Bassot ›

Tervehdys
 
Tässä on nyt bassoa soiteltu vuosi, sitä ennen kitaraa viisi, ja kivaa on ollut. Tähän asti soittimena on palvellut Yamahan RBX-270, jolle on tullut hommattua nupiksi Peaveyn Mark IV '82 ja kaapiksi samaiselta valmistajalta 410TVX.
 
Ja koska kivaa on ollut ja laitekantaa päivitettyä niin onkin mielessä alkanut jo poltella uusi, laadukkaampi basso. Sellainen jolla kelpaisi soitella pidempäänkin, ehkä jopa niin kauan että fysiikan lait sanelevat soittimen hajoamisen. Silmissä onkin kiilunut tonnin-reilun tonnin hintaluokassa pyörivät soittimet. Viimeisimpänä Warwickin Corvette Std tai $$. Punaisena, mustalla hardwarella. Ah.
 
Mutta tässä sitten herääkin kysymyksiä, kun hintaa kuitenkin soittimella on. Linjalla "onkohan nyt varmasti hyvä, soiko mulle hyvin" ja sitä rataa. Tietysti koesoitto ensin, mutta silti.. Ajattelinkin tässä nyt kysellä josko täältä löytyisi mielipiteitä soittimesta (puolesta tai vastaan tai omia ehdotuksia jopa), sen hankkimisen "järkevyydestä" ja hyödystä.
 
Tällä hetkellä soittelen bändissä, joka heiluu raskaan rokin ja metallin välimaastossa. Kivaa on ollut mutta levylle ei olla päästy, tämä kyllä on tähtäimissä. Itse olen ajatellut että "en ansaitse vielä niin hyvää kun en ole proo", mutta toisaalta, laatusoittimenhan arvo ei laske ajan kanssa niin paljoa.. vai?
 
Keskustelua aiheesta!

Osta käytetty, jos et ole varma mitä haluat bassolta. Sen voi sitten myydä ilman mainittavaa tappiota. Soitin kuin soitin, uutena ostettua myydessä tulee lähes aina suht paljon takkiin. Esim oma vanha warwick, ostin aikoinaan 7000 markalla ja myin sen 7 vuotta myöhemmin 600 eurolla.
 
Jos tiedät, niin siltikin kannattaa tsekata käytetyt. Olettaen, että löydät sopivan oloisen basson.

Osta käytetty, jos et ole varma mitä haluat bassolta. Sen voi sitten myydä ilman mainittavaa tappiota. Soitin kuin soitin, uutena ostettua myydessä tulee lähes aina suht paljon takkiin. Esim oma vanha warwick, ostin aikoinaan 7000 markalla ja myin sen 7 vuotta myöhemmin 600 eurolla.
 
Jos tiedät, niin siltikin kannattaa tsekata käytetyt. Olettaen, että löydät sopivan oloisen basson.
 
Kannatan. Tosin käytettyäkin ostaessa pitää olla jonkinlainen käsitys hintatasosta ja mahdollisesta haluttavuudesta (siis basson) myöhemmin. Ja perustietämys bassoista että osaa testata sen yksilön mitä on ostamassa.
 
Mutta siis järkevästi käytetyn ostamalla ja sitä hyvin pitäen sitten saa kokeilla "ilmaiseksi" bassomallia, joten en näe mitään estettä harkiten ostetulle vaikka kuinka kalliille soittimelle jos vain rahat riittää. Monen tonnin vintagepelikin voi olla todella fiksu ostos tässä mielessä. Niissä voi rahaa jopa tienata kun rahallinen arvo tuntuu vain nousevan.

Aivan, kannattaa muistaa, että jälleenmyyntiarvo on se tärkein pointti soitinhankinnassa ehdottomasti. Nyt se voi kuulostaa vähän oudolta, mutta ei hätää, pian sinustakin tulee paatunut kamarunkkari jolla ei vuotta pitempään verme kuin verme pysy näpeissä.

Aivan, kannattaa muistaa, että jälleenmyyntiarvo on se tärkein pointti soitinhankinnassa ehdottomasti. Nyt se voi kuulostaa vähän oudolta, mutta ei hätää, pian sinustakin tulee paatunut kamarunkkari jolla ei vuotta pitempään verme kuin verme pysy näpeissä.
 
Ei nyt ihan ole mielessä ;) Tarkoitus olisi kerralla hommata kunnon peli, jolla voisi sitten soitella tästä "hamaan ikuisuuteen" säilyvyyden lait huomioiden. Samalla pitäen tiettyä takaporttia auki että jos into laantuukin muutamien vuosien sisään niin ei tule takkiin ihan miljoonaa. (Opiskelija pelaa varman päälle!)
 
Käytetty warre olisi tietty aina hyvä myös, ei minulla mitään sitä vastaan ole, mutta näitä en ole ihan hirveästi bongannut tuolla torilla viime aikoina. Joko olen sokea tai omistajat haluavat pitää hyvästä kiinni...

Aivan, kannattaa muistaa, että jälleenmyyntiarvo on se tärkein pointti soitinhankinnassa ehdottomasti. Nyt se voi kuulostaa vähän oudolta, mutta ei hätää, pian sinustakin tulee paatunut kamarunkkari jolla ei vuotta pitempään verme kuin verme pysy näpeissä.
 
Eiku kannattaa ostaa ylihintaan itselle sopimaton basso ja tuskailla sen kanssa sitten seuraavat 10 vuotta kun sillä on ikävä soittaa mutta myydessä ei saa edes senvertaa rahaa että voisi kustansaa itselleen uuden itselle sopivamman soittimen.

Ei nyt ihan ole mielessä ;) Tarkoitus olisi kerralla hommata kunnon peli, jolla voisi sitten soitella tästä "hamaan ikuisuuteen" säilyvyyden lait huomioiden. Samalla pitäen tiettyä takaporttia auki että jos into laantuukin muutamien vuosien sisään niin ei tule takkiin ihan miljoonaa. (Opiskelija pelaa varman päälle!)
 
Käytetty warre olisi tietty aina hyvä myös, ei minulla mitään sitä vastaan ole, mutta näitä en ole ihan hirveästi bongannut tuolla torilla viime aikoina. Joko olen sokea tai omistajat haluavat pitää hyvästä kiinni...
 
http://muusikoiden.net/tori/haku.ph … min=&price_max=&x=0&y=0
 
Eihän näitä ollut kuin 10. :) Tosin moni niistä oli niitä halvempia Rockbassoja.

Eiku kannattaa ostaa ylihintaan itselle sopimaton basso ja tuskailla sen kanssa sitten seuraavat 10 vuotta kun sillä on ikävä soittaa mutta myydessä ei saa edes senvertaa rahaa että voisi kustansaa itselleen uuden itselle sopivamman soittimen.
 
Mitäs järkeä tuossa olisi?

Mitäs järkeä tuossa olisi?
 
Ihan samaa kuin siinä, että jälleenmyyntiarvo on soitinhankinnan tärkein pointti.
 
;)

Ihan samaa kuin siinä, että jälleenmyyntiarvo on soitinhankinnan tärkein pointti.
 
;)
 
Semmosen kuvan vaan tosta ketjun alusta vähän saa. Tiedän, ettei se ollut varmaankaan ihan pointtina.
 
Käytetyissä todellakin saa samalla rahalla enemmän, joten sitä puolta kannattaa ehdottomasti tarkkailla. Mutta mun mielestä tuon enimmän pähkäilyn jälleenmyyntiarvon tiimoilta voi jättää vähemmälle ja ensisijaisesti ihmetellä sitä että soitin istuu lapaseen ja kuulostaa hyvälle. Sanotaanko niin, että ehkä tuo pisnesmentaliteetti, joka monella soitinten ympärillä pyörii, ei tarvitsisi olla se hallitseva elementti ekaa hyvää soitinta hommattaessa.

Mutta mun mielestä tuon enimmän pähkäilyn jälleenmyyntiarvon tiimoilta voi jättää vähemmälle ja ensisijaisesti ihmetellä sitä että soitin istuu lapaseen ja kuulostaa hyvälle.
 
Olen samaa mieltä. Ehkä tuosta aloitusviestistä tosiaan saa väärän kuvan - voisi harkita sen muuttamista? Pääpointti tosiaan on siinä, että soitin sopisi useamman vuoden - tässä koettaa useammalla eri tavalla vaan perustella ittelleen ettei suurempia riskejä ole, jos koesoittaa ensin *virn* Ei huvittaisi ostaa ensin 300 euron bassoa, sitten 500:n, sitten 700:n ja sitten vielä sitä tonnin ylittävää mihin tyytyy.
 
Ja tosiaan, jos on perusteluja miksi jokin muu merkki kuin warwick, olen avoinna ehdotuksille. Ei sen tarvitse olla warre.
 
Miten muun väki täällä on hoitanut tuon ensimmäisen "kalliimman" basson hankinnan?

Semmosen kuvan vaan tosta ketjun alusta vähän saa. Tiedän, ettei se ollut varmaankaan ihan pointtina.
 
Mulle aloituksesta jäi lähinnä kuva, ettei tiedä mitä hakee. Todennäköisyys tällöin, että ostaa pitkässä juoksussa sopimattoman basson on aika suuri. Vaikka se ostohetkellä tuntuisikin maailman parhaimmalta bassolta.

Mulle aloituksesta jäi lähinnä kuva, ettei tiedä mitä hakee. Todennäköisyys tällöin, että ostaa pitkässä juoksussa sopimattoman basson on aika suuri. Vaikka se ostohetkellä tuntuisikin maailman parhaimmalta bassolta.
 
Ei kaikki oo hei sellasia kierrättäjiä ku sää.
 
edit: tai mää.

Warwickin Corvette Std tai $$. Punaisena, mustalla hardwarella. Ah.
 
Eli joku tommonen sitte. Kannattaa seurata sisäistä ääntä ignorata nää suositukset täältä. Tulee paras wheelis kun hankkii semmosen mitä oikeesti haluu.

Semmosen kuvan vaan tosta ketjun alusta vähän saa. Tiedän, ettei se ollut varmaankaan ihan pointtina.
 
Käytetyissä todellakin saa samalla rahalla enemmän, joten sitä puolta kannattaa ehdottomasti tarkkailla. Mutta mun mielestä tuon enimmän pähkäilyn jälleenmyyntiarvon tiimoilta voi jättää vähemmälle ja ensisijaisesti ihmetellä sitä että soitin istuu lapaseen ja kuulostaa hyvälle. Sanotaanko niin, että ehkä tuo pisnesmentaliteetti, joka monella soitinten ympärillä pyörii, ei tarvitsisi olla se hallitseva elementti ekaa hyvää soitinta hommattaessa.
 
Miulla on sellainen kokemukseen perustuva kuva aloittelevista (alle 5-vuotta) soittajista, että heillä ei vain ole eväitä tietää mikä olisi se itselle sopivin ja kaikin puolin paras soitin pitopeliksi. Mielestäni se vaatii joitakin vuosia kokemusta, ja käytännön kokeiluja. Ja musakaupassa nypläily ei mielestäni ole varsinainen käytännön kokeilu. Tästä syystä en jälleenmyyntiarvoa kokonaan unohtaisi, vaikka tietenkään sen ei pidä antaa valintaa hallitakaan. Ensisijaisesti käteen sopiva fiilis ja omaan korvaan kiva soundi.
 
Mikä soundikin on sitten ihan eri musakaupassa ja keikalla. Se pittee vaan tietee.

Mutta tässä sitten herääkin kysymyksiä, kun hintaa kuitenkin soittimella on. Linjalla "onkohan nyt varmasti hyvä, soiko mulle hyvin" ja sitä rataa. Tietysti koesoitto ensin, mutta silti.. Ajattelinkin tässä nyt kysellä josko täältä löytyisi mielipiteitä soittimesta (puolesta tai vastaan tai omia ehdotuksia jopa), sen hankkimisen "järkevyydestä" ja hyödystä.
 
Moi,
 
Vastaan tähän koska olin itse suunnilleen samassa tilanteessa viime keväänä. Uutta bassoa teki mieli, tarvetta oli ja strategisesti sijoitetun vanhenemisen myötä tuli hyvä sauma (=budjetti) Unelmien Basson hankkimiseen. Päädyin muuten myös Warwickin $$:iin, mutta en kirjoita sitä kehuakseni. Ostin sen uutena ja melkoisesti tuli hikoiltua samojen kysymysten äärellä. "Onko varmasti hyvä, kannattaako maksaa näin paljon, oonko muka niin hyvä ettei halvempi riittäis..." Lopulta oli vaan pakko antaa mennä.
 
Vastaavan tasoisen soittimen olisi varmasti saanut käytettynä halvemmalla, mutta päädyin uuteen koska olen AASI ja katsoin tarvitsevani osaavampien neuvoja. Tuttavapiirissä ei ole basisteja, joten myyjät olivat ainoa "tuki". Liikkeessä sai soitella mielin määrin ja kokeilla eri malleja. Tokihan käytettyäkin ostaessa pääsee soitinta kokeilemaan, mutta helpottaa varmasti vertailua kun voi suoraan hyllystä ottaa toisen vastaavan soittimen vaikka eri mikeillä tms.
 
Viimeinen syy ostaa uutena oli basson viimeistely ja väritys. Kun lähtökohtana oli Unelmien Basso, ei voi tehdä helppoja kompromisseja :). Ei tällaista olisi löytynyt keltään käytettynä kymmeneen vuoteen.
 
Pointtini: hakemalla ja hakemalla olisi varmasti löytynyt ajan kanssa yhtä hyvä tai parempi vaihtoehto käytettynä, mutta tällä kertaa aikataulu, budjetti ja oma mukavuuden halu sanoivat että nyt mennään näin. Ei kaduta.

Fenderin Precision taitaa olla semmonen jokapaikanhöylä, että sillä menee musa kuin musa. Meinaan musamaku voi hyvinkin muuttua ratikaalisti vaikka nyt rokki/metalli olis se juttu. Nim. kokemusta on

Itse olen kanssa tuon käytetyn tsekkailun kannalla. Ei sen jälleenmyyntiarvon pidä olla päällimmäinen ostokriteeri, mutta kyllä sen pitäisi edes hieman vaikuttaa. Etenkin, jos ei oikein tiedä, mitä hakee, niin todennäköisyys pettyä siihen sillä hetkellä "unelmien soittimelta" tuntuvaan instrumenttiin on aika suuri. Kiireellä ei myöskään kannata olla liikkeellä, koska silloin tekee kaikista huonoimmat ostopäätökset.
 
Itse olen ostanut kaikki soittokamani käytettynä yhtä kaappia ja yhtä spedua lukuunottamatta. Ihan hirveästi ei ole noita soittimia tullut kierrätettyä, mutta vahvistin-/ kaappipuolta sitäkin enemmän.

"en ansaitse vielä niin hyvää kun en ole proo"
 
Mulla tullut tästä bassottelusta 50/50 keräily-, kuin soittoharrastus..
 
Käytettyjä suosin. Mulla tässä viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana käynyt käsissä kait seitsemän vai kahdeksan bassoa ja kolme kitaraa. Ottaa myös huomioon, että ammattikoulun tokalla vuodella käteisvarojen perään joutuu tosiaan katsomaan..
 
Mielestäni opit tätä kautta tuntemaan mitä tosiaan olet etsimässä. Mullakin vielä aika epäselvää minkä perään olen, siksi koitan käydä kaikki vaihtoehdot läpi, kunnes 'se' tulee vastaan.. Kuitenkin pari tusinaa bassoa on saatu 'wantlistalta' veks ja aletaan lähestyä 'sitä oikeaa' jokaisen basson jälkeen
 
Allekirjoittaa; Jenkeistä matkalla Spectorin Rebop 5