Kitarat: kitarakamat ›

Juu, en minä sinulle ärissyt henkilökohtaisesti, mutta asiavirhe esiintyy tiheähkösti ketjun aiemmissa postauksissa.
 
Joo, en sitä ärinänä ottanutkaan :) Pari kertaa on itsekin kyllä hämääntynyt tämän asian suhteen katsellessa toria ym, joten hyvä infota asiasta.

Jostain muistelen lukeneeni, että 70s classiceissa on ollut erilaisia kaulaprofiileita eri tuotantoerissä. Voin muistaa väärinkin. Kaupassa testailin juuri seitenkymppistä ja profiili ei ollut kyllä niin paksu kuin odotin.
 
On niissä eroja. Omassa 70s classicissa on tuhti ja selvästi C-profiilia harteikkaampi U-kaula - kun taas monet testaamani vastaavat ovat olleet selvästi sirommalla C-kaulalla varustettuja.

::::Hyviä löytyy Meksikkolaisistakin :::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
-Olin ennen vankkumaton USA:n Straton kannattaja, kunnes tulin ostaneeksi
Meksikkolaisen Strato De luxen. Todella mahtavat äänet ja punainen väri, väril-
linen pleksi ja kullanväriset metalliosat, sekä soundin lisäksi hyvä soitettavuus
takaavat sen, että kitara on usein sylissäni. Olisin jäänyt paljosta vaille ilman
tätä pienokaistani. (- Mikit siinä ovat häiriöttömät ja kannessa kaikkiaan 5 -
säätökytkintä. Kaulan lavan alla on " Fender 60 mitalli"). -Tämä on 14:sta säh-
kökitara, jonka olen elämäni aikana ostanut ja ettei vain paras........?
Hmm......hmm......hmmmmmmmmmmmmm............tjaaa....ah

Jostain muistelen lukeneeni, että 70s classiceissa on ollut erilaisia kaulaprofiileita eri tuotantoerissä. Voin muistaa väärinkin. Kaupassa testailin juuri seitenkymppistä ja profiili ei ollut kyllä niin paksu kuin odotin.

On niissä eroja. Omassa 70s classicissa on tuhti ja selvästi C-profiilia harteikkaampi U-kaula - kun taas monet testaamani vastaavat ovat olleet selvästi sirommalla C-kaulalla varustettuja.
 
Omassakin taitaa olla juuri tuo U-profiilin kaula. Noista muutoksista en sitten mene ihan täyteen varmuuteen, mutta eiköhän 70's stratot tehdä 70-luvun vehkeiden pohjalta ja siellä kai yleisin on/oli juuri tuo U. Korjailkaahan toki kun olen väärässä.

Sotketaan nyt vielä siis vanhaa soppaa löytämällä täältä taas se yksi mehicomies joka ei ikinä vaihtaisi uuteen jenkkiin vaikka kyse onkin 15 vuotta vanhasta vehkeestä, sijoittuen justiin yhdelle pahamaineisimmista ajoista mitä mexicostratoihiin tulee. Myönnän, että kyse on paljolti myös tunneasioista, koska tähän tapaukseen niitä liittyy. Kyseinen värkki kuitenkin "elää" ja voi hyvin, puuosat ja mekaniikka toimii kuin junan vessa, mitä nyt vibran jengat kuluivat puhki kymmenisen vuotta sitten. En ole nähnyt aiheelliseksi korjata. Sähköt olivat perseestä, mutta se aukeni vasta parin vuoden päästä ja kunnolla myöhemmin.
 
Tallamikin vaihdoin DiMarzioon 2 vuoden sisään ja samalla rohisevia potikoita tekohengitettiin prf:llä, mitä pitikin harrastaa vähän väliä. Kaikki sähköiset sisuskalut pistin uusiksi vuonna 2002 jolloin piti myös vähän jyrsiä että uudet kytkimet ja potikat mahtuivat vanhojen tilalle pleksin alle. Suurin ongelma oli, että ameriikanpojilla oli kaikki vähän isompaa kuten aina ja tämä päti myös potikoihin. samalla kaverin kanssa sitten samana iltana muutaman urheilujuoman jälkeen innostuttiin improvisoimaan hämmentävää faderikytkentää talla- ja kaulamikkien välillä. No, se on siellä edelleen.
 
Pitää edelleen vireensä hemmetin hyvin, kaula on miellyttävä soittaa eivätkä nauhat pullota. Mehico 15 vuotta enkä vaihtaisi pois.
 
Ja nyt on työn alla tuo japsi-iba. Varokaa vaan mimmosta turhanpäivästä stooria siitä sitten tulee. ;)

Itselläni on Meksikon Standard FAT Strato. Olen ollut kitaraan tyytyväinen. Ainoa jota alussa ihmettelin, on että soitettaessa bendaa herkästi. Ts. jos hiemankin kaulaa soitettaessa "vääntää", niin ääni vouvaa. Ruuvien kiinnityksen olen tarkistanut. Runko ikääänkuin hieman heiveröinen??? Voi kyllä olla yleensäkin stratojen ominaisuus, en tunne niitä sen enempää.
 
Mistähän sanoista tuo "FAT" tulee? Mistähän selviää, mitkä mikit tuossa on (keraaminen..alnico??) Mikkien saundi kyllä hakkaa mennen tullen kaikenmaailman squierit.

Mistähän sanoista tuo "FAT" tulee? Mistähän selviää, mitkä mikit tuossa on (keraaminen..alnico??) Mikkien saundi kyllä hakkaa mennen tullen kaikenmaailman squierit.
 
Fat meinaa että siinä on humppari tallassa

Pystyyköhän maallikko selvittämään, monestako puuosasta kitara on valmistettu? Monestakohan tyypillsesti esim 1000 € kitarat pystytään valmistamaan?

Näinhän se on, tämä meni tuossa jo vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta tarkoitukseni tässä oli alunperin tuoda esille se, että kitaraa valitessaan ei päätökseen saisi vaikuttaa
-Kitaramerkki
-valmistusmaa
-yleinen mielipide ko. kitarasta, (eikä näköjään kaikki valmistajan antama informaatio.)
 
vaan pitäisi ostaa se kitara joka tuntuu/kuulostaa mieluisalta.
 
Totta, mutta liian mustavalkoista. Nuo asiat, jotka ei saa vaikuttaa päätökseen ovat mojon lähteitä.
Onko järkeä ostaa kitara, joka tuntuu/kuulostaa mieluisalta, mutta ei puhuttele lainkaan?

Pystyyköhän maallikko selvittämään, monestako puuosasta kitara on valmistettu? Monestakohan tyypillsesti esim 1000 € kitarat pystytään valmistamaan?
 
Meksikolaiset stratot ovat rungoltaan yleensä 5 palasesta, voi tosin olla enemmän tai vähemmänkin, miten vaan sattuu kalikoita löytymään tehtaalla. Jos rungossa on paksu läpinäkymätön maali, niin ei sitä kyllä oikein pysty sanomaan kuinka monta palaa siellä sisällä on. Hinnasta ei sinällään voi päätellä tuota palasten määrää, riippuu enemmän kitaran tyypistä, valmistajasta ja puutyypistä. Esin tonnin Gibsoneissa voi runko olla kolmesta palasta, ja kahden tonnin mallissa yhdestä palasta. Stratoissa voi paloja olla kolme, oli sitten hintaa 500 euroa tai 2500 euroa.

Pystyyköhän maallikko selvittämään, monestako puuosasta kitara on valmistettu? Monestakohan tyypillsesti esim 1000 € kitarat pystytään valmistamaan?
 
Kyllähän nuo saumat saattavat joskus kuultaa paksunkin maalin alta. Kirkkaassa valossa kannattaa käännellä, tarkastella ja ihmetellä kitaran kantta, joskus rungon saumat vain hyppäävät silmään. Muutaman vuoden ikääntymisen jälkeen, puun eläessä edelleen, saumat saattavat näkyä hiukan selvemmin.
 
Palojen määrästä: minulla on meksikolainen P-basso, jonka runko on kahdesta palasta, sauma nätisti keskellä. Baja Tele on vielä niin tuore ettei ole paljastanut salojaan, mutta olen erottavinani siitä kaksi saumaa - kolme palaa siis.
 
Japanilainen Jazzmasterini vaikuttaisi niin ikään olevan kolmesta palasta väsätty.

Sen ymmärtää, että akustisen kitaran hyvä sointi tulee yhdestä kappallaleesta tehdyn kuusipuukannen värähtelyistä. Mutta mikähän merkitys on (onkohan uskon asia) sähkökitaran sointiin sillä, onko lankkuosa tehty yhdestä, vai kolmesta osasta?

Puhuin pari päivää sitten Jerry Ala-Leppilammen (maahantuojan edustaja)kanssa Fendereistä. Hän kertoi, että Mexicon tehdas on modernimpi kuin USA:n tehdas.Jenkki-Fenderin osat tehdään kuulemma kaikki siellä,pleksejä myöten. Meksikaanit tehdään jenkkipuista, mutta rautatavara ja muu tulee kuulemma mm. Koreasta ja Indonesiasta. Työn laadussa ei ole eroa.
 
Tottakai sekä jenkit, että meksikot voivat olla hyviä kitaroita. Kuitenkaan en täysin allekirjoita, tuota että työnlaadussa ei ole eroa. Näin voi tietysti aina sanoa, mutta ainakin omilla testauksillani useammin jenkki Fenderit ovat antaneet paremman tuntuman ja soundin. Tosin olen kyllä löytänyt monia hyviä meksikolaisiakin. JA olen myös törmännyt toisinaan heikkolaatuisiin jenkki Fendereihin. Varmasti jokaisen valmistajan sarjatuotantoisista malleista on löydettävissä niin heikoja kuin hyviäkin yksilöitä.
Henk. koht. olen kyllä huomannut, että nämä kaikkein halvimmat ns. jenkkisarjalaiset (mm. hw-1) eivät todellakaan ole vakuuttaneet "jenkki-laadullaan". Kuitenkin heti kun nousemme noihin kalliimpiin malleihin, niin niissä en ole kyllä todella paljon ongelmia havainnut ja ovat olleet toistaiseksi aivan mahtavia kitaroita.
Mexicolaisissakin on paljon eroja. Näissäkin halvimmat mallit (standard etc...) ovat noh... säädön tarpeessa... Kuitenkin esim classic -sarjalaisista on löydettävissä kyllä oikein hyviä yksilöitä.

Niin, Jerry A-L mainitsi myös että Highway-malleissa on myös tuontiosia kuten mexikaaneissakin, eli kaikki jenkkiversiot eivät ole "jenkkiversioita".

HWY1 on tosiaan kaikkea muuta kuin oikea USA kitara, vaikka lavassa niin lukee. Ostin sellaisen, kun en oikein tiennyt vain akustisia pitkään soittaneena sähkökitaroista silloin mitään. Halusin vain amerikkalaisen Fenderin. Tästä pitää näin jälkikäteen sanoa, että moni meksikolainen on huomattavasti parempi kuin hwy1. Mutta kalliimmat amerikkalaiset ovatkin sitten mielestäni jo eri juttu. Itselläni on strato american deluxe, niin ei ole vielä kolmessa vuodessa tullut mitään moitittavaa vastaan.
 
Olen joskus miettinyt, että minullekin on usein myyjät sanoneet, että kitaran valmistusmaa jne. ei saisi vaikuttaa valintaan, kuten täälläkin on useasti todettu. Näinhän se periaatteessa on, mutta niistä mitään tietämättömänä aikoinaan en olisi osannut arvioida kitaroiden laatua keskenään, mikä nyt olisi paras eli käytännössä valinta olisi osunut miellyttävän väriseen kitaraan, josta nauhan päät ei revi sormia verille. Nyt siirryttyäki akustitista kokonaan sähkökitaroihin ja asiaan enemmän perehtyneenä pitää todeta, että enää en kuitenkaan valitsisi yhtään korealaista, kiinalaista tai meksikolaista kitaraa jo ihan ominaisuuksien, laadun, viimeistelyn ja soinnin vuoksi, vaikka minulle valmistusmaalla ei sinänsä ole mitään merkitystä. On niissä vaan valtavat erot. Ikävä kyllä myös hinnassa...

rahalla saa ja hevosella pääsee, valmistusmaasta riippumatta. Olen kokeillut kiinalaista kitaraa jossa oli 2000€:n hintalappu, ja todella hieno saundi. Ja mielestäni monet amerikan Fenderit on hyviä, ja Custom shopin ihan helmiä, mutta meksikon kitaratkin aina vain paranevat... että mikä vaan kelpaa mulle. Mutta jos ei hintalappua saisi nähdä tahi hintaa omasta pussista maksaa, niin kyllä joku CS-kitara voisi omimmalta tuntua (se 1960 Esquire Relic kummittelee mielessäni vieläkin), ja ihmekö se!