Aihe: Neil Young | |
---|
Lilli 23.09.2004 15:12:50 (muokattu 23.09.2004 15:16:51) | |
|
no juu mut tarkotin live soittoo joku springfield live vuodelta 91 se vetää all along the watchtowerin ni voi jumalauta ei tunnu ukkoo paljo kiinnostavan ja yleisöki on iha et mitä vittuu ehkä mulle sattu vaa huono ensimmäinen kokemus niilosta en mä ny tarkottanu haukkuu sitä Noo... nimimerkkisi velvoittamana olet Neil Youngista luonut hyvin yksiotantaisen mielikuvan. Onko sinulla aina tapana luoda oma käsityksesi asioista yhden 'näytteen' perusteella? Mitäs jos kuuntelisit Neil Youngin tuotantoa laajemminkin - Live Rust olisi myös varteenotettavaa katsottavaa. Ja Sinappi-ukolle kiitokset edellä olleesta tähdityslistasta, eri mieltä tosin voisi olla, mutta makuja mahtuu kyllä mualimaan. - Minne hoppu, poju ? |
Dr. Muff 23.09.2004 17:08:12 (muokattu 24.09.2004 10:39:15) | |
|
Telkkaristakin tullut Year Of The Horse on kyllä minusta ehkä parasta kuvallista antia Neililtä, mitä nyt mieleen tulee. Rust Never Sleeps on ihan hyvä, timanttinen settilista, mutta minua aika ajoin häiritsee se muu 'show'. NY&Friends Red Rocksille minäkään en syttynyt, vaan empä olekkaan nähnyt sen kuin ohimennen. Neil Young&Crazy Horse on ehkä hienointa mitä olen livenä nähnyt. I Smell Urine |
|
Tässäpä artisti, johon olen liian huonosti tutustunut. Antakaapa minulle vinkkiä, mistä kannattaisi aloittaa Neil Youngiin tutustuminen. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! |
|
Telkkaristakin tullut Year Of The Horse on kyllä minusta ehkä parasta kuvallista antia Neililtä, mitä nyt mieleen tulee. Oletko nähnyt WELDiä? Minusta se hakkaa muut Niilon livevideot (tosin jostain käsittämättömästä syystä Like A Hurricane puuttuu). -82 vuodelta oleva Berlin Live on myös ihan hauska vocodereineen päivineen, jos sen onnistuu jostain löytämään. Jos diggaa enemmän akustisesta meiningistä niin Freedom niminen livevideo lienee paras hankinta (tämänkin löytäminen voi tosin nykyisin olla aika vaikeaa). There Is A Light That Never Goes Out |
|
Tässäpä artisti, johon olen liian huonosti tutustunut. Antakaapa minulle vinkkiä, mistä kannattaisi aloittaa Neil Youngiin tutustuminen. Everybody Knows This Is Nowhere After The Goldrush Rust Never Sleeps Freedom Ragged Glory Harvest Moon Esimerkiksi. 60- ja 70-lukujen matsku on pääasiallisesti varsin loistavaa. Jos on pakko nimetä yksi levy mistä aloittaa niin sanoisin, että After The Goldrush. Tai sitten Decade niminen kokoelma, joka on myöskin erittäin hyvä paikka aloittaa. There Is A Light That Never Goes Out |
|
Oon myös aika myöhään tutustunu paremmin Niiloon, mutta nyt viime aikoina on tullu kuunneltua aika paljon. Hieno ääni, hienoja biisejä vaikka millä mitalla. Kerrassaan mahtavaa musiikkia. "Take seven aspirins and call me in the morning" |
|
Oletko nähnyt WELDiä? Minusta se hakkaa muut Niilon livevideot (tosin jostain käsittämättömästä syystä Like A Hurricane puuttuu En ole nähnyt. Weld cd:nä on kyllä ihan ehdoton masterpiece. Hienot soundit! Katsoin Amazonista ja siellä toi Weld VHS olis 12,98$ ja live berlin dvd samoissa hinnoissa. Pitänee korjata parempaan talteen. I Smell Urine |
|
Esimerkiksi. 60- ja 70-lukujen matsku on pääasiallisesti varsin loistavaa. Jos on pakko nimetä yksi levy mistä aloittaa niin sanoisin, että After The Goldrush. Tai sitten Decade niminen kokoelma, joka on myöskin erittäin hyvä paikka aloittaa. Jep. Laitoin Decaden tilaukseen. En kyllä yleensä pidä kokoelmien ostamisesta, mutta ehkä täten saan vähän laajemman kuvan näin aluksi. Katsotaan, mihin asti pystyn keräilemään jos innostun, niin pyydän taas neuvojasi :) ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! |
Sarko 12.08.2007 21:57:21 (muokattu 12.08.2007 21:57:38) | |
|
Huom! Olet kirjoittamassa yli 1052 päivää vanhaan ketjuun! Rölölöö! Jo aiemmin olin duunannut itsellen Live Rustin ja Zuman, jotka iskivät tajuntaan kuin lapio nestemäiseen hopeaan. Niilohan on aina ollut tunnepitoisuudeltaan ja sydämellisyydellään aivan omaa luokkaansa, verrattaen useisiin melkoisenkin kylmiin Amerikkalaisiin rockpersooniin, mutta nyt kun kuuntelen Ragged Glory-LP:tä, niin kyllä vahvistuu Neil Youngin asema meikän levyhyllyssä. Jopa aikaisempaakin robustimpaa kappaleiden kohtelua ja sitä määrittelemätöntä sielua. Ihana levy, ah. Entistä enemmän rouheaa kitarasooloilua, parasta. Neil Young voitaisiin samoin tein julistaa maailman parhaaksi leadkitaristiksi, joillain Pageilla ja Blackmoreilla ei paljoa ole asiaa tän äijän tonteille. Tsäpätitsäijjää |
|
Suosittelen duunaamaan miehen muunkin tuotannon haltuun. Poikkeuksena ehkä 80-luvun hurjat vuodet. Rautaista tavaraa. Valitettavasti Archives boxin julkaisua on ilmeisesti siirretty vuoden 2008 puolelle. |
|
Kuuntelin taas pitkästä aikaa "American Stars n' Barsia" ja se osoittautui viime kädessä aika köpöksi levyksi. Ok, siinä on tietysti "Like a Hurricane", joka on aika lähellä täydellistä rockbiisiä, mutta muuten albumilta on vaikea irrottaa yksittäisiä kohokohtia. En myöskään ole samaa mieltä tuosta, mitä herra Sinappi nimitti "iloiseksi countryrockiksi", tai sitten käsitän tuon termin hieman eri tavalla. "Drove downtown in the rain / nine-thirty on a Tuesday night / Just to check out the late-night record shop. / Call it impulsive, call it compulsive, call it insane / but when I'm surrounded I just can't stop." (Barenaked Ladies: Brian Wilson) |
2541 13.08.2007 00:00:50 | |
|
Kuuntelin taas pitkästä aikaa "American Stars n' Barsia" ja se osoittautui viime kädessä aika köpöksi levyksi. Ok, siinä on tietysti "Like a Hurricane", joka on aika lähellä täydellistä rockbiisiä, mutta muuten albumilta on vaikea irrottaa yksittäisiä kohokohtia. En myöskään ole samaa mieltä tuosta, mitä herra Sinappi nimitti "iloiseksi countryrockiksi", tai sitten käsitän tuon termin hieman eri tavalla. "Will To Love" on hieno ja "Homegrown" hauska. "Like A Hurricane" ei ole koskaan niin kovin kolahtanut, Youngin pitkistä biiseistä esim. "Cortez The Killer" ajaa kirkkaasti ohi. Mutta samaa mieltä olen, kokonaisutena "American Stars 'n' Bars" ei ole mikään kummoinen lätty. |
|
Entistä enemmän rouheaa kitarasooloilua, parasta. Neil Young voitaisiin samoin tein julistaa maailman parhaaksi leadkitaristiksi, joillain Pageilla ja Blackmoreilla ei paljoa ole asiaa tän äijän tonteille. Jos tuo Ragger Glory meininki ja kitarointi kiinnostaa, ni kannattaa hommata kyseisen levyn rundilta nauhoitettu Weld livelevy. Siinä riittää sitä rytistelyä. Ei yhtään akustista kappaletta. Nipa on ollu mun suosikki lead kitaristi viimeiset 17 vuotta. Kiva, että joku muukin on samaa mieltä. :) Live Music Is Better! |
Sarko 13.08.2007 12:44:48 (muokattu 13.08.2007 12:46:43) | |
|
Jos tuo Ragged Glory meininki ja kitarointi kiinnostaa, ni kannattaa hommata kyseisen levyn rundilta nauhoitettu Weld livelevy. Siinä riittää sitä rytistelyä. Ei yhtään akustista kappaletta. Jeh, on muinoin Weldin kahlannut lävitte ja ihastelin sitä fuzzin ja Bossin OC-2:sten vyöryä. Niilo on meikälle ns. "epitome of lead guitar", jonka soolot kertovat aina jonkin sydäntä raastavan tarinan ja ohittavat riipivällä tunteellaan kaiken paskantärkeän teknillisyyden. Ja Biisejähän Neil Young osaa tehdä: Dangerbirdiä ja Cortez The Killeriä koskettavampia rock-kappaleita on kyllä hankalaa keksiä. Sisältö menee muodon ohi repäisemällä, kaunista. Tsäpätitsäijjää |
|
Kuinkas moni on muuten nähnyt Jonathan Demmen ohjaaman Neil Young - Heart Of Gold dvd:n? Nashvillessä kuvattu keikka, jossa Niilo ja co. soittavat koko Prairie Wind levyn ja sen jälkeen nämä perushitit Old Manit, Heart Of Goldit sun muut. Loistava keikka omasta mielestäni, mukavan rauhalliset leikkaukset, hyvät soundit ja tyypeillä hauskaa lavalla. Lopputekstien aikana Neil vielä soittelee The Old Laughing Ladystä niin kovan version, että meinasi mennä housut vaihtoon. Jos ei ole tätä tullut nähtyä, niin suosittelen hommaamaan. Loistava keikka, liimaa sohvalle kuin Erikeeper. |
käsi 13.08.2007 19:03:56 | |
|
Kuinkas moni on muuten nähnyt Jonathan Demmen ohjaaman Neil Young - Heart Of Gold dvd:n? Nashvillessä kuvattu keikka, jossa Niilo ja co. soittavat koko Prairie Wind levyn ja sen jälkeen nämä perushitit Old Manit, Heart Of Goldit sun muut. Loistava keikka omasta mielestäni, mukavan rauhalliset leikkaukset, hyvät soundit ja tyypeillä hauskaa lavalla. Lopputekstien aikana Neil vielä soittelee The Old Laughing Ladystä niin kovan version, että meinasi mennä housut vaihtoon. Jos ei ole tätä tullut nähtyä, niin suosittelen hommaamaan. Loistava keikka, liimaa sohvalle kuin Erikeeper. Komppia tähän, jostain ostin aikoinaan 9e:n hintaan tuon. Ja pakko sanoa että kylmäksi ei jättänyt Hullujenhuoneella ei vain hullut ole päästään vialla. |
|
Komppia tähän, jostain ostin aikoinaan 9e:n hintaan tuon. Ja pakko sanoa että kylmäksi ei jättänyt Itsekin jostain ale-laarista poimin alle kympin hintaan. Huumorihinta moisesta laadusta. Ja vielä tupla-dvd. Terveisiä Andeilta. |
|
Heart of Gold dvdhän on silkkaa rautaa ja Neil kiistaton jumala! |
|
Nyt vasta tajusin, miten kova soolo tuossa Like A Hurricanessa on. Young on ollut jo jonkun aikaa yksi suosikkiartisteistani, mutta nyt nousi myös kitaristina aika harppauksen omilla listoilla. "Reality leaves a lot to the imagination." - John Lennon |
|
Eikä unohdeta Buffalo Springfieldissä tehtyjä jyräävää, loistava soundista Mr. Soulia ja kaunista Expecting to Fly:ta. Esimerkiksi. Tai Crosby, Stills, Nash & Younglta Helpless:ia. Jossain Niilo kertoi, että varasti jollain festarilla (Woodstock?) rekan Jimi Hendrixin kanssa. Aika velikultia. Reino-tossut! Pelastakaa ne! |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|