Kitarat: kitarakamat ›

Olen varmaan putkipuristi. anteeksi.
 
Siltä se vaikuttaa :)
 
Psykoakustiikalla on tässä varmaan paljon tekemistä asian kanssa, vähän kuin noissa high-end hifihommissakin... Jos asennoituu siten, että tietenkin se kuulostaa paremmalta kun se on putkivahvistin/analoginen/kallis/neuvostoliitossa valmistettu/mitälie, niin kyllä ne aivot sitten saavat sen myös kuulostamaan siltä. Ja monet tahtovat että se mallintava kuulostaisi juuri täsmälleen siltä alkuperäiseltä - miksi pitäisi? En kiellä etteikö niitä alkuperäisiä olisi valittu esikuviksi juuri sen takia että ne kuulostavat hyviltä, mutta kyllä se erilainenkin soundi voi olla hyvä.
 
No, toisaalta ainoa asiahan millä on väliä on juuri se soittajan oma kuulokokemus. Jos oma pää vaatii, että putkivahvistin on oltava niin eipä siinä kai mitään pahaa ole. Mutta ei se niiden paremmuus mikään absoluuttinen totuus ole.
 
Pitkään pelkkiä putkivahvistimia itselleen kelpuuttanut työkaverini kokeili GT-8:a, ensimmäinen kommentti oli "Jumalauta! Miksi putkivahvistimia enää edes valmistetaan?"

Sitten vielä kun tuon mallintavan eteen laitta Variaxin niin sitten se on enää miehestä kiinni mitä soundimaailmoja laitteista irtoaa.
 
Mitä taas tuohon iänikuiseen digilaitteiden kestävyydellä pelotteluun tulee, niin mulla on ollut eri merkkisisä mallintavia vuodeta 1996 asti, jolloin hommasin Bossin GX-700:n, eikä koskaan minkäänlaisia luotettavuusongelmia niiden kanssa. Putkipelejäkin on ollut ja niiden ongelmista voisi sitten ainakin ohuen vihkosen verran kirjoittaa. Merkkejä jos tiputellaan, niin joukossa on ollut ainakin tuon Bossin lisäksi myös Yamahaa, Korgia, Voxia ja Roger Linniä (Adrenalinn I) ja joku varmaan puuttuukin.
 
Ei noita digilaitteita kannata samalla ajatuksella edes ostaakaan kun putkivehkeitä, digivehjes ostetaan sen hetkisen tarpeen tyydyttämiseksi ehkä muutaman vuoden käyttöä silmällä pitäen ja kun se menee rikki niin se on luultavasti jos siihen mennessä tuottanut hintansa edestä käyttöarvoa ja uutta ja paremaa on jo siihen mennessä tullut markkinoille samaan hintaan. Putkivehkeissä taas tuo hinta/laatukehitys tuppaa menemään päinvastaiseen suuntaan tai polkevan paikallaan, jolloin sen hankintaan liittyy aina myös jonkunlainen odotus laitteen mahdollisesta arvonnoususta. Tosin pikkasen alkaa tämäkin epäilyttämään kun uutta ja halpaa putkilaitetta on alkanut pursuta markkinoille Kiinasta samaa tahtia kuin digivehkeitä muutama vuosi sitten.

Multä löytyy kotoa niin Pod XT Live kuin myös se täysputkivahvistin (Koch Studiotone), enkä voi väittää, että toinen vaihtoehto olisi jotenkin ylivoimaisesti toista parempi. Tarpeet ja oma korva sen ratkaisee.
 
Nauhoituskäytössä nuo mallintavat ovat eteenkin kotioloissa todella käteviä, mikin sijoitteluun, tilan akustiikkaan tai taustameteliin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Toisaalta treenikämpällä/keikalla ne kotona säädetyt "ihannesoundit" ei yleensä kuulostakaan niin hienolta, vaan eri tilanteisiin joutuu säätämään omat soundit. Monesti tuo säätäminen myös kyllästyttää aika ankarasti, vaikka usein tyydynkin muutamaan hyvään vahvarisoundiin johon testailen eri efektejä...
 
Mallintavia (GT-8, XT) tuntuu muuten vaivaavan jokin kummallinen "sirinä", joka usein kasvaa särön määrän mukana. Hi-gain soundeja haettaessa usein tuon sirityksen poistaminen on säätämämisen tärkein tehtävä... Tämän ei-harmonisen taajuuden ovat ehkä muutkin huomanneet, ja onhan tuosta ollut paljolti keskustelua netissä - "fizz" -termiä taitavat tuosta maailmalla käyttää.
 
Putkimyllyn etuja mallintavaan nähden on erityisesti tuntuma ja soundin "eläminen" (feedback, harmoninen särö?). Nämä vaativat ainakin omalla kohdalla ihan samalla tavalla muuten sitä säätämistä mitä mallintavatkin, eteenkin jos vahvarista löytyy useampikin nappula, kuten omalla kohdalla. Nauhoituskäytössä hommia saa tehdä reilusti enemmän, mutta jälki on usein sen arvoista.
 
Oma suosikkisysteemini onkin soitella Kochilla Pod vahvistimen efektilenkissä puhtaasti efektejä (reverb, delay, phaser, tremolo...) tuottamassa. Tällä tavoin pystyy kätevästi yhdistämään putkarin komean soundin ja mallintavan monipuolisuuden.

Tämä on ihan totta... Kevytsäröillä tuota ei esiinny, mutta hyvät hi-gain-soundit vaativat aika paljon ruuvaamista. Kyllä nekin sieltä kuitenkin löytyvät. Toivottavasti tuosta vaivasta on päästy eroon seuraavan sukupolven laitteissa.
 
Täysin ruuvaajasta kiinni.. Minulla karisi totaalisesti kaikki epäilyt Pod Xt:n / mallintavien masiinoiden suhteen tänä kesänä Meshuggahin keikalla. Ei putkea, ei trankkua pelkkää digitaalishittiä suoraan linjaan vedettynä. Soundit pyyhkivät lattiaa ihan jokaisella muulla esiintyjällä. Siinä jäivät kaikki putkistäkit soundien puolesta kakkoseksi..
 
E: Tosin, olihan kumpaisellakin kitaristilla lavalla kaksi Vetta II:ta sekä Pod Xt Pro.. joten ei sekään mikään liian halpa kattaus ole. Mutta kuitenkin, soundi oli hemmetin tiukka, ei tarvinnut hävetä yhtään putkien rinnalla, päinvastoin.