Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Elikkäs...
 
Pystyykö 21-vuotias enää pääsemään mihinkään opistoon opiskelemaan aivan alkeellisimmista jutuista lähtien musiikin perusteoriaa, alkaen juurikin 1/3 jne. ? Vai onko kaikki toivo jo menetetty? Tilanne siis on, että soiteltua on tullut vuosia, mutta teoriaa en ole opiskellut sekuntiakaan (näin kärjistetysti). Pitäisikö siis pyrkiä 6-vuotiaiden lasten kanssa musiikkileikkikouluun vai onko jotain toisenlaista vaihtoehtoa? Motivaatiota löytyy, pohjaa ei.
 
Kun vielä musiikkopistolla kävin oppitunneilla joskus, niin muistan että edeltävällä kurssilla (oli joko 1/3 tai 2/3) oli keski-ikäinen nainen. Aikuislukiolainen todennäköisesti, kun siihen aikaan siellä noita lukion kustantamia kursseja oli, mutta kyllä sinne siis varttuneemmalakin iällä otetaan alkeita oppimaan.
 
Kuitenkin suosittelisin miettimään, että tarvitsetko noita musiikkiopiston teorioita. Loppujen lopuksi edes tolppa I -tasolla ei kovin monimutkaisiin harmonisiin ilmiöihin päästä, ja sovellettavaa tietoa saa hyvin vähän: painopiste on partituurien analysoimisessa. Esimerkkinä voisi mainita vaikka näitä maantieteellisiä sointuja. Okei, minusta on hauskaa tietää, että alennetulle toiselle asteelle voi lätkäistä duuri7b5-soinnun, joka purkautuu pienen sekunnin alaspäin toonikalle ja on nimeltään "ranskalainen sointu", mutta käytännössä hyödyllisempi ajatus on jazzteoriasta opittu tritonuskorvauskäsite. Sen lisäksi voisi helposti keksiä myös sellaisia asioita kuten jazztyyliset sointulaajennokset, sointusubstituutiot ja monia mielenkiintoisia modaalisia ilmiöitä.
 
Eikä tätä tule tulkita niin, että minulla jotain klasariteoriaa vastaan olisi hampaankolossa. Minä rakastan klasariteoriaa ja jos saan tilaisuuden niin opiskelen sitä virallisesti vielä pidemmälle. Uskon kuitenkin, että arvon Meegsillä on tavoitteena pikemminkin nopeasti saada käsitys pop- ja jazzmusiikin harmonisista ilmiöistä ja tieto siitä kuinka soveltaa niitä improvisointiin ja säveltämiseen - kokemuksieni perustella pitkäkään musiikkiopistossa istuminen ei tähän kovin monipuolisia valmiuksia luo. Pikemminkin se luo valmiuksia ottaa Chopinin partituuri ja selittää se sitten kokonaisvaltaisen tarkasti, mikä on toki arvostettava taito, ja siihen itsekin pyrin, mutta josta ei kauheasti ole hyötyä bändiympyröissä, joissa on sitten enemmän hyötyä tajuta kaljakuitin taakse raapustetut reaalisointumerkit ja mitä niillä voi tehdä.
 
Alkeisteoria jossain siellä ensimmäisissä /3-ympyröissä on tietenkin hyödyllistä, mutta luulen, että ihan yhtä hyvin ne oppii jostain jazzimmastkin alkeiskirjasta, joka sitten voi paremmin valmistaa niitä pop-ympyröitä varten sisältönsä puolesta. Noilla kursseillahan on sitten tietenkin myös säveltapailuopintoja, jotka ovat hyvinkin hyödyllisiä, mutta säveltapailuharjoituksia tulee joidenkin kirjojen mukana CD:llä, korvaharjoittimia löytyy internetistä ja levyhyllysinänsä on kokoelma melodiadiktaatteja.
 
Minä aloitin teoriaopintoni näillä Muusikoiden.netin teoriapalstan FAQ:illa. Tulostin nämä ja vaikken tekstistä tajunut mitään, minä vain päivästä toiseen luin näitä. Sitten ne alkoivat pikkuhiljaa aueta. Nykyään on se kehuttu teos "Tohtori toonika", mutta siitä minulla ei ole kokemusta, mutta käsittääkseni - vaikka se ei aivan alkeisalkeisjutuista lähde - se on hyvä opus itseopiskelijalle. Suosittelen jatko-opintojen alkupalaksi Marc Sabatellan "A jazz improvisation primer" -teoksen, joka löytyy netistä http://outsideshore.com/primer/primer/ ja sitten vaikkapa Max Tabellin jazzmusiikinharmoniakirjan "jazzmusiikin harmonia".
 
Vaikka olen tässä hieman epäillyt noiden musiikkiopiston kurssien hyödyllisyyttä (tässä nimenomaisessa tapauksessa, ja siinä nimenomaan siinä mielessä, että en usko näiden peruskurssien olevan nopein tie tavoitteeseen), en silti epäile opettajan hyödyllisyyttä. Helpottaa opiskelemista huomattavasti jos joku on siinä vähän tarkkailemassa ja selittämässä. Sen lisäksi haluan huomauttaa, että kokemukseni musiikkiopisto-opiskelusta ovat omia kokemuksiani, eivät kenenkään muun - voi hyvinkin olla, että jollakulla toisella on ollut esimerkiksi erilainen opettaja ja eri kirja ja on siksi täysin eri mieltä kanssani.