Rock, pop, alternative ›

Siis onko koko levy lähes yhtä hervotonta vääntöä kuin nimikappale? Se nimittäin tosiaankin "helppoudestaan" huolimatta potkii takamuksille lujemmin kuin mikään muu tältä bändiltä aiemmin kuulemani.
 
No ei koko levy, mutta silleen ihan sopivasti. Pidän kyllä ihan kaikista biiseistä, sekä rauhallisemmista että näistä jyystöistä. Mutta aika perus pentatonista riffittelyä tasaisesti läpi levyn.

Melkoisen salakeikan vetivät:
http://www.youtube.com/watch?v=2vYlHTGsmso

Alicia Keys haluaa tehdä yhteistyötä White Stripesin ja Queens Of The Stone Agen kanssa. Sen yhteistyön lopputulos olisi ihan mielenkiintoista kuulla, sitten kun se tapahtuu.
 
http://www.gigwise.com/news.asp?contentid=35307

Alicia Keys haluaa tehdä yhteistyötä White Stripesin ja Queens Of The Stone Agen kanssa. Sen yhteistyön lopputulos olisi ihan mielenkiintoista kuulla, sitten kun se tapahtuu.
 
Olen täysin samaa mieltä, jos se tapahtuu. Olis aika hiton kovia muusikoita silloin kimpassa.

Melkoisen salakeikan vetivät:
http://www.youtube.com/watch?v=2vYlHTGsmso
 
Minusta tämä on vielä parempi: http://www.youtube.com/watch?v=BfVx8MOCQds
 
Salakeikka bussissa.

Salakeikka bussissa.
 
Toi oli kyllä hieno kokemus varmasti! Respectit White pariskuntaa kohden nousi samantien. Harvinaisen mukavia olivat fanejaan kohtaan.

Icky Thump tuli nimibiisin videon näkemisen jälkeen poistettua kaupasta ja nyt olen sitä liukuhihnan äärellä pyöritellyt viikon päivät - ja onpa kyllä loistava levy!
 
Aiemmin White Stripes on tullut ohitettua sellaisena "tämä on näitä ilmiöbändejä, hirveä hype eikä mitään substanssia", mutta hemmetti - iloisena myönnän olleeni pahasti väärässä, tämähän on virkistävän biisi- ja tarinakeskeistä, rehtiä rockia, josta huokuu soittamisen ja musiikintekemisen ilo.
 
Näinä yltiöpäisen puunaamisen ja tosikkouden aikoina esimerkiksi Icky Thumpin nimibiisin kosketinriffi ja lätyltä löytyvä Rag & Bone ovat niin hienoa kuunneltavaa, että ihan liikuttuu (salaa).
 
Kaipa se Elephant on seuraavaksi haettava kotiin tutustumista varten.
 
Ja Meg Whiten rumputyöskentely - siinähän on enemmän groovea ja munaa kuin 99% nykyrumpaleilla.

Näinä yltiöpäisen puunaamisen ja tosikkouden aikoina esimerkiksi Icky Thumpin nimibiisin kosketinriffi ja lätyltä löytyvä Rag & Bone ovat niin hienoa kuunneltavaa, että ihan liikuttuu (salaa).
 
Myös allekirjoittaneen feivoritti tuolta levyltä. Icky Tumpin ohella. Todella hieno biisi. Alussa kyllä Jackin "Look at this stuff..." huudahdus laitto naurattamaan, mutta eipä enää niinkään. Kuitenkin hyvä ralli. Todennäköisesti seuraava sinkku. Näin ainakin itse näkisin. Voin kuvitella minkälaisen musavideon tuohon saisi.

Myös allekirjoittaneen feivoritti tuolta levyltä. Icky Tumpin ohella. Todella hieno biisi. Alussa kyllä Jackin "Look at this stuff..." huudahdus laitto naurattamaan, mutta eipä enää niinkään. Kuitenkin hyvä ralli. Todennäköisesti seuraava sinkku. Näin ainakin itse näkisin. Voin kuvitella minkälaisen musavideon tuohon saisi.
 
Se sinkkujuttu meni tietääkseni niin että Rag and Bone tuli 7"-sinkkuna NME:n mukana joskus pari viikkoa ennen levyn julkasua. Mutta voi olla että se musavideoidenkin kanssa vielä tulee. Ja sillä Michael Gondry (nyt tais mennä nimi väärin) oli kai jo idea tuohon I'm slowly turning into youhun; et videossa kävelis 98 ihmistä Jackin ja Megin välissä jotka muistuttaa yhä vähemmän jaskaa ja enemmän megania.

Aiemmin White Stripes on tullut ohitettua sellaisena "tämä on näitä ilmiöbändejä, hirveä hype eikä mitään substanssia", mutta hemmetti - iloisena myönnän olleeni pahasti väärässä, tämähän on virkistävän biisi- ja tarinakeskeistä, rehtiä rockia, josta huokuu soittamisen ja musiikintekemisen ilo.
 
Näinä yltiöpäisen puunaamisen ja tosikkouden aikoina esimerkiksi Icky Thumpin nimibiisin kosketinriffi ja lätyltä löytyvä Rag & Bone ovat niin hienoa kuunneltavaa, että ihan liikuttuu (salaa).
 
Kaipa se Elephant on seuraavaksi haettava kotiin tutustumista varten.
 
Ja Meg Whiten rumputyöskentely - siinähän on enemmän groovea ja munaa kuin 99% nykyrumpaleilla.
 
Ilo lukea tällaisia kommentteja!
 
Tykkäsin ensikuulemalta (White Blood Cells oli eka levy jonka kuulin), mutta tykkään levy levyltä aina vain enemmän.

Uusi levy Icky Thump on rautaa! Riipivät, rääkyvät ja ujeltavat soundit ja tanakka paukutus takaavat korville nannaa. Mahtavaa kuulla tällaista vuonna 2007 kaiken tasapaksun ja kiltiksi tuotetun pullan keskellä. Kaksi ihmistä saa aikaan upeaa musiikkia, jossa toisinaan kuulee Led Zeppelinin ja muiden rockin kuninkaiden mellastuksen, mutta joka silti kuulostaa tuoreelta ja ainutlaatuiselta. Bändi on kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille aidon rockin ystäville. Myös basistit, rohkaiskaa mielenne.

Pitäis varmaan tutustua tarkemmin tähän orkkaan. Ekan kerran kuulin näistä kun Conanissa vetivät Seven Nation Armyn. Oli kyllä yllättävän hyvä, kahden hengen bändiksi vielä. Sen jälkeen olen jotenkin onnistunut missaamaan koko jutun, tuohon yhden nuotin keikkaan asti.

Uusin levy on kyllä kova. Bändin oon aiemmin onnistunut noteeraamaan lähinnä hienojen promokuvien osalta mutta nyt tuli tutustuttua musaankin ja pakkohan se levy oli ostaa. Mahtavaa! Musa on siitä hienoa, että biisit kuulostaa tutuilta - vaan ei silti sataan kertaan tehdyiltä - vaikka niitä ei olis koskaan kuullutkaan. Mieleen tulee useasti nimenomaan Led Zeppelin, lisäksi mm. Thin Lizzya ja vastaavia. Silti bändi on ehdottomasti enemmän kuin pelkkä pastissi 70-luvun suuruuksista. Uudelta levyltä suosikkeja tähän mennessä nimiraita, kakkosbiisi jonka nimeä en muista nyt sekä Conquest, joka on todella suupielet virneeseen vetävää Kill Bill -rokkia tai jotain semmoista.

Conquest, joka on todella suupielet virneeseen vetävää Kill Bill -rokkia tai jotain semmoista.
 
Coverbiisi muta 5 siitä, lemppareitani uusimmalla levyllä. Mehikoflamencoa!

Coverbiisi muta 5 siitä, lemppareitani uusimmalla levyllä. Mehikoflamencoa!
 
Jeah! Kukas muuten lienee alkuperäinen esittäjä?
 
Kohta joku tietysti sanoo, että se on joku rokin supersuuruuksista ja joudun menemään maton alle piiloon.

Jeah! Kukas muuten lienee alkuperäinen esittäjä?
 
Kohta joku tietysti sanoo, että se on joku rokin supersuuruuksista ja joudun menemään maton alle piiloon.
 
Corky Robbins on alkuperäisesittäjä.

Elephantin jälkeen on mennyt tämän kaksikon tekemiset multa harmillisesti ohi. Nyt on tullut taas kuunneltua ja kyllähän se edelleen potkii. White Stripesien musiikissa on oikeasti kaikua jostain menneestä ja sitä ei turhan monella nykybändillä ole. Mahtavaa että vielä voi ja saa tehdä levyjä ilman hervotonta pro tools-hinkkausta.

Olisiko peräti näin, että White Stripes ja Queens of the Stone Age ovat tämän vuosikymmenen tärkeimmät rock -yhtyeet? Molemmat tekevät sinänsä melko simppeliä ja tavallista rockia, mutta onnistuvat sisällyttämään musiikkiinsa jotain, mikä erottaa bändit muista rock-akteista.
 
Tietty saattaa olla niinkin että perinteikäs rock kuulostaa tuoreelta nyt, kun vanhan koulun rockia ei enää niinkään tehdä. Oli niin tai näin, Icky Thump kasvaa kuuntelu kuuntelulta ja vuorotellen kukin biisi kuulostaa parhaalta. Olisiko hyvän levyn merkki?
 
KYLLÄ! Nine Inch Nails vaan jäi matkasta

KYLLÄ! Nine Inch Nails vaan jäi matkasta
 
Sait plussan. Ja edellinen kirjoitus myös.