Laulaminen ›

Pahoittelen jo näin aluksi, tätä turhaa keskustelun avausta. Minusta vain tuntuu, että tarvitsen nyt henkilökohtaista opastusta, sillä monista lukemistani ketjuista huolimatta en oikein ymmärrä kaikkea..
 
Ensin nopea kuvaus itsestäni..
Olen siis 14½ vuotias tyttö, jolle musiikki on todella tärkeä osa elämää. Sen avulla olen jaksanut vaikeidenkin asioiden yli ja vastaavasti kokenut kaikkein huimimmat elämykset..
Laulaminen varsinkin on todella lähellä sydäntäni. Tykkään kovasti laulaa ja haluaisin todella kehittyä siinä ja saada siitä tulevan ammatin.
(Ja juu, en todellakaan ole sellainen tusinateini joka haluaa vain Paris Hiltton kakkoseksi pyörimään parras valoihin.. Ei, en todellakaan..)
Matkassa on kuitenkin roppakaupalla ongelmia..
Ensinnäkin vanhempani. He eivät mun anna mennä laulutunneille, vaikka tietävät varsin hyvin miten tärkeää musiikki mulle on.. Ja taas ilman laulutunteja tuntuu, etten kehity pätkääkään.. Kun en saa äänestäni niitä ongelmia pois, kun kukaan ei ole näyttämässä mallia ja opastamassa henkilökohtaisesti vieressä.
Olen kyllä lukenut paljon laulamisesta, mutta silti sen opiskeleminen on vaikeaa, kun ei yhtään tiedä opiskeleeko nyt jotain turhaa ja meneekö kaikki nyt päin mäntyä, ja miten ongelmia tulisi korjata.
Tällä hetkellä suurin ongelmani on varmasti siinä, että kun alan laulamaan on ääni todella "epävarma" heikko, ja jännittynyt. Ja se ikään kuin tahtomattani pätkii (tai siis ei "kulje"). En osaa tarkemmin selittää, mutta ongelma on tullut esiin vasta viimeaikoina eli luultavasti olen opiskellut jotain juttua päin hanuria ja se nyt kostautuu..
 
Mä olen ajatellut,että menisin Idolssiin joskus aikuisena, jolloin ne sais katsoa onko mussa laulajan ainesta.. Ja todella toivon, että olisi, sillä musiikki on mulle oikeasti kaikki kaikessa..
Ja nyt se itse kysymys..
Mitä luulette voinko/pystynkö/onko mahdollista, että kehityn 4-5 vuodessa sellaiselle tasolle, että saisin laulamisesta jo silloin ammatin?
Mulla on vain niin palava halu päästä laulamaan ja tekemään omaa musiikkia (tai teenhän mä sitä nytkin, mutta en pääse näyttämään sitä, esittämään omia tuotoksia ja välittämään sitä tunnetta eteenpäin.. Äh, en osaa selittää.).
Tiedän, että tuo 4-5 vuotta on lyhyt aika oppia, mutta mitä luulette onko mulla mitään mahdollisuuksia kehittyä tarpeeksi siinä ajassa? Kun niille laulutunneille en pääse, vaikka kovasti tahtoisinkin..
 
Ahdistaa ja pelottaa vaan kovasti, että mitä jos mun unelma ei sitten koskaan voikkaa toteutua.. Oon oikein kateellinen (en pahassa mielessä) niille, joiden vanhemmat ovat jo pienestä pitäen saattaneet lapsensa musiikin tielle..
Noh, eiköhän tässä jo tullut tarpeeksi vuodatusta..
Toivottavasti joku antaisi neuvoja, miten tässä tilanteessa kannattaisi edetä, mitä mun kannattaisi harjoitella jne.

dodiin..
 
1) miksi et menisi laulutunneille?siellä saisit opettajan ohjausta asiallesi ja oppiminen taatusti nopeutuu
 
2)musiikkikoulut ym tarjoavat hyvän mahdollisuuden päästä asiassa eteenpäin.
 
3)kysy itseltäsi MIKSI haluat tehdä musiikkia,MIKSI haluat juuri LAULAA,MITÄ olet valmis tekemään saavuttaaksesi unelmasi
 
Oma mielipiteeni on että Idols-formaatti ei ole mikään onnenlähde.Sieltä löytyvät ne samat ihmiset mitkä todennäköisesti löytyisivät muutenkin jos näkisivät vain vielä enemmän vaivaa unelmansa eteen.
Jos todella haluaa muusikoksi,on opiskelu ainoa varteenotettava vaihtoehto maassa jossa asuu 5miljoonaa ihmistä.Niin harva meistä kuitenkin on niin supervalovoimaisia että pelkkä oleminen ja suunaukominen riittää.
 
Sä olet niin nuori että pystyt tahtoessasi vielä mihin vaan.Ei ehkä ammattiviulistiksi mutta muut ammatit sit onkin vielä mahdollisia.
 
Mene kirjastoon,lainaa kirjoja musiikista,taiteesta, lainaa dvd-oppaita musiikin tekemiseen..Käy konserteissa ja tutustu eri musiikkityyleihin.
 
Hanki itsellesi tarpeistoa millä voit nauhoittaa itseäsi,musiikkiasi.
 
Kirjoita tarinoita,tee niistä lauluja..
 
Myös näitä palstoja lukemallas saa jotain hajua aiheesta.Lue myös muitakin kuin laulajien palstoja.Sieltä saat hyviä artistivinkkejä,keitä kannattaa seurata jne.
 
me suomalaiset eletään kuitenkin aika vanhoiksi,sulla on varsin monta kymmentä vuotta vielä aikaa löytä oma tiesi ja oma itsesi.
 
LYKKYÄ PYTTYYN!

Hei...ensinnäkin, kaikki on mahdollista.
 
Onko jotain erityistä syytä siihen, miksi vanhempasi eivät päästä sinua laulutunneille? Sillä laulutunnit olisivat se ehdottomasti paras paikka oppia laulamaan...hyvän opettajan kanssa se on käytännössä vain ajan kysymys, kun oppii laulamaan itseään tyydyttävällä tavalla.
Mutta toisaalta, sinulla ei todellakaan ole mitään kiirettä, joten voit ottaa aivan rauhallisesti. =) Yleensä laulutunnit tietääkseni alotetaankin vasta joskus siinä 18 vuoden tienoilla aikaisintaan, kun kaikki murrosikään liittyvät fyysiset muutokset ovat tasoittuneet. Ehkä siihen mennessä saat vanhempasi muuttamaan mielensä, tai ainakin saat kesätöistä rahaa tunteihin. :)
 
Netissä on hyvin vaikeaa ruveta neuvomaan...mutta muista se hengitys. Pakottamaton, rauhallinen ja syvä. Siten, että hartiasi eivät nousisi. Älä kuitenkaan paina niitä alas. Ihan rentona. Tällöin hengitys menee yleensä itsestään oikeaan paikkaan.
Sitten on se tuki. Sen löytäminen on vaikein vaihe. Sitten kun sen on löytänyt ja tajunnut, mikä se on, sen vahvistaminen onkin helppoa, tosin vie aikaa. Hyvän tuen avulla voi laulaa siten, että laulaminen tuntuu miellyttävältä ja luonnolliselta ja mihinkään ei satu eikä kiristä. Ja tietysti oma äänesi pääsee kukoistamaan.
En uskalla lähteä hirveästi neuvomaan...mutta voit saada kuvan, mikä tuki on, ja miten paljon lihastyötä laulaminen vaatii, esim. tämän avulla: Puhallat kaiken ilman ulos itsestäsi, ja sitten aivan rentona joka puolelta, varsinkin kurkun ja kaulan alueelta, sanot vaikka uu. Nyt sinun pitäisi huomata, kuinka oikein kroppasi nytkähtää, ja kuinka paljon eräät lihakset vatsan alueella tekevät töitä. Ne lihakset ovat nämä "tukilihakset". Niitä tulisi harjoittelun avulla vahvistaa ja ne tulisi oppia kontrolloimaan. Tämä onnistuu lauluharjoitteiden avulla, parhaiten laulumaikan opastuksella, jotta ei tule väärinymmärryksiä.
Ääni syntyy, kun ilma kulkee äänihuulten läpi. Joten hyvän hengityksen avulla saat tarpeeksi ilmaa, jotta se ei lopu kesken. Myöskin oikea hengitys rentouttaa, ja tällöin valmistaa kroppaan tilat, missä ääni voi resonoida. Ja tietysti tukilihakset voivat optimaalisesti "työntää" ilmaa äänihuulten läpi, kun hengitys on oikeassa paikassa eikä esimerkiksi liian ylhäällä(hartiat nousevat).
Hengittäessä voi rauhallisesti laskea kolmeen, ja siitä sitten lähteä laulamaan. Rentous, varsinkin kurkun ja kaulan alueella, on erittäin tärkeää. Ainoa paikka, jossa kroppasi tulisi tehdä töitä, ovat tukilihakset. Aluksi tosin tulee helposti kompensoitua kurkulla, kun ei tukilihakset vielä jaksa niiden ollessa heikot. Yritä kuitenkin pitää kurkku rentona. Tämä ei tarkoita, että sinun tulisi esim. tietoisesti pitää kurkunpäätä(aataminomenaa) alhaalla, vaan anna sen liikkua vapaasti. Kun kurkkusi ja kaulasi on rento, kurkunpää toimii juuri niin kuin sen pitää.
Aluksi on hyvä harjoitella pelkillä vokaaleilla, u:ta ja niin edespäin, sillä aluksi biiseissa on erittäin vaikeaa pitää tuki alla. Kun on niitä korkeuden vaihteluita ja eri vokaaleita ja konsonantteja ja kaikkea.
Myöskin, mitä korkeampi ääni, sitä enemmän tukea se vaatii. Ja usein korkeissa äänissä on vaikea pitää tukea alla. Tämä johtuu siitä, että korkeat äänet yleensä "ajatellaan" ylöspäin, jolloin tuki vain katoaa, ja äänet pusketaan kurkulla, jolloin kiristää ja sattuu, ja kuulostaakin kakalta. Tämän vuoksi on hyvä ajatella ääntä alaspäin, aivan kuin ääni lähtisi lattialta, missä seisot. Aluksi se on vaikeaa, mutta sitkeän treenin myötä kaikki muuttuu automaattiseksi. Se vie aikaa kylläkin.
Tässä videossa(http://www.youtube.com/watch?v=KI3YrAv0C-I), about 3.39 kohdalla, Whitney Houston tekee varsin vaativan "nousun ylöspäin", missä varsinkin aloittelijoilla on vaikea pitää tuki alla, ja Whitney näyttää, miten asiaa voi helpottaa. Hän osoittaa sormella alaspäin aina korkeammalle mentäessä. Tämä voi olla yksi tapa, millä treenissä voi pitää tuen alla, samalla kun ajattelee, että ääni lähtee ikäänkuin lattialta. =)
Hyvä ryhti on erittäin "helpottava tekijä". Myöskin, mikäli jäykät lihakset ovat ongelma, kuten minulla oli, niiden avaaminen esim. venyttelyn ja hieronnan avulla on tärkeää. Pahassa tapauksessa jäykkyys voi jopa estää kehityksen.
 
Vaikeinta on siis ymmärtää nämä tekniset asiat, hengitys ja tuki, ja miten ne toimivat yhdessä, mutta ei niitäkään ole niin vaikea ymmärtää =D.
Opettaja näyttämässä esimerkkiä ja korjaamassa virheitä olisi paras, sanotaan se vielä kerran.
Ja todellakin, laulamisessa kropan rakentaminen on se mikä vie aikaa, ei tekniikan oppiminen. Jos haluat laulaa todella korkean äänen, joka kumminkin on voimakas ja resonoiva, siihen pisteeseen pääseminen vaatii paljon aikaa. Ja kun siihen on päästy, vaatii lähes päivittäistä treenia, että sen voi ylläpitää.
Mutta jollekin, joka rakastaa laulamista, tämä on vain hauskaa.
 
Tulipas pitkä taas.

Olen siis 14 vuotias tyttö
 
Mulla loppui ikävuosina 13-15 laulaminen ihan kokonaan äänenmurroksen vuoksi. Tytöillekin tulee se, joillekin tosi voimakkaana. Puheäänestä sitä ei välttämättä edes huomaa, mutta laulamisesta tulee epävarmaa ja "inhan tuntuista" eikä mikään tunnu oikein toimivan. Jos treenaa laulua äänenmurroksensa aikana, ei välttämättä aiheuta äänelle vahinkoa mutta saattaa oppia vaikeasti pois opittavia "pahoja tapoja" (esim. liian paineen käyttö äänen voimistamiseksi > laulaminen uuvuttaa ja on vaikeaa ja raskasta). Mulla kesti jonkin aikaa tajuta että nyt kannattaa olla laulamatta, ja alkuun pääseminen olikin sitten aika lailla pään seinään lyömistä. Mutta siitä selviää. Ihan oikeesti.
 
Niin inhaa kuin se onkin, niin ota ihan rauhassa vaan. Parin vuoden päästä kroppa alkaa olla jo siinä tilanteessa että se pystyy ottamaan "oppia" vastaan. Tällä välin kannattaa opiskella musiikkia muilla tavoilla (tuossa aiemmin mainittu) tai vaikka ihan nauttia musiikin kokemisesta. Opetella vaikka auttavasti soittamaan jotain muuta instrumenttia (siitä on yllättävän paljon iloa kun "oikea" laulutreeni alkaa).
 
Hengitysharjoitukset eivät koskaan ole pahasta, eikä varmastikaan myöskään puheäänenkäytön treenaamisesta. Laulaminen on vain hidastettua puhetta, joten jos puhuminen hoituu kivuitta, laulaminenkin helpottuu.
 
Tiedän, että tuo 4-5 vuotta on lyhyt aika oppia, mutta mitä luulette onko mulla mitään mahdollisuuksia kehittyä tarpeeksi siinä ajassa?
 
Onhan se lyhyt aika, mutta 4-5 vuoden aikana ehtii kehittyä vaikka ja kuinka paljon. Se on sitten eri asia että mikä on lähtötaso ja mikä on tähtäimessä. Jos haluat maksimoida laulunoppimisnopeutesi, niin opettele kaikki "teoreettinen" kuten nuotinluku, soinnut, skaalat, rytmiikka, tyylipiirteet, historialliset jutut jne ENNEN kuin menet laulutunneille. Säästyy paaaaaljon aikaa kun ei tarvitse opetella synkooppi-rytmiä samalla kun yrittää muistaa miten melodia menee kun tuossa on noita mustia täpliä jotenkin ja vielä sanat ja jotenkin pitäisi vielä muistaa hengittää ja pitää leuka rentona. Kun voi vaan keskittyä siihen että hengittää ja pitää leuan rentona ja muu on jo hanskassa.
 
Ja kannattaa muistaa se, että "tarpeeksi hyvä" on suhteellinen käsite. Se mikä on tarpeeksi hyvää levylle, ei välttämättä ole tarpeeksi hyvää sinulle henkilökohtaisena tasonasi ja toisinpäin. Yleisö saattaa diggailla vaikka vedit miten penkin alle. Toisaalta, vaikka olisit minkälainen vokaaliakrobaatti, joku ei välttämättä koskaan syty juuri sinun faniksesi.
 
Lykkyä. Tämä tie on kivinen vaikka aurinkokin paistaa, joten älä anna ahdistuksen saada sua heti alkutaipaleella valtaansa. Keskity siihen auringonpaisteeseen.

Hengitysharjoitukset eivät koskaan ole pahasta, eikä varmastikaan myöskään puheäänenkäytön treenaamisesta. Laulaminen on vain hidastettua puhetta, joten jos puhuminen hoituu kivuitta, laulaminenkin helpottuu.
 
Kannattaa tutustua tämän kaverin hengitysharjoituksiin:
http://www.youtube.com/watch?v=Q5CW … FaVnWM&mode=related&search=
 
Mielestäni todella havainnollisesti toteutettu ja selitetty (löytyy muutakin kuin hengitysharjoituksia). Ainakin minulla nuo toimivat.

Ensinnäkin vanhempani. He eivät mun anna mennä laulutunneille, vaikka tietävät varsin hyvin miten tärkeää musiikki mulle on.. Ja taas ilman laulutunteja tuntuu, etten kehity pätkääkään.. Kun en saa äänestäni niitä ongelmia pois, kun kukaan ei ole näyttämässä mallia ja opastamassa henkilökohtaisesti vieressä.
 
Miksi vanhempasi eivät anna sinun mennä laulutunneille? Jos laulaminen sattuu kurkkuun tai tuntuu muuten epämukavalta, se on mielestäni hyvä peruste.

Kiitos kaikille vastauksista (etenkin buddhalle)! :)
 
Nyt olen taas saanut hieman "kokonaisemman" kuvan ja motivaatiokin parantunut.
 
Vanhemapani eivät anna minun mennä laulutunneille, koska heidän mielestä ne ovat liian kalliita ja "turhia" (mitä turhalla, sitten tarkoittavatkaan..).
 
Laulamista en pysty lopettamaan, vaikka en tunneille pääsisikään sillä se on mulle oikeastaan ainoa tapa millä saa purettua tunteita, sillon voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä 100% siihen mitä tekee. Lisäksi laulamisesta tulee aina tosi hyvä olo.
 
Eli ei mua mihinkään satu kun mä laulan. Oon vain vielä todella huono siinä hommassa, ja ois kiva saada joku opettaja neuvomaan.. Ei se kuitenkaan masenna tms, vaikka ärsyttääkin toisinaan. Yritän vain oikeasti oppia ja sit kun hoksaa jokun jutun pääsee taas askeleen eteenpäin.. Se on kivaa, vaikka hidasta ja toisinaan turhauttavaa.. :D
Helpottais valtavasti jos joku sanoin suoraan, mitä pitäisi harjoitella ja miten, nyt joutuu miettimään kaikki itse, ja yleensä vielä toteuttamaan monen mutkan kautta..
 
Ja mun iästä vielä.. Tiedän, että olen tosi nuori ja mulla on elämä edessä, mutta jotenkin tuntuu silti, että olen "myöhässä".
Kun esimerkiksi katsoin viime Idolssia, niin Annalla ja Kristiinalla oli ikäisikseen mahtavat äänet.. Ja yleensäkin kun lukee joitain haastatteluja, laulajat kertovat kuinka ovat esiintyneet yksin laulamalla ensimmäisen kerran jo tyyliin 8 vuotiaana ja jotkut levyttäneetkin jo esim. 13 vuotiaana jne.
 
Tiedän, ettein ole mitään järkeä hosua asian kanssa, ja tuskin kukaan niin nuori saa/osaa itse edes tehtä biisejä saati sitten päättää mistään..
Mutta jotenkin silti tuntuu, että en ole niin hyvä kuin ikäiseni pitäisi olla..
Olen ikäänkuin "jäljessä" siitä missä pitäisi olla.
Kun toiset ovat saaneet esiintymiskokemusta jo niin nuorina, ja osanneet jo silloin laulaa ikäisikseen tosi hyvin..
 
Mutta eiköhän tässä taas ollut ihan tarpeeksi valittamista. :)

Kauhistus, kun jo 14-vuotiaatkin luulevat olevansa jäljessä ja liian vanhoja?! Mihin tämä yhteiskunta menee?
 
Laulupedagogivastaus iän ja laulutuntien aloittamisen suhteen olisi, että odotapa vielä muutama vuosi, kolmas, ehkä neljäskin vuosi. Edellä jo Tanjuli kertoi, että myös tytöillä on äänenmurros. Itse en mielelläni lähtisi opettamaan 14-vuotiasta, vaan käskisin tutustumaan musiikkiin muuta kautta.
 
Epävirallinen laulupedagogivastaus on, että jos sinulla on äänen käytön kanssa ongelmia, olisi ne syytä selvittää lauluopettajan tai ehkä foniatrinkin ohjastuksella, vaikka oletkin kovin nuori. Siis jos on jo havaittavissa kovin kuluttavaa äänentuottotapaa, joka saattaisi johtaa isompiin ääniongelmiin. Mieluummin ne karsittaisiin heti pois, kuin sitten viiden vuoden kuluttua, kun ääni ei enää toimi lainkaan.
 
Kuoro, lauluyhtyeet / bändit, instrumentit, teatteri - kaikki tällaiset ovat hyviä tapoja lähestyä musiikkia, musiikin tekemistä, tekstiä, tulkintaa ja esiintymistä. Moni huippulaulaja on kiitellyt kuoro-/tai soittovuosiaan, jotka opettavat mm. sävelpuhtautta, yhteismusisointia ja ennen kaikkea kuuntelemaan musiikkia ja muita, jotka musisoivat. Samaa voisi sanoa bändiharrastuksesta, joka todellakin kehittää musiikintekotaitoa. Helena Juntunen on kertonut järjestelmällisestä suunnitelmastaan: nuorena soitti pianoa ja teki teatteria, ja heti kun ikää oli about 16, laulutunneille. Tänä päivänä hän menestyy maailmalla oopperalaulun parissa. Koska suositus on, että naislaulaja voisi aikaisintaan aloittaa 16-vuotiaana laulutunnit, Helena ratkaisi homman nimenomaan sillä, että hän teki jotain muuta nuorempana, ja tämä muu toiminta kehitti häntä huomattavasti tulevana laulajana ja tulkitsijana. Hänen tähtäimessään oli kuitenkin nimenomaan laulajan ammatti, jossa hän myös nyt toimii. Muusikko- ja teatteritausta näkyy selvästi hänen tavassaan olla lavalla ja tehdä musiikkia.
 
Idols on formaatti, josta on turha lähteä etsimään todellista vastausta sille, onko sinusta laulajaksi. Okei, järkyttävimmät tapaukset raakataan hyvinkin julmalla tavalla pois (hyvä niin), mutta sitten on myös potentiaaleja, jotka vain jännittämisen takia ryssivät tilanteen ja saavat aika julmaa palautetta.
 
Tiedän erään ihmisen, jolle Sibelius-Akatemian lehtori sanoi, että sinusta ei ikinä tule laulajaa. Tänä päivänä kyseinen henkilö saa ylistäviä arviointeja sekä suomalaisilta että kansainvälisiltä huippuammattilaisilta, kutsun tulla ulkomaille huippupedagogin yksityisoppilaaksi (sellaisen pedagogin, jolta tulee pelkästään maailman tähtiä, jotka voittavat kansainvälisiä kilpailuja), eikä KUKAAN enää kyseenalaista, etteikö hänestä tulisi laulajaa. Ja lahjoja on vaikka muille jakaa. Eli ei ne tuomioiden jakelijat aina ihan oikeassa ole.

Eli ei mua mihinkään satu kun mä laulan. Oon vain vielä todella huono siinä hommassa, ja ois kiva saada joku opettaja neuvomaan...... Se on kivaa, vaikka hidasta ja toisinaan turhauttavaa.. :D
 
Opettajan kanssa se on yhtä lailla kivaa, vaikkakin hidasta ja toisinaan turhauttavaa. Yksi millä saattaisi itseopiskeluun tulla "tehokkuutta" voisi olla se että erittelee sen missä on hyvä ja missä on huono, vaikkapa tyyliin "hyvää: saundi, rytmi, ääniala; huonoa: sävelpuhtaus, artikulaatio." Sitten ottaa ne huonot yksi kerrallaan tarkempaan syyniin ja pilkkoo niin kauan että saa selkeät tehtävät itselleen, vaikkapa jos sävelpuhtautta syynätään: "En ole ihan varma aina mihin osua ja joskus osuu vain sinne päin tai menee ihan metsään. Kuulen kyllä, milloin menee metsään." Ja sitten vain harjoittelee hitaasti mutta tomerasti sitä YHTÄ asiaa - tässä esimerkissä "juuri tuohon tiettyyn säveleen osumista." Tai jos saundi on jossain "kireä" niin kokeilee mitä paikkaa "löysäämällä" se saundi pehmenee.
 
Tiedän, että olen tosi nuori ja mulla on elämä edessä, mutta jotenkin tuntuu silti, että olen "myöhässä"... Kun esimerkiksi katsoin viime Idolssia, niin Annalla ja Kristiinalla oli ikäisikseen mahtavat äänet.. Ja yleensäkin kun lukee joitain haastatteluja, laulajat kertovat kuinka ovat esiintyneet yksin laulamalla ensimmäisen kerran jo tyyliin 8 vuotiaana ja jotkut levyttäneetkin jo esim. 13 vuotiaana jne.
 
Jos mietitään kuinka monta Annan ja Kristiinan ikäistä Idolsissa kävi koelaulamassa, niin ei "huipuista" voi vetää johtopäätöstä "yleisestä" tasosta. Kuten jossain toisaalla on tullut todettua, niin suhde luonnonlahjakkuuksien ja treenillä menestyneiden välillä on alalla kuin alalla aika pitkälti 1% luonnonlahjakkuuksia jotka saa "kaiken valmiina" ja 99% niitä, jotka vaan sitkeästi tekevät työtä unelmansa eteen, vaikka olisikin osunut vähän huonommat kortit käteen.
 
Mutta jotenkin silti tuntuu, että en ole niin hyvä kuin ikäiseni pitäisi olla..
Olen ikäänkuin "jäljessä" siitä missä pitäisi olla.
 
Mä haluan nähdä ne ihmiset jotka päättää siitä missä kunkin pitää "olla" minkänkin ikäisenä. Tuo on kaikki-mulle-heti-nyt -ihmisten hapatusta jolla maalaillaan maailmasta tietyn näköistä. Muista että vain se yksi prosentti onnistuu aina ekalla yrittämällä. Muut tekee töitä sen eteen että oppii. Aina ei edes huomaa tekevänsä töitä oppimisen eteen - esimerkiksi se, että laulamaan ei opi kun laulamalla. Mitä enemmän laulaa, sen enemmän tekee duunia laulutaitonsa kehittämiseksi. Jonain päivänä huomaa olevansa "parempi" kuin joskus on ollut. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että AINA on joku, joka on parempi kuin sinä ja myös joku, joka on huonompi kuin sinä. Olitpa miten hyvä vaan. Siitä ei pääse mihinkään. Media, varsinkin suomalainen media, tykkää ihmelapsi-ilmiöstä eikä ole kovinkaan trendikästä puhua siitä että saavuttamansa asian eteen joku joskus jotain tekisi...
 
Kun toiset ovat saaneet esiintymiskokemusta jo niin nuorina, ja osanneet jo silloin laulaa ikäisikseen tosi hyvin..
 
Älä katkeroidu. Aina on joku joka saa enemmän, ja sinä saat sitten vastavuoroisesti jotain muuta enemmän. Muista positiivinen ajattelu: Jos olisit saanut 10 vuotta sitten esiintymiskokemusta, niin kuinka paljon siitäkin olisit tajunnut ja voinut myöhemmässä elämässä hyödyntää? Jos alat saada esiintymiskokemusta vaikkapa kahden vuoden päästä, olet jo paljon kypsempi hyödyntämään ne kokemukset joista on sinulle hyötyä ja huomaamaan, mikä ei sinun kohdallasi toimi; kehittää vahvuuksiasi ja voittaa heikkoutesi. Fifi jo tuossa edellä luetteli juttuja, jotka auttavat esiintymiskokemuksen hankkimisessa ja laulutaidon kehittämisessä. Itte tykkäsin etenkin teatterihommista, joissa sai sekä laulu-, kuorolaulu- että esiintymiskokemusta (sen lisäksi että pääsi tekemään duunia oikeiden ammattilaisten kanssa vaikka oli ihan ummikko itse vielä...) eikä kuorohommatkaan ole pahitteeksi olleet. Kivempi sitä on porukassa hinkata biisejä kun yksin :)

Olenko ainoa maailmassa, jonka mielestä Anna Abreu ja Kristiina Brask ovat aivan kammottavia laulajia? Varsinkin, kun kuulin My Heart Will Go On by Kristiina...se oli aivan hyytävää. Minusta siinä hommassa ei ollut päätä eikä häntää. Noh, makunsa kullakin.

Olenko ainoa maailmassa, jonka mielestä Anna Abreu ja Kristiina Brask ovat aivan kammottavia laulajia? Varsinkin, kun kuulin My Heart Will Go On by Kristiina...se oli aivan hyytävää. Minusta siinä hommassa ei ollut päätä eikä häntää. Noh, makunsa kullakin.
 
Et ole. Tytöillä olisi reippaasti parannettavaa lauluteknisesti. Kristiinan jatkuva äänen vuotaminen ja falskius on ongelma. Anna tuntuu taas muuttavan (tummentavan?) omaa ääntänsä toisenlaiseksi, hiukan epäluonnollisen kuuloiseksi. Parhaimmillaan ja luonnollisimmillaan Anna oli niissä portugalilaisissa biiseissä.
 
Joskus kun itse haluaa jotakin kovasti, muuttuu sokeaksi sille seikalle, etteivät kaikki "huipulla" olevat olekaan NIIN huippuja. Jotkut pääsevät nimittäin huipulle lähes pelkästään tuurilla tai jopa suhteilla. Joskus olen itsekin ajatellut, että jos joku on päässyt tiettyyn asemaan, esim. voittanut jonkun kilpailun, hän on ilman muuta huippu silloin. Sitten kun olen kuullut tyyppiä enemmän, tajuan, että eihän tuo nyt mikään kummempi olekaan. On olemassa Todella_Hyviä_Laulajia ja niitä, jotka ovat ihan tavallisia laulajia, mutta joilla on vain käynyt hyvä flaksi. Niitä todella hyviä laulajia ei sitten enää löydykään niin paljon. Tällöin puhutaan esim. pop-laulun puolella sellaisista nimistä kuin Celine Dion tai Whitney Houston tms., joilla on briljantti ääni, tekniikka ja huikea esiintymistaito. Näiden rinnalla esim. idols-finalistit ovat aika tusinatuotteita.

Olenko ainoa maailmassa, jonka mielestä Anna Abreu ja Kristiina Brask ovat aivan kammottavia laulajia?
 
No ainakin kehittymättömiä, mutta sepä koskee lähes kaikkia Idols-finalisteja vuosien varrella - myös voittajia. Tekniikkaa vaan kehittämään. Ylipäätään mietin, miks kisaan pitää ottaa niin nuoria, pari vuotta lisää kasvuaikaa niin moni niistä olisi henkisestikin paljon valmiimpia.
 
Murrettu, mulla oli sun ikäsenä ihan samanlaisia ajatuksia, että oon liian vanha ja kaikki muutkin jo... Sillon musta oli tosi turhauttavaa, kun musaopiston rehtori sanoi päin naamaa, että kotiin kasvamaan ja parin-kolmen vuoden päästä sitten uus yritys. En kuitenkaan koskaan yrittäny uudestaan opistoon. Mut jatkoin piano- ja teoriaopintoja, lauloin kuorossa ja jaoin ilmaislehtiä, että pääsin pienellä palkallani katsomaan oopperaa, konsertteja ja teatteria.
 
Sit 18-vuotiaana pystyin jo rahottamaan tunnit itse ja löysin aivan loistavan yksityisen klassisen laulun open, jonka kanssa oon tehny töitä 3 vuotta. Nyt oon kehittyny jo jonkun verran ja perspektiivi on täysin muuttunu. oon kasvanu niistä nöyryyttävistä opiston pääsykokeista 7 vuotta, mutta tunnen itseni vähintään yhtä nuoreksi kuin 14-vuotiaana, nythän ne mahdollisuudet vasta auki ovatkin. Tää on pitkä tie, mutta siitä voi nauttia ja jokaisen jyrkän ylämäen jälkeen on saavuttanut yhden huipun, jolta voi taas kiivetä seuraavalle. Se on ajoittain palkitsevaa, mutta samalla muistuttaa siitä ,et ikinä ei oo valmis. Iloa ja aurinkoa tiellesi ja onnea matkaan!