Studiotyöskentely ›

Tuli tuossa tutustuttua protoolsiin ja nauhoitukseen saloihin ekaa kertaa noin.
Päällimmäisenä jäi hieman epätodellinen fiilis, koska jonkinlainen kaipuu noihin konkreettisiin "nappulapurkkeihin" on olemassa takavuosien demonauhoitteluista nauhavehkeitten kanssa.
 
Teimme 4 biisin (vähän liian iso pala) demo-lätyn ja tässä on yksi raita:
http://www.mikseri.net/artists/tervaleijona.63509.php
 
-Biisi on nauhoitettu treenikämpällä, jossa soittotila on akustisesti hyvä (ja siihen käyttöön rakennettukin).
-Mikkeinä on ollut Shuren, Röden ja AKG:n yms. hyvälaatuisia mikkejä (sijoittelu mutulla)
-Raitoja on miksausvaiheessa väännelty ja käännelty kovastikin (yrittäen tuota Pulu-ohjettakin sisäistää;)
-Referenssikuuntelua ei ollut lainkaan; toi suuria ylläreitä, kun kotona kuunteli välimiksauksia.. Useiden, korvia puuduttaneiden sessioiden ja yritys/erehdys - vaiheiden jälkeen tuosta nyt tuli sitten tuollainen.
 
Biisille ei ole tehty mitään lopullista masterointia tai kompressointia (vaikka se ei kai miksausta pelastaisikaan)
Ei tuo nyt omaa korvaakaan ihan 100lla miellytä, mutta on pitkän puurtamisen jälkeen jonkinlainen kompromissi.
Paljon tuosta puuttuu, mutta kun ei ole mitään ajatusta, miten tiettyä selkeyttä, kuulautta, potkua yms. lähtisi hakemaan..
 
Kiitollisena ottaisin mielipiteitä ja kommentteja vastaan, josko siis oppisi näitä vehkeitä edes auttavasti käyttämään.

Joo, tunnustetaan heti alkuun, että tuo kompuran käyttö on ... kompuroivaa.
Tämä kyllä taas johtuu siitä, että koska kone ei jaksanut pyöritttää reaaliaikaisena kovinkaan montaa plugaria, hoidin tilanteen raidoille erikseen.
Näin ollen yksittäiseiä raitoja on väännetty ja käännetty useita kertoja.
Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole kovin viisas tapa ?
 
Tämän vuoksi siis kaipaan käsinkosketeltavaa efektiräkkiä...
 
Yksi ongelma on myös erillisten raitojen tasot; mulla oli kyllä totaalisesti nolla hukassa jo äänitysvaiheessa...
 
Kyllä sitä "ilmaa" yritin myös hakea miksaukseen, mutta kun instrumenttejakin oli jo kohtuu paljon paikoitellen ja kaikkia pitäisi kai hieman kuuluakin. Tuo eri soitinten "lomittaminen/ohentaminen" lienee oma taiteenlajinsa?
 
Tuotosta kyllä on varsin paljon veivattu useassa eri miksaussessiossa, eri viikkoinakin. Täytynee nöyrästi palata ihan lähtöruudun tuntumaan ja yrittää uudemmin vinkeistä vaaria ottaen.
 
Sinällään kyllä opettavainen kokemus, yleensä kun on enemmän itse siellä studion takasohvalla heitellyt huolimattomia kommentteja miksaajalle...
Täytyy nostaa hattua miksaamisen osaajille. Rankka työ...

Joo, tunnustetaan heti alkuun, että tuo kompuran käyttö on ... kompuroivaa.
Tämä kyllä taas johtuu siitä, että koska kone ei jaksanut pyöritttää reaaliaikaisena kovinkaan montaa plugaria, hoidin tilanteen raidoille erikseen.
Näin ollen yksittäiseiä raitoja on väännetty ja käännetty useita kertoja.
Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole kovin viisas tapa ?
 
Ainahan se ois parempi, mitä enemmän saat equteltua ja efektoitua yhdellä kertaa. reaaliaikasena. Mikäli käytät vst-instrumentteja, kannattanee niistä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mixdownit laskentatehojen säästämiseksi. Bufferikoko kannattaa säätää mahd. isoksi miksausvaiheessa, jotta niitä plugareita voidaan ladata projektiin useampi koneen jumimatta.
 
Yksi ongelma on myös erillisten raitojen tasot; mulla oli kyllä totaalisesti nolla hukassa jo äänitysvaiheessa...
 
Jos joka instrumentti tulee mikkiin lujaa klippaamatta (säröytymättä) narulle, niin hyvä. Eihän niitä raitoja tarvi keskenään balanssiin äänittää, kunhan kaikki tulee vaan talteen. Lujaa siksi, että myöhemmin heikkoa signaalia vahvistaessa vahvistetaan myös kohinaa, jota tarttuu mukaan aina. Miksauspöydällä katsotaan vasta ne tasot. Ensin väännetään kanavien gaineja käyttäen biisi "sinne päin" ja sitte saa vasta koskea liukuihin. (tämä siis, mikäli äänitellään yhtä mikkiä kerrallansa, rumpuihin ja muihin monimikityksiin pätee vähän eri ohjeet)
 
Kyllä sitä "ilmaa" yritin myös hakea miksaukseen, mutta kun instrumenttejakin oli jo kohtuu paljon paikoitellen ja kaikkia pitäisi kai hieman kuuluakin. Tuo eri soitinten "lomittaminen/ohentaminen" lienee oma taiteenlajinsa?
 
Se lomittelu ja ohentelu on vaikeaa ja työlästä. Ite tykkään panoroida ja ekuttaa sijoilleen mahdollisimman kuivina, eli ei kaikuja, viiveitä tai muita efektejä. Niin se menee sutjakammin ja oikeammin. Kaiuttaminen ja viiveistäminen on näet taas uusi taiteenlaji. ;)
 
Sinällään kyllä opettavainen kokemus, yleensä kun on enemmän itse siellä studion takasohvalla heitellyt huolimattomia kommentteja miksaajalle...
Täytyy nostaa hattua miksaamisen osaajille. Rankka työ...
 
Kyllä sen miksaamisen oppii melkein kuka vaan, jos se oikeasti on mielenkiinnon kohde. Aikaa se ottaa, tosin.
Jos nyt ihan lähtöruutuun palaatte, niin toivottavasti soitatte jotain uudestaan. Ainaski rummut. Kerroit, että mikit on aseteltu mutulla. Mikäli äänityksiä tulee tehtyä vastaisuudessakin, kannattaa mikkiensijoittelun saloihin vihkiytyä vähän paremminkin. Huonolla mikittämisellä voi luonnollisesti pilata miksausprojektin, ennen kuin se on alkanutkaan: leikattavia/boostattavia taajuuksia ei ole narulla. Rumpujen vireys on yksi asia, mihin tuossa musiikinlajissa pitää myös paneutua (notta esim. sitä napsuakin saadaan narulle).
kompressorin toimintaperiaatteen näet tästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kompressori_%28audio%29
 
E: http://www.modernplugins.in-tw.com/ sami-sumean vinkkaama linkki toisesta ketjusta. Tuossa hyvä läjä plugareita, joita kannattaa testata. Hyviä kompuroita.

Ainahan se ois parempi, mitä enemmän saat equteltua ja efektoitua yhdellä kertaa. reaaliaikasena. Mikäli käytät vst-instrumentteja, kannattanee niistä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mixdownit laskentatehojen säästämiseksi. Bufferikoko kannattaa säätää mahd. isoksi miksausvaiheessa, jotta niitä plugareita voidaan ladata projektiin useampi koneen jumimatta.
 
Tästä en osaa sanoa oikein mitään, kun en kaverin myllyä ole näin tarkkaan tutkinut... Herjaili ja jumittuikin lähes säännöllisesti. Kovokin lähes ääriään myöten täynnä, mutta kaipa se on "normaalia" digiaikaa.
 
Jos joka instrumentti tulee mikkiin lujaa klippaamatta (säröytymättä) narulle, niin hyvä. Eihän niitä raitoja tarvi keskenään balanssiin äänittää, kunhan kaikki tulee vaan talteen. Lujaa siksi, että myöhemmin heikkoa signaalia vahvistaessa vahvistetaan myös kohinaa, jota tarttuu mukaan aina. Miksauspöydällä katsotaan vasta ne tasot. Ensin väännetään kanavien gaineja käyttäen biisi "sinne päin" ja sitte saa vasta koskea liukuihin. (tämä siis, mikäli äänitellään yhtä mikkiä kerrallansa, rumpuihin ja muihin monimikityksiin pätee vähän eri ohjeet)
 
Joo, mutta tuo klippaamisen havainnointi on jo pirun vaikeaa. Kyllähän se nauhoitusvaiheessa napsi punaiselle, ja kun pienensi gainia, niin sitten tuntui jäävän tosi hiljaiselle. Lisäksi Protoollssin vola-hanikka vaikutti myös tuohon tasoon (eli jos tuossa miksausvaiheessa nosti liikaa, kanava napsi punaiselle). Tosin hiljaisissa raidoissa taas ei säätö riittäänyt, ja eikun taas säätämään raidan gainia (mikä tuntui aika radikaalilta hommalta).
 
Miksauspöytähän OLISI ollut kiva, mutta kun tuo pieni räppänä oli vain nauhoituksessa... kaikki ns. miksaus siis tuli tapeltua tuolla ohjelmalla.
 
Se lomittelu ja ohentelu on vaikeaa ja työlästä. Ite tykkään panoroida ja ekuttaa sijoilleen mahdollisimman kuivina, eli ei kaikuja, viiveitä tai muita efektejä. Niin se menee sutjakammin ja oikeammin. Kaiuttaminen ja viiveistäminen on näet taas uusi taiteenlaji. ;)
 
Just, ja etenkin taas näitten plugareitten kanssa vielä enemmän. Niitten säädöt kun tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän on/off - linjalla eikä niinkään portaattomia. Sellaista kunnon "niskaotetta" ei helposti noista saa.
 
Kyllä sen miksaamisen oppii melkein kuka vaan, jos se oikeasti on mielenkiinnon kohde. Aikaa se ottaa, tosin.
Jos nyt ihan lähtöruutuun palaatte, niin toivottavasti soitatte jotain uudestaan. Ainaski rummut. Kerroit, että mikit on aseteltu mutulla. Mikäli äänityksiä tulee tehtyä vastaisuudessakin, kannattaa mikkiensijoittelun saloihin vihkiytyä vähän paremminkin. Huonolla mikittämisellä voi luonnollisesti pilata miksausprojektin, ennen kuin se on alkanutkaan: leikattavia/boostattavia taajuuksia ei ole narulla. Rumpujen vireys on yksi asia, mihin tuossa musiikinlajissa pitää myös paneutua (notta esim. sitä napsuakin saadaan narulle).
kompressorin toimintaperiaatteen näet tästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kompressori_%28audio%29
 
E: http://www.modernplugins.in-tw.com/ sami-sumean vinkkaama linkki toisesta ketjusta. Tuossa hyvä läjä plugareita, joita kannattaa testata. Hyviä kompuroita.
 
Kyllä rummut oli komiasti mikitettynä ja jonkinmoisessa vireessäkin. Itse rumpuja soittavana tietenkin noihin kiinnittää vielä enemmän huomiota.
Tietysti virveleitä esim. tulisi kokeillla äänittää useita eri malleja; tässäkin rumpalille ei kelvannut syvä Yammun RC leveällä matolla vaan piti saada Taman Starkku, joka sopii mätömpään soittoon (soittajan korvaan).
Miksatessa vaan kuulosti pahvilaatikolta ja mattoa sai todella kaivaa. Lisäksi virvelin soundi vaihtuu todella herkästi, jos lyöntien voimakkuus muuttuu. Tämäkin aiheuttaa ikävyyksiä miksauksessa. Triggaamiseen ei kuitenkaan lähdetä ;)
Rumpujen stereokuva oli aluksi tosi ylileveä, nyt ehkä kavensin jo liikaa. Oh-pari ei ottanut tarpeeksi atakkia tomeista, joten nekin lähimikitettiin.
Taas raitakapasiteetin vuoksi tuo atakkiraita tuli monona (myös bd:llä). Sitä on sitten koitettu "haudata" sekaan.
 
Tosin kyseessä oli ihan eka demo, niin onhan tuolla soittopuolellakin niitä näitä hamoja. Kyllä seuraavaksi tehdään ihan uusi biisi ja huolellisemmin niin soiton kuin toivottavasti "miksauksenkin" taholta.

Tästä en osaa sanoa oikein mitään, kun en kaverin myllyä ole näin tarkkaan tutkinut... Herjaili ja jumittuikin lähes säännöllisesti. Kovokin lähes ääriään myöten täynnä, mutta kaipa se on "normaalia" digiaikaa.
 
Ei sais olla. Ilmeisesti kone on jo nuoruusvuotensa elänyt, eikä oikein jaksa pyöritellä niitä plugareita tarpeeksi. Kovoilla kannattaisi olla niin paljon kuin suinkin mahdollista, sitä tyhjää. Jos tilaa on oikeasti _vähän_ niin miksaushommista ei taho tulla varmasti yhtään mitään. Hatusta heitän, että C:llä sais olla ainaki 20gb tyhjää. Mikäli tools ja audiotiedostot eri kovalevyosiolla niin vähempikin tyhjä riittää. Mutta monista syistä sitä tyhjää pitää olla. :) lisäksi 1gb RAM-muistia on vähintä mitä nykyään suositellaan. Mielellään enemmän.
 
isäksi Protoollssin vola-hanikka vaikutti myös tuohon tasoon (eli jos tuossa miksausvaiheessa nosti liikaa, kanava napsi punaiselle). Tosin hiljaisissa raidoissa taas ei säätö riittäänyt, ja eikun taas säätämään raidan gainia (mikä tuntui aika radikaalilta hommalta).
 
Oha se. Kokemuksesta voin kertoa sen verran, että kunhan löydät gainilla sen oikean asennon eri instrumenteille; merkkaa se ylös. =) Unehtuu, ja myöhemmin purkitettu pätkä samalla instrumentilla, mutta selkeästi pienemmällä gainilla pitää boostata softassa jotenki ja se on työlästä + kuulostaa erille.
 
Just, ja etenkin taas näitten plugareitten kanssa vielä enemmän. Niitten säädöt kun tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän on/off - linjalla eikä niinkään portaattomia. Sellaista kunnon "niskaotetta" ei helposti noista saa.
 
Hyvät plugarit kannattaa olla. Tarpeeksi hyviä ja tarpeeksi kevyitä plugareita löytyy ilmaiseksikin. Semmoset hyväsoundiset, joiden käyttö on itselle jouhevaa ja luonnollista ja tietää mitä mistäkin numikasta tapahtuu. Ennen sitä tietysti tulee tietää, miksi niitä numiskoita väännellään. :)
 
Tosin kyseessä oli ihan eka demo, niin onhan tuolla soittopuolellakin niitä näitä hamoja. Kyllä seuraavaksi tehdään ihan uusi biisi ja huolellisemmin niin soiton kuin toivottavasti "miksauksenkin" taholta.
 
Varmasti mielenkiinnon/-terveyden säilyttämiseksi hyvä idea.
 
Tuohon virpan mattoraidan attack-ongelmaan oon törmänny itsekin turhan useasti. Uiddumaisimpia ongelmia omasta mielestäni. Järkevimmät ehostukset oon kuitenki saanu tehtyä siten, että geittaan maton pitkällä releasella (jota ruuvaan lyhemmäksi myöhemmin) ja gaten jälkeen semmonen plugari ku Dominion (digitalfishphones). Tuo plugari on ollu korvaamatoin noihin hommiin. Se luo paremman ätäkin ajoittain tuhnuille virvelin iskuille. Ja yhtenäinen hold/release/sustain pitää huolen, että joka isku, maton osalta, soi yhtä pitkään. Se että hennoilla lyönneillä matto resonoi erilailla, ei oikeen voi mitään, valitettavasti (varsinkaan, kun se triggaus on poissuljettu metodi ;))
 
http://www.digitalfishphones.com/main.php?item=2&subItem=4
 
E: Rummuista vielä, että kunhan ens kerran nauhotatte rummut, niin kaikki kannuraidat kannattaa putsata, geitata siten, että joka raidalta kuuluu vain se, mitä lopullisessa biisissä pitääkin kuulua. Siinä vaiheessa teet wavit niistä raidoista ja alotat uuden projektin, missä korvaat rumpuraidat niillä putsatuilla = ollaan lähempänä loppua rumpuraitojen osalta ja laskentatehoja säästyy. Mixdowneja erinäisistä raidoista tulee tehä aina, kun mahdollista/järkevää, jos/kun se laskentateho on kortilla.

Noista kovoista: Jos tilaa on vähän, on sitäkin tärkeämpää, että levyt on eheytetty.
Se helpottaa kovon kirjoitusduunia, kun sen ei tarvitse loikkia kolosta koloon, vaan voi kirjoittaa pötköön. Pienenee myös riski, että jotain filettä ei myöhemmin saakaan avattua.