 Chemo
09.08.2007 11:03:36 (muokattu 09.08.2007 11:05:41) | |
|---|
On hyvä selvitä aika vähällä korjailulla ja joskus vähän huojuvasti mutta tosissaan soitettu on juuri se soundi joka tekee hommasta mielenkiintoisen.
Tämä sopii täydellisesti niihin asioihin mitä itse teen, ja mitä itse myös kuuntelen, joten komppia tälle!
Mulla on tämmöinen periaate ollessani soittajapuolella: Mun on ehdottomasti pystyttävä soittamaan kokonainen, ehjä otto soitettavasta materiaalista. Ja mieluummin vieläpä niin kiinnostavasti, että sillä on väliä että se oon just mä joka hoitaa homman.
Rähmiminen ja uusintaotot ovat tottakai ok; raitojen siivoaminen, parhaiden ottojen valikoiminen ja osittainen käyttäminen (vaikka tuplauksiin jne) ovat myös. Ja kappaleen osien soittaminen erikseen hyvästä syystä (esim. eri soitinvalinnalla) on sekin ok. Sellaisen sovituksen, jota ei sellaisenaan pysty toteuttamaan livenä, lisääminen on ihan luonnollista. Enkä mä edellytä että proggiksen kaikki muut henkilöt toimivat saman periaatteen mukaisesti.
Se täytyy kyllä lisätä, että uudesta levytetystä musiikista huomattavan suuri osa kuulostaa mun korvaani tätä nykyä kuolleelta - myös ns. bändilevyistä. Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän. |
 Juntunen
09.08.2007 11:14:48 | |
|---|
Se täytyy kyllä lisätä, että uudesta levytetystä musiikista huomattavan suuri osa kuulostaa mun korvaani tätä nykyä kuolleelta - myös ns. bändilevyistä.
Samat sanat varsinkin ns. listamusiikin kohdalla. Siloteltu tuotanto on karsinut pois fiiliksen.
Sitten on tietty näitä isoihin mittoihin kasvaneita "indiebändejä", niin kuin joku The Sounds, joiden levyiltä välittyy hieman eri tavalla se tekemisen meininki. Sellaista rehellistä renkutusta ja laulunkin on annettu mennä välillä kivasti "sinne päin". Sitä asennetta lisää kiitos. |
 JoKo
09.08.2007 12:11:34 | |
|---|
On hyviä virheitä, jotka tekevät musiikista autenttista/spontaania/lähestyttävää/sympaattista/rouheeta/särmikästä ja sitten on virheitä jotka kuulostavat ainoastaan huonolta soitolta/laululta. Se kumpia ne on riippuu täysin kontekstista. Jossain indie jutussa tietynlainen "huolimattomuus" on sallitumpaa kuin vaikkapa NRJ:n soittamassa popissa. Se missä se raja menee huijauksen puolelle, on epärelevantti, koska jos pitää jotain juttua feikkinä, niin siitä musiikista ei alunperinkään pidä, ja ne jotka pitävät eivät luultavasti välitä.
Kyllä välillä yllättyy mitä kaikkea ihmiset tekee (ja ostaa), yhden suositun poppilaulajan leadilaulut oli kuulemma koostettu kolmen eri ihmisen äänestä, botne yhdestä ja atakki toisesta jne... vocal alignilla vaan kohdilleen ja sekoitettu artistin omaan ääneen. Pistää kyllä miettimään millä eväillä sitä ollaan liikkeellä... vaikka en mä sen musiikkia kuuntelisi vaikka se olis itse rehellisesti laulanutkin. |
 kivi
09.08.2007 13:44:03 | |
|---|
niin kuin joku The Sounds, joiden levyiltä välittyy hieman eri tavalla se tekemisen meininki. Sellaista rehellistä renkutusta ja laulunkin on annettu mennä välillä kivasti "sinne päin". Sitä asennetta lisää kiitos.
Hm. Kun vertaa The Soundsia livenä ja levyllä, tajuaa miten valtavan paljon kätkettyä työtä mahtuu siihen vaivattomuuteen ja "sinne päin" tekemiseen. |
Juntunen
09.08.2007 13:57:00 | |
|---|
Hm. Kun vertaa The Soundsia livenä ja levyllä, tajuaa miten valtavan paljon kätkettyä työtä mahtuu siihen vaivattomuuteen ja "sinne päin" tekemiseen.
Valitettavasti en oo livenä nähny. Miten ne vetää?
Enivei, hienoa ettei särmiä ja fiiksiä oo hiottu pois levyltä. |
kivi
09.08.2007 14:20:51 | |
|---|
Valitettavasti en oo livenä nähny. Miten ne vetää?
Hyvin. Kivat mikroshortsit korvaa puutteet soitossa.
:-P
Ei vaan, kyllähän niillä on livenä treenattu periaatteessa samat elementit kuin levylläkin. Kiipparit on kovassa käytössä, ja kitaraosuudet karsittu minimiin. Sävy vaan on aika eri, jos nyt vertaa vaikka Rock'n'rollin levyversiota: "olen rock-nunna, olen myynyt sydämeni rockille, sä et kiinnosta" ja liveversiota: "tahdon olla teidän kaikkien kanssa henkisesti ja fyysisesti, jeee!"
;-) Ei aina vakavimmat ja hartaimmat fiilikset sovi reippaasti renkuteltaviksi, ja toisaalta taas levyllä tuo reippaus ja kohkaaminen on ihan hemmetin tarkkaan laskettu just oikeaan määrään. |
 Gardiner
09.08.2007 15:16:14 | |
|---|
Hm. Kun vertaa The Soundsia livenä ja levyllä, tajuaa miten valtavan paljon kätkettyä työtä mahtuu siihen vaivattomuuteen ja "sinne päin" tekemiseen.
Jospa se on just sitä uskottavaa ja laadukasta mussiikin tekoo ku hyvält kuulostaa. :D "White collar conservatives, pointing their plastic fingers at me, hoping, that my kinds would die" Jimi Hendrix |
Itse ajattelen asian näin: Äänite on oma taideteoksensa. Joissain tapauksissa niissä on isoimman työn tehnyt studioväki, joissain tapauksissa muusikot. Live-esiintyminen sitten mittaa sen, onko esittäjä hyvä. Saatan sanoa:" Tämä on helvetin hyvä levy, mutta bändi on huono. Ne eivät osaa soittaa/laulaa."
Tämä asetelma on rankasti korostunut viime vuosina, kun tekniikan ja markkinoiden kehittyessä joku puoli vuotta yhdessä soittanut kokoonpano lanseerataan yhtäkkiä isoksi tähdeksi kun ulkonäkö sopii ja ovat onnistuneet väsäämään yhden kelpo biisin. Nämä pistetään sitten jonnekin TV:n suoriin gaala-konserttilähetyksiin yms. Kolmen tanssilavakeikan kokemuksella pitäisi sitten ottaa haltuun Hartwall-areena. Tilanteet kääntyvät helposti flopeiksi.
Lavaesiintymisten perusteella esim. Negativen Jonne on niin heikko laulaja, että hän ei voisi edes haaveilla muusikonurasta ilman nykystudioita ja Autotunea. Silti Negative on tehnyt muutaman ihan kelpo levyn, jos ei omaperäisyyden puutteesta paljoa sakoteta. Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
Kalmo