Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä hyviäkin covereita on, mutta enimmäkseen niitä huonoja on tullut kuultua. Erityisen hyviä ovat ainakin Opethin Remember Tomorrow ja Johnny Cashin Hurt. Huonoja ovat yleensä kaikki Iron Maiden-coverit (Remember Tomorrow tosin poikkeus), kuten Ari Koivusen käsittämättömän huono versio The Evil that Men Do:sta ja The Damonen Wasted Years (ei kaikesta tarvitse tehdä lässylässy naukumisversiota).

House Is Rocking kolahtaa mulle enempi Brian Setzerin esittämänä kuin Stevie Ray Vaughanin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=B_Zg7KIAbyE

Hanoi Rocksin veto Up around the bendistä on mun mielestä edelleen selkeesti originaalia parempi.
 
No tää on todistettu moneen otteeseen, eikös ne sillä saanu kauheen suosionkin..?
 
Ihan BTW. muutes, mutta onkos se Sturm UnD Drangin biisi Rising son joka niillä nyt on hittilistabiisinä oo coveri? Miks musta tuntuu siltä että oon ennenkin kuullu sen...? en oo yhtään varma mutta jostain syystä tuntuu että se on coveri :/

Nii ja sit piti vielä ite mainita että Metallican veto Last Caressista pieksee Misfitsin version, kumman se nyt sitten alunperin onkaan, niiltä kahdelta sen vaan oon kuullut...

Ihan BTW. muutes, mutta onkos se Sturm UnD Drangin biisi Rising son joka niillä nyt on hittilistabiisinä oo coveri?
 
Ei, se on vain kovin röyhkeä plagiointi.

Ei, se on vain kovin röyhkeä plagiointi.
 
Mistä?.............

Mistä?.............
 
Siinä on jonkin verran Dion Rainbow in the darkin melodiaa huomattavissa.
 
Noin muuten vois sanoo, että harvoin tulee luettua niin paljon vääriä mielipiteitä kuin tässä ketjussa...

Mielestäni Rage Against the Machinen coverlevyllä (renegades) suurin osa biiseistä on parempia kuin alkuperäiset. Samoin Fantomasin Director's Cutin biisit ovat parempia kuin alkuperäiset leffamusiikit.
 
On myös joitain covereita, jotka ovat loistavia, mutta sen verran erilaisia, etten tekisi mitään vertailuja alkuperäisen ja coverin välillä. Esimerkkinä Ramonesin what a wonderful world.

Esimerkkinä Ramonesin what a wonderful world.
 
Muistankohan väärin, mutta eikös tämä ollut niingo Joey Ramonen soololevyltä tämä?

Muistankohan väärin, mutta eikös tämä ollut niingo Joey Ramonen soololevyltä tämä?
 
Oikein muistat.

Kyllä Jose Gonzalezin - Heartbeats voittaa alkuperäisen the knifen version, mutta mielipide jokaisella.

Nyt tulee kiviä niskaan, mutta mä tykkään enemmän Triviumin master of puppets versiosta kuin alkuperäisestä.
 
Mielestäni Rage Against the Machinen coverlevyllä (renegades) suurin osa biiseistä on parempia kuin alkuperäiset.
 
Nää oli kans hyvä, mutta en sen enmpåää viitsi kommentoida, koska en ole läheskään kaikkien kappaleiden alkuperäistä versiota kuullut.

Tykkään enemmän Ari Koivusen Piano Manista kuin Billy Joelin alkuperäisestä. Arin tulkinnassa on enemmän särmää ja lauluääni miellyttävämpi.

Tykkään enemmän Ari Koivusen Piano Manista kuin Billy Joelin alkuperäisestä. Arin tulkinnassa on enemmän särmää ja lauluääni miellyttävämpi.
 
Ootko Ari Koivunen?

Steve Vai vetää niin älyttömän hyvin Little wingin Live at the Astoria London DVDllä, että menee kyllä täysin sanattomaksi. Mielestäni on kyllä moninkerroin alkuperäistä Hendrixin versiota parempi, mikä puhuu sen puolesta että itse biisi on Hendrixillä hyvä mutta toteutus jää puolititehen. Tosin pitää myös muistaa se, että Hendrixin ja Vain versioilla on eroa lähes 40 vuotta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ls0UsIIpZLQ
 
Ja tästä nyt ei pidä ottaa kenenkään hernettä nenään, sillä kerroin vain omia näkemyksiäni.
 
Tästä täytyy kyllä sanoa että tuo versio on kohtalaisen kauhea! :S Vailla ei ole minkäänlaista rytmiä/groovea tossa ja aivan liian ohutta tuo soitto. Myös soundit on kyllä aika mielenkiintoset :D Muutaman oikeen kunnon hutinki tossa vetäsi.
 
Ja tämäkin oli mielipide.

Metallican veto Last Caressista pieksee Misfitsin version
 
Ei piekse mun mielestäni. Vaikka se onkin onnistuneempi kuin esim. Metallican tulkinta Ramonesin 53rd & 3rd-biisistä.
 
Makuasioitahan nämä tietysti jne.

Vesa-Matti Loirin Olkinainen, alkuperäinen Miljoonasateen.
 
Hyviä on, molemmat.

Paremmuudesta en osaa sanoa, mutta Shadowplayn coveri Gang of Fourin Damaged Goods -biisistä on malliesimerkki siitä, kuinka cover-versio pitää tehdä. Shadowplay säilyttää alkuperäisversion räjähtävyyden, mutta vähentää ajoittain tempoa, lisää mukaan jazz-pianoa ja muuttaa hieman biisin rakennetta, mistä syntyy mielettömän hyvin toimiva paketti.
 
Enpä puutu paremmuuteen minäkään, enkä muuten halua nipottaa, mut eikös se kipaleen tempo mee niin et se alkaa hyvinkin hitaana, hieno bassoriffi ja utuinen jazz piano, sit biisi nopeutuu koko ajan kunnes lopussa "katkee", ja hidastuu melkein pysähdyksiin.

Jason & the Scorchers vetää Absolutely sweet Marien paremmin kuin Bob Dylan.