Lyriikka ›

neiti puhuu itseksensä,
minne sattuu kävellen,
huomaamattaan vaihtaa suuntaa,
samaan paikkaan päätyen,
missä tietää eilen olleen
kanssa aivan jonkun muun,
missä lie nyt on tuo toinen,
ajan harhaan unohtuu...
 
neiti katsoo kelloansa,
viisarit on liikkuneet,
tunnetilat tunneistansa
aivan muuksi muuttuneet,
huominen on huolta vailla,
tietoisena itsestään,
eivät liene näillä mailla,
viipymättä lähteissään...
 
Väliin jääneet muistikuvat,
hataratkin eloon saa,
kun on kaikki muu jo nähty,
eikä tahdo katsomaan,
enää sitä huomis`päivää,
itseänsä peläten,
tai sitä, että jälleen kaatuu
pettymykseen heräten...
 
neiti puhuu itseksensä,
huomaamatta minua,
Hymyilen ja mietin
"miten muistutankaan sinua"
Vaikka ohimennen kuulin
lauseen aivan muutaman,
jättää nainen mietteisiini
muiston yhä olevan...
 
Minä katson kelloani,
viisarit on liikkuneet,
liian myöhä mennä enää,
kotiin, tiedän kuluneen,
liian monta vuotta, jotta
ajan saisin takaisin,
olin poissa, unelmissa
elin, sinut menetin...
 
Väliin jääneet muistikuvat,
hataratkin eloon saa,
kun on käsikartta kevyt,
viivat yhä paikoillaan,
eksyneenä omatuntoon,
tunnontuskat voimissaan,
liian paha olla,
tyhjyys syöden alitajuntaa...
 
neiti puhuu itseksensä,
minne sattuu kävellen,
minä lasken askeleita,
samaan paikkaan päätyen,
joskus olin joku toinen,
ensimmäinen koskaan en,
tuntematon itselleni,
samaan harhaan astu-en...