjia eroja... jos nyt verrataan esim. "4 markan" nimettömiä kiinaputkia ja jotain Mullardin tai Philipsin NOS-putkia. Kannattaa ihan oikeasti testailla ja todeta itsekin että kysymys ei ole pelkästään "uskosta".
 
Sama homma myös mikkien kanssa, eli kannattaa testata... vaikka DiMarzion Humbucker From Helliä ja X2N samassa asemassa ja todeta sen jälkeen eroavaisuuksista. Tai Gibson '57 Classic vs. Gibson Dirty Fingers... Itse olen löytänyt soundini PAF-tyylisistä mikeistä, eli niistä miedoimmista humbuckereista. Toiset taas diggailevat Dimebuckereista ja kolmannet aktiiveista. Kyllä mikeillä voi vaikuttaa omaan soundiinsa kovastikin. Ehkä se ero ei esim. DiMarzio Super Distortionin ja Evolutionin välillä ole niin suuri, mutta ääripäissä erot kyllä suurenevat merkittävästi.
 
Piuhoista pitää sanoa etten itsekään "uskonut" asiaa ennenkö testasin. Mulla oli ties mitä sattuu Bespeco Scorpioneja ja Leemejä. Luulin että piuhat ovat "kulutustavaraa" samoin kuin plektrat ja kieletkin, mutta kovasti olin väärässä. Nuo halvat, heikkolaatuisesta kuparista tehdyt piuhat söivät soundista ylä- ja alapäätä. Eron huomasin silloin kun ensimmäisen kerran vaihdoin Leemit ja muut halpislakut DiMarzion tweed-piuhaan joka maksoikin 10 kertaa sen mitä nuo halvimmat piuhat. Fiilis oli sanoinkuvaamaton kun se halpa kitara alkoi kuulostamaan hyvältä ja erottelevalta. Tämän jälkeen vaihdoin vielä DiMarzion leiristä Spectraflexiin ja enää ei tarvitse valittaa piuhoista.
 
No, menipäs off-topiciksi...
Mielestäni kuitenkin näille kaikille yhteistä on "luotettavuus". Hyvät mikit tarjoavat hyvän soundin ja luotettavan toiminnan aivan kuten hyvä ja laadukas elektroniikka sen jatkeena (esim. CTS + Switchcraft). Koska kitaran soundi on tasan niin hyvä kuin sen heikoin lenkki, niin mielestäni on ihan fiksua huolehtia nämä pienimmätkin nippelit kuntoon (hyvät putket, hyvät piuhat, hyvät kielet, hyvät plektrat, hyvä elektroniikka, hyvät efektit, hyvä vahvistin, hyvä kaiutin, hyvä kitara, hyvä rauta, hyvä soittaja, hyvät korvat, hyvä hyvä hyvä!!!)

Ei mene. Kunnon LePa vaatii sen pitemmän mallin. Tietenkin riippuu kaarevakantisilla ym. siitä kuinka syvän poteron ovat potikoille jyrsineet. Aasialaisissa tuppaa olemaan syvempää poteroa mitä ameriikan vehkeissä.
 
Väärin, siltä osin, että kunnon LePaan käy lyhyempi malli. Kunnon LePassa, eli Historiceissa (ja V.O.S.:ssa jne.) ei ole Gibsonin liukuhina-Les Pauleista tuttua "asennuslevyä" siellä konehuoneessa, jolloin potikan kannan ja kärjen väliin jää pelkästään (karkeasti kymmenisen milliä paksu, jopa alle) kansipuu. Liukuhihna-malleihin tarvitaan pidemmän malliset juuri tuon levyn takia, joka on kansipuun "alapohjasta" aavistuksen irti, pidentäen potikan kannan ja kärjen tarvitsemaa väliä. Ei muuta.

Väärin, siltä osin, että kunnon LePaan käy lyhyempi malli. Kunnon LePassa, eli Historiceissa (ja V.O.S.:ssa jne.) ei ole Gibsonin liukuhina-Les Pauleista tuttua "asennuslevyä" siellä konehuoneessa, jolloin potikan kannan ja kärjen väliin jää pelkästään (karkeasti kymmenisen milliä paksu, jopa alle) kansipuu. Liukuhihna-malleihin tarvitaan pidemmän malliset juuri tuon levyn takia, joka on kansipuun "alapohjasta" aavistuksen irti, pidentäen potikan kannan ja kärjen tarvitsemaa väliä. Ei muuta.
 
Hmm... ilmeisesti uusiin "liukuhihnoihin" on joku tuollainen asennuslevy tullut. Omassa '92 Standardissa sellaista ei meinaan ole. Aikanaan kun Fralineja siihen asentelin, meinasin vaihtaa potikatkin, mutta jätin tekemättä kun nuo alkup. ovat 100% toimivat... vieläpä helkkarin tasaisella "feidillä" eli ei ole selkeää hyppäystä missään kohdin.

Omassa '92 Standardissa sellaista ei meinaan ole.
 
'95:stä löytyy!

Mun Speciaalista ei löydy, mutta Standardista löytyy. Johtopäätös: Special ei ole liukuhihnatavaraa!

Ja jos jotkut ihmettelee että mikä ***vetin asennuslevy, niin tuollainen siis: http://www.stevesmusiccenter.com/GibsonLPStudioCavity.jpg Ja tuo on vuoden '92 LP studiosta, kaarevakantinen liukuhihna-lesteri siis kyseessä :)

Eli tällainen?
Kyseessä vuoden '76 LP Artisan.
http://www.muc.de/~hm/music/Guitars … 6/Les_Paul_Artisan_06203941-046.jpg
 
Miksi tällaista ei ole omassani? Onko tuolloin '92 rakenneltu muitakin omituisuuksia kuin 40th Anniversary Pauleja? Meikäläisen Stanun sisuskalut kun näyttävät tältä: http://www.gibson.com/magazines/amplifier/1999/1/img/controlcavity.jpg

Miksi tällaista ei ole omassani? Onko tuolloin '92 rakenneltu muitakin omituisuuksia kuin 40th Anniversary Pauleja? Meikäläisen Stanun sisuskalut kun näyttävät tältä: http://www.gibson.com/magazines/amplifier/1999/1/img/controlcavity.jpg
 
Jos kyseessä tosiaankin on perus-standardi, niin konehuoneeseen mitä todennäköisimmin on vaihdettu osia. Näyttää nimittäin harvinaisen paljon historic-jäljennykseltä kaikkineensa tuo cavity, siis mikäli se juuri tuollainen on :) Ja kun tuo asennuslevy on käsittääkseni ollut aina 70-luvulta näihin päiviin asti käytössä, ainakin standardeissa.

Jos kyseessä tosiaankin on perus-standardi, niin konehuoneeseen mitä todennäköisimmin on vaihdettu osia. Näyttää nimittäin harvinaisen paljon historic-jäljennykseltä kaikkineensa tuo cavity, siis mikäli se juuri tuollainen on :)
 
Muuten, kuin kuvassa, mutta musta. Potikat on alkuperäiset, samoin kaikki muut kolvaukset paitsi mikkien johtimet. Mikit kun eivät enää ole alkup. vaikka nekin toki tallessa ovat.
 
Ja kun tuo asennuslevy on käsittääkseni ollut aina 70-luvulta näihin päiviin asti käytössä, ainakin standardeissa.
 
Jep... helpottaahan se työvaiheita huomattavasti kun saa kaikki potikat yhdellä kertaa masiinaan kiinni.
 
Ilmeisesti siis kitaran edellinen omistaja on poistattanut ko. levyn...

Okei, cavityt esiin. Mulla tämmönen: http://juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/Goldtop/R7+001.jpg

Okei, cavityt esiin. Mulla tämmönen: http://juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/Goldtop/R7+001.jpg
 
No siinä on jo cavityä. Komeasti kannessa kiinni potikat.
 
Mistähän mä oon saanu päähäni että noissa Gibsonin LePoissa on se cavity mallia matala? Nooh, ompahan tämäkin väärinkäsitys korjattu. Tuota asennuslevyäkin luulin/muistelin kunnon shieldingiksi... oh well. Ehkä se siitä.

Ilmeisesti siis kitaran edellinen omistaja on poistattanut ko. levyn...
 
Ei välttämättä, jos kattoo noita cavityjä, niin niissä on selviä eroja riippuen siitä, että käytetäänkö tuota asennuslevyä vai ei. Kuten tuosta Juki68:n lespasta näkyy, niin potikat on tuommoisissa syvennyksissä, kun taas tuo on enemmänkin teräkulmainen nelikulmio tuo missä asennuslevyä käytetään. Että vilkaisemalla potikoiden asemointia saa tietää, onko se levy joskus asunut siellä kontissa tai ainakin että onko se ylipäätänsä mahtunut sinne.

Asiahan ei ole aivan niin simppeli, koska custom shopin Les Paulit ovat asia erikseen. Eli Historic-malliset, kuten tuo Jukin R7 (1957 Re-issue), on tehty 50-luvun speksien mukaan (siis hyvin pitkälti) ja tästä syystä potikat ovat suoraan kannessa kiinni. Ja Les Paulien "cavityn syvyys" on juuri niin syvä kuin se rungon syvyys on, eli se on läpiporattu ja päälle ot lätkäisty kansi, joko mahonkinen tai vaahterakansi.

 

 
Meinaatko nyt sitä ettei kielillä, putkilla, piuhoilla ja mikeillä ole mitään merkitystä minkään kanssa? On meinaan pakko todeta, että aivan tasan on.

En, ja Täysin samaa mieltä.
 
Monelta vaan tuntuu tuo jäävän liian vähälle huomiolle tai sitten he eivät vaan ole niin tarkkoja saundistaan:)
 
Semmoinen ihmetyttää kun hommataan pirun kallis kitara ja butiikkivahvistin ja sitten aletaan pihtailemaan putkien ,jne. kanssa että "otetaan ne halvimmat vaan"?

Strato-projektista puuttui potikat ja nupit.Sp-elektroniikasta 3 x cts + nupit + toimitus = n. 40€.Ebaystä 4 x cts (3 x 250 & 500k) + nupit + toimitus = 21,5€.Lähinnä toi sp-elektroniikan toimitustaksa hämmästyttää.Mun mielestä Oulu on kuitenkin lähempänä kuin Texas,maantieteellisesti ainakin.

Vanhan otsikon nostelua uudella kysymyksellä.
 
Osaako joku jelpata potikoiden selvityksessä. Japanilaisessa Les Paulissani on potenttiometrit seuraavilla tunnuksilla, Tone CTS FN8446 4789 ja Volume CTS FN8446 4788. Osaako joku kertoa/tulkita potikoiden speksit? En löytänyt Googlesta mitään järkevää.

Arvaillaan, sopiiko mikään näistä:
F lienee "flat" eli sileä malli.
N... ei mitään hajua, ehkä tapin pituus?.
8446, aika todennäköisesti vuosi -84 ja viikko 46.
4788 ja 4789 todennäköisesti valmistajan mallimerkintä (ja siitä ihan harmaalle alueelle: oisko lineaari/logaritmi-merkinnät).
Lienee kummiskin 500K molemmat. Mittaa.
 
CTS:llä oli joku ihme periodi, että merkinnät potikoissa ei noudattanut mitään tunnettuja standardeja. Jollain forumilla oli kysytty suoraan valmistajalta, muttei nekään enää tienneet.

Mitä itse sain selville google kääntäjällä japanista käännettynä niin tuo 4788 olis aika varmasti volume 500k B eli lineaarinen joten eiköhän tonet ole sitten logamitrinen 500k A. 500k potikoita aika varmasti kaikki.

Kiitos vastauksista. 500k itsekkin aavistelin mutta en ole ehtinyt mittaamaan. Osaatteko kertoa mikä voi olla syy että volumeen laitetaan lineaarinen ja toneen logaritminen?