Viuluissa tätä ei niinkään ilmene, sillä ne on kaikki kuitenkin niin paljon saman kokoisia/muotoisia pituussuuntaan. Koon vaihtelut taitaa olla kaulan paksuudessa ja kopan leveyskin saattaapi vaihdella.
Viuluissa erot mahtaa olla enimmälti niissä puun ominaisuuksissa (mikä vaikuttaa siihen 'miten soi'), eli käytännössä jos osaa soittaa yhtä viulua niin osaa soittaa toistakin (ellei sitten puhuta jostain "viulumaailman kummajaisesta" joka on syystä tai toisesta rakennettu toisen mittaiseksi). Ja yleensä senkin minkä mitta heittää niin korva paikkaa.
Omien kokemuksieni mukaan ei viulutkaan aivan identtisiä ole mitoiltaan. Koska viulu on varsin pieni soitin, pienikin muutos sormen paikasta otelaudalla vaikuttaa intonaatioon selkeästi. Esim. vaikka osaankin soittaa omalla viulullani puhtaasti, en siskon viululla löydä puhtaita säveliä yhtä helposti. Mutta siis totuttelulla ja opettelullahan sen saa sitten korjattua, mutta aivan lennosta ei uuden viulun soittelu ole niin helppoa.
Voisitko ihan oikeasti laittaa linkkejä, että voisin perehtyä aiheeseen, vaikka en kyllä uskokaan siihen, sanottakoon se nyt tässä vielä kerran.
Entiseltä opettajaltani kuulin myös tuosta viulun äänen aukeamisesta. Kieltämättä kyseessä on aika epämääräinen ilmiö, jota ei välttämättä voida todistaa, mutta kyllä se pitää suurin piirtein paikkansa. Viulu on muutenkin rakenteeltaan melko siro, joten puu elää helposti viulussa. Henkimaailman asioita nämä muutenkin :) Omakohtaisesta kokemuksesta kykenen myös sanomaan, kuinka oman viuluni ääni on parantunut rutkasti siitä hetkestä kun viuluni hankittiin.
Mistään en mitään tiedä, mutta eikös viulua ole tarkoitus kannatella niiq leual? :)
Viulun kanssa käytetään yleensä jonkinlaista olkatukea, joka estää viulua liukumasta pois olkapäältä ja nostaa viulun tarpeeksi korkealle. Leuka asetetaan vain rennosti leukatuelle, minkä pitäisi pitää viulu paikoillaan. |
kuinkahan paljon tuosta äänen "aukeamisesta" mahtaa olla juuri sitä että soittaja tottuu soittimeen ja oppii sen "tavoille" jolloin ääni paranee kun intonaatio, jousenkäyttö jne. kehittyy juuri ko. viululle sopivaksi? Analogiana arkipäivästä olen havainnut omalla kohdallani että vieras auto tuntuu aluksi oudolta ajaa, mutta sellainen jolla on ajanut ennenkin tuntuu heti "tutummalta" vaikka edellisestä kerrasta olisi aikaakin. Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! |
kuinkahan paljon tuosta äänen "aukeamisesta" mahtaa olla juuri sitä että soittaja tottuu soittimeen ja oppii sen "tavoille" jolloin ääni paranee kun intonaatio, jousenkäyttö jne. kehittyy juuri ko. viululle sopivaksi? Analogiana arkipäivästä olen havainnut omalla kohdallani että vieras auto tuntuu aluksi oudolta ajaa, mutta sellainen jolla on ajanut ennenkin tuntuu heti "tutummalta" vaikka edellisestä kerrasta olisi aikaakin.
Tottakai tällaisestakin on kyse, mutta selkeästi myös siinä viulussa tapahtuu jotain. Kun löydetään jotain kauan soittamattomina olleita arvoviuluja, ne annetaan yleensä jollekulle hyvälle viulistille "aukisoitettavaksi" ennen huutokauppaa. Mm. Réka Szilvay on soittanut ainakin yhden Stradivarin auki. "Kato! Mää joogaan sua nopeemmin! Mun aurani on rauhallisempi ku sulla, saatana! Mun sieluni kiertää korkeammilla tasoilla, senkin paskavelli! Siinäs istut lootusasennossa, niinku mykkä paskalla, sillävälin ku meikä harppoo pitkin avaruutta! NI!" -noir |
Roberto
kuriken
Murgo
Sävis