Rock, pop, alternative ›

Ja sitä seuraavassa Beggars Banquet levyssä kusiputkan seinä. Taisi olla tietoinen valinta ottaa kunnolla eroa edelliseen levyyn.
 
Eikös siinä kuitenkin käynyt niin, ettei levy-yhtiö suostunut julkaisemaan tuota kusiputka-kantta ihan mukisematta? En ole ihan varma asiasta, mutta muistelisin, että "Beggars Banquetin" kantena oltaisiin käytetty myös jotakin muuta, hyvin neutraalia vaihtoehtoa.
 
Banquet on yksi omistakin Stones-suosikeistani mutta aivan täysin varauksetta en sitäkään diggaa. Omituisen kömpelön kuuloinen "Street Fightning Man" kenties menee vielä itseironiana mutta "Salt of the Earth" tuntuu aika epäuskottavalta kartanoissaan asustelevien nuorien rokkitähtien esittämäksi.
 
Jotakin itseironiaa tuossa "Street Fighting Manissa" tosiaan on, tai kuten eräässä lukemassani versiossa sanottiin, halusi Jagger vetää vähäsen pesäeroa aikakauden militantteihin ilmiöihin ja opiskelijalevottomuuksiin.
 
"But what can a poor boy do
Except to sing for a rock n roll band
'cause in sleepy London town
There's just no place for a street fighting man..."
 
Jigsaw Puzzle on tosi hyvä hauskoine lyriikkoineen.
 
... unohtamatta överiksi vedettyä "Stray Cat Bluesia".
 
Todellakin 1968 taisi olla back to the roots-vuosi. Ja monillehan todella suuri vaikuttaja oli the Bandin Music From the Big Pink, joka toi juuret monen musiikkiin takaisin.
 
Jep. Eric Claptoniin "The Music from the Big Pinkin" sanotaan vaikuttaneen myös kovasti, ja eräällä tavalla sen kuuleminen merkitsi jonkinlaista loppulaukausta massiiviseen pönötyssooloiluun jumittuneelle Creamille.

Eikös siinä kuitenkin käynyt niin, ettei levy-yhtiö suostunut julkaisemaan tuota kusiputka-kantta ihan mukisematta? En ole ihan varma asiasta, mutta muistelisin, että "Beggars Banquetin" kantena oltaisiin käytetty myös jotakin muuta, hyvin neutraalia vaihtoehtoa.
 
Kyllä. Kuva & tarina löytyy tuolta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Beggars_Banquet
 
Täällä on kovasti hehkuteltu tuota levyä ja ei siinä mitään, hemmetin kova levyhän se on, mutta kyllä mun mielestä esmes Let It Bleed on paljon parempi. Mutta mielipiteitähän nämä.

Kyllä. Kuva & tarina löytyy tuolta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Beggars_Banquet
 
Täällä on kovasti hehkuteltu tuota levyä ja ei siinä mitään, hemmetin kova levyhän se on, mutta kyllä mun mielestä esmes Let It Bleed on paljon parempi. Mutta mielipiteitähän nämä.
 
Toivottavasti, sillä jouduin valitsemaan Let It Bleedin ja Beggars Banquetin lp:n välillä ja päädyin Bleediin. No, tuskinpa joudun pettymään (saan levyn vasta tänään)

Tuottaja Jimmy Millerin panos ei varmaankaan ollut vähäinen bändin hengentuotteiden jalostamisessa. Sillä miehellä on komee tatsi. Josta aasinsillan kautta kerien tänään Spencer Davis Group tv:ssä. (Ja aina kun Gaye Advert on teeveessä, niin minä istun teeveeen eessä. varotan kohta pian ihteeni ofto pikoinnista. )

Jimmy Miller tuotanto on parhautta, niist mie tykkään.

Kyllä. Kuva & tarina löytyy tuolta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Beggars_Banquet
 
Jep. Niillä jotka eivät jaksa lukea, niin kusiputka-kansi - joka levyyn piti alunperin tulla - julkaistiin vasta 80-luvun uusintapainoksessa. Vuoden -68 orkkispainoksessa on se vaalea kutsukorttikansi.

Aivan, vuonna 68 oli kuin olikin sitten menossa yleinen roots-trendi. Muistelen muuten lukeneeni, että Brian Jones kokosi omaa bluesbändiä juuri ennen kuolemaansa. Bändin sisälläkään oli siis tuskin mitään roots vs. psykedelia -erimielisyyksiä, jos Brian oli unohtamassa marimbat ja muut. Ehkä kaikki olivat helpottuneita, ettei enää tarvinnut olla väkisin hippi ja taiteellinen.
 
Vuoden -68 orkkispainoksessa on se vaalea kutsukorttikansi.
 
Vaalea kansi oli epäonninen sattuma, koska pojat saivat taas niskoilleen syytökset Beatlesin peesaamisesta (vrt. White Album). Ehkä Rollarit itse alkoivat nähdä ironiaa tässä asiassa, koska seuraavan levyn nimi on parodia Let It Bestä.

Kyllä. Kuva & tarina löytyy tuolta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Beggars_Banquet
 
Täällä on kovasti hehkuteltu tuota levyä ja ei siinä mitään, hemmetin kova levyhän se on, mutta kyllä mun mielestä esmes Let It Bleed on paljon parempi. Mutta mielipiteitähän nämä.
 
Juu. Let It Bleed on parempi. Itse asiassa Exile On Main St., Sticky Fingers ja Let It Bleed ovat kaikki Beggars Banquetia parempia. Beggars Banquet on kyllä mainio levy, mutta em. kolmikko ovat bändin parhaat levyt. Beggars Banquet on kuitenkin arvostettu levy, mutta mainio Goats Head Soup on mielestäni maineeltaan vaatimattomampi, vaikka sekin on vähintään yhtä hyvä. Goats Head Soupin tietynlainen varjoon jääminen johtuu mielestäni siitä, että se julkaistiin Let it bleedin, Exilen ja Sticky Fingersin jälkeen. Näiden bändin parhaiden levyjen jälkeen GHS on saattanut tuntua aikanaan jopa pettymykseltä. Harmi ettei GHS:lta tainnut tulla yhtään biisiä äskeisellä Helsingin keikalla;(

Omat suosikit ovat Exile ja Banquet. Niiden jälkeen tulee tasainen nippu.

Olen tuossa kummastellut kun Wikipedia väittää Exilen myyneen Yhdysvalloissa vain platinaa, eli noin miljoona kopiota. Myyntiluvut vaan kummastuttavat mua ajatellen sitä, että olen aina olettanut Exilen olleen aikoinaan jonkinlainen jymymenestys, mutta nyt se näyttäisikin myyneen kaikista heikoiten tuosta Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile On Main St.-kolmikosta. Jopa Goats Head Soup on näemmä myynyt enemmän. Ei noilla myyntimäärillä mitenkään eritystä merkitystä ole, mutta kunhan nyt vain rupesin ihmettelemään. Huijaako Wikipedia mua, vai onko asia noin?

Olen tuossa kummastellut kun Wikipedia väittää Exilen myyneen Yhdysvalloissa vain platinaa, eli noin miljoona kopiota. Myyntiluvut vaan kummastuttavat mua ajatellen sitä, että olen aina olettanut Exilen olleen aikoinaan jonkinlainen jymymenestys, mutta nyt se näyttäisikin myyneen kaikista heikoiten tuosta Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile On Main St.-kolmikosta. Jopa Goats Head Soup on näemmä myynyt enemmän. Ei noilla myyntimäärillä mitenkään eritystä merkitystä ole, mutta kunhan nyt vain rupesin ihmettelemään. Huijaako Wikipedia mua, vai onko asia noin?
 
Tämän päivän myyntimääristä en tiedä mutta vuoden 1990 painoksessa Whitburnin the Billboard Book of TOP 40 Albums - opuksesta platinaa oli jaettu Let it Bleedista, sen sijaan Exilesta, Goats Headista ja Sticky Fingersistä "vain" kultaa. Sinällään mielenkiintoista sillä Let It Bleed ei noussut jenkeissä listaykköseksi ja TOP-40 viikkojakin kertyi vain 19. Mutta kovia myyntimenestyksiähän nuo kaikki neljä albumia silti olivat.

Mitä mieltä ootte Aftermathista, Goats Head Shoupista ja Some Girlsistä ?

Vittu sentään! Some Girlsihän tuntuu olevan ihan briljantti taidan ostaa senkin.

Olen tuossa kummastellut kun Wikipedia väittää Exilen myyneen Yhdysvalloissa vain platinaa, eli noin miljoona kopiota. Myyntiluvut vaan kummastuttavat mua ajatellen sitä, että olen aina olettanut Exilen olleen aikoinaan jonkinlainen jymymenestys, mutta nyt se näyttäisikin myyneen kaikista heikoiten tuosta Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile On Main St.-kolmikosta. Jopa Goats Head Soup on näemmä myynyt enemmän. Ei noilla myyntimäärillä mitenkään eritystä merkitystä ole, mutta kunhan nyt vain rupesin ihmettelemään. Huijaako Wikipedia mua, vai onko asia noin?
 
Se, että Exile olisi myynyt noista vähiten voi johtua niinkin yksinkertaisesta syystä, että se on tuplalevy (vinyylinä). Korkeampi hinta karsii aina osan kuluttajista.

Se, että Exile olisi myynyt noista vähiten voi johtua niinkin yksinkertaisesta syystä, että se on tuplalevy (vinyylinä). Korkeampi hinta karsii aina osan kuluttajista.
 
Juu, ihan mahdollista sekin. Wikipedian mukaan Exile sai platinaa vasta vuonna 2000.

Juu, ihan mahdollista sekin. Wikipedian mukaan Exile sai platinaa vasta vuonna 2000.
 
Se mikä ihmetyttää on että äijien myydyin levy jenkeissä on luullakseni Emotional Rescue! Oli monta viikkoa listaykkösenä...???? Korjatkaa jos puhun p*^kaa.

Se mikä ihmetyttää on että äijien myydyin levy jenkeissä on luullakseni Emotional Rescue! Oli monta viikkoa listaykkösenä...???? Korjatkaa jos puhun p*^kaa.
 
En tiedä puhutko totta, mutta oletetaan että kyllä. Minun käsitykseni mukaan Rollarien myydyin levy on ainakin jossain vaiheessa ollut Some Girls. Emotional Rescue muistaakseni ilmestyi Some Girlsin jälkeen. Eikö yleensä ole niin, että huippumyyntimenestyslevyn jälkeen kuluttajien odotukset seuraavaa levyä kohtaan ovat huipussaan? Eli minun johtopäätökseni mukaan moni jenkeissä osti Emotional Rescuen Some Girlsin menestyksen innoittamana. en muutakaan keksi, sillä Some Girls on oikeasti loistava levy, mitä Emotional Rescue ei ole.
 
Tämä oli kaikki puhdasta arvelua...

En tiedä puhutko totta, mutta oletetaan että kyllä. Minun käsitykseni mukaan Rollarien myydyin levy on ainakin jossain vaiheessa ollut Some Girls. Emotional Rescue muistaakseni ilmestyi Some Girlsin jälkeen. Eikö yleensä ole niin, että huippumyyntimenestyslevyn jälkeen kuluttajien odotukset seuraavaa levyä kohtaan ovat huipussaan? Eli minun johtopäätökseni mukaan moni jenkeissä osti Emotional Rescuen Some Girlsin menestyksen innoittamana. en muutakaan keksi, sillä Some Girls on oikeasti loistava levy, mitä Emotional Rescue ei ole.
 
Tämä oli kaikki puhdasta arvelua...
 
ER:n biisit oli kuulemma Some Girlsin ylijäämäkamaa. Onneksi She's So Cold on levyllä,se pelastaa paljon. Oli hienoa kuulla se stadikalla.

Some Girls on myydyin studiolätty, mutta kaiken kaikkiaan Rollareitten myydyin levy taitaa olla kokoelma nimeltä Hot Rocks 1964-1971.
 
Ediit: Some Girls myi kuutisen miljoonaa ja Emotional Rescue puolestaan pari miljoonaa. Hot Rocks on taasen myynyt yhteensä 12 miljoonaa, mikä lienee aika hyvin kokoelmalta. Tosin onhan Eaglesinkin myydyin levy niiden hittikokoelma.